Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

["Amalia"]

Sandruskolle onnea matkaan uuteen leikkaukseen! Koko nilkkatiimi varmasti elää hengessä mukana.
Olen varma, että ammatti-ihmisiäkin harmittaa potilaan kohtaamat komplikaatiot, ja nyt varmasti panostetaan hoitoosi kaikki se ammattitaito mitä on saatavissa. Toivotaan, että tämä leikkaus on kuitenkin pienenmpi ja aiheuttaa vähemmän kärsimyksiä, koska alkutilanne ei ole ihan niin paha kuin pirstaleisessa, tuoreessa murtumassa. Kerrohan kuulumiset sitten kun jaksat kirjoittaa.
Kävin oertopedilla ja hänen mukaansa murtumani oli niin paha, että jalka olisi sata vuotta sitten amputoitu. Mutta nyt on tehty hyvää leikkaustyötä, luupuolella ei ole mitään ongelmaa, pohjeluukin luutuu omia aikojaan ajan kanssa. Ortopedi totesi, että puolentoista vuoden kuluttua leikkauksesta olen "tanssikunnossa". Pysyvää haittaa ei pitäisi jäädä. Eli toivoa Sandrusko on, että pahakin murtuma voidaan hoitaa kuntoon, kysyy vain aikaa. Tämä kokenut ortopedi piti fysioterapiaa erittäin tärkeänä sisältäen myös turvotuksen hoidon lymfalla tai LPG:lla. Usein kymmenen kerran satsi ei riitä, minäkin sain uuden lähetteen toiseen kymmenen kerran settiin. Ja riittävän pitkä sairausloma on tärkeä, työssä ollessa kuntoutumiseen ei jää riittävästi aikaa eikä energiaa. Tämän kaikenhan me tosin jo kokemuksesta tiedämme.
Varvasmurtumakin voi olla pitkällistä vaivaa aiheuttava juttu, kokemusta on. Miten se on vaikuttanut juoksuharrastukseesi VesKu?

 

["VesKu"]

Hei Sandrusko!

Toivotaan niin että selviät tulevasta haasteesta helpommin kuin aikaisemmin sillä onhan osa aikaisemmista vaurioista jo hyvin parantunut.

Uskomme myös että palaat leikkauksesta kotiin hyvin mielin koska nyt alkaa se todellinen parantuminen ja kevään odotus. Olemme hengessä mukana!

Amalia!
Minun varvasmurtuma oli pieni naarmu edelliseen nilkkamurtumaan verrattuna. Rajoitin liikuntaa viiden viikon ajan ja sitten vähitellen kävelyä ja kevyttä hölkkää.

Nyt on kulunut 8 viikkoa varvasmurtumasta, eilen tein kolmen tunnin sauvakävelytreenin, ihan hyvin meni.

Ko. varpaan rinnalla joudun jumppaamaan leikattua nilkkaa enemmän, vaikka hyvä sekin jo on

 

["KauRis"]

Niin... Tuntuu vähän mitättömältä kertoa näitä omia kokemuksia kaiken lukemani jälkeen mutta ajattelin kuitenkin naputtaa pari sanaa rohkaisuksi niille jotka etsivät vastausta tuohon otsikon kysymykseen: minä olen sikäli onnellisessa tilanteessa että kuusi viikkoa saapasortoosin ja keppien kanssa taiteiltuani (3 vkoa varaamatta, 3 puolivarauksella) heitin sekä ortoosin että kepit nurkkaan; toki viimeisellä viikolla otin vähän vapauksia ja kävelin "normaalisti" joitakin askeleita vain testatakseni uskallanko; jalka tuntui niin hyvältä että uskalsin kokeilla. Kuuden viikon kohdalla sain täysvarausluvan; kepit olisin voinut ottaa vielä tueksi mutta jätinpä sitten nekin samantien koska pystyssä pysyin. Kävely sujui siedettävästi heti, ja sujuu koko ajan siedettävämmin. Hetkittäin on lähes "normaaleja" kävelytuokioita. Vaikka tuo keppiaika oli säälittävät kuusi viikkoa, tuntui kuin elämä olisi alkanut uudelleen kun pääsin kepeistä eroon ja sain kädet käyttöön. Pienistä asioista, niin kun vaikka kahvikupin kanssa kävelemisestä tuli luksusta. Tai ihan itse kaupassa käynnistä, tai autolla ajelusta. Jopa siivoaminen on kivaa... Itsenäisyyttäni olin kaivannut ja sain sen takaisin.

Jalka itsessään ei ole vielä normaali pitkään aikaan vaikka kävely sujuukin. Nilkka turpoaa herkästi ja kipeäkin on välillä, liikerajoitteita on runsaasti, vaikka venyttämällä ja liikkumalla toki tilanne on oleellisesti kohentunut. Ylihuomenna tulee 8 viikkoa leikkauksesta ja tuolloin poistetaan syndesmoosiruuvi, minkä toivon taas liikkumista helpottavan ja liikeratoja laajentavan. En tiedä onko kuvittelua, mutta minusta ruuvi on alkanut tuntua ikävästi ja luovun siitä ilolla. Neljä ruuvia ja metallilevy jäävät, kai ikuisiksi ajoiksi.

Olen kävellyt sopivalta tuntuvia matkoja, hommannut töihin tasapainolaudan (näppärää huomaamatonta jumppaa pöydän alla), venytellyt fysioterapiasta saamieni ohjeiden mukaisesti ja käynyt vesijuoksemassa. "Oikeaa" juoksemista en vielä edes suunnittele. Ja illalla koipi ylös ja jääpussi kehiin. Olen tasapainoillut myös särkylääkityksen kanssa: en halua piilottaa kipua ja treenata liikaa, mutta toisaalta haluan turvata oikeaoppisen kävelyn ja se taas ei onnistu jos sattuu. Mutta täällä kaikki hyvin ja mieli korkealla.

Kaikille uusille ja vanhoille tiimilaisille onnea ja asennetta matkaan: tämä on kuitenkin "tauti" josta paranee!

 

["VesKu"]

Moi!
Toivottavasti on Sandrusko jo takaisin paranemisen tiellä, onnea ja jaksamista.
Talven yli pitää päästä, keväällä jo aurinko paistaa

KauRis! Hienoa että olet toipunut hyvin. Meillä kaikilla on erilainen vamma, jotkut meistä selviävät nopeammin, joidenkin vammat vaativat pitemmän toipumisajan.

Sen jälkeen kun olemme parantuneet vaivoistamme, tulemme huomaamaan että olemme kasvaneet myös henkisesti. Olemme varovaisempia, kiireet jää vähemmälle, ymmärrämme enemmän parantumisen päälle, arvostamme enemmän terveyttä, ystäviä jne

Toivotaan että kokemukset muuttuvat lopulta elämänkokemuksiksi, meillä kaikilla

 

[Sandrusko]

Kotona jälleen toipilaana leikkauksen jälkeen - nyt on nilkka suoristettu ja toiveet luutumisesta korkealla ja sen vain aika näyttää.

Operaatio oli jopa suurempi kuin alkuperäinen murtuman leikkaus. Molemmista lonkista on nyt otettu luusirteet murtumiin edistämään luutumista jonka seurauksena lonkat ovat todella kipeät / hellät jopa enemmän kuin itse korjattu jalka. Murtumakohtiin lisätty myös luutumista edistävää "ainetta" omien luusiirteiden lisäksi.

"Hipaisu-raajavarauksella" seuraavat 8 vk ja sitten katsotaan luutumistilanetta ja sen mukaan sitten säädetään askelvarauksia - joten pitkä toipumisjakso taasen edessä. Liikkumisen tekee erityisen haasteelliseksi tässä alkuvaiheessa lonkkien kipu.

Entiset ruuvit ja laatat otettu pois ja laitettu tilalle uudet jyreämpää tekoa (jotka poistetaan joskus tulevaiuudessa). Nyt jalassa ei ulkoisia tukilaitteita eikä kipsiä vaan uudet sisäiset raudat tukevat nilkaa - huomattavasti tukevampaa tekoa kuin normi titaanilaatat yms -

Muutenhan tämä toipuminen sujuu jo rutiinilla, huoh, ja seuraava etappi on 78 hakasen poisto viikon päästä.

Kevättä odotellessa

 

["VesKu"]

Hei Sandrusko!

Kiitos että jaksoit kirjoittaa kuulumisia. Itse oletin että pääsisit vähemmällä - olen kuitenkin sanaton.

Toisaalta hyvä että ko. operaatio on nyt tehty todella ammattitaidolla.

Jaksamista nyt - etenkin henkisesti.
Pahin on jo ohi, olet jo toipumisen tiellä
Menneille ei voi enää mitään, katse tulevaisuuteen ja kevääseen
Huominen päivä on aina helpompi

Kyllä se vielä aurinko paistaa sinullekin, luuvammojen hoito vie aikansa, uskon että sinäkin paranet terveeksi

Tsemppiä!

 

["pepsu"]

Tsemppiä Sandruskolle kovasti! Kuulostaapa hurjalta.. Toipumisaikakin on tosi pitkä, mutta jos siitä nyt saisit sitten kunnon jalan! Oletko jo saanut hoitovirhe asiaa eteenpäin?

 

["Amalia"]

Kysyy kanttia jaksaa tuo kaikki, vielä vaikeampi leikkaus ja edelleen pitkä toipumisaika. Mutta toivotaan kovasti, että lopputulos on hyvä, siihenhän noilla luusiirteillä tietysti pyritään. Kivutkin lieventyvät ja voimat palaavat ennen pitkää. Eteenpäin mennään päivä päivältä!

 

["VesKu"]

Tervehdys!

Meillä nilkkavaivaisilla taitaa mennä lujaa, kyllä minun nilkkanikin hitaasti palautuu ennalleen. Entä Sandrusko - joko näkyy aurinkoa tunnelin päässä

 

[Sandrusko]

Olosuhteisin nähden ihan hyvin kiitos kysymästä Vesku. Jalka toipuu mukavasti vaikka ei vielä askeltamaan pääsekkään. Turvotusta ei läheskään kuin ensimäisellä kerralla eli toipuminen on siinä suhteessa helpompaa, myös liikeradat säilyneet suunnilleen samanlaisina kuin mihin ensimäisessä vaiheessa päästiin.

Toipuminen siis ulkoisesti ja kipujen suhteen kyllä nyt helpompaa, mutta sittenhän röntgenit ensi kuussa näyttävät kuinka tuo luutuminen on edistynyt. Liikkuminen sujuu jo rutiinilla kun on tässä ehtinyt tätä yksijalkaisuutta harjoitella.

Lonkat ovat edelleen kyllä kipeät (luusiirteiden oton vuoksi), mutta paranevat päivä päivältä ja on oikeastan ongemista pienin, nyt toiveet vain korkealalla luutumisen ja itse jalkavammasta paranemiseen suhteen.

Loppuvuodesta ehkä puolipainoon ja alkuvuodesta täysipainoon sekä kuntoutukseen.

Kuinka Amalia sinun käpälä on kestänyt työhon palaamisen - kiinnostaa erityisesti, koska meillä oli niin samanlaiset vammat -?

Hyvää viikonloppua kaikille nilkkalaisille ja toivottavasti voitte kaikki hyvin

 

["VesKu"]

Moi Sandruako!
Kiitos hyvistyä uutisista. Hienoa että tilanteesi on jo helpompi kuin edellisellä kierroksella.
Toivotaan nyt että luutuminen etenee normaalisti / varausluvat tulee järkevään aikaan.
Sitten kun pääset aloittelemaan kävelyä, kunnon fysioterapeutti vain apuun.
Uskon että sinä juokset jo 16.4.2011!!!
Hanki luettavaksi Paolo Coelhon kirja, Alkemisti. Siinä on mukavaa luettavaa kotioloihin.

 

[Sandrusko]

..ja jääpähän joulustressi sekä kaupoissa juoksentelu sirkus tänä vuonna pois

 

["Amalia"]

Tervehdys Sandrusko ja nilkkatiimiläiset!
Hyvältä kuulostaa Sandrusko edellisten, vähän synkempien uutisten jälkeen. Mukava kuulla, että toipuminen on sinullakin alkanut. Minun kinttuni leikkauksesta on nyt kulunut kahdeksan kuukautta. Olen ollut nyt kuukauden päivät töissä ja siellä on sujunut kintun kanssa kohtuullisen hyvin. Töissä tulee sopivasti istumista, jolloin jalka on ylhäällä tuolilla, ja sopivasti kävelyä, joka poistaa turvotusta. Joka päivä teen töissä asiaa muualle niin, että saan käveltyä portaat kolme kerrosta alas ja ylös. Hissin köytöstä olen luopunut jalan kuntoutumisen vuoksi (eikä pahaa tee muutenkaan). Paikallaan seisomista yritän välttää, se on turvotuksen kannalta hankalinta. Fysioterapiassa käyn edelleen. LPG-hoito poistaa turvotusta, jalan manuaalinen käsittely avaa liikeratoja ja jumppaohjeiden mukainen liikunta myös sitten kotona. Kalsium-D-vitamiinivalmistetta syön luutumisen edistämiseksi ja luiden vahvistukseksi. Sykettä nostava ja hengästyttävä sauvakävely lenkkipolulla, jossa on ylä- ja alamäkiä, onnistuu nyt tunnin verran ilman jalan kipeytymistä. Juoksuaskeleetkin onnistuvat jo. Eli kokonaisuudessaan toipuminen näyttää tässä vaiheessa hyvältä. Ainoat vaivat ovat turvotus, pari senttiä on illalla nilkka paksumpi kuin toinen, ja liikerajoitus. Nilkka taipuu 5 senttiä vähemmän kuin terve, joten portaiden alastulo ja kyykistyminen on vähän kömpelöä ja hankalaa. Mutta toiveissa on, että kun turvotus vuoden kuluttua leikkauksesta todennäköisesti poistuu, niin ehkä nilkka sitten taipuu kunnolla - näin toivon. Tasapaino on leikatulla käpälällä seisoessa vielä huonompi kuin terveellä, siksi teen tasapainoharjoituksia päivittäin. Töissä käydessä ei kyllä tule riittävästi lenkkeiltyä ja uimahalliin en ole vieläkään ehtinyt. Mutta yli puolen vuoden sairausloman jälkeen töiden aloittaminen ja työssä käyminen on tunnetusti ensimmäiset kuukaudet tavallista väsyttävämpää. Lähes päivittäin huomaa jonkun edistysaskeleen ja sen, että uskaltaa jo suunnitella elämää eteenpäin.
Sandrusko, kun varauslupia kohdallasi mietitään, varmista, että ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri katsoo röntgenkuvat ja antaa varausluvan. Erikoistuvia ja muita sairaalalääkäreitä vaadi konsultoimaan ortopedia. Toivottavasti luutuminen jalassasi edistyy. Kerrohan kuulumiset, olisi mielenkiintoista kuulla, miten luusiirteet toimivat. Miten muiden toipuminen sujuu, joko murtuma on muisto vain? Niin, ja muistakaa hankkia liukuesteet kenkiin!

 

[Sandrusko]

Aivan mahtavaa Amalia, että olet kuntoutunut noin hyvin - tunnin sauvakävelykin, wow - kuntoutumisesi on todella hyvällä mallilla, onnittelut!

Olen nyt suoraan yhteydessä "omaan ortopediin" joka siis on jalkani leikannut molemmilla kerroilla ja kaikki varausluvat sekä jatkosuunnitelmat sujuvat vain ja ainoastaan hänen kautta / luvalla.

Kirurgini on todella hyvä, ammattitaitonen sekä alansa huippua ja saan asioida nyt hänen kautta suoraan myös puhelimitse ja e-mailitse aina tarpeen tullen. Hän on aina tehnyt tarkkaa huipputyötä, mutta ensimmäisellä kerralla näma erikoistuvat lääkärit tyrivät jälkitarkasutksen tekemällä johtopäätöksiä joihin heillä ei ollut tietotaitoa vaan olisi pitänyt AINA kysyä mielipide leikkanneelta lääkäriltä tai vastaavalta seniorilta.

Jäklihoito on nyt siis hyvissä käsissä ja toivon, että luonto hoitaa loput kuten tuon tärkeän luutumisen ja pääsen mahd pian kuntouttamaan jalkaa. Töihin ei todellakaan kannata palata liian aikaisin ja sen ainakin olen nyt oppinut. Ensimmäisellä kerralla oli kyllä "maallikkona" melko vaikea arvioida onko työkuntoinen vai ei.

Häntä pystyyn vaikka kipsissä!

 

["Amalia"]

Loistavaa Sandrusko, että jälkihoito on sovittu leikanneelle ortopedille. Kohtuutonta olisikin ollut, että samat kämmit tehtäisiin uudelleen. Minulla on kontrolli parin viikon kuluttua, silloin näkee, onko asento nilkassa muuttunut nyt parin kuukauden täyden varaamisen jälkeen. Toipumisia!

 

["Hannu"]

Kipsi poistettu 5 vrk sitten. Vasen nilkka murtui sisäreunastaan putoamistapaturmassa. Tällä hetkellä kipua, turvotusta, jäykkyyttä, mutta pientä iloakin ilmenee. vähän pystyy varaamaan jopa ilman kyynärsauvoja. mutta hyvin maltillisesti (sauvat pidettävä mukana). Kävin uimassa ja kevyessä vesijumpassa. Teki todella hyvää. Hieroin jäykkää pohjetta ja nilkan seutua "mummonkeittoaltaassa" vesisuihkun avulla. Saunoessa otan nilkkaan kylmiä vesikylpyjä. Laskevat turvotusta. Otettujen röntgenkuvien mukaan tilanne ok. Toipuminen yllättävän kivuliasta, jos pystyy laittamaan kengän turvonneeseen jalkaan on normi kengän mukainen asento kivulias. Tälläisia tuntemuksia,m mutta positiivisesti eteenpäin. Nimimerkki: työssään tervettä nilkkaa tarvitseva.

 

["VesKu"]

Moi!

Tänään on kulunut tasan vuosi kohtalokkaasta kaatumisesta

Tänä päivänä on nilkka jo juoksukunnossa. Vielä se kuitenkin muistuttaa olemassaolostaan
- jumppaan nilkkaa aamuin illoin jotta liikeradat säilyy
- joskus illalla vedän kompressiosukan jalkaan
- pitkävartisten talvikenkien löytäminen vaikea tehtävä, ruuvit painaa

Aika kirurgille 4.1.2012. silloin katsotaan että otetaanko ruuvit ja rauta pois.

Opettavainen ja hieno vuosi on takana.
Kyllä kukin paranee, jotkut terveeksi, jotkut lähes terveeksi.
Pitää hyväksyä kohtalonsa ja olla tyytyväinen ettei käynyt pahemmin.
Antaa elämän hymyillä meillekin

Kävellään varoen ettei kaaduta!!!

Jouluterveisin, VesKu

 

[Sandrusko]

Onnea Veskulle "vuosipäivästä"! Itse sain parhaan joululahjan kun saan siirtyä puolipainovaraukseen tästä se taas alkaa - opettelu oikeaan kävelytyyliin -

Rauhallista Joulua kaikille sekä todellakin Parempaa Uutta Wuotta 2011

 

["Amalia"]

Huomenna on jo valoisampaa, kevättä kohti mennään. Onnittelut Sandruskolle puolipainovarauksesta. Siitä se lähtee. Minulla on viimeinen kontrolli takana. Nilkan hyvä asento ei ole muuttunut, luutumiset ja raudat ja ruuvit ovat paikoillaan. Lääkärin mielestä liikerajoitus ja nilkan jäykkyys johtuu vielä pehmytkudoksista, pitkän immobilisaation aiheuttamasta kudosten kireydestä, turvotuksesta ja arpikudoksesta. Ja toipumista tulee lääkärin mielestä vielä tapahtumaan. Lattarauta ja ruuvit saavat olla paikoillaan elleivät rupea jotenkin vaivaamaan. Harmi, että VesKulla niin kävi. Mutta eikun kävelylle, jumppaamaan ja venyttelemään. Parempaa Uutta Vuotta kaikille!

 

["Qwerty"]

Heipä hei kaikille ketjua selaileville ja kohtalontovereille!

Tuossa pari viikkoa sitten olin tulossa baarista kotia ja liukastuin jäällä omassa kotipihassa, fiksuna nuorena miehenä tietysti suojelin kantamaani kebab-annosta enkä ottanut lainkaan vastaan. Pannutin jäähän, kaaduin ilmeisesti jotenkin nilkan "yli" ja jäin maahan levyttelemään, ylös en itse päässyt mutta sain onneksi huudettua kaverin apuun joka oli juuri lähdössä autollaan kotia (toi siis minut kotiin). Kipua ei tuntunut koska alkoholi, lähdettiin kuitenkin näyttämään polille kun kävely ei yksin onnistunut.
Kärräsivät auton luota pyörätuolilla sairaalaan ja infotiskin kautta suoraan polille. Lääkäri kävi vilkaisemassa, kyseli tarkentavia tietoja ja katosi sitten omille teilleen. Suoraan sanoen vitutti maata pöydällä noin kaksi tuntia odottamassa, että jotain tapahtuisi. Lopulta päästiin asiaan, lääkäri tökki ja väänteli nilkkaa ja kärräsivät vihdoin röntgeniin. Totesivat ulkokehräluun(?) murtuneen siististi ja puhuivat leikkauksesta. Laittoivat sitten yötä vasten väliaikaisen kipsin jotta pääsee vessaan yms. olisi hieman helpompaa. Osastolle pääsin vasta myöhään aamuyöstä. Leikkauspäivää siirrettiin kahdesti päivällä eteempäin ja sen aikaa makasin osastolla lääkittynä. Vihdoin veivät leikkaukseen ja pistivät spinaalipuudutuksen joka oli varsin veikeä kokemus. Nilkkaan titaanilevy ja kuusi ruuvia. Seuraavana päivänä kotiin keppien, kuntoutusohjeen ja lääkereseptien kanssa. Nilkka on kuusi viikkoa kipsissä, kipsin poisto joskus tammikuun lopussa.
Tuossa pari päivää sitten kävin vaihtamassa kipsin kevyempään avattavaan malliin jotta peseminen yms. helpottuisi. Samalla antoivat luvan varata nilkalle puolet painosta, joka kieltämättä tuntuu hyvältä pomppimisen sijaan.
Armoton vitutus päällä edelleen, menee suunnitelmat ihan uusiksi tämän takia. Viikon päästä olisi ollut tarkoitus lähteä rantalomalle Floridaan, no en saa kuulemma mennä edes rannalle keppien kanssa, jes. Taitaa jäädä lomailu uima-altaan reunalle istumiseksi. Toinen, ehkä vituttavampi asia on intin alkaminen kun ehdin jo lähettää hakupaperit kahteen erikoisjoukkoon joiden pääsykokeet olisivat huhtikuun lopussa. Nyt menee treeniohjelmat pilalle ja pitää alkaa kuntouttamaan nilkkaa seuraavat kuukaudet... Cooperin juoksemisesta ei taida olla mitään toivoa ainakaan puoleen vuoteen? Tärkeintähän nyt kuitenkin olisi että nilkka palautuisi toimintakuntoon ilman kiirehtimistä. Täytyy vaikka lykkäystä inttiin hakea.

 

["Qwerty"]

Tosiaan, unohtui mainita tämän hetkisistä olotiloista. Nilkka on tuon kipsinvaihdon jälkeen huomattavasti paremman oloinen, olivat ilmeisesti leikkauksen jälkeen kipsanneet jotenkin huonosti kun aina koholla pitämisen jälkeen särki aivan jumalattomasti. Nyt ei olleenkaan särkyä jalassa, mitä nyt muuta kuin kipsi painaa vähän jalkaa koukistaessa. Yön yli pidän jalkaa ylöspäin mutta en ole huomannut että tästä olisi erikoista hyötyä kun nilkkaan ei koske muutenkaan. Alaspäin pitäminen ei onneksi särje lainkaan toisin kuin muilla joiden kauhutarinoita olen lukenut täältä sekä Suomi24. Kipulääkitystäkin olen alkanut vähentämään suositellusta kolmesta 800mg Buranasta puolittamalla kerta-annokset.

 

["piipa"]

Olipa mukavaa löytää tällainen palsta! Itselläni nilkka murtui kaatumisesta kahdesta kohtaa ja leikattiin to 12.1.

Itselläni ei ole vielä tarkkaa tietoa mitä nilkassa murtui, ainut tieto on että laitettu metallilevy ja 7 ruuvia.

Mutta enpä koskaan olisi voinut kuvitella miten hankalaa arkielämä on kipsin kanssa!!!!!!

Varauskielto on 3 viikkoa ja sitten vaihdetaan kipsi ja sitten seuraavat 3 viikkoa kevyttä varausta. Sairaslomaa tällä hetkellä maaliskuun loppuun.

Kotona ollut vasta muutaman päivän ja aivan kyllästynyt tähän avuttomuuteen, naisen käsivoimat ei oikein tahdo jaksaa pitkään liikkumiseen sisätiloissakaan, ulos ei ole mitään asiaa jääkelin vuoksi, enkä jaksaisikaan edes.

Yritän pitää, lääkärin kehoituksesta, jalkaa välillä ylöspäin ja heti kun lasken sen alas niin tuntuu kuin saapas täyttyisi!!! On pakko odottaa hetki ennenkuin uskaltaa lähteä liikkeelle, kiristys on melkoista.
Napapiikki aiheuttaa mustelmia.

Miten ihmeessä tässä jaksaa seuraavat vajaat 6 viikkoa???
Olin siinä uskossa, että yes, kipsi pois 6 viikon päästä ja sitten vaan kävelemään, mutta kun luin täällä kirjoituksia niin ei se ihan niin taida mennäkkään??? Siksiköhän minulla on saikkua jo valmiina kk kipsin poiston jälkeenkin?

Mutta en totta tosiaan olisi kuvitellut miten vaikeaa on elää yhden jalan ja kahden kepin kanssa. Kädet kipeytyy ja toinen pakarakin tuntuu jo kramppaavan.

Odottelen nyt srl:an tietoja tapahtumista ja leikkauksista ja sitten tiedän mitä on tehty, no sen verran tiedän että nilkka avattu molemmin puolin.

Mihin sellainen laatta yleensä laitetaan? Mikä sen tarkoitus oikein on?

 

["VesKu"]

Moi!

Jaksamista Piipa!

Tämä foorumi on meille nilkkansa murtaneille todella hyvä paikka.

Tuttuja nuo sinun murheesi, aivan sama tilanne minulla noin vuosi sitten. Todella avuton olo, kahvimuki hampaissa jääkaapille, ota sitten juotavaa mukiin kun mollemmat kädet on kiinni kepeissä. Kun yritän asettaa kepin johonkin, tietenkin se kaatuu lattialle :-(

Aika kuluu paremmin kun etsit itsellesi mukavaa luettavaa ja pidät mielessäsi että huominen päivä on aina helpompi. Muutaman päivän / viikon päästä helpottaa kun pääset ulos kävelylle keppien kanssa .... kyllä se sitä

Yritä lukea tämä pitkä foorumi läpi, varmasti löydät täältä kaikenlaisia neuvoja arjen askareiden helpottamiseksi

Nyrkkisääntönä: Hanki itsellesi apujoukkoja. Lääkäri, fysioterapia, hieroja, hyvät auttavat ystävät, treenikaverit. Tiimityönä paranet paljon nopeammin, kuntoutusvaihe on todella tärkeää.!!!

Itselläni menee jo hyvin, tosin menen uuteen leikkaukseen 30.1. Silloin otetaan levyt ja ruuvit pois jotta pystyn jatkossa pitämään pitkävartisia kenkiä ja hiihtomonoja jalassa ilman ongelmia.

Muuten on jo vauhti päällä. Eilen illalla 20 km:n juoksulenkki lumisessa maastossa. Valmistautuminen Hampurin maratoonille kovassa vauhdissa

Tsemppiä, kyllä sinä terveeksi tulet, tämä vaikea elämänvaiheesi muuttuu elämänkokemukseksi.

T. VesKu

 

[Jonna_Äiti]

Kiva, löytyi tällainenkin ketju. Mulla tosin ei ole murtumaa, mutta parin päivän päästä on nilkkaleikkaus. Aion hakea kotiin pyörätuolin arjen helpottamiseksi. Yh kun olen, niin ruokaakin on laitettava jne.

 

[sh]

[QUOTE="piipa";25455136]
Itselläni ei ole vielä tarkkaa tietoa mitä nilkassa murtui, ainut tieto on että laitettu metallilevy ja 7 ruuvia.

Odottelen nyt srl:an tietoja tapahtumista ja leikkauksista ja sitten tiedän mitä on tehty, no sen verran tiedän että nilkka avattu molemmin puolin.

Mihin sellainen laatta yleensä laitetaan? Mikä sen tarkoitus oikein on?[/QUOTE]

Kuulostaa ikävältä, että sinua ei tuon kummemmin ole informoitu leikkauksesta.
Olen töissä kirurgisella vuodeosastolla, liukkaitten kelien aikaan meillä makaa useista nilkka+rannemurtumapotilaita..
Yleensä potilaille selitetään kuvien kera tuleva toimenpide jne.
Sinulla ilmeisesti on murtunut pohjeluun sekä sääriluun alaosa. Murtumat korjataan titaanilevyllä + ruuveilla. Yritin etsiä netistä kuvia, tämmöinen löytyi: http://www.amk.fi/material/media/vanhaamk/etuotanto/0507017/5kN9K2ywJ/21_2_98_AP.gif
Luulen, että tuo rtg-kuva on aika lähellä sitä, mitä sinun nilkasta löytyy. Pohjeluun alaosan murtuma korjataan tuollaisella titaanilevyllä, joka ruuvataan luuhun murtumakohdan ylä- ja alapuolelle pikkuisilla ruuveilla. Sääriluun alaosan murtuma on pelkästään ruuvattu. Näitten metallien tarkoitus on pitää murtumakohdat vastakkain, ne eivät kestä kävelyä. Titaanilevyä taipuisi mutkalla vartalon painon alla, ja ruuvit pettäisivät..

Pikaista paranemista!