Kuinka montaa ihmistä rakastat TÄYSIN ehdoitta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Eli siis montako sellaista ihmistä on elämässäsi, joita rakastaisit ja joihin et katkaisisi välejä, vaikka he tekisivät mitä pahaa (sisältäen kaikki kamalat rikokset jne.)?
 
Neljää. Omia lapsiani siis. Mutta en tiedä sitten, miten ajatus muuttuisi, jos joku lapsistani esimerkiksi murhaisi oman sisaruksensa, tai isänsä... En voi vannoa, että senkin jälkeen pystyisin häntä rakastamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?

Itse pojan äitinä olen samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?

Niin tai sitten, tappais ja kiduttais ihmisiä, tappais ihmisiä syödäkseen niitä, ois pedofiili ja käyttäs hyväkseen tuntemattomia lapsia. Hakkais jonku vaikka oman lapsensa kuoliaaksi jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?

Itse pojan äitinä olen samaa mieltä.

Tarkoitan siis että välit katkaisisin varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?

Mun mielestä äidin/vanhemman ei kuuluisi hylätä lastaan missään tilanteessa. Rakkauden omaa lasta kohtaan pitäisi olla ehdotonta. Tiedän yhden tapauksen, jossa isä käytti lapsiaan hyväkseen, hänen vanhempansa eivät katkaisseet välejään häneen. Omaa lastaan rakastaa aina, vaikka ei hyväksyisi hänen tekojaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mun mielestä äidin/vanhemman ei kuuluisi hylätä lastaan missään tilanteessa. Rakkauden omaa lasta kohtaan pitäisi olla ehdotonta. Tiedän yhden tapauksen, jossa isä käytti lapsiaan hyväkseen, hänen vanhempansa eivät katkaisseet välejään häneen. Omaa lastaan rakastaa aina, vaikka ei hyväksyisi hänen tekojaan.

No tässä ajattelemme harvinaisen eritavalla, varsinkin jos tapahtumina on mainitsemiani asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En yhtään. Jos lapsestani tulisi massamurhaaja/pedofiili, varmasti katkaisisin välit häneen.

Välit voisin katkaista minäkin tämmösessä tilanteessa, mutta rakkaus ei kuolisi. Tai sitä, joskus ollutta viatonta lasta kohtaan se rakkaus ei kuolisi. Sitä en pysty tietämään mikä tunne olisi jos pojastani noin sairas tulisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahden lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Surullista, että joku voisi jossain tilanteessa katkaista välinsä omiin lapsiinsa :(

No tota.

Jos mun poika aikuisena esim, raiskais oman pienen lapsensa, kuinka usein sä kutsuisit sit poikaasi kahville luokses?

Ei lapsen tekoa tarvitse hyväksyä. Mutta toivon että jokainen vanhempi silti rakastaisi lapsiaan. Käskisi ottamaan vastuuta ja uskoisi että vaikka tekee väärin, voi oppia teoistaan. Miten ihminen voi tulla paremmaksi jos kukaan ei rakasta häntä ja usko häneen? Se on vanhempien tehtävä vaikka välillä se tuntuisi mahdottomalta!
 

Yhteistyössä