Kuinka moni on ollut koulukiusaaja?

Lisäsin sen pätkän alkuun, jonka leikkasit pois, kreationisti...

Minuakin olisi kiinnostanut kiusaajien tuntemukset. Mutta eihän niitä ikinä saanut kuulla, kun joku kiusattu tuli kertomaan omistaan ja syyttelemään. Nyt keskustelu on kääntynyt siihen, että Timppa on empatiakyvytön psykopaatti niin kuin kaikki muutkin kiusaajat-

En tiedä sanaa enkä jaksa googlettaa, tarkenna toki jos haluat. Nikkiä kun ei ole niin sanon vaan että juuri äsken tuumasin Timpan vaikuttavan hyvinkin fiksulta tässä keskustelussa. Harva kiusaaja siihen pystyy. Ja kyllä, syytän todellakin kiusaajia ( myös sinua ) koska te ette voi edes kuvitella millaista paskaa voitte voitte aikaan saada kiusaamalla. Ja sinä olet näköjään ihan samanlainen edelleen, puistattaa ajatus että sinulla olisi kouluikäisiä lapsia.

En usko, että ymmärtäisit, vaikka googlettaisitkin... Tarkoitin kreationisti-nimityksellä sitä, että poimit viestistäni pätkän, joka muutti täysin sisältöään leikkauksen takia. Kreationistit tekevät niin tieteelliselle kirjallisuudelle.

Pysyn edelleenkin kiinni mielipiteestäni siitä, että olisi ollut huomattavasti kehittävämpää, jos ketjua olisi kirjoitettu kiusaajien kannalta ja mä puolustin kiusattuja -, mua on kiusattu - ja te olette ku*ipäitä -viestit olisivat pysyneet poissa.

Ps. Mua myös on kiusattu, tiedän mitä se on.

 

Näin voisin kuvitella. Toki sitä empatiaa voi oppia muualtakin kuin kotoa, mutta tuskin huonot kotiolot auttaa siinä empatiakyvyn kehittymisessä. :| Uskon kaikkien kokemusten, varhaislapsuudesta alkaen, vaikuttavan empatiakyvyn kehittymiseen. Myös sen, miten lapsen tarpeisiin on vastattu vauvaiässä.

Mutta se voi toimia niinkin, että lapsi jota ei kohdata emotionaalisesti riittävällä tasolla, kehittää ylikorostuneen empatian muita kohtaan, mutta liian vähäisen myötätunnon itseään kohtaan.

 

Näin voisin kuvitella. Toki sitä empatiaa voi oppia muualtakin kuin kotoa, mutta tuskin huonot kotiolot auttaa siinä empatiakyvyn kehittymisessä. :| Uskon kaikkien kokemusten, varhaislapsuudesta alkaen, vaikuttavan empatiakyvyn kehittymiseen. Myös sen, miten lapsen tarpeisiin on vastattu vauvaiässä.

Mutta se voi toimia niinkin, että lapsi jota ei kohdata emotionaalisesti riittävällä tasolla, kehittää ylikorostuneen empatian muita kohtaan, mutta liian vähäisen myötätunnon itseään kohtaan.

Näitä ihmisä näkee pilvin pimein hoitoalan työssä, sosiaali ja terveyspuolella. he hoitavat itseään hoitaessaan muita.

Myös parisuhteissa, joissa ovat alistettuja, pahoinpideltyjä tms. heitä tapaa.

 

Ihminen voi hillitä luonnettaan. Luonne ei muutu.

No mikä sanoo sen, että juuri se negatiivinen puoli olisi se "oikea" luonne?

Mä tiedän olevani nykyisin hyvin erilainen, kuin mitä minä olin teininä. En mä ollut mitenkään kamala teinikään, mutta vaikeaa ja todella paha oli olla, ja hyvä etten kaksin käsin työntänyt ihmisiä ihan kirjaimellisesti pois läheltäni. Ja kasvatin sen kuoren, että minä en anna itsestäni enkä anna niiden nähdä, että mua satutetaan.

Se, että mulle tehtiin asioita joiden vuoksi musta tuli "kylmä" ja kova, ei tarkoita sitä että mä olisin koko ikäni sellainen, tai että se olisi ollut se mun todellinen luonne. Minä en todellakaan ole ainoa tällä pallolla tallustanut ihminen, jolla on ollut hyvin herkkä mieli, ja joka on läheisten suosiollisella avustuksella tallattu niin moneen kuraan, että sitä ei tällä sielulla kestetty avoimena.

Mä en silti näe, että mun luonne olisi mitenkään pysyvästi vioittunut siitä, että mua satutettiin pahasti. Ne asiat vaikuttaa mun elämään, totta kai, mutta se minkälaiseksi mua murjottiin ei muuttanut mun luonnettani, vaikka joidenkin mielestä olinkin vain kylmä ja koppava.

Olenkin puhunut vain ihmisen luonteesta. En minä voi tietää jokaisen ihmisen todellista luonnetta. Kyllähän narsistitkin osaavat erittäin hyvin näytellä ja harva huomaa sellaisen ihmisen todellisen luonteen. Puhun vain sillä, miten se pohjimmiltaan on. En voi täällä jokaisen ihmisen elämää käydä läpi, kun niitä on niin monta kuin ihmisiä..

Luonne on ja pysyy. Juju onkin siinä, et pyrkii kehittämään itsetuntemustaan, jotta osaa elää ja olla aidosti sitä mitä on.

Nyt täytyy mennä
:wave:

 

Näin voisin kuvitella. Toki sitä empatiaa voi oppia muualtakin kuin kotoa, mutta tuskin huonot kotiolot auttaa siinä empatiakyvyn kehittymisessä. :| Uskon kaikkien kokemusten, varhaislapsuudesta alkaen, vaikuttavan empatiakyvyn kehittymiseen. Myös sen, miten lapsen tarpeisiin on vastattu vauvaiässä.

Mutta se voi toimia niinkin, että lapsi jota ei kohdata emotionaalisesti riittävällä tasolla, kehittää ylikorostuneen empatian muita kohtaan, mutta liian vähäisen myötätunnon itseään kohtaan.

Hmm.. onkohan mulle käynyt juuri näin?

 

Olin minäkin kai koulukiusaaja. Olin ala-asteella aina se joka jäi parittomaksi, ja jota toiset tytöt määräili, jota ei kutsuttu synttäreille ja jota varmaan pidettiin outona. Sitten vitosella meidän luokalle tuli uusia oppilaita joista yhdelle aloin vuotta myöhemmin v*ttuilla. En itse kokenut olevani mikään "paha koulukiusaaja" koska kyseinen henkilö antoi aina takasin, enkä tiedä kumpi meistä ihan oikeasti aina alotti, mutta ko. henkilössä oli vaan jotain mikä ärsytti ihan suunnattomasti, en vieläkään tiedä miksi. Eikä kukaan aikuinen puuttunut tähän tilanteeseen millään tavalla.
Kuitenkin sekä ala- että yläasteella oltiin välillä ihan hyviä kavereitakin tämän henkilön kanssa. Pysäytti kyllä vähän ajattelemaan kun tämä ihminen kertoi yläasteella harkinneensa itsemurhaa kutosluokan tapahtumien takia (en tiedä tarkottiko ihan oikeasti vai halusiko vain dramatisoida kun keskustelussa jossa tämä kävi ilmi oli muitakin ihmisiä kuin me kaksi).

Mitään fyysistä väkivaltaa ei ollut, niinkun ei kai tytöillä useinkaan. Yläasteen jälkeen emme ole olleet tekemisissä, mutta olen kyllä pyytänyt tältä henkilöltä anteeksi, ja käsittääkseni välimme ovat nykyään ihan ok. Ja vaikka kiusaamista onkin tyhmää selitellä, niin pakko sanoa että en todellakaan suunnitellut kiusaavani tuota tyttöä enkä kokenut mielestäni molemminpuolista kiusaamista ollenkaan niin pahaksi kuin toinen puoli. Mutta sehän se kai onkin, että ei voi tietää miltä toisesta tuntuu.
Jos jotakuta lohduttaa, niin olen kyllä mielestäni saanut karmalta palautetta tästä jo useita vuosia.

 

Näin voisin kuvitella. Toki sitä empatiaa voi oppia muualtakin kuin kotoa, mutta tuskin huonot kotiolot auttaa siinä empatiakyvyn kehittymisessä. :| Uskon kaikkien kokemusten, varhaislapsuudesta alkaen, vaikuttavan empatiakyvyn kehittymiseen. Myös sen, miten lapsen tarpeisiin on vastattu vauvaiässä.

Mutta se voi toimia niinkin, että lapsi jota ei kohdata emotionaalisesti riittävällä tasolla, kehittää ylikorostuneen empatian muita kohtaan, mutta liian vähäisen myötätunnon itseään kohtaan.

Totta. Ihmismieli on monimutkainen. Ei ole olemassa vain kaksi ääripäätä: empatiakyvytön (psykopaatti..) tai yliempaattinen. Harvat ihmiset lisäksi ovat empaattisia kaikkia kohtaan, joidenkin empatia kohdistuu vain omiin läheisiin.

 

Älkää nyt ihan kiistattomasti yrittäkö väittää, ettei luonne voi muuttua. Esim. mun psykologian kirjassa oltiin ihan toista mieltä. =) Se on vain osan näkemys asiaan. Melko pysyvä ei ole sama kuin täysin muuttumaton.

 

Totta. Ihmismieli on monimutkainen. Ei ole olemassa vain kaksi ääripäätä: empatiakyvytön (psykopaatti..) tai yliempaattinen. Harvat ihmiset lisäksi ovat empaattisia kaikkia kohtaan, joidenkin empatia kohdistuu vain omiin läheisiin.

Tämä on totta. Mutta tappeleminen on helpompaa jos unohdetaan ne välimuodot :snotty:

 

Näin minäkin ajattelen. Hyvällä kasvatuksella "epäempaattista" ei saa empaattiseksi, eikä hyvin empaattista saa kokonaan lytättyä kasvatuksella "epäempaattiseksi". Mutta uskon, että kasvatuksella on tietynlainen merkitys juuri empatiakyvyn vahvistumisesta/vähentymisestä yms.

Ja luulen, että sellainen ihminen joka ei ole empatiakykyinen, ei edes tiedä mitä empatiakyky on. Monet vain luulevat tietävänsä ja oppivat ne käyttäytymismallit, miten empaattinen ihminen toimii..

Aivan, juuri näin on asia!
:flower:

 

Totta. Ihmismieli on monimutkainen. Ei ole olemassa vain kaksi ääripäätä: empatiakyvytön (psykopaatti..) tai yliempaattinen. Harvat ihmiset lisäksi ovat empaattisia kaikkia kohtaan, joidenkin empatia kohdistuu vain omiin läheisiin.

Tämä on totta. Mutta tappeleminen on helpompaa jos unohdetaan ne välimuodot :snotty:

 

Ok, ääliö.
:kieh: ota ihan rakkaudella :heart: Ei kun joo, eiköhän olla samoilla linjoilla. Vaikka kyllä sinusta sen verran on jäänyt mieleen että sarvet sulla ennemmin päässä kasvaa kuin gloria hohtaa. Mutta ehkä sä sen empatiakyvynkin vielä pääset esittelemään.

Puspus.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii, muistakaa se.

 

Mites on, kuinka laajalle se teidän empatiakykynne ulottuu? Jos vertaan itseäni psykopaattiin, tunnen itseni todella empaattiseksi, mutta kun vaihdan vertailukohteeksi vaikkapa Äiti Teresan, en tunnekaan itseäni enää niin hyväksi ihmiseksi. :ashamed:

 

Ok, ääliö.
:kieh: ota ihan rakkaudella :heart: Ei kun joo, eiköhän olla samoilla linjoilla. Vaikka kyllä sinusta sen verran on jäänyt mieleen että sarvet sulla ennemmin päässä kasvaa kuin gloria hohtaa. Mutta ehkä sä sen empatiakyvynkin vielä pääset esittelemään.

Puspus.

Kysymys sulle Lunatic: miksi sitten aina ihmettelet, kun ihmiset surevat tuntemattomien ihmisten kohtaloita? Esim. Jokelan tapaus yms. Eikös se ole juurikin sitä empatiaa, että myös vieraiden ihmisten kohtalot koskettavat.

 

Mites on, kuinka laajalle se teidän empatiakykynne ulottuu? Jos vertaan itseäni psykopaattiin, tunnen itseni todella empaattiseksi, mutta kun vaihdan vertailukohteeksi vaikkapa Äiti Teresan, en tunnekaan itseäni enää niin hyväksi ihmiseksi. :ashamed:

No eihän me tiedetä sitä, että oliko Äiti Teresa oikeasti aidon empaattinen, vai tekikö hän tekonsa vain siksi, että hänellä oli siihen pakottava tarve koska korkeammat voimat niin käskivät

 

Mites on, kuinka laajalle se teidän empatiakykynne ulottuu? Jos vertaan itseäni psykopaattiin, tunnen itseni todella empaattiseksi, mutta kun vaihdan vertailukohteeksi vaikkapa Äiti Teresan, en tunnekaan itseäni enää niin hyväksi ihmiseksi. :ashamed:

Kuka sen tietää oliko Äiti Teresa hyvä ihminen, vai narsisti.

 

Mites on, kuinka laajalle se teidän empatiakykynne ulottuu? Jos vertaan itseäni psykopaattiin, tunnen itseni todella empaattiseksi, mutta kun vaihdan vertailukohteeksi vaikkapa Äiti Teresan, en tunnekaan itseäni enää niin hyväksi ihmiseksi. :ashamed:

Kuka sen tietää oliko Äiti Teresa hyvä ihminen, vai narsisti.

Ihmiset aika usein unohtaa sen, että narsisteja on olemassa myös sellaisia "äiti teresa"-tyyppejä. Niiden hyvätkään teot ei ole pyyteettömiä, vaan puhtaasti narsistisia.

 

Mites on, kuinka laajalle se teidän empatiakykynne ulottuu? Jos vertaan itseäni psykopaattiin, tunnen itseni todella empaattiseksi, mutta kun vaihdan vertailukohteeksi vaikkapa Äiti Teresan, en tunnekaan itseäni enää niin hyväksi ihmiseksi. :ashamed:

No eihän me tiedetä sitä, että oliko Äiti Teresa oikeasti aidon empaattinen, vai tekikö hän tekonsa vain siksi, että hänellä oli siihen pakottava tarve koska korkeammat voimat niin käskivät

Äh, älkää saivarrelko Ymmärsitte varmaan pointin

 

Ok, ääliö.
:kieh: ota ihan rakkaudella :heart: Ei kun joo, eiköhän olla samoilla linjoilla. Vaikka kyllä sinusta sen verran on jäänyt mieleen että sarvet sulla ennemmin päässä kasvaa kuin gloria hohtaa. Mutta ehkä sä sen empatiakyvynkin vielä pääset esittelemään.

Puspus.

Kysymys sulle Lunatic: miksi sitten aina ihmettelet, kun ihmiset surevat tuntemattomien ihmisten kohtaloita? Esim. Jokelan tapaus yms. Eikös se ole juurikin sitä empatiaa, että myös vieraiden ihmisten kohtalot koskettavat.

Lunatic? :attn:

 

No joo. Mutta empatian tunteminen ei tarkoita välttämättä sitä, että kulkisi slummeissa auttamassa ihmisiä. Se on kyky olla tukena sille toiselle, ja ymmärtää sen toisen tunteita. Oikeastaan sitten tuollainen konkreettinen auttaminen on ehkä enemmän kiinni jostain muusta luonteenpiirteestä, kuin empatiasta tai sympatiasta.

 

No joo. Mutta empatian tunteminen ei tarkoita välttämättä sitä, että kulkisi slummeissa auttamassa ihmisiä. Se on kyky olla tukena sille toiselle, ja ymmärtää sen toisen tunteita. Oikeastaan sitten tuollainen konkreettinen auttaminen on ehkä enemmän kiinni jostain muusta luonteenpiirteestä, kuin empatiasta tai sympatiasta.

Voi se noinkin olla, mutta kyllä mä luulen, että empatia ja sympatia ajavat ihmisen auttamaan pyyteettömästi muita ihmisiä. Ainakin vaikuttavat siihen auttamisenhaluun.

 

Voi se noinkin olla, mutta kyllä mä luulen, että empatia ja sympatia ajavat ihmisen auttamaan pyyteettömästi muita ihmisiä. Ainakin vaikuttavat siihen auttamisenhaluun.

No auttamisenhaluun mutta halusta on vielä pitkä matka todellisiin tekoihin, ja toiset nyt vaan on aktivisteja siinä missä toiset on passivisteja.

 

Ihmettelen vieläkin tuota, että jotkut eivät usko ihmisen kykyyn muuttua. :| Kuuluu samaan kastiin kuin: kerran pettäjä, aina pettäjä. Ei entinen koulukiusaaja ole välttämättä aikuisena lainkaan ilkeä ja empatiakyvytön ihminen. Pahuus ei ole kypsymättömyyden synonyymi. On sitä varmasti itse kukin kasvanut sitten lapsuusaikojen. Kiusaamistakin on niin erilaista ja eriasteista, syyt kiusaamiseenkin vaihtelevat kovasti. Tuo tähän ketjuun laittamani runo sopii mielestäni hyvin aiheeseen.

 

Kysymys sulle Lunatic: miksi sitten aina ihmettelet, kun ihmiset surevat tuntemattomien ihmisten kohtaloita? Esim. Jokelan tapaus yms. Eikös se ole juurikin sitä empatiaa, että myös vieraiden ihmisten kohtalot koskettavat.

No minusta se on vaan semmosta mässäysempatiaa.. ja suurimmalta osalta teeskenneltyä empatiaa. Halutaan osallistua järkyttävään asiaan muka empaattisuuden varjolla, oikeasti ollaan vain uteliaita.

Sen vuoksi lehtiä myydään että ihmiset on uteliaita, ei sen vuoksi että ne ois empaattisia.

 

Ihmiset aika usein unohtaa sen, että narsisteja on olemassa myös sellaisia "äiti teresa"-tyyppejä. Niiden hyvätkään teot ei ole pyyteettömiä, vaan puhtaasti narsistisia.

Jep.