Kuinka monen mielestä on ok elättää itsensä muiden rahoilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyn vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Kenenkään ei tarvitse arvostaa ketään. Ei niitä muiden rahoilla eläjiä, eikä myöskään sinun kaltaisa ihmisiä jotka nokka kurtussa arvostelevat muiden tapaa elää.
Meillä rahat on tiukilla. Joten otamme kyllä vastaan ne avustukset joita vanhemmiltamme tai ystäviltä saamme. Eikö olekin järkyttävää? Otamme myös vastaan käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Hirveää, eikö? Olisihan se parempi jos ostaisimme kaiken uutena, vaikka lainarahoilla, niin auttaisimme rikkaita rikastumaan jo entisestään.
Millainen sitten esim minä olen ystävänä? Tarvittaessa annan rahaa ystävilleni jos he ovat sen tarpeessa ja itselläni sattuu olemaan. Raha on vain rahaa ja siksi osaan jakaa vähäiset rahani läheisteni kesken. Onneksi tunnen ihmisiä jotka ajattelevat samanlailla kun minä. Joten heidän on helppoa ottaa almuja vastaan, kun antaa almuja tarvitseville.
Mulla on täti joka antaa vaikka viimeiset senttinsä tarvitsevalle ihan hyvä sydämellisyyttään. Ja sitten tunnen niitä jotka eivät luovu sentistäkään ilman velkakirjaa. Arvaas vaan kummat ovat elämässään onnellisempia, ja kummat saavat aina yllättäen jotain takaisi?

Olet kyllä ajatusmaailmalta aika samanlainen kuin minä! Joten täysi peesi tähän!

 
niin ja on tosiaan olemassa heitäkin jotka ovat vastoin tahtoaan yh..mutta eivät halua viedä es.vastasyntynyttä hoitoon jotta pääsisi palkkatöihin,hän on siis ap:n mielestä loinen!

olen samaa mieltä nim:apassin kyyneleen kanssa:) .

koska millä sitä maksaa vuokran?ruuat siinä tilanteessa jos tuloina on vaan äitiys pv.raha? ja lapsilisä..ai hitsi mutta eihän nekään ole tuloja!!! kun tulevat kelasta..eikä töistä. hei ap..mites on oletko sinä kieltäytynyt lapsilisästä??? jos et ole niin sehän on kauheaa..elät osittain kelan tuella siis(eihän sitä makseta siitä että olet töissä).

mut niin ihan vaan tiedoksi ei ihminen ole loinen jos haluaa olla sen 3v lapsen kanssa kotona,vaikka yllättäen ei olisikaan sitä miestä tuomassa tuloja.kyllä minä ainakin lainaan ihmisille rahaa,jopa annan rahaa jos sitä on ja joku läheinen jostain syystä tarvitsee.

hoidan monesti parin kaverin lapsia,koska tiedän että jokainen tarvitsee välillä lepohetken itselleen..

autan ilmaiseksi vanhempieni firmassa.

sen verran hyödyn ystävistäni että en ole yksinäinen,on joku kenen kanssa jutella,tehdä jotain kivaa yhdessä..
 
Mulla tilanne on pakkorako. Joudun pyytämään säännöllisesti rahaa vanhemmiltani (joka kuukausi), koska joudun käyttämään hirmuisen kalliita lääkkeitä, jotka eivät ole korvattavia, mutta silti mulle elintärkeitä. Joudun siis pyytämään /he antavat minulle rahaa/käyvät ostamassa lääkkeen, jonka kokonaiskustannukseksi tulee kuukaudessa noin 200 euroa. Itse sitten makselen muut omat menoni, kuten ruoan, vaatteet, laskut. Minua ei tarvitse kenenkään arvostaa, jollei halua. Olen joutunut tällaiseen asemaan, enkä itse tätä ole itselleni halunnut.

Mitä tulee ystävyyteen.. Eipä minulla ole kuin muutama ystävä, mutta heiltä olen kuullut, että en vedä juttuja itseenipäin vaan päinvastoin.
 
Miten tällänen tilanne: ollaan molemmat miehen kanssa töissä, tienataan ihan ok (hieman keskimääräistä paremmin). Minun vanhemmilla on rahaa, ei lainoja, eivät matkusta (eivät halua), eivätkä juuri muutenkaan tuhlaile (osta autoa viimeisen päälle, turkkeja tms.). Kaikkea mitä tarvitsevat, ostavat kyllä. Eli eivät niin sanotusti pihistele. Olen ainoa lapsi ja he antavat meille aika reilusti rahaa. Esim häistä he kustansivat suuren osan ja antoivat suuren häälahjan. Nyt olemme rakentamassa ja he tulevat tukemaan meitä varmasti aika suurilla summilla.

Koskaan en ole pyytänyt rahaa heiltä.

Mieheni kanssa meillä on avioehto. Mutta käytännössähän vanhempani "tukevat" myös mieheni elämää, koska elämme yhdessä.
 
Kyllä me eletään ihan omillamme eikä odoteta vanhemmilta mitään. Vanhemmat saattaa antaa esim. synttäripäivänä rahaa 50? ja sanoa "osta ITSELLESI" jotain kivaa. Tai antavat lapselle 5? joskus jopa 20? että voi ostaa sillä jonkin lelun tai vaatteen itselleen tai säästää rahan johonkin isompaan.

Kun mies oli työttömänä eikä raha juossut ja sinä tuli meistä riippumattomia viivytyksiä niin silloin äitini lainasi meille rahaa. Mutta maksettiin takaisin koko summa.

Ystävänä en koskaan lainaa keneltäkään mitään. Ystävänä olen ennemmin antavana osapuolena. En tosin anna enkä lainaa rahaa huonojen kokemusten vuoksi, mutta noin muuten esim. kaveri tulee meille koko päiväksi ja ruoka-ajan tullen tarjoan myös hänelle ja lapsilleen.
 
Kun pääsin omille rahoilleni, olin niin tarkka, etten oikein olisi lahjojakaan vastaan halunnut ottaa. Pikkuhiljaa, sitä on alkanut ymmärtää, että antamisesta tulee todella hyvä olo ja toki suon toisillekin kokemuksen antamisen ilosta!

Itse toki elätän itseni ja perheeni yhdessä miehen kanssa, mutta en tunne huonoa omaatuntoa, jos joku antaa minulle lahjan. Siihen pikkuisen vaikuttaa myös antaja...kylläkin. Itsekin annan lahjoja ja esim. vanhoja vaatteita tarvitseville. On mukavaa nähdä toisen iloinen mieli ja itsellekin tulee tyytyväinen olo, kun on ymmärtänyt hankkia sellaista mistä toinen tykkää.

Meillä tullaan tulevaisuudessa auttamaan lapsia mahdollisuuksien mukaan. Mielelläni ostelen lahjoja lapsilleni aikuisenakin ja etenkin lapsenlapsille. Olen myös aikonut säästää arvokkaita tavaroita ja ehkä rahaakin lapsilleni. Minä rakastan heitä!

Omat vanhempani ostavat pääasiassa lapsilleni. Tiedän, että he rahoittavat veljeni elämää aika pitkälti -mutta en ota paineita. Tiedän, että he ovat taanneet lainoja veljelleni, mutta kieltäytyivät takaamasta asuntolainastamme 5000e osuutta. Eikä haittaa, kiukuttaa, mutta vähät siitä -kiukku haihtuu. Varsinkin, kun saamme joku päivä oman asunnon ilman takaajalainoja! Eikä varmaan mene hirveän kauan enää... :D
 

Yhteistyössä