A
"Amalia"
Vieras
Moi
Tervetuloa palstalle KauRis. Tänne vaan kaikki "murtuneet" kokemuksia jakamaan. Eipä se kaasujalka paljon voimaa vaadi, mutta jarruahan pitää pystyä painamaan nopeasti ja lujaa jos tilanne vaatii. Itse odotin varauslupaa ja Walker-saappaan jälkeen sen verran, että kärsin em. operaation tehdä. Nyt autoilu tuntuu tosi iisiltä kävelyyn verrattuna. Automaattivaihteet ja murtuneena vasen jalka - ongelmaa ei olisi ollut. Puolipainovarauksen saa myös niin, että seisot molemmilla jaloilla paino tasaisesti kummallakin kintulla. Jos lähdet liikkeelle, keppien on tuettava kipeää jalkaa saman verran kuin mitä toinen jalka paikoillaan seistessä. Ja esim. 15 kg:n painovarauksen saa niin, että painaa murtuneella jalalla vaakaa em. kilon verran ja yrittää sitten muistaa "painontunteen" kävellessä. Aika summittaistahan se on, mutta jalka kyllä kertoo aika hyvin, mihin se pystyy.
Kuusi kuukautta alkaa tulla täyteen haaverista ja leikkauksesta, kävely sujuu päivä päivältä paremmin, tosin ei vielä normaalisti. Muutenkin lihasvoima ja tasapaino ovat parantuneet niin, että sen huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä. Fysioterapia ja omat jumpat jatkuvat tietysti edelleen. Kyllä pitkä immobilisaatioaika vaatii pitkän kuntotumisenkin. Kuuden viikon kipsistä onneksi selviää paljon nopeammin jaloilleen.
Oli tosi mukava käydä tänään leffassa pitkästä aikaa, Kaurismäen Le Havre. Jalka lepäsi nätisti viereisellä tyhjällä paikalla. Ravintoloissa ja kahviloissa käpälä saa myös erikoiskohtelua - sille varataan aina vastapäinen tyhjä tuoli jolle se ujutetaan vaivihkaa lepäämään. Saunassa kintulle on varattu kaksi vesisankoa, jääkylmä ja tulikuuma. Siellä se sitten saa verenkiertoa vilkastuttavaa ja turvotusta laskevaa vaihtokylpyhoitoa. Terassilla istuessa jalka lepää purppuratyynyllä (sattui olemaan tumanpunainen tyyny) ja yöllä sen pehmikkeenä on kolmekin tyynyä. Että kyllä sen kelpaa!
Tervetuloa palstalle KauRis. Tänne vaan kaikki "murtuneet" kokemuksia jakamaan. Eipä se kaasujalka paljon voimaa vaadi, mutta jarruahan pitää pystyä painamaan nopeasti ja lujaa jos tilanne vaatii. Itse odotin varauslupaa ja Walker-saappaan jälkeen sen verran, että kärsin em. operaation tehdä. Nyt autoilu tuntuu tosi iisiltä kävelyyn verrattuna. Automaattivaihteet ja murtuneena vasen jalka - ongelmaa ei olisi ollut. Puolipainovarauksen saa myös niin, että seisot molemmilla jaloilla paino tasaisesti kummallakin kintulla. Jos lähdet liikkeelle, keppien on tuettava kipeää jalkaa saman verran kuin mitä toinen jalka paikoillaan seistessä. Ja esim. 15 kg:n painovarauksen saa niin, että painaa murtuneella jalalla vaakaa em. kilon verran ja yrittää sitten muistaa "painontunteen" kävellessä. Aika summittaistahan se on, mutta jalka kyllä kertoo aika hyvin, mihin se pystyy.
Kuusi kuukautta alkaa tulla täyteen haaverista ja leikkauksesta, kävely sujuu päivä päivältä paremmin, tosin ei vielä normaalisti. Muutenkin lihasvoima ja tasapaino ovat parantuneet niin, että sen huomaa ihan jokapäiväisessä elämässä. Fysioterapia ja omat jumpat jatkuvat tietysti edelleen. Kyllä pitkä immobilisaatioaika vaatii pitkän kuntotumisenkin. Kuuden viikon kipsistä onneksi selviää paljon nopeammin jaloilleen.
Oli tosi mukava käydä tänään leffassa pitkästä aikaa, Kaurismäen Le Havre. Jalka lepäsi nätisti viereisellä tyhjällä paikalla. Ravintoloissa ja kahviloissa käpälä saa myös erikoiskohtelua - sille varataan aina vastapäinen tyhjä tuoli jolle se ujutetaan vaivihkaa lepäämään. Saunassa kintulle on varattu kaksi vesisankoa, jääkylmä ja tulikuuma. Siellä se sitten saa verenkiertoa vilkastuttavaa ja turvotusta laskevaa vaihtokylpyhoitoa. Terassilla istuessa jalka lepää purppuratyynyllä (sattui olemaan tumanpunainen tyyny) ja yöllä sen pehmikkeenä on kolmekin tyynyä. Että kyllä sen kelpaa!
