KROONINEN VAUVAKUUME VOL.2

[miia]

Täällä mennään joo-ei keskustelua uudesta vauvasta. Tunteet sanoo joo ja järki ei, mieskin on kahden vaiheilla. On se vaikeaa. Mä kanssa kun likun koko katraani kanssa, niin monasti on kysytty että onko nämä kaikki sun omia. Juu-u, ikiomia

 

[ikiliikku]

Hulinaahan se viime joulu sit oli.. Me kun muutettiin 20.12 uuteen asuntoon ja sit joulu väliin + vauva syntyi 28.12
Tänä jouluna huokaisen syvään, kun saa vähän rauhallisemmin ottaa.
suosittelen kyllä muille jouluvauvasta haaveileville, että jättää ainakin muuttosuunnitelmat siittä hässäkästä sivuun

meidän ei tartte muuttaa minekään mutta muuten voi kyllä olla hulinaa jos vauva syntyisin just jouluksi. =)

 

[ikiliikku]

Täällä mennään joo-ei keskustelua uudesta vauvasta. Tunteet sanoo joo ja järki ei, mieskin on kahden vaiheilla. On se vaikeaa. Mä kanssa kun likun koko katraani kanssa, niin monasti on kysytty että onko nämä kaikki sun omia. Juu-u, ikiomia

eli mieli muuttuu kuin tuuliviiri mutta kuume pysyy.yhtenä päivänä haluan vauvan ja toisena en mutta on ajatus jouluvauvasta alkanut vaivata senverran että oikeen eilen pojan kans kun neuvolassa käytiin ni puhuin mun ja miehen kuumeilusta kätilön kans ja sekin sanoi että onhan se aika raskasta pienten kans mutta positiivista on sitten se pieni ikäero. =)

 

[kassu]

...voi teidän kanssa nämä asiat jakaa.Kun tuntuu,että aika harva ymmärtää minua tällä hetkellä.Että on jo neljä pientä lasta ja vieläkin kuumetta.Kyllähän se järki välillä toppuuttelee:että miten talous ja omat voimat kestävät sitten suuremmankin katraan.Tai että mitä jos itse sairastuisin tai kuolisin.....onko kukaan muu miettinyt samaa,muuten?

Kassu

 

[miia]

Kassu: mä pohdin asiaa liiankin paljon joskus. Miten viisi pientä lasta pärjäisi ilman äitiä ja miten mies pärjäisi ja kuka noita hoitaa ja kuinka yms. Nyt asia on ollut paljonkin mielessä, kun esikoisen 8v, koulukaverin äiti kuoli ihan yhtäkkiä kuukausi sitten. Ihan suorilta jaloilta, nuori ja urheilullinen nainen. Kosketti itseäkin kovasti ja saati sitä kun ajatteli niitä lapsia ja tietysti koko perhettä. :'(

 

[ikiliikku]

...voi teidän kanssa nämä asiat jakaa.Kun tuntuu,että aika harva ymmärtää minua tällä hetkellä.Että on jo neljä pientä lasta ja vieläkin kuumetta.Kyllähän se järki välillä toppuuttelee:että miten talous ja omat voimat kestävät sitten suuremmankin katraan.Tai että mitä jos itse sairastuisin tai kuolisin.....onko kukaan muu miettinyt samaa,muuten?

Kassu

oon miettiny että miten raskasta se sitten olis pienien kans ja 5vee eemeli siihen päälle

ja myös sitä oon miettiny että kun nyt on syöpääkin joka nurkan takana ni mitä jos itse sairastuisin enkä selviäisi ja lapset olis pieniä ni kuka niitä hoitaa ja miten miehen käy.kaikkea sitä miettii,kamalia asioita.

eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan.pitää vain elää päivä kerrallaan

 

[ikiliikku]

Kassu: mä pohdin asiaa liiankin paljon joskus. Miten viisi pientä lasta pärjäisi ilman äitiä ja miten mies pärjäisi ja kuka noita hoitaa ja kuinka yms. Nyt asia on ollut paljonkin mielessä, kun esikoisen 8v, koulukaverin äiti kuoli ihan yhtäkkiä kuukausi sitten. Ihan suorilta jaloilta, nuori ja urheilullinen nainen. Kosketti itseäkin kovasti ja saati sitä kun ajatteli niitä lapsia ja tietysti koko perhettä. :'(

tässä ihan lähellä kuoli urheilullinen mies ihan yht´äkkiä,sydän petti.en tiedä mikä siinä sitten oli syynä.oli kans perheellinen

 

[syli täynnä kultaa]

...voi teidän kanssa nämä asiat jakaa.Kun tuntuu,että aika harva ymmärtää minua tällä hetkellä.Että on jo neljä pientä lasta ja vieläkin kuumetta.Kyllähän se järki välillä toppuuttelee:että miten talous ja omat voimat kestävät sitten suuremmankin katraan.Tai että mitä jos itse sairastuisin tai kuolisin.....onko kukaan muu miettinyt samaa,muuten?

Kassu

oon miettiny että miten raskasta se sitten olis pienien kans ja 5vee eemeli siihen päälle

ja myös sitä oon miettiny että kun nyt on syöpääkin joka nurkan takana ni mitä jos itse sairastuisin enkä selviäisi ja lapset olis pieniä ni kuka niitä hoitaa ja miten miehen käy.kaikkea sitä miettii,kamalia asioita.

eihän sitä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan.pitää vain elää päivä kerrallaan

Mä kans ihan todellakin pelkään ihan kauheesti juuri tuota syöpää. Ihan kauheesti! Sitä on ollut niin monella. :'( Ihan kamalia asioita ovat!

Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen siitä, että saa olla terveenä. Saa elää ihan normaalia, ihanaa arkea! Jos olisi jotain vakavia sairauksia, varmasti unelmoisi ihan vaan tavallisesta arjesta. Täytyisi muistaa olla onnellinen terveydestä, terveistä lapsista, kaikille se ei ole itsestäänselvä asia... sitä vaan ei aina arjen pyörityksessä tahdo muistaa.

ikiliikku Meillä on neljä pientä lasta. Tyttö 6v. Tyttö 3v9kk. Poika 2,5v. Poika 10kk. Kyllä sitä vaan ihmeesti jaksaa... minäkin kuumeilen miehen kanssa tähän vielä ainakin sitä yhtä vauvaa joukon jatkoksi. Toki välillä väsyttää ja on päiviä, milloin jokainen lapsi narisee jotain omaansa. Mutta yleensä ottaen tosi kivasti on mennyt. Lapsilla on kauheesti seuraa toisistaan, huomaa oikein kuinka nauttivat toistensa seurasta. On aina joku leikkikaveri. (Ja aina myös joku, ketä muksia kun on noussut väärällä jalalla sängystä ) Kun meillä oli "vain" esikoinen, minun piti lähes koko ajan olla viihdyttämässä tyttöä, nyt välillä ajavat pois sieltä leikeistään. Kun eihän äiti nyt ymmärrä, mitä sen ponin tai nuken pitäisi "sanoa"... En oikeesti kauheesti keksi huonoja puolia kun lapsia monta ja ikäerot aika pieniä. Olen aina kun uusi vauva on syntynyt, varautunut kauheeseen "härdelliin", mutta ei meillä sitä kauheeta sekasortoa vielä ainakaan ole tullut. Helpompaa on ollut, kuin kuvittelin aluksi. Toki pyykkiä riittää, ruokaa saa tehdä enemmän, ulos lähtö vie pisemmän ajan jne... Minäkin päivisin liikun aina kävellen lasten kanssa. Hyvin sujuu. Pienimmät tuplarattaissa ja isoimmat kävelee.

 

[villiviina]

...voi teidän kanssa nämä asiat jakaa.Kun tuntuu,että aika harva ymmärtää minua tällä hetkellä.Että on jo neljä pientä lasta ja vieläkin kuumetta.Kyllähän se järki välillä toppuuttelee:että miten talous ja omat voimat kestävät sitten suuremmankin katraan.Tai että mitä jos itse sairastuisin tai kuolisin.....onko kukaan muu miettinyt samaa,muuten?

Kassu

APUA
Ihanko mä olisin itse kirjottanut tuon..

*mä vaan täällä luveskelen teidän juttuja*



Meidän Onni :heart: (3.4.07)

 

[ikiliikku]

...voi teidän kanssa nämä asiat jakaa.Kun tuntuu,että aika harva ymmärtää minua tällä hetkellä.Että on jo neljä pientä lasta ja vieläkin kuumetta.Kyllähän se järki välillä toppuuttelee:että miten talous ja omat voimat kestävät sitten suuremmankin katraan.Tai että mitä jos itse sairastuisin tai kuolisin.....onko kukaan muu miettinyt samaa,muuten?

Kassu

APUA
Ihanko mä olisin itse kirjottanut tuon..

*mä vaan täällä luveskelen teidän juttuja*



Meidän Onni :heart: (3.4.07)

ku on ihana kuva teidän naperosta 8=)

niinpä niin,näin ne asiat kaihertaa mieliä vaikka meidän piti olla niitä iloisia ja toiveikkaita vauvakuumeisia.

mun ja miehen piirissä syöpää on ollu monella,miehen sedällä,mun enon vaimolla,mun kaverin isällä ja kaverilla itsellään.osa on selvinny ja osa ei joten saan olla onnellinen että oon terve...ainakin vielä

 

[ikiliikku]

teille vauvakuumeisille kuuluu tänään?
meillä sataa vettä kaatamalla,masentaa ko ei pääse ulos.poika nukkuu ja mie mietin vauvoja :wave:

 

[Levoton Strutsi]

teille vauvakuumeisille kuuluu tänään?
meillä sataa vettä kaatamalla,masentaa ko ei pääse ulos.poika nukkuu ja mie mietin vauvoja :wave:

täälläkin sataa ja tuulee tosi kovasti.

mä tossa jo kirjoittelin "mitäs nyt" puolelle kun sain sitten melkoisen ongelman noista vauvanvaatteista joita olen yrittänyt annella ja myydä poies.... ja nyt tuntuu sydämessä pahalta. alkoi oikein ahdistamaan ja tuntumaan että olen tekemässä pahan todella pahan virheen :ashamed: ja kun antamassa olen niitä siksi kun tuntuu ettei tila riitä säilöä.

ja viikonloppuna mun mieskultakin taas möläytteli sellaisia asioita että sai mun pään ihan sekaisin. olen taas totaalisen hukassa. aina kun saan itseni ns. nostettua kaivosta ja päätettyä et miten tätä elämää jatkan eteenpäin ni toinen vähän niinku potkasee mut takasi sinne kaivoon niiden samojen ajatusten kanssa joihin juuri olin saanut selkoa. Kyseessä on siis juuri tämä vauva-asia. ja kun en ota selvää että onko ne jutut pilaa vai onko se sellaista piilotoivoa etten luovuttaisi tässä asiassa vaan et mieskin haluais mut on niin jäärä ettei sitä voi myöntää tms.

et vähän apealla mielellä olen täällä tänään.... taidan mennä jatkaa siivoiluja. harmi kun päätä ei voi samalla tavalla siivota. :/

 

[syli täynnä kultaa]

Levoton Strutsi Saanko udella mitä miehesi on sanonut? (Ei ole pakko tietenkään "kertoa".) :hug: Noista vauvanvaatteista...niitä onneksi saa aina uusia ostettua, jos käyttöä tulisi! :hug:

Täällä kanssa sataa kuin saavista kaatamalla. Aamulla kun vietiin esikoinen eskaritaksiin, niin oltiin ihan märkiä, sateenvarjoista huolimatta. Onneksi minimiehet sentään oli tuplarattaissa suojassa isoimmalta sateelta. Ja äsken veinkin tytöt kerhoon... nyt siis "vaan" 2 lapsen kanssa täällä kotona, ja tuntuu niin oudolta. Eilen lenkillä sain sitten oikein "ihanat" rakot jalkoihin...Saas nähä pystyykö sitä tänään ollenkaan lähteä ulkoileen sit ilalla. :/

 

[villiviina]

teille vauvakuumeisille kuuluu tänään?
meillä sataa vettä kaatamalla,masentaa ko ei pääse ulos.poika nukkuu ja mie mietin vauvoja :wave:

Niitähän minäkin mietin.. Laskeskelin juuri että että milloinkas vosi alkaa harkitsemaan vielä yhtä lasta.
onkohan tää loputon kierre...

Juu vodaa tulee täälläkin taivaan täydeltä..

 

[Levoton Strutsi]

Levoton Strutsi Saanko udella mitä miehesi on sanonut? (Ei ole pakko tietenkään "kertoa".) :hug: Noista vauvanvaatteista...niitä onneksi saa aina uusia ostettua, jos käyttöä tulisi! :hug:

Täällä kanssa sataa kuin saavista kaatamalla. Aamulla kun vietiin esikoinen eskaritaksiin, niin oltiin ihan märkiä, sateenvarjoista huolimatta. Onneksi minimiehet sentään oli tuplarattaissa suojassa isoimmalta sateelta. Ja äsken veinkin tytöt kerhoon... nyt siis "vaan" 2 lapsen kanssa täällä kotona, ja tuntuu niin oudolta. Eilen lenkillä sain sitten oikein "ihanat" rakot jalkoihin...Saas nähä pystyykö sitä tänään ollenkaan lähteä ulkoileen sit ilalla. :/

saa sitä udella =)

lauantaina olin lähdössä kaverin luokse viemään hoitopöytää ja kysyin samalla mieheltä että mitä mieltä hän on vaatteiden antamisesta niin siihen tää tokas tyyliin et "kannattaako jos meinaat tehdä viidennen lapsen?" ei nyt ihan sanatarkalleen noin mut tuohon suuntaan...

ja sama juttu oli aikoinaan kun käytiin ostamassa toinen vyöistuin jotta saatiin kuopus kaukalosta pois (ei siis hänelle vyöistuinta vaan kierrätetään aina ikään sopivalle istuimia jos ymmärrätte..) ja kun tuumasin että nyt voiski myydä kaukalon pois ni sama juttu " ellei sitten meinata tehdä viidettä lasta"

mä niinku aaaarrrgghhhhh!!!! oon tosi väsyny noihin kommentteihin. Lisäksi kun tästä ei sitten taas ole kuin pari viikkoa aikaa kun mies tokas että hänellä vahvistuu tunne että lapset on nyt tehtynä.
Mua vaan häirii ihan sikana kun tuntuu et toinen puhuu niin ristiin rastiin koko ajan. en saa tolkkua siitä lopullisesta mielipiteestä :ashamed:

ja sit aikoinaan sain luvan kuumeilla ja suunnitella viidettä mikäli vaan kävisin töissä välissä että sais sitte vähän isomman äitiyspäivärahan kuin sen minimin...
kertokaa nyt et mitä mieltä se mun mies on tästä vauva-asiasta? onko teillä muilla selkeästi miehet mukana et "joo, voitais alkaa vauvantekohommiin" tai "ei, ei enää"
eikä muuta mieltään yhtä usein kun vaihtaa kalsareita :headwall:

 

[villiviina]

Mun mies on juur samanlainen. Yks päivä hää piti Onnia ja nuuhki sitä ja sanoi että jos tää onki viiminen vauva.. Ja taas joku aika sano että 2 v päästä aikasintaan alettais sitä vitosta.. . Mä pidän takaporttia auki ihan tietosesti, mä en halua vielä sitä lopullista päätöstä kun tuntuu että luku ei o vielä(kään)täysi.

Mä oon joka lapsen jälkeen myyny vaunut ja kaukalot ym pois mutta, ihan siitä syystä että mä kyllästyn niin nopsaa kaikkeen ja oon hurahtanu ihaniin vaunuihin jne..

Mä oon siinä tuloksessa etä mun miehellä on lapsiluvun kanssa ihan samoja aatoksia... Nyt kun lapset on jo isompi ni harrastukset ym on aikas kalliita jne. ni se mietityttää selvästi tota miestä.. Että kun niitä onkin 5 harrastamassa..

Mut aika näyttää..Nyt mulla onkierukka ni eipä voi tehdä hetken mielijohteesta mitään Niin ja toisinaan mulla on sellassia päiviä että tuntuu että EI YHTÄÄN KAKARAA ENÄÄ KOSKAAN...hetken päästä mä pillitän miten ihania lapsia mulla on..

Olen siis seko seko..

 

[syli täynnä kultaa]

Levoton Strutsi Mä olen vahvasti sitä mieltä, että sun mies ei oo vielä "lyönyt lukkoon" teidän lapsilukua! Tuskin se muuten tommosia suustaan päästelis. Joten... mun mielestä teillä on vielä toivoa saada se pikkuvitonen.

viiviliina Mulla tulee toi "ei enää ikinä koskaan yhtään lasta lisää" tunne välillä kun iltatoimia pitäis alkaa hoitaan, ja täällä on sellanen apinasirkus päällä että oksat pois! Ja sit kun lapset on saatu peiteltyä, mä tuun tänne vauvakuumeilupalstalle suorinta tietä haaveileen siitä pikkuvitosesta...

 

[ikiliikku]

Levoton Strutsi Mä olen vahvasti sitä mieltä, että sun mies ei oo vielä "lyönyt lukkoon" teidän lapsilukua! Tuskin se muuten tommosia suustaan päästelis. Joten... mun mielestä teillä on vielä toivoa saada se pikkuvitonen.

viiviliina Mulla tulee toi "ei enää ikinä koskaan yhtään lasta lisää" tunne välillä kun iltatoimia pitäis alkaa hoitaan, ja täällä on sellanen apinasirkus päällä että oksat pois! Ja sit kun lapset on saatu peiteltyä, mä tuun tänne vauvakuumeilupalstalle suorinta tietä haaveileen siitä pikkuvitosesta...

eli välillä kun oikeen stressaan ni kuume laskee mutta kun enimmäkseen on niitä ihania aikoja lasten kans ni ei se kuume mihinkään häviä =)

 

[Levoton Strutsi]

kiitos kannustavista viesteistä.. niin mäkin vähän luulen ettei mun mies ole vielä lopullisesti päättänyt. Kun välillä sillä on sellainen jännä pilke silmäkulmassa et ihan kuin sen tekis mieli sanoa että "joko aletaan vauvanteko hommiin"? tai sit mä ymmärrän aina väärin sen pilkkeen en mä hirveesti oo uskaltanu puhua ääneen et haluaisin vielä yhden. kun en oikeen itsekään ole siitä varma... ja ajankohta ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen.

Mulla on näiden vauva ajatusten rinnalla pyörinyt ihan hirveästi pelkoja. "jospa seuraava vauva ei olekaan terve, entäs jos raskaus menee kesken, entäs jos jotain muuta tapahtuu, mitä jos joku meistä muista sairastuu vakavasti ja sitten ei riitä rahat, aika eikä oma jaksaminen". tollasta tosi "kevyttä" tsettiä... ja sit samalla kun nuo ajatukset pyrkii päähän niin mä päätän etten enää koskaan uskalla olla raskaana :ashamed: ja se on sit taas hetkellisesti hei hei vauvakuumeelle, kunnes taas jossain vaiheessa huomaan ajattelevani et "kannattaisko tää säästää, sitten kun meille syntyy se viitonen"-tyylisiä juttuja. ja taas piiri pieni pyörii nätisti ympyrää.
Niinhän moni teistä muistakin kertoi ajattelevansa hyvin samanlaisia ajatuksia.

mut nyt tarvii mennä jatkaa päivän hommia :wave:

 

[villiviina]

Saman kaltasia ajatuksia mulla. Mä mietin että jos alna "ahneeksi" ja vitonen oiskin vaikka vakavasti sairas jne. Mä oon myös kovasti miettiny että mitäs jos mä kuolen tai mies..

Juur tutun vauva kuoli viime viikolla niin täytyypä sanoa että hetken mietin että mä en uskalla enää koskaan yrittää enää..."liian" hyvin menny kaikki tähän saakka yhtä tuulimunaa lukuunottamatta...

Silti en usko että lapsi luku on tässä... Töissä vois taas vähän piipahtaa kun onni vajaa 3v..

 

[villiviina]

Että ajatteletteko te koskaan että "mitä muut ajattelee"??? Meillä appivanhemmat jo tätä nelosta niin kauhisteli ja ihmetteleli. Eihän sitä tarvi tietenkään miettiä mutta kyllä mulla sekin käy väliin mielessä että pidetäänkö meitä ihan pöpeinä...?

Lastenhoito apuakaan ei kehtaa niin pyydellä kun on kerran niin paljon lapsia tehny... :/

 

[miia]

Mä kyllä ajattelen mitä muut ajattelee, vaikka ei pitäisi. Mutta muut ihmiset jopa läheisetkin jaksaa ääneen kauhistella meidän lapsilukua ja ei todellakaan ole kukaan onnitellut enää nelosesta tai vitosesta. Mun anoppi ilmoitti jo viidettä odottaessani että viittä lasta hän ei sitten koskaan hoida. ja ei kyllä kukaan muukaan, ainakaan kerralla. No eipä me pyydetäkään, yritetään pärjätä oman perheen voimin, vaikka joskus olisi kiva saada miehen kanssa kahden keskistä aikaa.

Kyllä ihmiset tosiaan pitää ihan pimeinä. Kysytään että missä uskossa ollaan jne. Niinkuin se asia kellekään kuuluisi miksi meillä on näin paljon lapsia....

 

[syli täynnä kultaa]

Joo, kyllähän sitä välillä miettii, mitä muut ajattelee. Mutta toisaalta, mitäpä se muille kuuluu, monta lasta halutaan. Monet taitaa pitää meitä ihan pöhlöinä. Ja on meille sanottukin vaikka mitä lapsiluvusta, jo kolmosen jälkeen se alkoi. Koska meillä kaksi ekaa on tyttöjä ja sitten kun saatiin poika, niin siitä alkoikin sitten se: "Nyt teillä on poikakin, ei tarvi enää tehdä lapsia"... jne. Ja se oli sinänsä aika yllättävää, kun esikoisesta saatiin iiiiso kasa vauvaonnittelukortteja, nelosesta ei enää kovin montaa. Vitosesta varmaan ei enää kukaan vaivaudu onnitteleen... . Kyllähän ne kommentit joskus loukkaakin, mutta ollaan miehen kanssa päätetty, että me eletään meidän elämää, niinkuin me halutaan ja meille sopii, eikä eletä ainoota elämäämme muiden mukaan, niinkuin muille sopii. Aina on joku, kuka valittaa tai ihmettelee, teki miten päin tahansa.

Levottoman strutsin kanssa aika samanlaisia mietteitä välillä mielessä pyörii... kun ollaan jo saatu 4 tervettä, helppoa vauvaa... toiset ei saa sitä yhtäkään. Tulee välillä sellainen ahne olo... :/ Ja kun asiat on tosi hyvin juuri näin...

 

[Levoton Strutsi]

juu, täälläkin on saatu kasa kaikenlaisia kommentteja. Kun neljättä aloin odottamaan niin en kyllä muista että kovin montaa onnittelua saatiin lähinnä kauhisteluja ja kommentteja tyyliin et "nyt ette ajatellut".
Miehen vanhempia huolettaa hänen keskeneräiset opinnot ja minun vanhempia taas minun olemattomat opinnot :ashamed: tää kun ei vieläkään tiedä mikä siitä tulee isona ja se mun opiskelumotivaatiokin on kyllä niin nollissa kun olla vaan voi. haluaisin töihin ensi syksynä et saatais raha-asiat vähän järjestykseen ja pikkasen saisin jotain otetta et mikä vois olla mun juttu. siis etten opiskele "turhaan" sellaseen ammattiin jossa en sit haluakaan työskennellä
vaik eihän opiskelu oo koskaan turhaa B) mut kyl se tuntuu et jos ammattikorkeaankin lähtee ihan vaan kokeilemaan et olisko tää mun juttu ni onhan se aika sit pois perheeltä ja sit harmittaiski jos opiskelee väärää alaa pidemmänkin aikaa. Ja kun ei se opiskelu hyvää tee rahankaan puolesta... olematon kotihoidontuki kutistuisi vielä olemattomampaan opintotukeen. Ja sit kun tää suomen valtio on niin paska et ensisijainen tulonlähde opiskeluiden ohella on opintolaina tai töissäkäynti niin ei siinä paljoa jää valinnan varaa pienten lasten kanssa.

itsehän mä olen soppani keittäny, ei siinä mitään. Silti on enempi fiilistä töihin menoon tai vaik oppisopimuksella kouluttautumiseen. ehtii sitä koulun penkkiä kuluttamaan sit vaik samaan aikaan lasten kanssa nää on niin hetken pieniä.

tää on meidän elämää B) mä en edes ymmärrä et mikä pakko on muilla aiheuttaa sitä mielipahaa? jos itse ei jaksa enempää kuin 1-2 lasta niin ei se silti ole heiltä pois jos me halutaankin enemmän elämää ympärille :wave:
vaik silti mietin aika usein et ollaan tosi itsekkäitä :ashamed:

 

[ikiliikku]

Että ajatteletteko te koskaan että "mitä muut ajattelee"??? Meillä appivanhemmat jo tätä nelosta niin kauhisteli ja ihmetteleli. Eihän sitä tarvi tietenkään miettiä mutta kyllä mulla sekin käy väliin mielessä että pidetäänkö meitä ihan pöpeinä...?

Lastenhoito apuakaan ei kehtaa niin pyydellä kun on kerran niin paljon lapsia tehny... :/

ja jotkut tölväisyt ottaa niin korvaan. esim. mun äiti sanoi että "ettekö te käytä ollenkaan ehkäisyä" kun kuopus ilmoitti tulostaan ja tää oli vasta toinen lapsi meillä :headwall:

suutuin kyllä siitä aikalailla mutta se meni ohi se kiukku.mun mielestä se on jokaisen oma asia montako lasta tekee.lapset on niin ihania...kunnes ne tulee MURKKUIKÄÄN