Kuinka monen mielestä on ok elättää itsensä muiden rahoilla?

[lohikäärme]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin aloituksellani vain ja ainoastaan sellaisia ihmisiä jotka rakentavat sen elämänsä sen varaan että kyllä äiti/isä auttaa.
Eikä se ole asia eikä mikään jos vastaanottaa mitä tarjotaan, mutta se on iso asia jos odottaa seuraavaa avustusta ja avustus on tyyliin päivän ruoka, sähkölasku, tietokone, auton bensat... En edes tiedä miksi tämän aloituksen tein, alkoi kai ottamaan päähän muutama tuttu jotka näin elävät ja olisin halunnut saada kuulla miksi näin tehdään, ymmärtävätkö he tekonsa ja rahan arvoa..

kai he ovat tätä pullamössösukupolvea.... mulle kaikki nyt heti.... ja täytyyhän heiltä jonkunlainen vastuunottokyky puuttua...

 

[yks]

tässä jutussa taisi tosissaan ola pointtina ne nuoret aikuiset jotka eivät osaa itsenäistyä, vaan olettavat että rahaa saa aina jostain muualta, itse ei tarvitse sen kummempaa vaivaa nähdä.. toki ymmärrän ja hyväksyn että jos lapsi tarvitsee esim. talvihaalarin ja ei rahaa ole niin vanhemmat jeesaa, mutta sitä en että ensin pyydetään vanhemmilta ja perustellaan kun ne on isovanhempia ja se on niiden velvollisuus , vaikka itsellä olisi rahaa tai olisi ollut ennen kuin ne käytti vaikka loma matkaan.. nykyään tosissaan törmää paljon sellaisiin ihmisiin jotka tosissaan on sitä mieltä että on jonkun muun velvollisuus elättää heidän perhe, töissä ei olla ikinä käyty eikä varmaan koskaan mennä.. kyllä minäkin nyt tällähetkellä olen äitiyspäivärahoilla mutta olen niiden eteen töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien veroja maksamalla.. mammaloman jälkeen työt kutsuu taas.. jos tiukkapaikka tulee toki otan avun vastaan mutta en sitä automaattisesti oleta saavani. lapsia ei tulisi hankkia jos ei omaa kykyä perheestä huolehtia.. jos ei ole rahaa elättää yhtälasta ilman valtion apua, niin ei varmaan ole mitään asiaa hankkia useampia...

 

[ap]

Hmm no mitäs sitten kun meillä on kuvio aivan toisinpäin, isäni on kuollut ja äiti jäi konkurssikypsän yrityksen ja velkojen kanssa yksin. Asuu meidän talossa ja syö meidän ruokia. Viikkorahaa ei sentäs vielä tarvitse antaa mutta mistään ei maksa mitään. En kehtaa pistää äitiä pellolle mutta hermoa silti kiristää.

Ei ole oikein noinkaan päin. Meillä itse asiassa äidissä samaa vikaa..

 

[ap]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin aloituksellani vain ja ainoastaan sellaisia ihmisiä jotka rakentavat sen elämänsä sen varaan että kyllä äiti/isä auttaa.
Eikä se ole asia eikä mikään jos vastaanottaa mitä tarjotaan, mutta se on iso asia jos odottaa seuraavaa avustusta ja avustus on tyyliin päivän ruoka, sähkölasku, tietokone, auton bensat... En edes tiedä miksi tämän aloituksen tein, alkoi kai ottamaan päähän muutama tuttu jotka näin elävät ja olisin halunnut saada kuulla miksi näin tehdään, ymmärtävätkö he tekonsa ja rahan arvoa..

kai he ovat tätä pullamössösukupolvea.... mulle kaikki nyt heti.... ja täytyyhän heiltä jonkunlainen vastuunottokyky puuttua...

Niinpä. Toivoisin että näiden pullamössöjen vanhemmat osaisivat kantaa vastuunsa ja lakkaisiva avustamasta. Ehkä he sitten pakon edessä oppisivat ottaa itse vastuuta omasta elämästään.

 

[nöppönen]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Nimenomaan. Aivan samaa mieltä eli jos käsitin oikein, että itse täytyy pystyä ostamaan/hankkimaan vaunut, mutta jos isovanhemmat "tarjoaa" niin lahjan voi ottaa vastaan hyvillä mielin. Näin oli muuten meilläkin, anoppi ja appiukko ostaneet jokaiselle neljälle lapselleen vaunut kun eka vauva tullut. Tai siis sille vauvalle/vauvoille.

samaa mieltä myös. täsmennetään nyt ap:ta varten, että minä maksan vuokrani ja hoidan laskuni itse (joskin olen kotona ielä lasten kanssa, joten sosiaalipummi sinun mielestäsi. miestä ei ole), niitä vanhempani eivät hoida. lapsille ostavat vaatteita ja jopa jotain isompaa. minäkin saan välillä jotain isoa lahjaksi, kuten nyt sitten auton isältäni ja pakastimen äidiltäni. sain viime viikolla jopa vaatteita äidiltäni kun tuli käymään ja ihan yllätyksenä. ruokaa saattavat tuoda joskus tullessaan, kyllä minä ne tyytyväisenä otan vastaan ja laitan jääkaappiin sekä kiitän.

 

[Keittiönoita]

Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin aloituksellani vain ja ainoastaan sellaisia ihmisiä jotka rakentavat sen elämänsä sen varaan että kyllä äiti/isä auttaa.
Eikä se ole asia eikä mikään jos vastaanottaa mitä tarjotaan, mutta se on iso asia jos odottaa seuraavaa avustusta ja avustus on tyyliin päivän ruoka, sähkölasku, tietokone, auton bensat... En edes tiedä miksi tämän aloituksen tein, alkoi kai ottamaan päähän muutama tuttu jotka näin elävät ja olisin halunnut saada kuulla miksi näin tehdään, ymmärtävätkö he tekonsa ja rahan arvoa..

Ihan mielenkiintoinen aloitus =) Mulle poiki aloituksestasi mieleen myös sellainen asia, että hirmu moni on tällä palstalla - tai antaa ainakin ymmärtää niin tai minä ymmärrän heidän kirjoituksensa niin - että "kynsin hampain" pitää pärjätä omillaan eikä apua saa ottaa vastaan eikä ainakaan pyytää. Musta se on hieman omituista.... tai tarkoitan siis tällä sitä, että pidän omituisena sitä, että on ok ottaa apua vastaan yhteiskunnalta, mutta ei niiltä, jotka sinua eniten rakastavat ja joita sinä eniten rakastat. Mutta tiedostan kyllä, että koska mulla on erittäin läheiset välit niin vanhempiini, siskooni, siskoni lapsiin kuin omiin lapsiinikin, me ensisijaisesti autetaan toinen toisiamme ja vasta, jos kukaan meistä ei pysty auttamaan, turvaudutaan muuhun apuun. Olisi mielenkiintoista tietää, suhtautuvatko miehet yhtä kriittisesti avun vastaanottamiseen vanhemmiltaan kuin naiset ja jos eivät, ottavatko sellaiset perheet, joissa nainen on avunvastaanottamista vastaan ja mies ei, sitä apua vastaan. No jopas...tosta nyt ei tainnut saada erkkikään selkoa.... mutta siis vaikka eismerkki: jos tarjoudun ostamaan tyttäreni joskus ehkä saamale vauvalle vaunut, tyttö ottaa ne ilmielin vastaan. Mitä tapahtuu, jos tarjoan ostavani vaunut myös junnun esikoiselle, mutta tuleva miniäni taas suhtautuu kielteisesti anoppinsa apuun? Noh, voinhan mä tietty sujauttaa vaunujen verran junnulle rahaa ja sanoa, että osta sitten itsellesi vaikka pari uutta golfmailaa.

 

[yks]

jha jatkoa olen tuntenut henkilön joka ei minkään eteen itse halunnut nähdä vaivaa vaan jopa tupakointinsa maksatti muilla, eli ei koskaan omaa tupakkaa polttanut jos oli muita lähistöllä, pummaamalla ja valehtelemalla, omat unohtu kotiin, maksan yllä takas.. etc. sama meiniki kaikessa muussakin, vuokran maksoi vanhemmat kun oli vanhempien nimissä asunto niin jos vuokran jätti maksamatta niin sanktiot olisi tullut vanhemmille.. sellaista henkilöä on vaikea arvostaa.. surullista on jos kyseinen henkilö lapsia hankkii koska niiden lasten elämän kustantaa valtio pelkästään.. ja henkilö jopa pitää sitä velvollisuutena.. että näin..

 

[ap]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Nimenomaan. Aivan samaa mieltä eli jos käsitin oikein, että itse täytyy pystyä ostamaan/hankkimaan vaunut, mutta jos isovanhemmat "tarjoaa" niin lahjan voi ottaa vastaan hyvillä mielin. Näin oli muuten meilläkin, anoppi ja appiukko ostaneet jokaiselle neljälle lapselleen vaunut kun eka vauva tullut. Tai siis sille vauvalle/vauvoille.

samaa mieltä myös. täsmennetään nyt ap:ta varten, että minä maksan vuokrani ja hoidan laskuni itse (joskin olen kotona ielä lasten kanssa, joten sosiaalipummi sinun mielestäsi. miestä ei ole), niitä vanhempani eivät hoida. lapsille ostavat vaatteita ja jopa jotain isompaa. minäkin saan välillä jotain isoa lahjaksi, kuten nyt sitten auton isältäni ja pakastimen äidiltäni. sain viime viikolla jopa vaatteita äidiltäni kun tuli käymään ja ihan yllätyksenä. ruokaa saattavat tuoda joskus tullessaan, kyllä minä ne tyytyväisenä otan vastaan ja laitan jääkaappiin sekä kiitän.

Jospa nyt sitten vielä kerran yritän tähdentää pointtiani.
Se että kuulutko tarkoittamaani ryhmään tähdentyy aikapaljolti sillä
mikä on motiivisi. Kun kerran olet työtä tehnyt ja töihin menossa sekä et odota avustusta ja osaat kiittää ja olla kiitollinen, tuskin olet siivellä eläjä.

 

[vieras]

musta on ihan ok ottaa apua vastaan jos ei kerta kaikkiaan tule toimeen niillä avustuksilla ja tuloilla mitä käteen saa. joskus tulee aikoja ettei kerta kaikkiaan saa rahaa mistää vaikka mitä yrittäisiä ja vielä vaikeampi rahaa on saada jos ei saa edes töitä. kohtuullista kyllä on että sitten tulevaisuudessa kun omat asiat on kunnossa että auttaa vastavuoroisesti omia vanhempiaan, kun ei ne eläkkeetkään mitään ruhtinaallisia ole.

 

[nöppönen]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Nimenomaan. Aivan samaa mieltä eli jos käsitin oikein, että itse täytyy pystyä ostamaan/hankkimaan vaunut, mutta jos isovanhemmat "tarjoaa" niin lahjan voi ottaa vastaan hyvillä mielin. Näin oli muuten meilläkin, anoppi ja appiukko ostaneet jokaiselle neljälle lapselleen vaunut kun eka vauva tullut. Tai siis sille vauvalle/vauvoille.

samaa mieltä myös. täsmennetään nyt ap:ta varten, että minä maksan vuokrani ja hoidan laskuni itse (joskin olen kotona ielä lasten kanssa, joten sosiaalipummi sinun mielestäsi. miestä ei ole), niitä vanhempani eivät hoida. lapsille ostavat vaatteita ja jopa jotain isompaa. minäkin saan välillä jotain isoa lahjaksi, kuten nyt sitten auton isältäni ja pakastimen äidiltäni. sain viime viikolla jopa vaatteita äidiltäni kun tuli käymään ja ihan yllätyksenä. ruokaa saattavat tuoda joskus tullessaan, kyllä minä ne tyytyväisenä otan vastaan ja laitan jääkaappiin sekä kiitän.

Jospa nyt sitten vielä kerran yritän tähdentää pointtiani.
Se että kuulutko tarkoittamaani ryhmään tähdentyy aikapaljolti sillä
mikä on motiivisi. Kun kerran olet työtä tehnyt ja töihin menossa sekä et odota avustusta ja osaat kiittää ja olla kiitollinen, tuskin olet siivellä eläjä.

motiivi ottaa apua vastaan vanhemmiltani? öh.. no kesätöissä olen vain ehtinyt olla ennen äitiysomalle jäämistä. kaksi ammattia on kuitenkin opiskeltuna, töitä etsin koko ajan, mutta työttömäksi en ole jättäytynyt, koska kotihoidontuen kauttani on vielä jäljellä. osaan kiittää ja olen todellakin kiitollinen vanhemmilleni, en odota avustuksia, mutta uskallan apua pyytää tarvittaessa.

 

[vieras]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

kateellinen.sinulla ei varmaan ole edes ystäviä.olet ahdasmielinen

 

[Scarlett O Harava]

Jos isäni omasta aloitteestaan sanoo, että mennään katsomaan alennuksessa olevia polkupyöriä ja ostetaan mulle sellainen jos sopiva löytyy, niin onko se joltain pois? Isä sanoi vanhan pyöräni olevan niin huono, että ei sillä viitsi tyttöä kuskata. Isä on ostanut tytölle pyöränki. Äidin mies on ostanut tytölle jo viime kesänä pienen mopon.

Äiti, sisko ja isä ostavat tytölle vaatteita koska haluavat tehdä niin. Tämäkään tuskin on teiltä muilta mitenkään pois.

Nyt lainasin isältä 200?, mutta maksan sen takaisin kun saan ekan tilin kesätöistä. Tuli niin pitkä tauko rahoihin, että oli pakko lainata.

 

[Keittiönoita]

Jos isäni omasta aloitteestaan sanoo, että mennään katsomaan alennuksessa olevia polkupyöriä ja ostetaan mulle sellainen jos sopiva löytyy, niin onko se joltain pois? Isä sanoi vanhan pyöräni olevan niin huono, että ei sillä viitsi tyttöä kuskata. Isä on ostanut tytölle pyöränki. Äidin mies on ostanut tytölle jo viime kesänä pienen mopon.

Äiti, sisko ja isä ostavat tytölle vaatteita koska haluavat tehdä niin. Tämäkään tuskin on teiltä muilta mitenkään pois.

Nyt lainasin isältä 200?, mutta maksan sen takaisin kun saan ekan tilin kesätöistä. Tuli niin pitkä tauko rahoihin, että oli pakko lainata.

Ei ole keneltäkään muulta pois =) Ja tuo laina....noin mäkin toivon lasteni tekevän ja olen sen kertonutkin heille...mieluummin siis korotonta lainaa minulta kuin järkyttävällä korolla oleva pikavippi netistä.

 

[ap]

Jos isäni omasta aloitteestaan sanoo, että mennään katsomaan alennuksessa olevia polkupyöriä ja ostetaan mulle sellainen jos sopiva löytyy, niin onko se joltain pois? Isä sanoi vanhan pyöräni olevan niin huono, että ei sillä viitsi tyttöä kuskata. Isä on ostanut tytölle pyöränki. Äidin mies on ostanut tytölle jo viime kesänä pienen mopon.

Äiti, sisko ja isä ostavat tytölle vaatteita koska haluavat tehdä niin. Tämäkään tuskin on teiltä muilta mitenkään pois.

Nyt lainasin isältä 200?, mutta maksan sen takaisin kun saan ekan tilin kesätöistä. Tuli niin pitkä tauko rahoihin, että oli pakko lainata.

Ei ole keneltäkään muulta pois =) Ja tuo laina....noin mäkin toivon lasteni tekevän ja olen sen kertonutkin heille...mieluummin siis korotonta lainaa minulta kuin järkyttävällä korolla oleva pikavippi netistä.

Olen edelleenkin samaa mieltä keittiönoidan kanssa.
Otetaan järki käteen tässä asiassa

 

[ap]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

kateellinen.sinulla ei varmaan ole edes ystäviä.olet ahdasmielinen

Huoh.. Olen suvaitsevainen ja minulla on ystäviä.
Mutta minulla on myös sellaisia kavereita jotka yrittävät hyötyä kaikista joita en halua ystävikseni koska en luota heihin.

Tottakai toivon että kaikilla olisi hyvä ja ihana olla ja jos jotakin saa niin onnea siitä! Mutta jos ihminen on varsinainen loinen joka ei itse anna mitään takaisin vaan haluaa kaiken itselleen nyt heti niin sitä en suvaitse. Ei kai kenenkään tarvitse.

 

[lehmu]

Hmm no mitäs sitten kun meillä on kuvio aivan toisinpäin, isäni on kuollut ja äiti jäi konkurssikypsän yrityksen ja velkojen kanssa yksin. Asuu meidän talossa ja syö meidän ruokia. Viikkorahaa ei sentäs vielä tarvitse antaa mutta mistään ei maksa mitään. En kehtaa pistää äitiä pellolle mutta hermoa silti kiristää.

Onko nuo äidin raha-asiat ja yrityksen kohtalo saatu ratkottua? Elät nimittäin aika kestämättömässä tilanteessa, pitkän päälle tuo syö hermot ja ihmissuhteet.

Ainakaan itse en pystyisi elättämään äitiäni, jos hän olisi täysin tuloton, sillä oma taloutemme ei ole NIIN vankka. ei äiti kyllä meillä asukaan, mutta jos asuisi.

Muutenhan voi olla sekä teille että äidillesi ihan hyvä että asuu kanssanne, kun elämä on yhtäkkiä kohdannut kriisin. Mutta kyllä äidillesikin jostain pitäisi jotain rahaa tulla, edes sen toimeentulotuen verran. Ei ole sinun velvollisuutesi elättää äitiäsi.

 

[joo]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

kateellinen.sinulla ei varmaan ole edes ystäviä.olet ahdasmielinen

Huoh.. Olen suvaitsevainen ja minulla on ystäviä.
Mutta minulla on myös sellaisia kavereita jotka yrittävät hyötyä kaikista joita en halua ystävikseni koska en luota heihin.

Tottakai toivon että kaikilla olisi hyvä ja ihana olla ja jos jotakin saa niin onnea siitä! Mutta jos ihminen on varsinainen loinen joka ei itse anna mitään takaisin vaan haluaa kaiken itselleen nyt heti niin sitä en suvaitse. Ei kai kenenkään tarvitse.

anna toisten olla ja elää.kateus paistaa läpi

 

[huugo]

Ihmeellisiä ajatuksia päässäsi liikkuu.. mikä lie sinut katkeroittanut?
Kai vanhemmat/sukulaiset nyt saavat antaa perheelleen minkä parhaaksi näkevät, perintöverokin on aikamoinen suomessa, joten monet varmaan haluavat jakaa sallittua määrää omaisuudestaan jo etukäteen lasilleen ja jos on mistä antaa niin miksei???
Minä ainakin antaisin lapsilleni ja lapsenlapsilleni!!!!?
En oikeen ymmärrä? Enkä ymmärrä miten tämä vaikuttaa ystävyyteen jonkun kanssa? Kateus?

 

[ilkeä anoppi]

Meidän suvussa on aina eletty suu säkkiä myöten. Lapsuudenkodissani oli ainoa vihreä mitä syötiin homeinen leipä. Velkaa ei saanut tehdä, mutta töitä kylläkin. Omat lapseni olen opettanut samalla periaatteella ja hyviksi nuo ovat jo kasvaneet ja kuopuskin vaikuttaa olevan samalla tiellä. Paikka paikan päällä on markka markan päällä.
Rakennekynsiin ja hiustenvärjäykseen ei meillä rahaa käytetä, yhdessä tekemiseen ja kokemiseen kylläkin. Ja siksi teenkin osa-aikaisesti toista (ilta)työtä päivätyön lisäksi.

Viime viikolla mieheni kertoi antaneensa (taas kerran) rahaa pojalleen rahaa 300 euroa kun heidän perheeltä oli raha loppunut. "Lapset eivät päässeet kavereiden kanssa mäkkiin kun ei ollut rahaa ja vaimonsa ei voinut käydä kampaajalla." Toivottavasti edes ostavat rahalla ruokaa.
Perheen rahankäyttö on katastrofaalista, tulot noin 1000 e / kk menoja pienemmät. Eikä tilanteeseen näytä olevan tuossa parannusta lähitulevaisuudessa.

Kyllä se vähän harmittaa, että perhe tuhlaa rahansa 'kaiken maailman turhuuksiin' ja jättää välttämättömyydet kuten ruoan hankkimisen sukulaisten niskoille.

Olisi tuolla rahalla ollut meidän perheelle käyttöä, lomasuunnitelmiin kuului tehdä junamatka Turkuun ja olla hotellissa yötä mutta vaihdetiin se sitten päivämatkaksi. Olen lievästi sanottuna katkeroitunut. Olisihan se mukava olla päivät pitkät kotona, surffata netissä ja shoppailla kkynsiä lakkaillen. Kai se suurin ongelma on siinä, että elämänarvot ovat niin erilaisia ja toisten elämäntyyliä on vaikea ymmärtää.

 

[ilkeä anoppi]

Meidän suvussa on aina eletty suu säkkiä myöten. Lapsuudenkodissani oli ainoa vihreä mitä syötiin homeinen leipä. Velkaa ei saanut tehdä, mutta töitä kylläkin. Omat lapseni olen opettanut samalla periaatteella ja hyviksi nuo ovat jo kasvaneet ja kuopuskin vaikuttaa olevan samalla tiellä. Paikka paikan päällä on markka markan päällä.
Rakennekynsiin ja hiustenvärjäykseen ei meillä rahaa käytetä, yhdessä tekemiseen ja kokemiseen kylläkin. Ja siksi teenkin osa-aikaisesti toista (ilta)työtä päivätyön lisäksi.

Viime viikolla mieheni kertoi antaneensa (taas kerran) rahaa pojalleen rahaa 300 euroa kun heidän perheeltä oli raha loppunut. "Lapset eivät päässeet kavereiden kanssa mäkkiin kun ei ollut rahaa ja vaimonsa ei voinut käydä kampaajalla." Toivottavasti edes ostavat rahalla ruokaa.
Perheen rahankäyttö on katastrofaalista, tulot noin 1000 e / kk menoja pienemmät. Eikä tilanteeseen näytä olevan tuossa parannusta lähitulevaisuudessa.

Kyllä se vähän harmittaa, että perhe tuhlaa rahansa 'kaiken maailman turhuuksiin' ja jättää välttämättömyydet kuten ruoan hankkimisen sukulaisten niskoille.

Olisi tuolla rahalla ollut meidän perheelle käyttöä, lomasuunnitelmiin kuului tehdä junamatka Turkuun ja olla hotellissa yötä mutta vaihdetiin se sitten päivämatkaksi. Olen lievästi sanottuna katkeroitunut. Olisihan se mukava olla päivät pitkät kotona, surffata netissä ja shoppailla kkynsiä lakkaillen. Kai se suurin ongelma on siinä, että elämänarvot ovat niin erilaisia ja toisten elämäntyyliä on vaikea ymmärtää.

 

[MorbidMama]

Mulle jäi vaan tuo loppu mieleen.."eivät ole minulle mitään"...whatta nasty attitude
Mut joo. Syynsä kullakin ja kaikelle. En itse lypsä ystäviä ja sukulaisia, mutten kieltäydykään jos apuaan tarjoavat. Paitsi jos en apua tarvitse.

 

[lunacy sioux]

Kenenkään ei tarvitse arvostaa ketään. Ei niitä muiden rahoilla eläjiä, eikä myöskään sinun kaltaisa ihmisiä jotka nokka kurtussa arvostelevat muiden tapaa elää.
Meillä rahat on tiukilla. Joten otamme kyllä vastaan ne avustukset joita vanhemmiltamme tai ystäviltä saamme. Eikö olekin järkyttävää? Otamme myös vastaan käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Hirveää, eikö? Olisihan se parempi jos ostaisimme kaiken uutena, vaikka lainarahoilla, niin auttaisimme rikkaita rikastumaan jo entisestään.
Millainen sitten esim minä olen ystävänä? Tarvittaessa annan rahaa ystävilleni jos he ovat sen tarpeessa ja itselläni sattuu olemaan. Raha on vain rahaa ja siksi osaan jakaa vähäiset rahani läheisteni kesken. Onneksi tunnen ihmisiä jotka ajattelevat samanlailla kun minä. Joten heidän on helppoa ottaa almuja vastaan, kun antaa almuja tarvitseville.
Mulla on täti joka antaa vaikka viimeiset senttinsä tarvitsevalle ihan hyvä sydämellisyyttään. Ja sitten tunnen niitä jotka eivät luovu sentistäkään ilman velkakirjaa. Arvaas vaan kummat ovat elämässään onnellisempia, ja kummat saavat aina yllättäen jotain takaisi?

 

[kahden pojan äiti]

me kyllä joskus kysytään rahallista apua, mutta se on silloin sellainen tilanne että muuta vaihtoehtoa ei ole.joo ja saadaan anopilta apua mm. isojen keittiökoneiden ostoon(jos on mennyt vanha rikki) ostaa sen vaikka joululahjaksi..tai sit jos lapset tarviivat jotain..esim.turvaistuimia jne.. nekun menevät sitten kiertoon miehen siskolle jne...Mutta sitä en hyväksy että tuhlataan kaikki rahat jonninjoutavaan ja sitten soitetaan paniikissa porukoille et tarvii rahaa laskuhin..joskus on pakkoreikiä ja apvin kyllä otan vastaan..jos joku haluaa meitä avustaa ja ostaa meille jotain niin saa ostaa en kielllä sitä..se ei minusta ole väärin..miks ei sais ottaa apua vastaan..kýllä se on kuulkaa mukavaa joskus kun edes yhden kuukauden voi elää vähän löyhemmin..tai et saa tehtyä sellaista ruokaa mikä maksaa vähän enempi..leluja meidän muksut saa vaan jouluna ja synttäreinä pääasiassa..kesäisin ja talvisin ostetaan niitä leluja jos on vanhat on menneet rikki.esim pulkkaa tai vesipyssyjä.tai sit jos halutaan menä lasten kanssa jonnekin puuhamaahan esim.niin kyllä siihen avustus saadaan..kummeilta tai mummeilta..mitä pahaa siinä on..aluksi tunsin syyllisyyttä siitä et saatiin nin paljon apua rahallisesti, mut nyt otin sen asenteen et kaikki apu on tervetullutta ja toivottavasti olen hyvissä hankkeissa vanhempana ni voin avustaa myös omien lasteni perheitä ja auttaa jos on vaikea tilanne.

 

[ChiChi]

Mä ymmärrän, jos tarvetta on. Sehän on silloin hyvä, että on ihmisiä jotka pystyvät auttamaan pahimman yli. Avun vastaanottamisessa ei ole mitään väärää, mut väärinkäyttämisessä sitten taas on, ja paljon.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mä ainakin aion keskittää kaiken enrgiani, mahdollisimman rikkaan miehen etsintään. Riittävän vanhakin sais mieluusti olla... Eläisin sit sen rahoilla :xmas: