Kuinka kipeä sinun pitää olla, että jätät liikunnan väliin?

Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä, sanoi jo Kekkonen aikoinaan (ainakin suunnilleen noin).

Niinpä, mutta vaikka motivaatio olis suuri liikkua niin tuntuu, että universumi tai joku ukkopiru järjestelee kokoajan esteitä mun liikkumisen tielle.

Töihin piti alkaa kulkemaan pyörällä. Jesh, pyörä huollettuna lähtövalmiina! Aina tulee joku hemmetin työhomma johon tarvitaan autoa eli sillä on huristeltava töihin. Tai sitten on joku oma meno heti töitten jälkeen johon tarvitaan autoa. Argh!

Suunnittelen innoissani kalenteri kädessä minä päivinä töitten jälkeen voisin lähteä juoksulenkille. Lenkkarit odottaa innoissaan eteisessä, hyvä juttu! Mutta AINA tulee joku homma, ei hemmetti. Ne on aina jotain pieniä juttuja kuten anoppi pistäytyy pitkästä aikaa tai pitää päivystää pesukoneen korjaajaa, mutta joka tapauksessa aina ilmestyy joku juttu!!!

Lisäksi tietenkin pitää hoitaa perheen normihommat. Ei siitä pääse mihinkään vaikka kuinka naisten lehdissä käskettäisiin ottamaan omaa aikaa. Töitten jälkeen ajan kaupan kautta (en joka päivä), käytän koirat pienesti pihalla, alan tekemään ruokaa, laitan pesukonetta päälle ja syödään, siivoilen, laitan pyykit kuivumaan jne. Yhtäkkiä kello onkin jo seitsemän illalla. Se alkaa olla jo iltatoimien aloituksen aika pikkuhiljaa. Ja jos siinä vielä ehtis puoleksi tunniksi juoksemaan niin taivaaltahan tulee vaakatasossa hyytävää vettä tai rakeita. Kylmyys on mun henkilökohtanen ongelma juoksemisessa. Ottaa heti kurkkuun ja korviin niin pahasti ettei onnistu.

Olen miettinyt kuinka ns.itsekäs pitäisi olla jotta saa oikeasti liikuttua enemmän? Pitäisikö lykätä lasten nukkumaan menoaikaa tai syöttää perheelle lämmitettäviä eineksiä? Pitäisikö kylmästi sanoa anopille, että et voi voi tulla, vaikka satojen kilometrien päästä nyt sattumalta jonkun kyydissä pääsetkin käymään? Siivoushommien siirto ei vaan kauheasti kannata koiraperheessä, olen todennut, siinä pissii omille nilkoille.

No joo, toki onneksi välillä pääsen juoksemaan ja jumppaamaan, mutta en todellakaan niin usein kun haluaisin:headwall:

Sitten harmitusvuodatuksen jäkeen kysymys:

Kuinka herkästi jätätte liikunnan väliin jos epäilette olevanne/olevanne tulossa kipeäksi?

Minulla on aika usein pientä nuhan alkua ja nytkin on ollut useamman päivän kurkkukipua. Tänään voisi EHKÄ olla mahkut päästä juoksemaan ja tietty harmittaa toi kurkku. Usein myös polvet kipeytyy likunnasta, mutta joskus vedän vaan sisulla jos kerrankin on mahdollisuus päästä liikkumaan. Migreenissä en edes yritä ja niitä mulla on muutama kukaudessa.

 

Hui kun tuli pitkä vuodatus. Pahoittelen. Jaksaakohan kukaan lukeakkaan..:ashamed:

 

Mun ei tarvitse olla edes kipeä jättääkseni liikunnan väliin

 

Mikä tahansa tekosyy kelpaa

 

Aika kipeä saan olla.
Kekkonen oli muuten oikeassa

 

Kekkonen oli muuten oikeassa

Monessakin asiassa..

 

Kyllä saan aika kipeä olla, että sen takia jättäisin väliin. Aikaakin pystyy kyllä järjestämään; olen joskus lähtenyt lenkille vielä puolen yön jälkeenkin. Vaakatasossa satava vesi muodostaa ainoastaan pukeutumisongelman, ei muuta.

 

Tunnen liian monta perustervettä lasta, nuorta ja aikuista jotka ovat pikku flunssasta saaneet jälkitautina sydämeen tulehduksen. Eli en liiku kipeänä.

 

Tunnen liian monta perustervettä lasta, nuorta ja aikuista jotka ovat pikku flunssasta saaneet jälkitautina sydämeen tulehduksen. Eli en liiku kipeänä.

En tunne yhtään tuollaista, mutta toki kunnon mukaan liikun. Eli flunssaisena liikkumistani voinee nimittää vaikkapa ulkoiluksi, sen verran kaukana varsinaisesta harjoittelusta se on.

 

En liikkuisi yhtään, ellei minulla olisi koiria. Suosittelen tätä.

 

Nykyään jätän suosiolla väliin jos on yhtään flunssainen oli tai yhtään kolottaa mihinkään. Siis kolottaa muuten kuin "liikuntakipuina" Oon vaan niin paskana sitten jos lähdenkin lenkille jonkun pikkuvaivankin kanssa. Säätilat ja aikataulut kyllä järjestyy aina jotenkin, mutta terveyttä en lähde enää riskeeraamaan.

 

Minua ei noi sun luettelemat muut syyt kyllä ikinä estä urheilemasta mutta kipeä jos olen en lähde lenkille. Hiukka nuhaisena voisin tehdä kotona jumppaa tai jonkun zumba videon mutta en lähtis ulos juoksemaan.

Sanoit myös että polvet kipeytyy onkohan tuo nyt ihan normaalia? Olen käynyt juoksulenkeillä yli 10 vuotta eikä polvet ole ikinä olleet kipeät.

 

Minulla on aika usein pientä nuhan alkua ja nytkin on ollut useamman päivän kurkkukipua. Tänään voisi EHKÄ olla mahkut päästä juoksemaan ja tietty harmittaa toi kurkku. Usein myös polvet kipeytyy likunnasta, mutta joskus vedän vaan sisulla jos kerrankin on mahdollisuus päästä liikkumaan. Migreenissä en edes yritä ja niitä mulla on muutama kukaudessa.

No ei tääkään oo ihan hyvä. Jos sulla ei ole normaalisti mitään ongelmaa polvissa, niin sitten sulla on väärät tamineet/tekniikat. Ei kannata väkisin vääntää, jos on tuollaista kipua kun voi käydä vielä pahemmin.

 

Jep. Liikun toki minäkin kipeänä jonkin verran. Pikkasen käyn kävelemässä koirien kanssa, pakkohan se on. Tarkoitin tässä sellaista ihan hiki pintaan-liikkumista

Oon jotenkin huono löytämään aikaa liikunnalle tosiaan. En pysty olemaan tyly jos vaikka iäkkäät vanhempani soittavat ja pyytävät apua. Tai kuten eilen kun vierailemaan tuli kauas muuttamassa oleva ystävä viimeisen kerran ennen muuttoa (ei nähdä piiitkään aikaan). Näitten menojen takia siivouksetkin helposti vähän lykkääntyy ja sitten kun viimein on vähän vapaampi ilta niin pakko niitäkin on hoitaa.

Polvet ja lonkatkin mulla tosiaan usein kipeytyy. Lonkkia on tutkittukin ja mulla on jotenkin puutteelliset liikeradat, mutta syyt ovat epäselvät. Juosta ja liikkua kuitenkin haluan. Tarpeeksi kun sattuu niin tietenkin pakko pitää taukoa. Olen kuitenkin ajatellut, että liikkumatta jättäminen olisi vielä huonompi vaihtoehto

Liikkuminen on usein tietty myös varustelukysymys. Itsellä vaan ei ole varaa kaikenmoisiin ulkoiluvarusteisiin. Pari sadetta pitävää takkia löytyy, mutta hengittävät niin huonosti, että tukehdun juoksulenkillä. Ja kesällä lämpimässä sateessa juoksu on ihanaa, mutta kylmä (kuten nyt ulkona) menee mulla sisuksiin jotenkin hengityksen kautta (ainakin luulen). Kurkkuun ja korviin alkaa sattua. Ei auta kaulahuivit yms. Pyöräilyssä on sama ongelma vaikka olen tässä yritellyt kaikenmoista varustusta kaappien kätköistä lähes karvalakista lähtien

 

Nai tänään, ei paskapuheita, vain seksiä, oikeita tyttöjä osoitteessa Meet2flirt | Rekisteröityminen

 

tolle botille..

Mutta Makaronimuija, ehkä sun kannattais kokeilla jotain muuta liikuntaa kun juoksua välillä, kerran kolottaa lonkissakin? Mä oon kanssa vähän lonkkavaimmainen ja vesijuoksu normaalin juoksun rinnalla lievittää niitä juoksussa tulevia kipuja. Myös pilates tms. rauhallinen mutta tehokas urheilu vois olla hyvä? Ja jostain pilatestunnistakin saat helpon syyn sanoa jonkun vierailulle "ei" jos et muuten oikein osaa Ja aina on parempi liikkua kuin jättää se väliin.

 

Tunsin 14 vuotiaan urheilijanuoren, joka flussan jälkitautina sai sydänlihaksen tulehduksen ja kuoli. En liiku niin että se rasittaa jos olen vähänkään kipeä tai vasta toipumassa.

 

[QUOTE="pippa";30016497]Tunsin 14 vuotiaan urheilijanuoren, joka flussan jälkitautina sai sydänlihaksen tulehduksen ja kuoli. En liiku niin että se rasittaa jos olen vähänkään kipeä tai vasta toipumassa.[/QUOTE]

Mun tuttu kans sai sydänlihastulehduksen kun lähti muistaakseni juoksulenkille flunssan toipumisvaiheessa. Jos mulla on lämpöä enemmän kuin puoli astetta niin en kyllä reenaa.

 

Minä kyllä löydän helposti aikaa lenkkeilylle, jumpat sen sijaan ei oikein aikatauluun mahdu. Vaikka meilläkin on koiria, niin ei sitä nyt sentään joka päivä tarvitse siivota, eikä kaupassakaan tarvitse joka päivä käydä. Ruokaa teen usein isomman satsin kerralla, niin että seuraavana päivänä voi syödä edellispäivän jämiä. Kyllä se tunti päivässä liikkunnalla löytyy ihan helposti, tosin minulla lapset jo niin isoja, etteivät minua iltatoimiinsa tarvitse. Ja minulla on tapana hyödyntää myös aamut liikkumiseen, kello puoli viideltä soimaan, niin hyvin ennättää tunnin lenkin vetäistä ennen töihin menoa.

Kipeänä liikun voinnin mukaan. Ihan pieni nuha/yskä ei vielä estä liikkumasta, mutta jos on kuumetta tai kovin ottaa keuhkoihin, niin sitten on parempi pitää taukoa.

 

Kurkkukivussa en lähde lenkille, kävelyllä naapurin kanssa voin käydä. Kuumeessa en myöskään lähde. Jo ohi menossa oleva nuha ei haittaa, siellähän lähtee räkä kunnolla liikkeelle.
Aikaa on siihen mihin haluaa. Jos vaikka jätät keittiön siivomati ruuan jälkeen ja painut lenkille, siivoot sitten iltapalan jälkeen kaiken kerralla.

 

Minä en tingi nukkumisesta, liikunnasta voi tinkiä. En siis todellakaan lähtisi lenkille puoli ysin jälkeen illalla. Mies laittaa lapset nukkumaan puoli kahdeksalta, minä lähden siinä vaiheessa lenkille ja olen kotona viimeistään puoli yhdeksältä. Jumpassa tai salilla muualla en käy. Haluan olla mahdollisimman paljon lasten kanssa iltaisin.

 

Kyllähän tämä arki tosiaan on paljon asioiden priorisointia. Ja jos ihan tosiaan päättäisin liikkua niin voisinhan laittaa sen kellon soimaan puoli viideltä. Näinhän se on Unet on minulle vaan niin tärkeitä. Jos en nuku riittävästi niin päivästä ei tule mitään. Mutta siis valintoja valintoja..

En siivoa kunnolla joka päivä, mutta kun sitä muuta puuha on monta päivää niin sitten täytyykin taas siivota kunnolla. Meillä voi imuroida illalla ja todeta aamulla, että saman homman voisi tehdä taas ihan mielellään..karvoja on ihan kamalasti!
Ruokaa yritän myös tehdä isomman satsin kerralla, mutta jos sitä otetaan evääksi töihinkin niin kaikille ei yleensä riitä seuraavaksi päiväksi. Tai välillä toki riittää.

Ja kuten sanoin pääsen minä välillä lenkille. En vaan niin usein kuin olisi mukavaa
Nyt esimerkiksi olisi aikaa, mutta kurkku on niin kipeä, että taidan tosiaan jättää väliin. Kohta koitan ehkävähän painoja nostella

Koitan käydä myös kerran viikossa joogapilateksessa. Melkein joka tunnille olen päässyt. Kaikki liikkeet ei onnistu näiden lonkkien kanssa ja minulla on oma tyyny tunnilla mukana Asettelen sen lonkkien alle tietyissä liikkeissä.
Vesijuoksuakin len yrittänyt, mutta siihen täytyy aina varata vähän enemmän aikaa. Tuo juoksu ja kotona jumppailu on vaan niin kätevää. Ovelta vaan lenkille ja sieltä suoraan suihkuun. Ja lenkit ei ole pitkiä kun en ole mikään huippukuntoinen. Mutta polvia ja lonkkia koitan kuunnella ja jos hirmusti äityvät niin lepopäivät on pakko pitää.

T.Makaronimuija

 

Itse olen tehnyt itselleni arvosteluasteikon, kuinka tärkeä kyseinen asia on verrattuna muihin.
Minulla hyvin korkealla asteikolla on työ, perhe, koti, sukulaiset ja sitten vasta oma aika. Toki harmittaa, kun en koskaan omaa hiljaista hetkeä saa, mutta rakastan työtäni, samoin miestäni ja lapsiani, omat ja mieheni vanhemmat ovat katoava luonnon vara jne.
Joka paikkaan eivaan yksi ihminen repeä ja jokainen miettii omat prioriteettinsa.

 

No mää en juuri sairasta eli se ei oo syynä liikkumattomuudelle.
Mutta tuo "aina tulee joku este" -syy on kyllä tuttu.

Siks mä pyrinkin liikkumaan työmatkat - joko pyörällä, juoksemalla, rullaluistelemalla tai kävelemällä. Ihan siitä syystä, että työpäivän jälkeen on just noita pikkumenoja, jotka tulee usein liikkumisen esteeksi.

 

Jos kynsi katkeaa, on mulla ihan riittävä syy jättää liikunta väliin...