Niinpä.. tässä kun ruoditaan oman lapsen kummit voisi samalla tosiaan pohtia omaa toimintaansa kummina ja sitten ehkä omiakin kummejaan.
Itse olen 48 v. Omat kummini muistavat edelleen kortilla jouluisin ja jopa synttärinä. Itse käyn kummivanhempien "pyöreillä" synttäreillä esim. 70, 75, 80, ja muuten kylässä noin kerran vuodessa. Lapsena en juuri yökyläillyt kummeillani, mutta opiskeluaikaan joskus heillä majailin, ja nuorena tuli käytyä heillä useinkin kylässä.
Mulla kolme kummilasta, iät 25, 18 ja 8. 25-vuotiasta muistin lahjoin jouluna ja synttärinä noin 20-vuotiaaksi, sitten kun häneltä lakkasi tulemasta mitään postia tai muuta yhteydenottoa kutsuista huolematta, olen pitäytynyt korttitervehdyksissä (paitsi kerran annoin suurehkon summan rahaa, kun hän joutui tekemään varsin äkkinäisen sairaanhakumatkan ulkomaille, kyseessä ulkomailla sairastunut hänen läheinen). Pienenä hän oli meillä varsin paljonkin hoidossa ja kylässä. 18-vuotias saa edelleen lahjoja ja pitää mua varsinaisena "ekstraäippänä" - olenkin hänen äitinsä paras ystävätär, joten ehkä sitäkin kautta aika tuttu naama perheessä. 8-vuotias on paristi ollut yökyläilyillä ja lisäksi olen pyrkinyt osallistumaan hänen harrastuksiin liittyviin tilaisuuksiin. Ja lahjonut tietty, synttäreillä ja jouluna. Ja soitellut silloin tällöin, ja kyläiltykin puolin ja toisin.
Oman lapsen kummit. Vanhemman kummit ovat olleet vähän vastaavat hänelle kuin minä mun 25-vuotiaalle kummilapselle. Ollaankin ristiin kummeja. Tosin he erosi, minkä jälkeen miespuolinen kummi katosi mutta naispuolinen (joka ei ole vars. sukua) pitää yhteyttä. Mun lapsi nyt 23. Nuorempi lapsi on 21. Hän ei ole ikinä ollut yökylässä kummeillaan. Itse asiassa hänen naiskummi katosi lapsen ollessa 2-vuotias, mutta kummisedän uusi vaimo on aika lailla muistanut kuitenkin miehen kummilasta lahjoin, sekä myös ovat käyneet esim. konserteissa yms. esityksissä.