Kuinka monen tavoitteena on kasvaa henkisesti paremmaksi ihmiseksi?

[Serafi]

Mietin vaan.. Entä kuinka moni on sitä mieltä että on jo tarpeeksi hyvä ihminen?
Entä kuinka moni katsoo kulmiaan nostaen tätä aloitusta ja miettii että mikähän helvetin hihhuli se siellä kyselee tyhmiä?

 

[Serafi]

Henkilökohtaisesti olen kuvitellut että jokaisella on se tavoite, tulla hyväksi ihmiseksi. Vaikka eihän se niin ole..

Olen siis ihan vain tavallinen ateisti. Että mitään uskontoperustetta ei ole.

 

["vieras"]

Aina on parannettavaa, tottakai tahdon kasvaa paremmaksi.

 

[chef]

Mä en tunne ketään ihmistä, joka ajattelisi noin.

Ja mä väitän, etten mä tule koskaan ajattelemaan, että "mä olen jo tarpeeksi hyvä ihminen". Mä en ensinnäkään ole sellainen ihminen, joka olisi luonteeltaan mitenkään erityisen ihana ihminen ja toisekseen...vaikka koen kyllä, että tarvetta kehittymiselle on ja tulee olemaan jatkossakin, ei tarkoitukseni todellakaan ole asettaa rimaa niin korkealle, että lopulta voisin sanoa olevani "jo tarpeeksi hyvä ihminen".

 

["Elisa Day"]

Minulla on sellainen tavoite. Ja uskon että jokaisella on, mutta kaikki eivät tiedosta sitä (vielä). Uskon itse jälleensyntymään ja siihen, että jokainen kasvaa paremmaksi pikkuhiljaa jokaisen uuden elämän myötä. Itsestäni voin sanoa sen verran, etten ole kovin hyvä ihminen, mutta olen kasvanut muutaman vuoden aikana paljon ja parempaan suuntaan menossa. silti paljon parannettavaa löytyy.

 

[Serafi]

Mä en tunne ketään ihmistä, joka ajattelisi noin.

Ja mä väitän, etten mä tule koskaan ajattelemaan, että "mä olen jo tarpeeksi hyvä ihminen". Mä en ensinnäkään ole sellainen ihminen, joka olisi luonteeltaan mitenkään erityisen ihana ihminen ja toisekseen...vaikka koen kyllä, että tarvetta kehittymiselle on ja tulee olemaan jatkossakin, ei tarkoitukseni todellakaan ole asettaa rimaa niin korkealle, että lopulta voisin sanoa olevani "jo tarpeeksi hyvä ihminen".

Siis itse en oleta koskaan tulevani niin hyväksi ihmiseksi että parannettavaa ei enää olisi. Mutta tämäkin ajatus on ollut itsestäänselvä, ja nyt vasta olen havahtunut siihen että asia voi olla toisinkin. Tai luulisin niin... Kiinnostaa eniten että onko ihmisiä jotka ovat mielestään jo tarpeeksi hyviä ja kehittymisen tarvetta ei ole. Entä ihmiset joita ei tippaakaan kiinnosta kehittyä suuntaan tai toiseen..

 

[Peyote]

Mä pidän jotenkin itseriittoisena sitä, että joku kuvittelee kasvavansa henkisesti paremmaksi.

 

[Keittiönoita]

Ei ole, en oikein osaa edes jaotella ihmisiä henkisesti huonoihin ja henkisesti hyviin. Joten en osaa ajatella myöskään kehittymistä henkisesti paremmaksi ihmiseksi. Sen sijaan haluan lisätä omaa henkistä hyvinvointiani ja tehdä omasta elämästäni itselleni parempaa ja mieluisampaa. Eli siinä mielessä tavoittelen kyllä henkistä kasvua, mutta ei se minusta parempaa ihmisenä tee.

 

[vierass]

Miten kasvetaan paremmaksi ihmiseksi? Onko joku henkisesti parempi kuin toinen? Itse käsittäisin tän ennemminkin niin, että varmaan kaikki haluavat hyvää oloa ja onnellisuutta, ja sitä kohti elämässä pyritään omilla valinnoilla ja teoilla. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

 

["vieras"]

Ei ole, en oikein osaa edes jaotella ihmisiä henkisesti huonoihin ja henkisesti hyviin. Joten en osaa ajatella myöskään kehittymistä henkisesti paremmaksi ihmiseksi. Sen sijaan haluan lisätä omaa henkistä hyvinvointiani ja tehdä omasta elämästäni itselleni parempaa ja mieluisampaa. Eli siinä mielessä tavoittelen kyllä henkistä kasvua, mutta ei se minusta parempaa ihmisenä tee.

Sulla, kuten meillä kaikilla muillakin, on varmasti arvoja ja ihanteita. Niihin pyrkiminen ja niiden tavoitteellisuutena pitäminen ei tarkoita sitä, että luokittelisi ihmiset "hyviin" ja "huonoihin". Tätä mä tarkoitan sillä, että pyrin itseäni kehittämällä ja oppimalla kasvamaan paremmaksi, siis henkisellä tasolla.

 

[Serafi]

Ei ole, en oikein osaa edes jaotella ihmisiä henkisesti huonoihin ja henkisesti hyviin. Joten en osaa ajatella myöskään kehittymistä henkisesti paremmaksi ihmiseksi. Sen sijaan haluan lisätä omaa henkistä hyvinvointiani ja tehdä omasta elämästäni itselleni parempaa ja mieluisampaa. Eli siinä mielessä tavoittelen kyllä henkistä kasvua, mutta ei se minusta parempaa ihmisenä tee.

No siis samaa hain, mutta eri sanoin.

 

[***]

Mikähän on sitä "parempaa" ihmisyyttä? Siis että osaisi ottaa toiset huomioon, auttaa avuntarvitsijoita ja muistaa olla armollinen eikä tuomitseva toisia kohtaan? Vai jotain muuta?

Minulle on tällä hetkellä tärkeintä kehittyä vanhempana, kuin myös kehittyä työssäni. Minulla ei ole mitään tavoitetta ns. lähimmäisiä kohtaan, en aio hankkia kummmilasta Afrikasta, en aio ykskaks luopua osin rasistisista ajatuksistani ilman muita perusteluja kuin "pyrkimystä tulla hyväksi ihmiseksi."

Perusluonteeltani en ole mikään erityinen empatian tiivistymä, mutta käytöstapoja arvostan. En siis yleensä pyri tietoisesti loukkaamaan toisia ja koetan parhaani mukaan sietää mahdollisia saamiani tölväisyjä siltä pohjalta, että ajattelen satuinnaisella tölväisijällä olevan jotain huolia tms. On kuitenkin ihmisiä, joita välttelen viimeiseen asti ja joista ajattelen rumasti, enkä aio ryhtyä kokemaan mitään tunnontuskia siitä, etten edes yritä lähentyä heidän kanssaan. Minusta ei ole toisen posken kääntäjäksi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28784100]Sulla, kuten meillä kaikilla muillakin, on varmasti arvoja ja ihanteita. Niihin pyrkiminen ja niiden tavoitteellisuutena pitäminen ei tarkoita sitä, että luokittelisi ihmiset "hyviin" ja "huonoihin". Tätä mä tarkoitan sillä, että pyrin itseäni kehittämällä ja oppimalla kasvamaan paremmaksi, siis henkisellä tasolla.[/QUOTE]
Mä luulen, että sä tarkoitat tuolla henkisellä paremmuudella aika samaa kuin minä henkisen hyvinvointini lisäämisellä. Koska henkinen hyvinvointihan ei voi lisääntyä, jos jatkuvasti toimii omia arvojaan ja ihanteitaan vastaan. Itse vaan vähän kartan tuota paremmaksi -sanaa, koska siitä poikii helposti ajatus "paremmaksi kuin joku toinen" vaikkei tarkoitus olekaan verrata itseään muihin.

 

[Ultramariini]

En ajattele olevani jo tarpeeksi hyvä ihminen. Mutta ajattelen kyllä silti
olevani riittävän "hyvä" ihminen ja sillä en suinkaan tarkoita sitä, ettenkö pyrkisi joissain asioissa kehittymään ja muuttamaan itseäni. Olen kaukana täydellisestä ja jopa siitä erittäin hyvästä. ( erittäin hyvä, ellei täydellinen )
Sillä riittävän hyvällä tarkoitan pikemminkin sitä, että vuosien mittaan olen oppinut itse itselleni armollisemmaksi. Olen oppinut ( joskin siinäkin toki oppi jatkuu ) hyväksymään itseäni enenmmän sellaisena kuin olen. Hyväksynyt sen epätäydellisyyteni ja lakannut ajattelemasta, että minun täytyisi olla jotenkin spesiaali. Toki olen ainutlaatuinen, mutta minulla on lupa olla tavallinen.

Ehkä tällä halu tulla hyväksi ihmiseksi ajatuksella tarkoitettiin jotain muuta. Millä se hyvä ihminen sitten määritelläänkään. Mitataanko sitä suhteessa toisiin ihmisiin, suhteessa itseensä. Ajatukset, sanat ja teotko sen määrittävät?

Ja onko sellainen hyvyyteen pyrkiminen pyytetöntä, vai onko siinä taustalla kuitenkin tarve kiilottaa omaa sädekehäänsä?

 

["vieras"]

Olen kyllä yrittänyt kovasti kasvaa paremmaksi ihmiseksi, inhottava kun välillä olen, myönnän. Viime aikoina olen huomannut olevani huomattavasti suvaitsevampi, rauhallisempi ja muutenkin myönteisempi niin itseäni kuin muitakin kohtaan. Viikonlopulla tuli vaan syvä pudotus omaan hyvyyteen kun miehen sisko haukkui minut maanrakoon jostain ikivanhoista asioista, joiden hän kuvittelee asioiden olleen. Joten aloitan vahvistumiseni jälleen alusta.

 

[Serafi]

Anteeksi nyt aloituksessa mainittu "paremmuus", en keksinyt muutakaan tapaa kuvailla asiaani.

 

["mies"]

Henkinen kehitys on tärkeää, ja etenkin henkinen virittyneisyys. Minäkään en halua arvottaa ihmisiä millään perusteella. Mutta silti pidän selvänä, että toiset ovat henkistyneempiä kuin toiset, kukin omalla laillaan. Ja yleisesti Suomessa, ei vähiten naisilla, voisi lisätä henkisyyden merkitystä. Kyse on paljon muustakin kuin tunnustuksellisesta uskosta.

 

[Peyote]

[QUOTE="mies";28784136]Henkinen kehitys on tärkeää, ja etenkin henkinen virittyneisyys. Minäkään en halua arvottaa ihmisiä millään perusteella. Mutta silti pidän selvänä, että toiset ovat henkistyneempiä kuin toiset, kukin omalla laillaan. Ja yleisesti Suomessa, ei vähiten naisilla, voisi lisätä henkisyyden merkitystä. Kyse on paljon muustakin kuin tunnustuksellisesta uskosta.[/QUOTE]

Mitä ihme henkistymistä?

 

[chef]

Mä luulen, että sä tarkoitat tuolla henkisellä paremmuudella aika samaa kuin minä henkisen hyvinvointini lisäämisellä. Koska henkinen hyvinvointihan ei voi lisääntyä, jos jatkuvasti toimii omia arvojaan ja ihanteitaan vastaan. Itse vaan vähän kartan tuota paremmaksi -sanaa, koska siitä poikii helposti ajatus "paremmaksi kuin joku toinen" vaikkei tarkoitus olekaan verrata itseään muihin.

Mä en näe asiaa lainkaan näin. Tai siis näen ja en näe.

Mä haluaisin olla tietyssä suhteessa parempi ihminen, mutta en siis ajattele asiaa siten, että parempi verrattuna naapurin Erkkiin, vaan nimenomaan ihan vaan parempi ihminen ylipäätään.

Voin kyllä ajatella, että naapurin Erkin hyvät piirteet ovat juuri sellaisia, joita toivoisin itseltänikin löytyvän, mutta en siis missään nimessä ajattele niin, että tarkoitukseni olisi kivuta paremmuudella Erkin, tai kenenkään muun "yli".

 

[Keittiönoita]

En ajattele olevani jo tarpeeksi hyvä ihminen. Mutta ajattelen kyllä silti
olevani riittävän "hyvä" ihminen ja sillä en suinkaan tarkoita sitä, ettenkö pyrkisi joissain asioissa kehittymään ja muuttamaan itseäni. Olen kaukana täydellisestä ja jopa siitä erittäin hyvästä. ( erittäin hyvä, ellei täydellinen )
Sillä riittävän hyvällä tarkoitan pikemminkin sitä, että vuosien mittaan olen oppinut itse itselleni armollisemmaksi. Olen oppinut ( joskin siinäkin toki oppi jatkuu ) hyväksymään itseäni enenmmän sellaisena kuin olen. Hyväksynyt sen epätäydellisyyteni ja lakannut ajattelemasta, että minun täytyisi olla jotenkin spesiaali. Toki olen ainutlaatuinen, mutta minulla on lupa olla tavallinen.

Ehkä tällä halu tulla hyväksi ihmiseksi ajatuksella tarkoitettiin jotain muuta. Millä se hyvä ihminen sitten määritelläänkään. Mitataanko sitä suhteessa toisiin ihmisiin, suhteessa itseensä. Ajatukset, sanat ja teotko sen määrittävät?

Ja onko sellainen hyvyyteen pyrkiminen pyytetöntä, vai onko siinä taustalla kuitenkin tarve kiilottaa omaa sädekehäänsä?

No mun kohdallani juurikin suhteessa itseensä. Itse pyrin ihan jokaisessa hetkessä elämään omien arvojeni, ihanteideni ja elämänkatsomukseni mukaisesti. Toki olen vain ihminen ja aina se ei onnistu, mutta koska nuo em asiat ohjaavat elämääni, niin niihin yritän pyrkiä. Suurimmaksi osaksi onnistunkin ja harvoin tulee teen tilannetta, jonka jälkeen omatunto soimaisi tai en pystyisi asiaa jotenkin korjaamaan. Mun henkinen kasvuni on pyrkimystä tasapainoiseen ja onnellisen elämään, jossa sisäinen mielenrauha on mahdollisimman pysyvä olotila.

 

[Puppeluppe]

Minulla on tavoitteena kehittää tiettyjä ominaisuuksiani (pitkäpinnaisuus, rauhoittuminen, kauas kantoinen ajattelu, kompromissien tekeminen, hetkessä eläminen jne.)= tulla sitä myöten enemmän ihailemani henkilön kaltaiseksi -nimittäin äitini <3 Ei kai hän sen parempi ihminen ole, mutta omalla asenteellaan hän on tehnyt elämästään hyvin onnellista ja helpon oloista.Toivottavasti olen itse jonain päivänä päässyt samaan.

Äiti on hyvin tyyni ihminen. Hän ei hermostu, saati suutu. Hän on lähes aina pirteä ja hyvän tuulinen. Äiti harrastaa aktiivisesti niin urheilua, kuin käsitöitä ja elää kaikin puolin säännöllistä elämää. Hän viihtyy työssään ja on siitä innostunut. Äidillä on paljon ystäviä ja lämpimät suhteet sukulaisiimme. Äidillä on aina aikaa kuunnella, ystävällisiä sanoja sanottavana ja hyviä neuvoja, vaikka me lapset soittaisimme keskellä yötä (viimeksi soitin puolen yön jälkeen, kun vauvalle nousi kuume). Äiti ja isä ovat olleet naimisissa 36 vuotta ja he viihtyvät edelleen erinomaisesti yhdessä. Iskäkin on kyllä hauska heppu, mutta ei niin viilipytty kuin äiti. Hänellä on aina jotain pulmia.

 

[fgnjgfjklghkljhglfjk]

Miten kasvetaan paremmaksi ihmiseksi? Onko joku henkisesti parempi kuin toinen? Itse käsittäisin tän ennemminkin niin, että varmaan kaikki haluavat hyvää oloa ja onnellisuutta, ja sitä kohti elämässä pyritään omilla valinnoilla ja teoilla. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Mitenkö kasvetaan paremmaksi ihmiseksi?!
No siten että ymmärtää itsestään uusia puolia ja asioita, vai koetteko olevanne niin valmiita ettei sellaista voi olla?
Entisessä hyvin tasaisessa elämässäni kuvittelinkin vähän niin, että nyt on hyvä, tiedän kuka olen, hyvät ja huonot puoleni.
Mutta kappas kun tulikin yhtäkkiä hyvin hyvin vaikeaa, olin ihan rikki. Niin huomasin itsessäni taas uusia käyttäytymismalleja, miten olin (minäkin) muita kohdellut, tajuamatta.
Nyt tiedostan taas uusia asioita ja olen paljon itsevarmempi Uusia parempia aikoja ja myös alamäkiä odotellessa.
Elämä on mahtavaa!

 

[Ultramariini]

[QUOTE="mies";28784136]Henkinen kehitys on tärkeää, ja etenkin henkinen virittyneisyys. Minäkään en halua arvottaa ihmisiä millään perusteella. Mutta silti pidän selvänä, että toiset ovat henkistyneempiä kuin toiset, kukin omalla laillaan. Ja yleisesti Suomessa, ei vähiten naisilla, voisi lisätä henkisyyden merkitystä. Kyse on paljon muustakin kuin tunnustuksellisesta uskosta.[/QUOTE]

suosittelisin sinulle luettavaksi Jane Austenin kirjoja.

 

[Ultramariini]

No mun kohdallani juurikin suhteessa itseensä. Itse pyrin ihan jokaisessa hetkessä elämään omien arvojeni, ihanteideni ja elämänkatsomukseni mukaisesti. Toki olen vain ihminen ja aina se ei onnistu, mutta koska nuo em asiat ohjaavat elämääni, niin niihin yritän pyrkiä. Suurimmaksi osaksi onnistunkin ja harvoin tulee teen tilannetta, jonka jälkeen omatunto soimaisi tai en pystyisi asiaa jotenkin korjaamaan. Mun henkinen kasvuni on pyrkimystä tasapainoiseen ja onnellisen elämään, jossa sisäinen mielenrauha on mahdollisimman pysyvä olotila.

Kuulostaa hyvältä. Johonkin tuollaiseen itsekin pyrin ylä- ja alamäkineen.

 

["mies"]

suosittelisin sinulle luettavaksi Jane Austenin kirjoja.

Tuttuja ovat sanomaltaan Tosin makuuni hieman liian sovinnaisia nykypäivän näkökulmasta (aikanaan toki mullistavia hieman kuten rock ennen ja nyt). Pidän enemmän astetta synkemmästä kamasta.