Kuinka monen alle 1-vuotiaan lapsen isä pärjää lapsensa kanssa vaikka koko päivän kahdestaan ILMAN, ETTÄ ÄITI ANTAA TOIMINTAOHJEET!?

  • Viestiketjun aloittaja Rasittunut mutsi
  • Ensimmäinen viesti
Minä olen aina jättänyt lapseni isänsä hoitoon. En ole koskaan kotiin soitellut miten pärjää.. Jos viikonloppureissussa olen ollut, tietenkin sitä on ikävää soittanut, en niinkää huolissani. Onhan sitä saattanut tietenkin, jotain hoito ohjeita antaa, kun esim. rakennusaikaan ei ole päivittäin lasten kanssa, ja vuoden ikäisellä rytmit muuttuu aika tiheään. Mutta silloin kun meillä on normaalielämä, en ole ohjeita jaellut, kun osaa ne samalla tavalla kuin minä.
 
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
 
--
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
Valitettavasti se on yleensä isältä itseltään pois. Ellei nyt, niin sitten myöhemmin. Kuka takoisi monille miehille järkeä päähän :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
No eikai kukaan isä nyt niin sydämetön ole, että jättää lapsen paskavaippoihin ja ilman ruokaa? Tai eikai ainakaan kukaan äiti sellaisen kanssa elä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
Useimmiten se on niin että äiti omii ne lapset ja sanelee toimintatavat eikä anna toiselle tilaa. Eikä mitenkään motivoi edes yrittää jos oma tapa lytätään aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ti Anna:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
No eikai kukaan isä nyt niin sydämetön ole, että jättää lapsen paskavaippoihin ja ilman ruokaa? Tai eikai ainakaan kukaan äiti sellaisen kanssa elä?
no kyllä on monia miehiä jotka laistaa lasten hoidon. siis todella monia!
 
vieras
hyvin päsrjää mies meidän 7kk tytön kanssa! juuri olin viime viikonlopun reissussa ja mies oli kotona tytön kanssa ja hyvin oli mennyt. en ole koskaan epäröinytkään jättää lasta isän kanssa, ensimmäisen karran olivat kahdestaan muutaman tunnin tytön ollessa 10 päivää ja siitä eteenpäin aina jos minulla on ollut jotain menoa. samalla tavalla isä on lapsen vanhempi kuin minä ja ihan yhtä hyvin osaa sen hoitaa.
 
Mie
Ei se tän 5kk vanhan kans pärjäis, tulis huuto neitille kun ei isin tissistä maito heru. Mut kyllä se on hyvin pärjänny esikoisen kassa kun on ollu vauva, hän joi vaan korviketta.
 
Viblsp
Ehei. Eikä jaksaisi noitten 1-vuotiaitten kaksostenkaan kanssa paria tuntia pitempään, koska ovat hankalia. Isompien kanssa jaksaa paremmin. Jos käyn kaupassa ja jätän muksut kotiin, voi tulla tekstaria, jossa hoputtaa kotiin kun kaksoset ovat niin kamalina. Raivostuttavaa ja ärsyttävää.
 
No ei meillä vaan ois pärjänny... :ashamed: (Tai ainakaan ilman kunnollista ohjeistusta )
Nyt, kun tuo 1v merkillinen rajapyykki on ylitetty, ni nyt sit pärjäis varmaan ilman ohjeistustakin. :) Tosin mies on niin paljon kotoa pois, että varmaan kysyis vielä, että mihin aikaan päikkärit, mihin aikaan ruoka jne.
 
voivoivoi
Alkuperäinen kirjoittaja Weatherwax:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
Useimmiten se on niin että äiti omii ne lapset ja sanelee toimintatavat eikä anna toiselle tilaa. Eikä mitenkään motivoi edes yrittää jos oma tapa lytätään aina.

Typerä yleistys.
Ei pidä paikkaansa läheskään jokaisessa tapauksessa, kun isä ei suostu katsomaan lapsia. Että se siis olisi naisen, äidin, vika!!!! ??? kun isää ei oman lapsen hoito tai lapsenkanssa oleminen kiinnosta!

Muistan kun vuosia sitten valitin, miten avopuoliso ei ikinä ollut kotona, meilä oli yksi lapsi. Olimme parikymppisiä. 4- kymppinen kurssikaveri totesi, että on naisen vika, jos mies ei viihty kotona. Naisen kuuluu tehdä koti semmoiseksi, että mies siellä viihtyy?!!!

Mietin, että mitä minun sielä pitäisi tehdä, jotta se mies viihtyisi? Olin jo äitinä niin omalle kuin lapsen isällekään.

tämä isä ei suostunut olemaan lasten kanssa, ei ohjeiden kera eikä ilman niitä. Kun lapsia sitten oli jo kaksi, ja minä menin kaverille toisen lapsen kanssa, jättäen toisen isänsä kanssa kotiin, mies seisoi ulko-ovella lapsi kainalossa paheksuvasti marmattamassa, miten rakastan enemmän sitä lasta, jonka otan mukaani, enkä sitä laisinkaan, jonka hänen kanssaan kotiin jätin ?!
Ja ulos suostui menemään vasta, kun puin lapset talvitamineisiin. Hän ei osannut itse pukea lapsia, ei tiennyt mitä laitetaan, mutta verhosi asian näin: menen, jos puet lapset. Olivat sitten ulkona 15 min, kun ei kuulemma ollut tekemistä. Ei osannut viedä lapsia viereiseen pulkkamäkeen, ei osannut mennä kävelylle tms. mitä nyt lumisessa talvessa kahden pienen leikki-ikäisen kanssa voisi tehdä.

No, me erosimme.Hän sai sitten ilman minun jyräävää länsäoloani toteuttaa isyyttään, mikä tarkoitti, että hän meni mummolaan lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Weatherwax:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä lähdin takaisin opiskelemaan, kun esikoinen oli 3 viikon vanha, ja isäntä hoiti poikaansa silloin.

Tärkeimpänä pointtina mä näen tässä asiassa sen, että isä osallistuu vauvan hoitoon heti alusta alkaen. Äiti ei saa omia lasta itselleen, vaan täytyy antaa myös isälle mahdollisuus. Isän täytyy myös saada tehdä asiat omalla tavallaan, ilman, että äiti on koko ajan neuvomassa. Näillä ohjeilla isä varmasti tulee pärjäämään lapsensa kanssa myöhemminkin.
Näinpä... mut aina se isä ei osallistu vaikka "saisi".
Useimmiten se on niin että äiti omii ne lapset ja sanelee toimintatavat eikä anna toiselle tilaa. Eikä mitenkään motivoi edes yrittää jos oma tapa lytätään aina.
No ei todellakaan pidä paikkaansa! Meillä ainakin tuo olisi saanut hoitaa niin paljon vauvaa kuin ois halunnu ja saanu tehdä ihan niinku ois parhaaks katsonu. Mutta mies oli sitä mieltä, että kun vauva on niin pieni vielä, että on parempi kun minä sitä hoidan, ettei hän vaan "riko" sitä... :headwall: Yritin kyllä saada hänet osallistumaan vauvan hoitoon, mutta aina hän sen kierosti onnistu välttämään.
Kyllä on taas yleistys huipussaan... :whistle: :headwall:

 
millipilli
Pärjäsi kyllä. Nyt poitsu 2v ja edelleen pärjäävät :D ja mä en ohjeista jos nyt ei oo mitään erikoista (kuten esim. antibioottikuuri). Pääasia että lapsi saa ruokaa ja menee nukkumaan, ei niitä tarvi siten kuitenkaan toteuttaa miten mä teen
 

Yhteistyössä