Kuinka moni pettynyt lapsen kummin toimintaan jouluna?

Olisi mukavaa kuulla, miten te kummeihin pettyneet olette itse huomioineet lasten kummit? Meillä on sellainen tapa, että kutsumme joka vuonna heti ekana adventtina kaikkien lasten kummit meille syömään ja "pikkujoulua" viettämään. Se on aina ollut niin lapsille kuin kummeillekin mieluisa tapahtuma josta on jo muodostunut traditio ja kummitikin pitävät aina tuon päivän kalenterissa varattuna. Olemme usein jutelleet siitä, miten harvalla perheellä tuntuu nykyään olevan säännöllisiä tapoja ja perinteitä joilla vaalitaan suhdetta lasten kummeihin. Enemminkin nimenomaan harmitellaan ettei kummi muista, muttei mietitä lainkaan sitä, miten itse muistetaan. Myös kummia tulee mielestäni ihan yhtälailla muistaa kuin kummilastakin. Lapselle itselleen ei tietenkään pienenä voi sälyttää tuota vastuuta, vaan kummin valinneiden vanhempien tulee mielestni huolehtia siitä.

 

Muistamme kummia hänen nimi-syntymäpäivänä ja jouluna, myös eri elämäntilanteissa olevat jutut (ylennykset...) Pyydämme lapsen syntymäpäiville jne. Tämä saa jäädä koska lasta ei huomioida mitenkään... lapsi 3v.

 

Muistamme kummia hänen nimi-syntymäpäivänä ja jouluna, myös eri elämäntilanteissa olevat jutut (ylennykset...) Pyydämme lapsen syntymäpäiville jne. Tämä saa jäädä koska lasta ei huomioida mitenkään... lapsi 3v.

No sitten kenkä ei teidän kohdallanne todellakaan purista siitä, ettette itse vastavuoroisesti muistaisi kummia. Tuohan on päinvastoin tosi esimerkillistä toimintaa. Kannattaisiko kuitenkin vielä ottaa asia kohteliaasti mutta suoraan puheeksi kummin kanssa ennenkun tekee mitää radikaalia "irtautumista"? Jos osaisi esittää asian selkeästi mutta hienotunteisesti, kummi voisi ottaa ideaalitapauksessa pahoitella, ottaa opikseen ja yrittää luoda suhteen lapseen.