Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

[Sandrusko]

...sen verran, että kyllä minullakin Amalia kipuja tuntuu jalassa varsinkin iltaisin ja kun on työpäivän jälkeen istahtanut sohvalle lepäämään niin sen jälkeen askeltaessa kivut tuntuu kovemmin. Ajattelen kuitenkin, että liike on lääke ja päivän aikana kun on tasaisesti liikkeellä niin menee ihan ok. Omien tuntemusten mukaanhan näissä on mentävä ja yritän välttää lääkitystä, jotta tuntee todelliset rajansa.

Käsittääkseni fysioterapeuttikaan ei saa liikeratoja millään ihmetempuilla auki??? - vaan on itse jumpattava ja jumpattava sekä treenattava kävelyä oikealla tyylillä. Istumatyössä ei kannata olla vain paikallaan vaan liikkua aina kun mahdollista. Hissin sijasta käytän rappuja jos on kyse esim vain yhdestä kerroksesta - meno on hidasta, mutta nilkan ehdoilla -

 

["Amalia"]

Onnittelut Sandrusko, roima askel taas eteenpäin! Piditkö Walkeria siis yhteensä 7 viikkoa? Oletko saanut jotain ohjeita polilta jalan jumppaa varten, fysioterapeutilta, lääkäriltä, hoitajalta? Itse en ole saanut mitään jumppaohjeita ainakaan vielä...

 

["VesKu"]

AMALIALLE: Kyllä tuo nivelsidekireys tuttua on, kestää pitkään, oikealla jumppaamisella ja fysioterapian ohjeilla helpottaa mutta jumppaa vaatii vielä minultakin.
Fysioterapiaan siis .... ammattilaiselle.
Osta itsellesin heti tasapainolauta Prismasta tai CM:sta. Maksaa noin 20 euroo. Se on kuntoutuksen perustyökalu
Ja sitten se perustreeni: Pätkä hylsyä tai putkea (halk. noin 5 cm) seinän viereen lattialle. Sitten jalkaterä kohti seinää mutta varpaat hylsyä vasten. Sitten pumppaamalla polvea kohti seinää. Tekee todella hyvää. Jos saat polven kiinni seinään, siinäpä tavoitetta.
Fysioterapiaan aikataulullisesti vaikka heti. Hyvä saada perusohjeet jo nyt

SANDRUSKOLLE: Minun nilkan nivel/telaluu oli jumissa/nilkka jäykkä. Fysioterapeutti sai ko. jumin vähitellen pois ja siten reippaasti nilkalle liikkuvuutta lisää. Sitten pyrin kotona jumpalla siihen että nivel rullaa/liukuu normaalisti. Pelkkä omatoiminen kotijumppa ei olisi auttanut

 

[Sandrusko]

Kiitos Amalia ? juu 7 viikoa tuli yhteensä walkerin aikaista elämää, mutta tosiaan en vieläkään jättänyt sitä polille vaikka ortopedi sanoi, että sen voi jättää tällä käynnillä vaan kuljen edelleen tuon 1 km työmatkan sen kanssa (kävellen) – niin kauan kuin tarve vaatii – Seuraava kontrolli on syyskuun lopussa taasen. Pikkuhiljaa yritän siirtyä kävelemään myös työmatkan ilman walkeria, mutta ei vielä ensimmäisellä tai toisellakaan viikolla.

Ke käynnillä kävimme fyssarin kanssa jumppaliikkeet jne läpi eli minullakaan ei aiemmin näitä oltu ”harjoiteltu”. Lääkäri ohjasi samalla käynnillä fysioterapeutin pakeille – eli näin –

Nuo fysioterapian hyödyt tulevat varmasti paremmin esille kun saa projektin käyntiin, mutta tosiasia on kyllä sekin, että vain se ei riitä - on itse oltava aktiivinen treenien suhteen kuten Veskukin on mallia meille näyttänyt.

 

["Amalia"]

Kiitokset VesKu neuvoista, aion hankkia tasapainolaudan heti kun pääsen kauppaan. Kiitokset Sandrusko tiedoista, todennäköisesti minullakin samat kuviot kahden viikon kuluttua.

 

["Pepsu"]

Se olisi sitten itsellä töihin paluun aika kanssa! Pidin sairasloman perään 2 viikkoa kesälomaa (joka ei oikeastaan tuntunut yhtään enää hauskalta kun lomaviikkoja takana 29 )

Nilkassa edelleen jäykkyyttä ja jänne edelleen tulehtunut, mutta eipä se menoa haittaa, ehkä korkeintaan hidastaa! Terveessä jalassa on polvessa rasitusvamman oireita, ollut kipsiajoilta saakka lieviä, mutta jostakin syystä nyt aika kipeä! Mobilaattia ja buranaa siis menee toisinaan iltaisin!

Kannattaa muuten kokeilla lymfaterapiaa, itsellä on fysioterapiaa ja muutama lymfaterapia takana, voin kertoa että toimii!

Hauskaa syksyn alkua nilkkatiimiläisille

 

["VesKu"]

Pepsulle: Tuttuja vaivoja tässä nilkkaprojektissa.

Itselläni vihoittelee raudoitetun nilkan polvi edelleen.
Syynä lienee epäsymmetrinen rasitus tai raudoista aiheutunut lisäpaino

Venyttely tuntuu auttavan
- pohjelihas kireällä
- etureisi kireällä
- akillesta yritettävä venyttää vaikka nivel ei taivu niin pitkälle
- loppuburanat hyvään tarkoitukseen

 

["Amalia"]

Hyvää työrupeaman aloitusta Pepsulle! Minkälaisia oireita tulehtunut jänne aluksi antoi?
Oma toipuminen sujuu mukavasti tällä hetkellä. Jalka kestää Walkerin kanssa aika paljon jo kävelyä tässä kotona ja pihalla. Jänne kiristyy nilkassa, mutta Mobilatilla pärjää ilman kummempia kipuja. Eilen pääsin sitten lopultakin puolen vuoden odottamisen jälkeen saunaan !!!

 

["Pepsu"]

Se siin nilkan sisäsyrjästä sattuu astuessa ja ääriasennoissa. Ja trampoliinilla reenattessa, aina kun astuu päkiälle. Pahimmillaan se on kiristänyt sisäkehräksestä (vai mikä se nyt on ) puoleenväliin pohjetta. Nopea kivun lievitys siihen: jääpalalla hieroo kipeää aluetta. Mutta pitää muistaa että, jääpalan on oltava kokoajan liikkeessä ja siihen päälle mobilaattia.

Töihin paluu on sujunut hyvin, nilkka ei ole erityisemmin ottanut itseensä, ehkä turvottelee pikkuisen enemmän mutta muuten hyvä

Kaatumisesta nyt 7kk, nyt pystyy jo tekemään hölkkälenkkejä (mutta niistä nilkka ottaa itseensä aika lailla, joten olen yhdistänyt reipasta kävelyä ja hölkkää) Ja tuli todettua että hyppääminen sattuu töissä yritin kurkottaa hyllynpäältä koria hypäten ja sepäs ei ollutkaan hyvä idea!

 

["VesKu"]

Tuttuja nuo Pepsun ongelmat mutta kyse on parantumisen eri vaiheista. Niitä on vielä minullakin

Itse toteutin eilen haaveeni "kaatumisen muistopäivänä" (tasan 8 kk) juoksemalla Helsinki City Maratonin tiedän kaikkien nilkkatiimiläisten kunniaksi hieman alle 4:aan tuntiin.

Juoksu sujui jalan ehdoilla kohtuullisen hyvin.
Johtuen alkumatkavaikeuksista, otin Buranan noin 18 km:n kohdalla.
25 km:n kohdalla juoksu maistui ja jalka oli menoon tyytyväinen. 37km:n kohdalla lisäsin hieman vauhtia ja pääsin kivuitta maaliin saakka.

Maaalissa tuli tunteet pintaan muistellessani koko vuoden taaperrusta. Arvokas saavutus. Kiitos hyvälle fysioterapeutille

Positiivista asennetta teille kaikille. Se auttaa kovasti

 

["Amalia"]

Onneksi olkoon VesKu! Pääsit tavoitteeseesi. Vaikka tavoitteena meillä muilla ei olisikaan maraton, niin entinen toimintakyky kuitenkin. Sekä uutena asiana arvonanto ja ilo normaalista liikkumisesta ja sen tuoma vapauden ja itsenäisyyden tunne. Kiitos esimerkistä

 

["toivo elää"]

Kaksi ja puoli kk on kulunut tapaturmasta ja 5. viikko ilman kipsiä alkanut. Autoa pystyn ajamaan, mutta illalla se tuntuu jalassa, joka on koko turvonnut ja arka astua. Jalkani ovat ihan eri paria. Terve jalka on "ripakinttu" ja kipeä, kuin halko eli surkastumista ei näy edes pohkeessa. Liikun ilman keppejä, mutta kuin etana eli vauhti ei ole normalisoitunut. Portaat pääsen ylös ja alas, mutta sekään ei käy kuin ennen.
Kävin yksityisellä kerjäämässä fysioterapiaa. Sielläkin lääkäri oli sitä mieltä, että välttämättömyys se ei ole, kun jalka on ihan "aikataulussaan" (2 vkoa kipsin poiston jälkeen). Paljon vaan kävelyä. Kirjoitti kuitenkin mulle 10x. Sain vakuutusyhtiöltä maksusitoomuksen tänään ja niinpä menen tulevana maanantaina eka kertaa fysioterapiaan.
Kipua jalassa ei ole, kuin rasituksessa ja sen jälkeen. Silti jokainen askel tuntuu inhottavana paineena nilkassa ja istuminen tuntuu kivemmalta. Juoksemista en edes halua yrittää!
Kolman viikon päästä pitäisi jaksaa tehdä työtä seisoen ja kävellen 8h/pvä ja hieman hirvittää. Onneksi mulla on kesäloma pitämättä ja saan pitää sen vasta marraskuussa. Töitä olisi siis sitä ennen noin 6 viikkoa.
Aamuisin, kun jalka on myös "nukkunut", se jopa näyttää hetken lähes normaalilta. Kuitenkin minulla on aavistus, että koskaan se ei enää ole 100% entisensä.
Kuitenkin on ollut valtavan ihanaa, kun on ehtinyt hiukan nauttia vielä kesästä kipsin poiston jälkeen ja liikkuminen paikasta toiseen on lähes normaalia.
Syksy tulla tupsuttaa ja kumisaappaat täytyy uusia numeroa isommaksi ja ehkä talvikengätkin. Nyt kesällä on selvinnyt vielä vanhoilla kengillä. Yhtään ei kyllä huvita sovitella kenkiä vielä tässä vaiheessa kipeään jalkaan. Nilkkatuen ja tukisukankin kanssa on aika moista irvistelyä turvotuksen kanssa.

Hyvää loppukesää vaan kaikille kuntoutujille ja uusillekin vammoille. Kiitos vertaistuesta ja kannustuksista. Iloitkaa siitä, että ko. jalka on vielä olemassa ja käytettävissä. Mieluummin vähän heikkokuntoisena kuin ei ollenkaan!

 

["VesKu"]

Moi!

Muistan itsekin nuo ajat. Kipsin poisto oli myös minulle jonkinlainen katastrofi, yllättäen huomasin ettei kävely ollutkaan helppoa.

Meille kaikille pätee paranemiseen samat säännöt:
Aineenvaihduntaa on yritettävä pitää yllä - se parantaa parhaiten
Valitse liikunta kivun sallimissa rajoissa, tavoite se että pystyt tekemään huomenna saman kuin tänään
Yritä löytää itsellesi se liikuntamuoto joka tuo mielihyvää ilman kipuja
(pyöräily, vedessä polkeminen tms). Kun pystyt tekemään jotakin ajan kanssa, se tekee hyvää.
Paraneminen vie aikansa mutta se etenee koko ajan.

 

["VesKu"]

Kuinkas toipuminen etenee kullakin?

Itselläni menossa uusi vaihe kuntoutuksessa:

Etureisi rupesi kipuilemaan johtuen siitä että takareisi oli jäänyt kevään kuntoutuksessa heikkoon kuntoon, siis liian suuri lihasten epätasapaino

Nyt vain kunnolla jumppaa takareidelle, toivoen että ongelma menee ohi

Nilkka alkaa olla suht. hyvässä kunnossa, komressiosukka illalla jalkaan niin nilkka on aamulla pirteä päivän askareisiin

Tsemppiä koko tiimille!

 

["Amalia"]

Moi
Hyvin toivutaan. Viisi kuukautta siis kulunut pirstaleisen murtuman leikkauksesta. Walker-saappan sain jättää polille. Kävellä saan tasaisella maalla, kierto-ja vääntöliikkeitä pitää varoa varatessa. Kepit apuna jos on tarpeen, mutta kotona olen kävellyt jo ilman keppejä. Kävin polin fysioterpeutilla saamassa ensiohjeet nilkan jumppaan ja lähetteen sain fysioterapiaan, joka on ensi viikolla. Lääkärikin totesi, että liikerajoitus pitkän immobilisaation vuoksi nilkassa on tuntuva. Eli nyt oli asiallista meininkiä. Tasapainolauta on ostettu, ihan vielä en sille uskalla nousta. Ja vihdoin koitti VAPAUS!!! Ajoin autoa, eli pääsen tulemaan ja menemään ilman saattajaa/kuljettajaa. Ihan hyvin sujui ajo puolen vuoden tauon jälkeen. Jalka kestää kävelyä jonkin verran. Tietysti kipeytyy ja turpoaa illaksi, mutta kylmäpakkaus, kohoasento ja kompressio lievittävät turvotusta. Tässä vaiheessa siis kävelyä oikeaoppisessa asennossa, varpaille nousua, niiaamista (joka onkin vaikeaa, koska polvi vääntyy väkisinkin sisäänpäin) ja nilkan venytystä ja pyörittelyä. Saikkua jäljellä parisen viikkoa, kontrolli sitä ennen, mahdollisesti saikku jatkuu tai sitten jään kesälomalle. Tuntuu ihanalta, kun voi liikkua edes jotenkuten ja kävely lähenee normaalia askeltamista. Seuraavana olisi ohjelmassa sitten fyssari, vesijuoksu ja hydrobic. Lääkäri ja fysioterapeutti sanoivat, että juosta ja hyppiä voin todennäköisesti leikkauksesta puolentoista vuoden kuluttua, eli ensi kesänä. Siis alkuperäiseen kysymykseen: Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen? Riippuu murtumasta. Pirstaleisen murtuman leikkauksen ja eksternifiksaattorin kanssa sairausloma on noin puoli vuotta ja kuntoutuminen kestää sen jälkeen noin vuoden. Pitkä on prosessi. Kyllä teiden ja pihojen huolellinen hiekoittaminen kannattaisi. Mitenkä muiden nilkkatiimiläisten kuntoutuminen sujuu?

 

[Sandrusko]

Neljäs viikko töitä takana ja arki siis toden teolla alkanut. 2,5 vk meni oikein hyvin ja kävelykin alkoi olla jo melko mallikasta (vamman vakavuuteen nähden) sekä kivutonta kunnes sitten alkoi kipeytyä aika lailla.

Kävin yksityisen ortopedin pakeilla koska sinne pääsi heti – ja oireet johtuvat arjen tuomasta rasituksesta. Kuvat näyttää ihan ok, mutta nyt niin paljon kuormitusta pitkän tauon jälkeen - työmatkoilla lähinnä – sekä jumppaamisen johdosta, että jalka parka mennyt ihan ”shokkiin”. Toistaiseksi siis kevennetään askeltamista ja kepitellään taas. Käpälä ei tällä hetkellä kärsi astumista kuin keppien tai kepin avustuksella. Kipu tuntuu vain askeltaessa ei onneksi levossa. Turvotusta yritän pitää loitolla tukisukilla jotka jalassa koko päivän.

Seuraava kontrolli syyskuun lopulla ja sinne asti olisi suotavaa kepitellä ja keventää näin kuormitusta sekä myös hillitä rankkaa jumppaa missä paino kuormittuu liikaa toipilaalle käpälälle. Pientä ”painaumaa” on myös ollut havaittavissa kuvissa – ei periaatteessa vakavaa – mutta asento kuitenkin hieman muuttunut orthofixin poiston jälkeen(sääriluun alaosa sisäsyrjä) kun ei ole ollut enää tukemassa. Pitkällä juoksulla asento ”vipaus” voi aiheuttaa nivelrikkoa, mutta asennon korjaaminen olisi kuitenkin suurempi riski uusille vaurioille eikä siis edes suositeltavaa. Nivelrikon riski tällaisessa murtumassa on joka tapauksessa myöhemmässä elämän vaiheessa.

Kerran on nyt käyty fyssarilla (julkinen) ja siitä ei kyllä ollut sitten mitään hyötyä, samoja jumppaohjeita joita jo ennestään annettu jne. Olisin odottanut jotain hierontaa tai liikeratojen aukomista yms. Nyt hakeudun yksityiselle fysioon ja tästä tulikin Veskulle kysymys mieleen. Olet kertonut, että fysioterapeuttisi on ollut ”pelastava lenkki” toipumisessa eli mitä hän on konkreettisesti tehnyt olisi mukava tietää. Tuolla julkisella fyssari ei edes kosketellut jalkaa vaan lateli niitä samoja jumppaohjeita???

Mahtavaa Amalia, että sinullakin toipuminen hyvällä mallilla, mutta muista ottaa rauhallisesti, ettei rasitu liikaa vaikka tuntuisi jo kuinka tukevalta nm kantapään kautta oppinut. Veskulle mielettömät onnittelut maraton urakasta – huippu hieno saavutus-

Kivaa viikonloppua kaikille

 

["VesKu"]

Moi!

Niin on itselläni käynyt että kun nilkka alkaa olla kunnossa niin 'tauti' on jo ehtinyt levitä ylemmäksi

Reisilihas on jäänyt keväältä heikkoon kuntoon ja nyt se valittaa ettei jaksa.

Uusi projekti on siis alkanut. Kuntosalille vaan jossa teen ko. jalalla etureittä ja takareittä vahvistavia liikkeitä. Myös pyöräily vahvistaa ko. lihaksia nilkkaa kuormittamatta.

Fysioterapian merkitys on ollut minun kohdalla erittäin merkittävä.
Olen makaillut lähes koko hoitoajan hoitopöydällä, fysioterapeiutti on väännellyt/kiskonut nilkkaani ja saanut siihen aina liikevaraa lisää ilman kipuja. Samoin hän on antanut minulle joka kerta uusia ohjeita, miten saavutettu liikevara säilyy.

Hyvän fysioterapeutin tehtävänä on palauttaa sinut takaisin siihen olotilaan mikä oli ennen vammautumista. Siihen tavotteiseen ei nettiohjeilla pääse.

Maraton oli minulle onnen täyttymys.
Ehkä se oli myös palkinto fysioterapeutilleni. Hän osasi hoitaa minut nopeasti huippukuntoon

 

["Amalia"]

Harmittava takaisku Sandrusko tuo jalkasi kipeytyminen kuin myös Veskun. Mutta tämmöistä tämä nyt on -taiteilua kuntoutumisen ja kipujen kanssa. Kärsivällisyyttä tässä tarvitaan. Itse kävelen nyt ilman keppejä, tosin vähän ontuen kun nilkka ei taivu kunolla. Liikeradat ovat kuitenkin nilkassa aavistuksen verran auenneet, kaksi fysioterapiakertaa takana ja hyviä ohjeita olen saanut kotikuntoutukseen. Virheasentoja on tullut polveen ja lonkkaan, niitä nyt korjaillaan peilin edessä niiaillen ja varpaille nousten yms. Tasapainolaudan käyttöön ei vielä saa eikä voi ryhtyä. Piikkien juurien arpiin on tullut kiinnikkeitä ja arpikudosta, joita myös ultraäänellä ja hieronnalla sulateltiin. Eihän tästä kuntotumisesta olisi tullut mitään ilman tuota fysioterapiaa. Turvotus on nilkassa aika massivinen ja kipuja kävellessä. Pitää yrittää tasapainoilla liikkumisen ja levon välillä. Työkykyyn on vielä matkaa. Mitä kuuluu "Toivo elää"? Minkälaista fysioterapiaa olette saaneet Sandrusko ja Pepsu?

 

["KauRis"]

Hei, täällä yksi kolme viikkoa sitten nilkkansa särkenyt... Luulin "normaaliksi" muljahdukseksi, kävelin sillä miten kuten toista viikkoa, kunnes turposi aika muhkeaksi ja alkoi mennä mustaksi koko koipi. Murtumahan sieltä sitten löytyi, ja nyt nilkassa viisi ruuvia ja ortoosi. Sellaisen käytöstä en ole täällä kenenkään huomannut kokemuksia jakaneen?

Tällä hetkellä kepittelen ahkerasti; jalalle ei saa yhtään varata. Ja tuo "yhtään" on helppoa ymmärtää, mutta jatkoa tässä jo mietinkin: mistä ihmeestä tietää mikä on 5 kg tai mikä 15 tai mikä on puolivaraus?!

Muuten ihan ok mieli: kivut ovat pieniä ja tämä on tauti josta paranee: tuskin maltan odottaa kun pääsen taas kunnolla liikkeelle! Ei pitäisi mennä kuutta viikkoa kauempaa kun on lupa ottaa tuet pois ja alkaa opetella kävelyä. Aiemmasta liikuintaharrastuksesta on se etu että otan tuon kepittelynkin kuntoiluna ja pärjään hyvin kolmella jalalla

Ja olipa muuten mukava lukea viestiketjua jossa on hyvä meininki!

 

["Pepsu"]

Töitä takana melkein kuukausi! Ja nilkka voi hyvin. Iltaisin turvottelee mutta se on lähinnä nykyään jo ominaisuus

Ja KauRis, itse pähkäilin samassa vaiheessa aivan samaa asiaa! Ja otin vanhanajan vaa' an eteeni, punnitsin itseni ja siitä luvusta puolet = puolipainovaraus. Ja sitten vain operoidulla käpälällä painelemaan vaakaa siitä se sitten lähtee!

Tsemppiä paljon toipumiseen! Ja se piti vielä sanoa että tää palsta on ollut aikas hyvänä tukena tässä pitkän toipumisen varrella!

 

["KauRis"]

Eipä ole tullut mieleenkään askeleitaan punnita Oppia ikä kaikki!

 

["VesKu"]

Moi KauRis!

Sinulla on oikea asenne.

Kaikki liikuntamuodot kivun sallimissa rajoissa vievät paranemista eteenpäin.

Itse olin vastaavassa tilanteessa tammikuussa (6 ruuvia + rauta ulkosyrjällä)
Edes kova tuisku ei ollut esteenä sauvakävelylle

Muista heiluuttaa leikattua jalkaasi kävelyn tahdissa ja pidä takareidestä hyvää huolta

Ja hyödynnä kaikki avut (fysioterapia, hieroja, kaverit, tämä palsta).

Kuntoutuminen on ryhmätyötä!

Tsemppiä!!

 

["KauRis"]

Kiitos tervetulotoivotuksesta Kun kerran näin kävi, olen iloinen että tänne löysin!

Torstaina on seuraava kontrolli ja minä jo toiveikkaana odotan lisää varauslupaa ja alan sitten toivottavasti taiteilla Pepsun ohjeiden mukaisesti vaa'an avulla oikeaa askellusta, tai seisontaa tai mitä nyt ikinä minulle luvataankaan. Niitit ainakin pois ja perjantaina saunaan vaikka nelinkontin!

Tällä hetkellä yritän miettiä juuri noita asioita eli sitä miten tämän loppukropan saisi pidettyä edes jonkinlaisessa tasapainoisessa olotilassa vaikka toinen jalka on pois pelistä; siitäkin kun kuitenkin on yli puolet ihan operatiivisessa kunnossa, ja yritän erinäköisin hassunhauskoin jumppaliikkein saada mm reiteen ja pakaraan vähän elämää, nilkkaa kuitenkaan vaarantamatta.

Yläkropasta en ole niin hirveän huolissani, se tässä kepittelyharrastuksessa kyllä treenaantuu, tosin selkä varmaan rasittuu vähän epätasapainoisesti ja sitäkin välillä yritän ainakin venytellä. Toistaiseksi olen hyvin varovainen, sen verran vakavasti kuitenkin nyt nilkansuojelun otan.

Oliko VesKu niin että sinunkaan nilkkaasi ei operaation jälkeen kipsattu? Minä olen poisotettavaan töppöseeni todella tyytyväinen ja pitää vissiin uskoa että tämä riittää...?

 

["KauRis"]

... eli missäs varausvaiheessa noin suunnilleen olette päässeet ajamaan autoa?

 

["VesKu"]

Moi!
Itselläni oli oikea jalka kipsissä 6 viikkoa, siis ajaminen ei ollut mahdollista ko. aikana.
Heti kun sain tötterön jalastani niin ajo maistui