Kuinka monen mielestä on ok elättää itsensä muiden rahoilla?

[kysyn vain]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

 

[no...]

"elämänarvot" kullakin. En ole ystäväsi milloinkaan.

 

[hmm]

Eihän se niin mene, että "minä hankin työllä sen, mitä minulla on". Suomessa on niin paljon yhteiskunnan antimia, ettei kukaan jätä niitä käyttämättä, jossakin muodossa. Sinä vain et hoksaa asioita.

 

[Ennariina]

Itse ajattelen niin, että kun kotoa on muutettu ja "aikuisiksi kasvettu", niin sitten on elettävä omillaan. Minun on äärimmäisen hankala ottaa vastaan esim. vanhemmilta rahaa vaikkakin vain synttäripäivänä se 20e. Viimeiseen asti yritän kakin keinoin kieltäytyä. Minulla on kavereita, jotka ajattelee periaatteella vanhempien tehtävä on avustaa lapsiaan. Itse en noin osaa ajatella. Siivelläeläminen ei ole ollenkaan minun juttu. Käymme useinkin riitoja myös mieheni kanssa asiasta, kun kituutan kotihoidontuella(perusosalla)ja mies hankkii kuitenkin aika hyvin, ja edes häneltä on minun äärimmäisen hankala ottaa rahaa vastaan. minun mielestä kulut on jaettava suurinpiirtein puoliksi, ja ikinä en osaa pyytää häneltä apua, vaikkakin tilillä olisi 20e, ja rahapäivään 2vko. Joku sanoi, että kunhan olette olleet yhdessä enempi kuin tuon 5v, niin kyllä sitä kuule jo miehenkin pussilla ilkeää käydä.

 

[HyacinthBucket]

Mulle on ainakin ihan sama millä kukakin elää, kunhan lapset tulee hoidettua ja ruokittua... ja rahaa ei varasteta tai oteta pakottamalla.

 

[Kovajänis]

Ei ole ok.

Mua kismittää jo anoppi joka tuuppaa rahaa kouraan joka kerta kun nähdään :headwall:

Monet kerrat olen sanonut ettei tarvita kenenkään avustuksia, mutta aina sama kiistely. Ollaan sitten ne rahat talletettu lasten tileille, minä en voisi niitä käyttää.

 

[no...]

hankitteko te itse jostakin kirurgin ja hoitajat kun synnytätte kotona? Kävelettekö suota pitkin työpaikallenne, joka on teltta, jonka joudutte joka pv itse pystyttämään ja sitten sytytätte puita hieromalla tulen kynttilään, jonka olette itse valaneet - ja ryhdytte töihin.

 

[Mahoton mirri]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

Miksi minun pitäisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Meillä maksetaan itse laskut, ruoat jne. Mutta varsinkin miehen vanhemmat hankkii meille usein jotain. Esimerkiksi tytölle uuden syöttötuolin, tuovat vaatetta ja joskus jopa antavat rahaa jos ollaan lähdössä johonkin. Kerro yksikin HYVÄ SYY mikä tuossa on väärin? Ja MIKSI meidän pitäisi tehdä tieten tahtoen heille huono mieli kun yrittävät olla avuksi?

 

[ap]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

Miksi minun pitäisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Meillä maksetaan itse laskut, ruoat jne. Mutta varsinkin miehen vanhemmat hankkii meille usein jotain. Esimerkiksi tytölle uuden syöttötuolin, tuovat vaatetta ja joskus jopa antavat rahaa jos ollaan lähdössä johonkin. Kerro yksikin HYVÄ SYY mikä tuossa on väärin? Ja MIKSI meidän pitäisi tehdä tieten tahtoen heille huono mieli kun yrittävät olla avuksi?

Ymmärrät varmaan että on eri asia ottaa lapselle jotakin vastaan joskus ja ehkä itsellekin kun ELÄÄ SIIVELLÄ.

 

[Mahoton mirri]

Enkä nyt puhu samassa taloudessa asuvasta miehestä joka käy töissä.
Lähinnä tarkoitan vanhempia / sukulaisia jotka "avustavat" säännöllisesti.

Te joilla tälläinen tilanne, vai pitäisikö sanoa elämäntapa, on kertokaa minulle miksi minun tulisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Mikä on motiivinne vai onko tilanne pakkorako? Vai otatteko kaiken minkä saatte, tyyliin kaikki kotiinpäin?

Entä minkälaisia olette ystävinä? Hoidatteko hommat aina niin päin että ne ovat itsellenne eduksi? Ystävyyden liitin tähän sen vuoksi että vakituisesti siivillä eläjät ovat yhdenlainen luonnetyyppi.

Kukin saa tietysti elää tyylillään, kaikilla saa olla omat mielipiteet joten minullekin varmaan suodaan oikeus arvostaa ihmisiä ketkä näen sen arvoisiksi.
Ikävä kyllä aikuiset perheelliset ihmiset joilla ei ole minkäänlaista tahtoa itsenäistyä ja kehittyä elämässä eivät ole mielestäni mitään.

Miksi minun pitäisi arvostaa teidänlaisianne ihmisiä? Meillä maksetaan itse laskut, ruoat jne. Mutta varsinkin miehen vanhemmat hankkii meille usein jotain. Esimerkiksi tytölle uuden syöttötuolin, tuovat vaatetta ja joskus jopa antavat rahaa jos ollaan lähdössä johonkin. Kerro yksikin HYVÄ SYY mikä tuossa on väärin? Ja MIKSI meidän pitäisi tehdä tieten tahtoen heille huono mieli kun yrittävät olla avuksi?

Ymmärrät varmaan että on eri asia ottaa lapselle jotakin vastaan joskus ja ehkä itsellekin kun ELÄÄ SIIVELLÄ.

Mutta, miten sinä voit määrittää sen siivellä elämisen? Mitä se on?

 

[HyacinthBucket]

Minusta, anteeksi vaan nyt kaikilta, on aika huonoa käytöstä sekin, että jos toinen haluaa antaa jotain, niin sitä ei sitten huolita! Mulle jää aina kauhea kiitollisuuden velka, vaikka saisin vaan kimpun kukkia. Silti otan vastaan ja kiitän kauniisti lahjasta.

 

[lohikäärme]

ei ole minun asianio jos joku haluaa elättää aikuiset lapsensa jokainen päättää itse siitä....

mut en hyväksy toisten siivellä eläjiä siis työtävieroksuvia sossunpummeja. se on myös minun rahapussistani pois ja terveydenhuollosta, lasteni päivähoidosta ja kohta koulusta...

 

[ap]

Ei ole ok.

Mua kismittää jo anoppi joka tuuppaa rahaa kouraan joka kerta kun nähdään :headwall:

Monet kerrat olen sanonut ettei tarvita kenenkään avustuksia, mutta aina sama kiistely. Ollaan sitten ne rahat talletettu lasten tileille, minä en voisi niitä käyttää.

Mukava kuulla että sinullakin on elämänarvot ja moraali kohdallaan.
Itsekään en anopilta halua ottaa vastaan rahaa tai muuta kalliimpaa.
Käyn mieheni kanssa töissä ja elätämme itsemme.

Ihmiset jotka saavat niin paljon että siitä tulee tapa ja he rupeavat odottamaan seuraavaa "avustusta" eivät itsekään enään ymmärrä miten täällä voisi muuten toimeen tulla. He ovat ahneita eivätkä ymmärrä rahan arvoa.

 

[no...]

Käyn mieheni kanssa töissä ja elätämme itsemme.

Niinhän sinä luulet.

 

[ap]

Minusta, anteeksi vaan nyt kaikilta, on aika huonoa käytöstä sekin, että jos toinen haluaa antaa jotain, niin sitä ei sitten huolita! Mulle jää aina kauhea kiitollisuuden velka, vaikka saisin vaan kimpun kukkia. Silti otan vastaan ja kiitän kauniisti lahjasta.

Eipä nyt sekoiteta asioita.
Tottakai saa ottaa vastaan omantunnon mukaan. Pääasia kai on että se omantunto siellä on.

Aloituksessani tarkoitin niitä ihmisiä, jotka elättävät itsensä muiden avustuksella. Isi ja äiti ostaa koneet ja maksaa laskuja...

 

[ap]

Itse ajattelen niin, että kun kotoa on muutettu ja "aikuisiksi kasvettu", niin sitten on elettävä omillaan. Minun on äärimmäisen hankala ottaa vastaan esim. vanhemmilta rahaa vaikkakin vain synttäripäivänä se 20e. Viimeiseen asti yritän kakin keinoin kieltäytyä. Minulla on kavereita, jotka ajattelee periaatteella vanhempien tehtävä on avustaa lapsiaan. Itse en noin osaa ajatella. Siivelläeläminen ei ole ollenkaan minun juttu. Käymme useinkin riitoja myös mieheni kanssa asiasta, kun kituutan kotihoidontuella(perusosalla)ja mies hankkii kuitenkin aika hyvin, ja edes häneltä on minun äärimmäisen hankala ottaa rahaa vastaan. minun mielestä kulut on jaettava suurinpiirtein puoliksi, ja ikinä en osaa pyytää häneltä apua, vaikkakin tilillä olisi 20e, ja rahapäivään 2vko. Joku sanoi, että kunhan olette olleet yhdessä enempi kuin tuon 5v, niin kyllä sitä kuule jo miehenkin pussilla ilkeää käydä.

Sinä toimit myös moraalisesti oikein ja sinunlaisiasi ihmisiä saisi olla enemmänkin. Mutta sen verran sanon että ota ihmeessä mieheltäsi vastaan jos itselläsi on rahat vähissä. Yhteinen perhe = yhteidet velat ja varat.
Hyvät jatkot sinulle!

 

[mutta]

Onhan se aika omahyväistä käydä töissä ja elättää perheensä - ja kuvitella, että siinä se. Mitään sen korkealentoisempaa talouselämästä et halua pohtia tai eritellä. Sinulla on yksi kapea-alainen teesi, jota markkinoit kuin uskontoa.

 

[naksu]

Toiset elävät sillä minkä itse tienaavat toiset sitten vanhempien, ystävien, pankin tai yhteiskunnan rahoilla kukin tyylillään.

 

[aha]

Toiset elävät sillä minkä itse tienaavat toiset sitten vanhempien, ystävien, pankin tai yhteiskunnan rahoilla kukin tyylillään.

Valtaosa maailman väestöstä ei tiedä, millä tänään elää.

 

[Mahoton mirri]

Itse ajattelen niin, että kun kotoa on muutettu ja "aikuisiksi kasvettu", niin sitten on elettävä omillaan. Minun on äärimmäisen hankala ottaa vastaan esim. vanhemmilta rahaa vaikkakin vain synttäripäivänä se 20e. Viimeiseen asti yritän kakin keinoin kieltäytyä. Minulla on kavereita, jotka ajattelee periaatteella vanhempien tehtävä on avustaa lapsiaan. Itse en noin osaa ajatella. Siivelläeläminen ei ole ollenkaan minun juttu. Käymme useinkin riitoja myös mieheni kanssa asiasta, kun kituutan kotihoidontuella(perusosalla)ja mies hankkii kuitenkin aika hyvin, ja edes häneltä on minun äärimmäisen hankala ottaa rahaa vastaan. minun mielestä kulut on jaettava suurinpiirtein puoliksi, ja ikinä en osaa pyytää häneltä apua, vaikkakin tilillä olisi 20e, ja rahapäivään 2vko. Joku sanoi, että kunhan olette olleet yhdessä enempi kuin tuon 5v, niin kyllä sitä kuule jo miehenkin pussilla ilkeää käydä.

Sinä toimit myös moraalisesti oikein ja sinunlaisiasi ihmisiä saisi olla enemmänkin. Mutta sen verran sanon että ota ihmeessä mieheltäsi vastaan jos itselläsi on rahat vähissä. Yhteinen perhe = yhteidet velat ja varat.
Hyvät jatkot sinulle!

Mua vähän huvittaa tuo sun moralisointi. Oot tainnut oppia uuden sanan. Ja tuo sun kohta Yhteinen perhe = yhteiset velat ja rahat niin ootko ajatellut, että monet pitää lähisukuakin perheenä? Vaikkei virallisesti olekaan, mutta silti monet pitää. En minäkään hyväksy sellaista, ettei jakseta käydä töissä ja elätetään vanhemmilla, mutta heitäkin on. Olet niin sitä vastaan, että otetaan vanhemmilta avustuksia vastaan niin edelleenkään en oo saanut yhtään hyvää syytä sille mikä siinä on väärin.

 

[ap]

Onhan se aika omahyväistä käydä töissä ja elättää perheensä - ja kuvitella, että siinä se. Mitään sen korkealentoisempaa talouselämästä et halua pohtia tai eritellä. Sinulla on yksi kapea-alainen teesi, jota markkinoit kuin uskontoa.

korkealentoisempaa talouselämästä hah hah sanon minä!
Mitä se on? Lisää rahaa jota on saatu vanhemmilta kun on taas käyty ruikuttamassa.

Kyllä minun elämääni kuuluu muutakin kuin työ ja perheen elättäminen.
Myös talouselämääni kuuluu muuta, mikä ei nyt liity tähän.

 

[Keittiönoita]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

 

[Mahoton mirri]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Nimenomaan. Aivan samaa mieltä eli jos käsitin oikein, että itse täytyy pystyä ostamaan/hankkimaan vaunut, mutta jos isovanhemmat "tarjoaa" niin lahjan voi ottaa vastaan hyvillä mielin. Näin oli muuten meilläkin, anoppi ja appiukko ostaneet jokaiselle neljälle lapselleen vaunut kun eka vauva tullut. Tai siis sille vauvalle/vauvoille.

 

[ap]

Jos nyt puhutaan vain vanhemmista ja heidän aikuisista lapsistaan eikä yhteiskunnasta, työnantajasta jne, niin mun mielestä voi aivan hyvin ottaa vastaan sen, mitä annetaan, mutta sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa. Ts jos haluaa vauvan, on sille varauduttava myös ostamaan esim ne vaunut. Jos vauvan isovanhemmat tarjoutuvat ne vaunut ostamaan, musta olisi vähän epäkohteliastakin kieltäytyä. Toki tuossakin tilanteessa isovanhempien pitäisi sitten hankkia sellaiset vaunut, mitä vauva tarvitsee eikä mitä tahansa vaunuja.

Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin aloituksellani vain ja ainoastaan sellaisia ihmisiä jotka rakentavat sen elämänsä sen varaan että kyllä äiti/isä auttaa.
Eikä se ole asia eikä mikään jos vastaanottaa mitä tarjotaan, mutta se on iso asia jos odottaa seuraavaa avustusta ja avustus on tyyliin päivän ruoka, sähkölasku, tietokone, auton bensat... En edes tiedä miksi tämän aloituksen tein, alkoi kai ottamaan päähän muutama tuttu jotka näin elävät ja olisin halunnut saada kuulla miksi näin tehdään, ymmärtävätkö he tekonsa ja rahan arvoa..

 

[vieras]

Hmm no mitäs sitten kun meillä on kuvio aivan toisinpäin, isäni on kuollut ja äiti jäi konkurssikypsän yrityksen ja velkojen kanssa yksin. Asuu meidän talossa ja syö meidän ruokia. Viikkorahaa ei sentäs vielä tarvitse antaa mutta mistään ei maksa mitään. En kehtaa pistää äitiä pellolle mutta hermoa silti kiristää.