Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä, sanoi jo Kekkonen aikoinaan (ainakin suunnilleen noin).
Niinpä, mutta vaikka motivaatio olis suuri liikkua niin tuntuu, että universumi tai joku ukkopiru järjestelee kokoajan esteitä mun liikkumisen tielle.
Töihin piti alkaa kulkemaan pyörällä. Jesh, pyörä huollettuna lähtövalmiina! Aina tulee joku hemmetin työhomma johon tarvitaan autoa eli sillä on huristeltava töihin. Tai sitten on joku oma meno heti töitten jälkeen johon tarvitaan autoa. Argh!
Suunnittelen innoissani kalenteri kädessä minä päivinä töitten jälkeen voisin lähteä juoksulenkille. Lenkkarit odottaa innoissaan eteisessä, hyvä juttu! Mutta AINA tulee joku homma, ei hemmetti. Ne on aina jotain pieniä juttuja kuten anoppi pistäytyy pitkästä aikaa tai pitää päivystää pesukoneen korjaajaa, mutta joka tapauksessa aina ilmestyy joku juttu!!!
Lisäksi tietenkin pitää hoitaa perheen normihommat. Ei siitä pääse mihinkään vaikka kuinka naisten lehdissä käskettäisiin ottamaan omaa aikaa. Töitten jälkeen ajan kaupan kautta (en joka päivä), käytän koirat pienesti pihalla, alan tekemään ruokaa, laitan pesukonetta päälle ja syödään, siivoilen, laitan pyykit kuivumaan jne. Yhtäkkiä kello onkin jo seitsemän illalla. Se alkaa olla jo iltatoimien aloituksen aika pikkuhiljaa. Ja jos siinä vielä ehtis puoleksi tunniksi juoksemaan niin taivaaltahan tulee vaakatasossa hyytävää vettä tai rakeita. Kylmyys on mun henkilökohtanen ongelma juoksemisessa. Ottaa heti kurkkuun ja korviin niin pahasti ettei onnistu.
Olen miettinyt kuinka ns.itsekäs pitäisi olla jotta saa oikeasti liikuttua enemmän? Pitäisikö lykätä lasten nukkumaan menoaikaa tai syöttää perheelle lämmitettäviä eineksiä? Pitäisikö kylmästi sanoa anopille, että et voi voi tulla, vaikka satojen kilometrien päästä nyt sattumalta jonkun kyydissä pääsetkin käymään? Siivoushommien siirto ei vaan kauheasti kannata koiraperheessä, olen todennut, siinä pissii omille nilkoille.
No joo, toki onneksi välillä pääsen juoksemaan ja jumppaamaan, mutta en todellakaan niin usein kun haluaisin:headwall:
Sitten harmitusvuodatuksen jäkeen kysymys:
Kuinka herkästi jätätte liikunnan väliin jos epäilette olevanne/olevanne tulossa kipeäksi?
Minulla on aika usein pientä nuhan alkua ja nytkin on ollut useamman päivän kurkkukipua. Tänään voisi EHKÄ olla mahkut päästä juoksemaan ja tietty harmittaa toi kurkku. Usein myös polvet kipeytyy likunnasta, mutta joskus vedän vaan sisulla jos kerrankin on mahdollisuus päästä liikkumaan. Migreenissä en edes yritä ja niitä mulla on muutama kukaudessa.
Niinpä, mutta vaikka motivaatio olis suuri liikkua niin tuntuu, että universumi tai joku ukkopiru järjestelee kokoajan esteitä mun liikkumisen tielle.
Töihin piti alkaa kulkemaan pyörällä. Jesh, pyörä huollettuna lähtövalmiina! Aina tulee joku hemmetin työhomma johon tarvitaan autoa eli sillä on huristeltava töihin. Tai sitten on joku oma meno heti töitten jälkeen johon tarvitaan autoa. Argh!
Suunnittelen innoissani kalenteri kädessä minä päivinä töitten jälkeen voisin lähteä juoksulenkille. Lenkkarit odottaa innoissaan eteisessä, hyvä juttu! Mutta AINA tulee joku homma, ei hemmetti. Ne on aina jotain pieniä juttuja kuten anoppi pistäytyy pitkästä aikaa tai pitää päivystää pesukoneen korjaajaa, mutta joka tapauksessa aina ilmestyy joku juttu!!!
Lisäksi tietenkin pitää hoitaa perheen normihommat. Ei siitä pääse mihinkään vaikka kuinka naisten lehdissä käskettäisiin ottamaan omaa aikaa. Töitten jälkeen ajan kaupan kautta (en joka päivä), käytän koirat pienesti pihalla, alan tekemään ruokaa, laitan pesukonetta päälle ja syödään, siivoilen, laitan pyykit kuivumaan jne. Yhtäkkiä kello onkin jo seitsemän illalla. Se alkaa olla jo iltatoimien aloituksen aika pikkuhiljaa. Ja jos siinä vielä ehtis puoleksi tunniksi juoksemaan niin taivaaltahan tulee vaakatasossa hyytävää vettä tai rakeita. Kylmyys on mun henkilökohtanen ongelma juoksemisessa. Ottaa heti kurkkuun ja korviin niin pahasti ettei onnistu.
Olen miettinyt kuinka ns.itsekäs pitäisi olla jotta saa oikeasti liikuttua enemmän? Pitäisikö lykätä lasten nukkumaan menoaikaa tai syöttää perheelle lämmitettäviä eineksiä? Pitäisikö kylmästi sanoa anopille, että et voi voi tulla, vaikka satojen kilometrien päästä nyt sattumalta jonkun kyydissä pääsetkin käymään? Siivoushommien siirto ei vaan kauheasti kannata koiraperheessä, olen todennut, siinä pissii omille nilkoille.
No joo, toki onneksi välillä pääsen juoksemaan ja jumppaamaan, mutta en todellakaan niin usein kun haluaisin:headwall:
Sitten harmitusvuodatuksen jäkeen kysymys:
Kuinka herkästi jätätte liikunnan väliin jos epäilette olevanne/olevanne tulossa kipeäksi?
Minulla on aika usein pientä nuhan alkua ja nytkin on ollut useamman päivän kurkkukipua. Tänään voisi EHKÄ olla mahkut päästä juoksemaan ja tietty harmittaa toi kurkku. Usein myös polvet kipeytyy likunnasta, mutta joskus vedän vaan sisulla jos kerrankin on mahdollisuus päästä liikkumaan. Migreenissä en edes yritä ja niitä mulla on muutama kukaudessa.