Pohdintoja näin juhannuksena.Lapsista ja niiden tekemättäjättämisestä...

[VAKKARInytHARMAANA]

Minulle on nyt jo päivä päivältä alkanut muodostus päähän sellainen kuva, mitä pidemmälle tätä elämää ajattelen ja sitä elän.
Minä en ole varma, haluanko enää yhtään lasta.
Yksi on.
En ole "äitityyppiä" missään määrin.
En ole koskaan kontannut lattialla päristelemässä autoilla tai pukenut nukkia.
En askartele tai leivo.En käy satujumpissa =X.
Vietän vapaa-aikani usein ravinteleissa ja kesällä festareilla ja muilla tapahtumilla.
(Toki pakolliset Puuhamaat kesäisin käydään)

Olen "vasta" alle kolmekymppinen.
Voiko sen jo tässä vaiheessa tietää, ettei enää koskaan halua lisää lapsia?
Miten te suhtaudutte naiseen tai ajattelette sellaisesta ihmisestä, joka sanoo näin?

Olenko jotenkin outo?
Ainakin kaikki minun tuntemani äidit elävät lasttensa ehdoilla ja NIIN kiinni heissä, että itseäni tukehduttaa jo pelkkä ajatus.

Mies haluaisi lisää lapsia.Miten meidän suhteemme mahtaa käydä kun tämän tosiasian joskus hänelle paljastan...

En halua menettää miestäni, RAKÀSTAN häntä, mutta onko minulla oikeutta evätä hänelt´ä oikeutta tulla uudelleen isäksi?

Mutta en halua "tehdä" lasta vain miehen mieliksi, eikö jokaisella lapsella ole oikeus olla toivottu ja rakastettu.
En väitä, etten rakastaisi toista lasta aivan kuten tätä ensimmäsitänikin, mutta meidän suhde ei koskaan ole sitä mitä äiti-lapsi suhteen "kuuluisi" olla ja mitä se KAIKILLA tuntemillani äideillä ja lapsilla on =/.

Kärsin itse tilanteesta valtavasti ja pelkään mitä tapahtuu kun lapseni kasvaa ja tiedostaa sen, että olen kyllä hänen äitinsä, mutta en koskaan sillä tavalla henkisesti läsnä kuin äidin pitäisi olla.

Viihdyn paljon yksin ja on oikeastaan pelottavaa huomata, miten paljon mieluummin olen yksin kuin lapseni seurassa =(.

Käyn töissä ja ne hoituu ihan normaalisti mielestäni, eikä tämä mitään masennusta ole.Tai sitten sitä on kestänyt jo monta vuotta, enkä vaan osaa lukea itseäni.

Odotan ihan kamalasti, että lapseni kasvaa ja oma vastuuni vähenee sitä myöten tavallaan päivä päivältä...

Tälläisiä ajatuksia...kertokaa mielipiteitänne.
Olen ihan hukassa =(.

 

[vieras]

Mä elin täysin itseriittosta elämää 30 v kunnes jokin napsahti ja tein sen ekan lapsen. Suunnilleen samoja fiiliksiä mulla kun ap:llä. Nut nyt toinen tulossa ei mun vaan esikon takia. Ja koska elämä jo muuttunut peruuttamattomasti ni samaten sit toisen tekee. Eipä tarvitse sit niin paljon itse yhden lapsen kanssa leikkiä!

 

[vieras]

Mää oon kanssa varma, etten halua enään lapsia. Olen kanssa alle 30:nen. Lapsia on kyllä kolme ja melko pitkälle mennään heidän ehdoillaan. Ravintoloissa en käy, mutta harrastuksissa kylläkin.

 

[vieras]

Samoja ajatuksia myös täällä. Koen velvollisuutena lapseni kanssa leikkimisen, en nauti siitä kuten äidin ehkä pitäisi. Silti olemme suunnitelleet tekevämme neljä lasta (nyt toinen tulossa). Rakastan lastani yli kaiken, mutta en elä hänen kauttaan (vaikka hän onkin koko elämäni, vähän vaikea selittää...).

 

[illuusia]

No jos siltä tuntuu niin eihän niitä lapsia lisää kannata tehdä. Vielä kurjempi olo varmaan sitten jos niitä on useampi jaloissa pyörimässä jos yksikin kerran riittää.

 

[VAKKARInytHARMAANA]

Mä elin täysin itseriittosta elämää 30 v kunnes jokin napsahti ja tein sen ekan lapsen. Suunnilleen samoja fiiliksiä mulla kun ap:llä. Nut nyt toinen tulossa ei mun vaan esikon takia. Ja koska elämä jo muuttunut peruuttamattomasti ni samaten sit toisen tekee. Eipä tarvitse sit niin paljon itse yhden lapsen kanssa leikkiä!

Ei, ei, en missään nimessä "tee" toista lasta velvollisuuden tunnosta tai seuraksi sille toiselle!

Minusta jokaisen lapsen syntymälle pitää olla hiukan enemmän "perusteita".
Äitiys on kuitenkiin niin lopullista ja peruuttamatonta, jotainn niin ikuista, että välillä meinaan kuristua tähän tunteeseen, vaikka miten päin tätä ajattelen.

Mietin kuitenkin, että en itsekään ole enää mikään tytönhupakko, enkä ainakaan nuorru tästä enää.
Että JOSKUShan ne minunkin reissuni ja rellestämiseni loppuu ja mitä silloin on edessä?
Yksinäisyys?
Käykö lapsi kotoa muutettuaan ja aikuistuttuaan katsomassa sellaista äitiä, joka lapsen lapsuusiän kyllä oli kotona, mutta ei omannut minkäänlaista henkistä yhteyttä lapseensa...

 

[ysk]

Rehellistä kirjoittelua, hienoa, että osaa pukea sen tunteet sanoiksi! Kaikki ei ole "äitityyppiä" ja ei tarvitse ollakkan! Pääasia,että on rehellisesti oma itsensä, omine ajatuksineen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei Suomessa kenenkään ole pakko saada lapsia, jos ei halua. Valinnanvapaus toimii näin päin.

Teet, kuten sinulle on oikein.

 

[kysy siltä sitten aikuisena]

Kuulehan, saatat olla lapsen mielestä ihan yhtä kiva ja hyvä ja rakas äiti, kun naapurin lapsenkin äiti, vaikka et leiki etkä ole "äitityyppiä".

 

[vieras]

Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että ei kannata tehdä lapsia, vaikka mies haluaisi, jos ei itse halua.

 

[VAKKARInytHARMAANA]

Kuulehan, saatat olla lapsen mielestä ihan yhtä kiva ja hyvä ja rakas äiti, kun naapurin lapsenkin äiti, vaikka et leiki etkä ole "äitityyppiä".

Kiitos! ¤hali¤

 

[VAKKARInytHARMAANA]

Lisää mielipiteitä kenelläkään?

 

[jarru]

ihgan ku pintelin...tosin pintelin ei kirjoita koskaan harmaana joten ..

 

[vieras]

Kuten joku jo sanoikin, niin ei ole sitä oikeaa tyyppiä olla äiti, ja onhan sinulla mieskin. Onko hän lapselle sitä *konttausautopäristely*-tyyppiä? Eihän sen tarvitse olla nainen, joka lapsensa kanssa enemmän aikaa viettää.

En tiedä kuinka paljon tällä palstalla pyörit, mutta täältä saa aivan väärän kuvan äitiydestä. KAIKKIEN, siis nimenomaan kaikkien pitäisi olla juuri tuota kuvailemaasi, annan kaikkeni lapselle-äitejä, tai sitten olet huono äiti. Voisiko nämä sinun tunteesi johtua siitä, että luulet olevasi huono äitinä lapsellesi, kun ajattelet muiden olevan parempia. Muut eivät ole parempia, muut ovat erinlaisia.

Miehen kannalta ikävää, kun hän lapsia lisää haluaisi. (täältä naiselle joka haluaisi lisää lapsia ja mies ei, niin olisi ohje, että jätä mies) Ja voihan se mennäkin niin, että jos se miehesi siis haluaa enemmän lapsia ja sinä et niitä hänelle enää halua tehdä, niin mies haluaa lähteä, mutta minkä sille tekee. Ei lapsia ole kukaan velvollinen tekemään. Se on ihan miehen päätettävissä, että miten haluaa toimia.

 

[vieras]

ihgan ku pintelin...tosin pintelin ei kirjoita koskaan harmaana joten ..

ja pintelinillä on kaks lasta.

 

[Wc Ankka]

Mulla on myös yksi lapsi, ikää 30v. Ja aika lailla samoja fiiliksiä. Mutta tässä on vielä paljon elämänkoulua edessä, minä kun elin täysin yksin, ilman sukulaisiakin oikeastaan(sisko kyllä ollut enemmän tai vähemmän menossa mukana) niin kauan kuin tapasin lapseni isän =) Eli opettelemista on ollut hurjan paljon, parisuhteessa elämiseen, yleensäkin siihen ettei kaikkea tarvikaan enää kestää yksin, samoin kuin iloiset asiat pitääkin yllättäen osata jakaa Ja tämä äitiyskin on opettelemista mulle, koko ajan.
Mietin vaan onko tuo tähän asti eletty elämä tehnyt musta niin itsekkään etten halua "antaa" itsestäni kaikkea lapselleni, vai onko kyse siitä etten vaan yksinkertaisesti ole äitityyppiä. Lapsi on silti mulle rakkainta maailmassa :heart:
Yritän ajatella asian niin että olen omanlaiseni äiti; tosin välillä on hirvittävä syyllisyys päällä kun lapsen ikätoverit ei ole kertaakaan olleet edes yötä pois kotoa ja meidän tirppana ollut jo viikonkin pätkiä mummolassa. Tosin appivanhemmat on suorastaan tuppautuneet ja minä hullu annoin ottaa yliotteen, mutta...helpottanut se on välillä munkin elämää, pakko myöntää.

HALUAISIN silti toisen lapsen, kyllä nämä tunteet on niin vieneet mennessään :heart: Vaikka en olekaan lapsen kanssa 24/7, enkä välttämättä osaa leikkiä(onneksi esikoinen on tyttö, ehkä nuo poni- ja barbileikit vielä muistaa).

Sekava teksti ehkä, mutta kuten sanottu, kaikki on edelleen yhtä opettelua..

Ole vain sellainen kuin olet, lapsellesi olet varmasti se tärkein :hug:

 

[Lunatic]

Ihan normaalilta toi kuulostaa. En minäkään jaksa leikkiä lapsen kanssa. . Leikkihän on lapsen työtä, ei aikuisen.

Ei kai sun mikään pakko muiden takia ole lasta tehdä.
Lopeta synkistely. Äitiys on painiskelua ajatusten kanssa. B)

 

[VAKKARInytHARMAANA]

Kerta nosto ainakin vielä ja lisää ajatuksianne.Kiitos jo tulleista =).