Kuinka moni pettynyt lapsen kummin toimintaan jouluna?

[QUOTE="öö";25305673]Kai on? Eli otatte kummeja, edes tietämättä sen tehtävää?[/QUOTE]

Kyllä otamme. Meille kummin tehtävä on olla mukana lapsen elämässä tavalla tai toisella. Hengellinen kasvatus on vanhaa liturgiaa ja en usko että monikaan kummi tarjoaa nykyisin kummilapselle hengellistä kasvatusta.

 

[QUOTE="öö";25305651]Mutta eihän toi ole kummin tehtävä!! Kummin tehtävä on kasvattaa kummilastaan hengellisessä elämässä. Valitsitteko kummin mihin tarkotukseen varten?[/QUOTE]

Ehkä minä olen sitten outo, mutta minusta jouluna kuuluu muistaa läheisiä, kuten esim. juuri kummilapset, omat vanhemmat, sisarukset, lapset jne. Ja minusta myös kummintehtävät loppuu kun lapsi pääsee ripille, sen jälkeen muistetaan häät ja muut suuremmat juhlat. Näin siis minut on kasvatettu.

 

Alkuperäinen ajatus on, että kummi vastaa lapsen hengellisestä kasvatuksesta, maallisemmin olisi kai "lisäaikuinen" lapsen elämässä. Mutta jos siis kummi ei edes joulukorttia lähetä, niin kuinka hän voi olla osallisena lapsen elämässä!!?? Sitä tässä ihmetellään...

Viettääkö kummi joulua itse?

 

Kuinka moni muistaa kummia?

Nimim, ei edes kuvaa posti tuonut, kuten ei aikasempinakaan vuosina..

 

Miksi oletetaan, että kummin velvollisuus on ostaa lahja?? Se kyllä ei kummin tarkoitus ole..

No mä olen puhunut korteista. Käsittääkseni se on vähäisin osoitus kummilta että muistaa kummilasta. Seuraava taso olisi fyysinen läsnäolo silloin tällöin.

 

kummista olisi kivempi et puhutaan ihan nimeltä,onhan sillä ihan oikeakin nimi.
Lapsekki puhhuu vaan kummikummi, mikä helvatun kummi,sano nyt sen ihmisen nimi.

 

Kuinka moni muistaa kummia?

Nimim, ei edes kuvaa posti tuonut, kuten ei aikasempinakaan vuosina..

Me muistamme...

 

Kyllä otamme. Meille kummin tehtävä on olla mukana lapsen elämässä tavalla tai toisella. Hengellinen kasvatus on vanhaa liturgiaa ja en usko että monikaan kummi tarjoaa nykyisin kummilapselle hengellistä kasvatusta.

Pidät siis liturgiaa vanhana, mutta kummiutta et? Tämähän se tässä systeemissä tökkiikoin. Monet lupautuvat hepposin perustein, koska koko kummius on hakoteillä, eikä kukaan oikein tiedä niitä kummin velvollisuuksia. Kummeilta ei taideta edes vaatia mitään, vaan kuka tahansa kelpaa kummiksi?


Siinä olen samaa mieltä että koko kummikäsite on vanha ja outo. Ihmettelen että kirkko edes pitää moista käytäntöä pystyssä

 

Mäkin olen pettynyt parin kummin toimintaan. Muuten ihan hyviä tyyppejä mutta eivät mitenkään muista lasta. Miksi ryhtyä kummiksi edes?

jos ei kehtaa kieltäytyä!

 

En oikeastaan kun tietää jo vanhastaan mitä on odotettavissa. Molemmilla isommilla lapsilla (nyt 6v ja 5v) on näitä kummeja jotka ekana jouluna ja syntymäpäivänä muistivat kortilla/lahjalla mutta sen jälkeen ei enää mitään. Yhteydenpito kun jäi varsin yksipuoliseksi muutenkin niin homma kuivui jotenkin kokoon.

Tai pakko korjata, itseasiassa esikoisen yhden kummin puolisko kyllä laittoi heidän perheeltään joulukortin meidän perheelle. En ole edes varma siitä onko hän tietoinen että miehensä on pojan kummi...

Mutta sitten löytyy näitä kummeja joiden kanssa yhteydenpito toimii, jotka muutenkin ovat kiinnostuneita lapsesta välimatkasta huolimatta ja muistavat myös kortein ja lahjoin.

Kuopus päätettiin jättää kastamatta joten hänellä ei ole sen enempää kummeja kuin kummiongelmiakaan.

 

Te joiden lasten kummit ei pidä yhteyttä, niin entä jos soittaisitte niille ja sanoisitte, että olisi tosi kiva jos tulisitte käymään? Tai sitten vastavuoroisesti kysyisitte voisitteko itse tulla lapsen kanssa kylään? Monesti tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta pitämään yllä ihmissuhteita..

 

Mulla on neljä kummilasta. Kahden kanssa vietämme aikaa ja jouluisin + synttäreillä muistamme puolin ja toisin.
Kahden kanssa en ole yhteyksissä, koska lasten vanhemmat lähettivät vain lahjalistat, eikä uskonnollisia lahjoja saanut olla, koska ne olivat turhia! Mitä varten sitten otetaan kummeja, jos lasta ei saa hengellisesti tukea? Eikä nämä kahden vanhemmat tai lapset itse, pidä mitään yhteyttä.

Kun valitatte kummeista, niin oletteko itse muistaneet milloin viimeksi näitä kummeja?

 

Kuinka moni muistaa kummia?

Nimim, ei edes kuvaa posti tuonut, kuten ei aikasempinakaan vuosina..

Niinpä! Odotetaan kummia käymään, soittamaan tai lähettämään kortin/tekstarin? Mikä ihme estää kummilapsen tekemästä näitä ensin? Käymään kylässä, tai soittamaan ja kysymään mitä kummille kuuluu. Kyllä minua ainakin ravistelis, jos kummilapsi vaikka soittaisi ja kyselisi kummitädin kuulumisia, jos en itse olisi mitenkään muistanut.

 

Mä olen nyt 36 ja edelleen kummeiltani tulee joka vuosi kortti jouluna ja syntymäpäivänä, samoin lähetän kortit heille Lahjojen tuleminen loppui muistaakseni ripillepääsyyn.

 

Meitä on moneksi .
Itse muistin kummilapsi nro 1;stä noin 12 vuotta .
Monilla tavoilla ja vietin aikaakin hänen kanssaan yms ..
Sitten sain lopulta itsekin lapseni - kummilapsi 1:n vanhemmista tuli oman pienoiseni kummeja.
Valitsin heidä kummiksi (saimoin kuin eräät toisetkin erheellisesti) sitoakseni ja vahvistaakseni yhteyttä lapseeni.
Virhe !
Oppitunti 1 - valitse kummiksi aidosti lapsirakkaat, lämpimät ja humaanit ihmiset.
Eli eipä ole noita kummeja näkynyt - 4 vuotta on kulunut.
Samoin sitten minäkään en ole kyennyt pitämään yhteyttä kummilapsi nro 1:een.
Nyt ihan vuoden aikana olen pari puhelua ja viestiä lähetellyt , mutta tuo täydellinen kylmyys toiselta puolen tökkii ja pahasti.

Minusta joululahja/kortti kummius saa mennäkin.

Kaksi muuta kummilasta mulla on - heille laittelen joulu/synttärilahjat ja nähdään toista 2-4 kertaa , toista 4-7 kertaa vuodessa ...

Oman lapseni kummit meni aika poskelleen - yksi pitää yhetyttä ja on elossa mukana.

 

Me kyllä olemme pitäneet yhteyttä kummeihin, soitellaan ja ollaan menty käymään. Meille on huomattavasti suurempi vaiva lähteä lasten ja tavaroiden kanssa heidän luoksensa kerrostalon ylimpään kerrokseen, jossa ei ole lapsille juurikaan tekemistä, mutta silti olemme vierailleet säännöllisesti. Tämä lapseton pariskunta kuitenkin vain puhetasolla aina vain suunnittelee tulevansa kylään, mutta eivät kuitenkaan tule vedoten milloin mihinkin syyhyn. Vaikka itse toivoivat kumminvirkaa ja valittelivat ettei ole aiemmin kummilapsia ollut jne.
Olen mm. tälle kummitädille ollut suurena apuna eräässä hänen projektissaan ja lupasi kymmeniä kertoja viime kevään ja kesän aikana ottavansa lapsiamme hoitoon vastapalvelukseksi minun näkemästäni vaivasta. Muutaman kerran olen ajankohtaa ehdottanut jolloin olisimme lapsenvahtia tarvinnut mutta aina ollut este. Olen myös ehdottanut että he miettisivät milloin voisivat lapsen ottaa että voisimme mieheni kanssa silloin suunnitella jotain yhteistä, mutta vapaita iltoja heillä ei näemmä ole koko vuotena ollut.
Nyt olemme siinä pisteessä suhteessamme etten enää tule ikinä apua lasten suhteen heiltä pyytämään, mutta lopetin myös avunannon tämän ystäväni hommassa. En minäkään auta enää kun ikinä saa mitään siitä edestä, edes lämmintä kättä.

 

Minä valitsin itse lapseni kummin poiston elämästämme. Joskus sitä ihminen tekee aivan uskomattomia virheitä, kuten vaikka valitsee täysin kelvottoman kummin.

 

Alkuperäinen ajatus on, että kummi vastaa lapsen hengellisestä kasvatuksesta, maallisemmin olisi kai "lisäaikuinen" lapsen elämässä. Mutta jos siis kummi ei edes joulukorttia lähetä, niin kuinka hän voi olla osallisena lapsen elämässä!!?? Sitä tässä ihmetellään...

siis jos ei lähetä joulukorttia niin ei voi olla osallisena elämässä? ookoo.

 

[QUOTE="vieras";25305924]siis jos ei lähetä joulukorttia niin ei voi olla osallisena elämässä? ookoo.[/QUOTE]

Sulla meni nyt vähän ohi pointti.

 

:wawe:

Täällä yksi jonka lasta kummi ei huomioinut mitenkään jouluna.

Lapsi tosin "jo" 11 vuotias mutta silti...Kyseinen kummi on oikeasti todella varakas, että siitä ei pitäisi olla kiinni.
Kaiken huippu oli joku joulu kun laittoi sukulaisemme tuomaan lapsellemme joululahjan, itse ei vaivautunut edes tuomaan :O.

Tänä vuonna ei muistanut sitten ollenkaan .

Itse en ole mikään kovin hyvä kummi itsekään. Olen sen verran ujo ettei tule otettua omia kummilapsia yökylään tai muutenkaan mihinkään uimaan vietyä, mutta muistan kyllä JOKA joulu ja synttäri lahjalla ja kortilla.

 

minä. onneksi toinen kummi muisti, toinen ei vaikka nähtiin jouluna, ei edes tervehtinyt lasta.

 

Mäkin olen pettynyt parin kummin toimintaan. Muuten ihan hyviä tyyppejä mutta eivät mitenkään muista lasta. Miksi ryhtyä kummiksi edes?

Miksi ryhtyä; tämä on se fittimäinen juttu, kun kummiksi kysytään, ei kummiudesta voi kieltäytyä. Soveliaisuussäännöt sanovat näin.

Mä olen kerran kieltäytynyt koska en tullut lapsen äidin kanssa toimeen yhtään. Tiesin jo alusta alkaen että en halua kovasti olla tekemisissä joten päätin kieltäytyä kummiudesta. Arvaatkaapa kuin typerää kommenttia asiasta sain sen pari vuotta kun tuo pariskunta vielä tuttavapiirissämme oli. Kun he erosivat niin äiti muutti lapsineen pitkälle eikä ne kummeiksi sitten lopulta valitut pidä mitään yhteyttä- ja syy on täysin sama, äidin kanssa ei tulla toimeen....

Mutta kun pitää, pitää kun ei ole kohteliasta kieltäytyä.

 

Mun toisen tytön kummi ostaa kyllä joululahjan ja synttärilahjan mutta muuta yhteydenpitoa ei ole. Mieluummin soisin asian olevan toisin päin.

 

Minäkään en vielä ehtinyt kummilastani muistaa mitenkään, kortteja en lähettänyt yhtään enkä lahjoja ostanut toistaiseksi kuin omille lapsilleni. Ihan tarpeeksi laittamista ja rahanmenoa ja kiirettä joulunalusaika muutenkin. Mielessä on kyllä hakea jotain pientä myös kummilapselle ja käydä heillä tässä joku päivä joulun jälkeen muutenkin kylässä, toivottavasti kummilapseni vanhemmat eivät ajattele nyt samoin että on se ihme kun ei mitään kuulu! :-/

 

Niinpä.. tässä kun ruoditaan oman lapsen kummit voisi samalla tosiaan pohtia omaa toimintaansa kummina ja sitten ehkä omiakin kummejaan.

Itse olen 48 v. Omat kummini muistavat edelleen kortilla jouluisin ja jopa synttärinä. Itse käyn kummivanhempien "pyöreillä" synttäreillä esim. 70, 75, 80, ja muuten kylässä noin kerran vuodessa. Lapsena en juuri yökyläillyt kummeillani, mutta opiskeluaikaan joskus heillä majailin, ja nuorena tuli käytyä heillä useinkin kylässä.

Mulla kolme kummilasta, iät 25, 18 ja 8. 25-vuotiasta muistin lahjoin jouluna ja synttärinä noin 20-vuotiaaksi, sitten kun häneltä lakkasi tulemasta mitään postia tai muuta yhteydenottoa kutsuista huolematta, olen pitäytynyt korttitervehdyksissä (paitsi kerran annoin suurehkon summan rahaa, kun hän joutui tekemään varsin äkkinäisen sairaanhakumatkan ulkomaille, kyseessä ulkomailla sairastunut hänen läheinen). Pienenä hän oli meillä varsin paljonkin hoidossa ja kylässä. 18-vuotias saa edelleen lahjoja ja pitää mua varsinaisena "ekstraäippänä" - olenkin hänen äitinsä paras ystävätär, joten ehkä sitäkin kautta aika tuttu naama perheessä. 8-vuotias on paristi ollut yökyläilyillä ja lisäksi olen pyrkinyt osallistumaan hänen harrastuksiin liittyviin tilaisuuksiin. Ja lahjonut tietty, synttäreillä ja jouluna. Ja soitellut silloin tällöin, ja kyläiltykin puolin ja toisin.

Oman lapsen kummit. Vanhemman kummit ovat olleet vähän vastaavat hänelle kuin minä mun 25-vuotiaalle kummilapselle. Ollaankin ristiin kummeja. Tosin he erosi, minkä jälkeen miespuolinen kummi katosi mutta naispuolinen (joka ei ole vars. sukua) pitää yhteyttä. Mun lapsi nyt 23. Nuorempi lapsi on 21. Hän ei ole ikinä ollut yökylässä kummeillaan. Itse asiassa hänen naiskummi katosi lapsen ollessa 2-vuotias, mutta kummisedän uusi vaimo on aika lailla muistanut kuitenkin miehen kummilasta lahjoin, sekä myös ovat käyneet esim. konserteissa yms. esityksissä.