Kriisinaika

[MM]

Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Viimeiset viisivuotta on ollut vain alamäkeä. Yhteiselostamme on kadonnut lämpö, kiihkeys, jopa rakkaus. Tuntuu, että emme ole enää edes parhaimpia ystäviäkään. Samat ristiriidat on ollut koko 20 vuoden yhteiselomme aikana. Vaimoni kyllä rakastaa minua. Hän ei ole sama iloinen tyttö jonka joskus kauan aikaa sitten tapasin. Sexistäkin on kadonnut kokonaan intohimo ja olen huomannut, että minulla ei edes kunnolla enää 'seiso'. Tein pahan virheen vuosia sitten pettämällä vaimoani. Hän ei ole antanut minulle siä koskaan anteeksi ja mainitsee siitä vähän väliä. Hän katsoo puhelimestani viestit ja mihin on soitettu tai kuka on soittanut. Tarkastaa salkkuni sisällön jne. En jaksa enää kovinkaan kauana. Meillä on kolme lastakin. Se kerta oli ainoa elämässsäni kun olen häntä pettänyt. Runsas vuosi sitten sattumalta löysin kirjeenvaihtoystävän (naisen). Hän asuu ulkomailla eikä puhu Suomea. Kirjoittelemme Englanniksi. Pikkuhiljaa suhteemme on muuttunut rakkassuhteeksi. vaikke emme ole tavanneetkaan milloinkaan. En ole ikinä tavannut naista joka niin kiihkeästi minua rakastaa ja minua haluaa. Kirjoittelemme paljon ja puhumme silloin tällöin puhelimessa. Olen huomannut, että en ikinä ole ketään toista naista halunut niin paljoa kuin häntä.

Avioliittomme on pahassa kriisissä, pitäisikö meidän erota? Tällainen elämä ei kumminkaan ole kovin mukavaa. En itse enää jaksa kovinkaan kauan. Pitäisikö meidän olla vain lasten takia yhdessä? Toivoisin mielipiteitä ja asiallisia.

 

[Heli]

Älä nyt ainakaan tuon kirjeenvaihtokaverin takia eroa kun et ole edes nähnytkään! Muuten tuo teidän juttu tuntuu siltä ettei siitä tule mitään.

Yksi vaihtoehto on, että menette avioliittoneuvojan luo yhdessä. Sieltä löytyy mahtavia asiantuntijoita!

Kerran petetty epäilee aina - ei voi asialle mitään. Tietenkin se riippuu luonteesta. Ajatteleppa itse sitä, jos vaimosi pettäisi? Mitä tekisit itse siinä tilanteessa? Antaisitko anteeksi? Unohtaisitko???

 

[ounou]

""Tein pahan virheen vuosia sitten pettämällä vaimoani. Hän ei ole antanut minulle siä koskaan anteeksi ja mainitsee siitä vähän väliä. Hän katsoo puhelimestani viestit ja mihin on soitettu tai kuka on soittanut. Tarkastaa salkkuni sisällön jne.""

""Se kerta oli ainoa elämässsäni kun olen häntä pettänyt.""

""Runsas vuosi sitten sattumalta löysin kirjeenvaihtoystävän (naisen). Hän asuu ulkomailla eikä puhu Suomea. Kirjoittelemme Englanniksi. Pikkuhiljaa suhteemme on muuttunut rakkassuhteeksi.""

****
Niin että se siitä ainoasta kerrasta....HALOO??? Ihmekös tuo, jos vaimosi ei ole antanut anteeksi, kun samaa rataa näyt jatkavan, etkä mitään ole aikaisemmasta virheestäsi oppinut. Kumpaa luulet enemmän pettäväsi, vaimoasi vai itseäsi?

 

[Heh]

Tuohon kiinitin mäkin huomiota. Vai että ainoa kerta kun olet pettänyt.

Ap hyvä, pettämistä ei ole ainoastaan seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa. Rakkaussuhteen luominen toiseen, vaikkakin kirjeiden välityksellä, on myös petos. Eipä paljon kannata ihmetellä, jos vaimo ei luota, josset itse ole luottamuksen arvoinen...

 

[Tiina]

Näyt kumminkin etsivän kokoajan uutta suhdetta. Ehkä teidän kannattaisi erota. Lapsetkin kärsivät tullaisesta tilanteesta.

 

[MM]

Se, että aloin kirjoitella toisen naisen kanssa johtuu siitä, että kotona välit ovat viilenneet tosi pahasti. Emme enää ole oikein puheväleissäkään. Tiedän, että kirjoittelukin voi olla pettämistä.

 

[elinkautinen]

Musta toi elinkautinen avioliitossa on todella käsittämätöntä. Kuka ihminen, vaikka petettykin, on oikeutettu langettamaan elinkautisen puolisolleen? Kuka meistä on NIIN viaton? Kohtuus kaikessa, pettämisessä ja rangaistuksessakin. Jätä se muija ja etsi elämä itsellesi!

 

[Miss xs]

Kuulostaa todella siltä, että haet edes vähän seikkailua, hyväksyntää rakkautta tästä kirjeenvaihtosuhteesta, koska et saa sitä kotoa. Ajattele minkälaista elämä olisi, jos eroisitte verrattuna nykyiseen tilanteeseen? Alussa olisi hieman hankalaa, mutta ajattele, jos tapaisitkin vielä jonkun ihmisen johon voisit rakastua täysillä? Silloin miettisit, että minkä takia olit siinä avioliitossa niinkin kauan? Vapauta itsesi ja vaimosi tuollaisesta piinasta, vankilasta, ja anna molemmille mahdollisuus tavata vielä joku rakas ihminen. Eihän kenenkään hyvänenaika ole pakko olla naimisissa!

 

[MM]

En hae seikkalilua. Ehkä etsin sitä mitä kotona ei ole. yhdessä ollaan vain lasten takia, muuten kumpikin olisi jo lähtenyt omille teilleen. Tämä on tosi ahdistavaa ja raskasta. En tiedä enää mitä on rakkaus ja miten sen tuntee.

 

[MM]

olen tuossa samaa mieltä, jos ei tule toimeen toisen kanssa on parempi erota kuin kärsiä koko ikänsä. Ihmisellä on vain yksi elämä. Toisilla on se, että 'Meidän suvussa ei erota...'.

 

[Män]

Lukematta toisten vastauksia; et ole pettänyt kuin kerran omasta mielestäsi mutta parhaillaankin puuhaat vaimosi selän takana toisen naisen kanssa, olet jopa rakastunut. Kirjoituksestasi saa kuvan että koet että vaimosi on syynä ongelmiinne, ""ei ole iloinen..."" kummakos tuo jos mies pettää ettei naurata. Onkohan niin, että et vain hyväksyä vaimoasi mahdollisesti muuttuneena ja siksi haet uutta suhdetta jossa vastin kappale on omien toiveittesi mukainen. Se on mielestäni itsekästä. Lapsistanne tuskin tarvitsee mainita tämän enempää.

 

[XX]

Eroa....

 

[hyvä mies!]

jos on samat ristiriidat olleet monia vuosia, niin eikö joku hälytyskello soi päässä että ehkä kannattaisi yrittää erilaista ratkaisua niihin.
Ne on monesti sellaisia tunnelukkoja joita tulee miehen ja naisen välille.
MInullakin tällähetkellä epäilyttää, rakastanko miestäni vai en, koska en tunne voivani olla avoin suhteessa. Kommunikaatiossa on jotain hämärää, ja mies kuittaa kaiken aina samalla tavalla, pui asiaa samaan riidanhaluiseen tyyliin eikä anna ollenkaan anteeksi sitä, että haluan joskus puhua. Luulee vain että haluan ""jankata"". Hän ei tajua että asia ei ole loppuunkäsitelty ennenkuin se on, ja toiseksi hän ei tajua sitä, että entisen asian tilalle tulee aina uusi asia. Ei sellaista naista ole olemassa, joka pysyy ikuisesti ja yhtäjaksoisesti rakastavana.
Jos me nyt erotaan ja etsitään uudet, niin alta kahden vuoden ne samat kompastuskivet löytyy.
Älä ole niin yksin ja kuvittele että nuo ovat niin kummallisia asioita.
Sinuna en nyt nin loukkaantuisi vaikka vaimosi muistuttelee, se kuuluu asiaan, ja paljon riippuu siitä miten asiaan suhtaudut. Väistelevä asenne vain pitkittää vaimoltasi asian käsittelyä, anna hänen puhua suu puhtaaksi äläkä pelkää haukkuvaa koiraa.
Muista että teillä molemmilla on kuitenkin se kiintymys, se vain saattaa olla peittyneenä pelkojen ja kaunojen alle.
Ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Näin kävi minun miehelle, aikoinaan ajatteli että olen rakastavin nainen maailmassa, nyt vertaa minua ex vaimoonsa, olen kuulemma yhtä paha.
Taitaa vain olla niin että vetää minun kanssa samoista naruista, ja kuljettaa samaa riitaa aina mukanaan.
Minä taas vedän lapsuudesta paljon lastia tähän päivään.

 

[Onneton]

Niin... minullakin oli niin hyvä suhde kuin vain pystyn kuvittelemaan. Mutta heikkona hetkenä menin pettämään. Se oli ainoa kerta elämässäni. Mutta se riitti. Sen jälkeen kumppanini alkoi pettämään minua selän takana, vuosikaudet... Ei voi kuin syyttää itseään.

 

[petetty vaimo]

Hyvä MM!

Juuri tuollainen mies on minullakin kuin sinä!
Hänen mielestään puhelimessa jutteleminen ei ole pettämistä. Kuitenkaan hän ei tehnyt sitä kotipuhelimesta vaan minulta salaa. Sanoi vielä, ettei olisi mennyt pidemmälle tämän nuuruuden rakkauden suhteen minun eläessäni, mutta tämä nainenpa sattuikin kuolemaan ennen minua! Hah hah haa! Eikö sanonutkin mieheni lohdullisesti!

Kyllä miehet on täysiä paskoja. Nytkin meillä on erimielisyyksiä niin hän sanoi, ettei enää juttele niistä aiheista kahden kanssani, vaan läsnä pitää olla joku kolmas henkilö kun hän suostuu keskustelemaan.

Huomasin muuten taas oudon viestin hänen kännykästään, mutta hän kieltää asian. Sanoo ettei tiedä kuka viestin lähetti. Mutta eihän häntä voi uskoa, samalla tavalla hän aina ennenkin on aluksi asian kieltänyt. Mutta nyt minä en enää viitsi tutkia asiaa tarkemmin. Olkoon mun puolesta.

Täällä me nyt ollaan kaksi samassa asunnossa eikä puhuta mitään toisillemme.
Olen ehdottanut hänelle eroa, mutta mitään ei tapahdu.
Minunko se aloite pitää tehdä? Kyllä on raskasta aikaa.

 

[Nainen]

Kuuleppas kuuleppas, kyllä näin on jos luottamus menee, niin intohimo ja iloisuus katoaa sen siliän tien. Tilanne on minulle enempi kuin tuttu. Mieheni pettäessä minua vain kerran, niin siihen asti ihana intohimoinen sexi oli vain taaksejäänyttä elämää, naisilla se vain menee niin. Tietenkin sexiä meillä on edelleen, mutta enempi sellaista väkinäistä, ainakin minun puoleltani. Eikä hän halua erottakkaan.

Ihmettelen miten suhteesi ulkomaalaiseen naiseen on muuttunut kiihkeäksi rakkaussuhteeksi, vaikka ette ole edes koskaan tavanneetkaan toisianne ?

 

[Sarri]

Yrititkö tehdä asian hyväksi jotain, vaikka ehdottanut vaimollesi avioliittoneuvojalle menoa. Sensijaan etsit kirjeenvaihtoystävän, jolle valitat tilannettasi ja hän nyt kovasti ymmärtää sinua. Tyypillen mies.

 

[MM]

Puhumatomuss ahdistaa, kototona hiirenhiljaista. Välillä emme edes nuku enää samassa sängyssä.

 

[N43]

Mielestäni sinun kannattaa satsata kaikki se aika, energia ja ne tunteet vaimoosi jotka nyt satsaat englannin kieliseen ""kirjekaveriisi"".

Vaimosi vaistoaa että ajatuksesi ovat muualla ja et täysipainoisesti ole läsnä.

Paljon ikävää itse kokeneena suosittelen että ensin yritätä pelastaa avioliittosi. Jos siihen ette perheneuvojalla kykene tee päätös erosta. Ja VASTA SEN JÄLKEEN panostat muihin naisiin.

Hoida homma fiksusti!

 

[MM]

Keskustella tietysti pitäisi, mutta ei toinenkaan osapuoli kovin keskusteluhalukas ole.

 

[pauline]

Ette te varmaankaan kaksin pysty asiasta keskustelemaan niin, että siitä seuraisi mitään rakentavaa. Ottakaa nyt ja menkää perheneuvolaan avoimin mielin ja käykää vielä se tie läpi. Jos se ei auta, niin sitten on laitettava kantapäät yhteen ja lähdettävä eri suuntiin. Mutta kysykää nyt molemmat itseltänne, et onko vielä TAHTOA rakastaa jäljellä. Muuten kai on turha enää mitään yrittää, jos tahtoa ei ole. Ihan pienikin määrä voi aluksi riittää...

 

[JMH]

Olen samanlaisessa tilanteessa 15 avioliitto vuoden jälkeen sillä poikkeuksella ettei itselläni ole pettämmis historiaa. Eroan kun lapset ovat riittävän vanhat. Mutta onhan tämä vähän niinkuin kärsisi vankeusrangaistusta ja lusittavaa on vielä vaikka kuinka monta vuotta. Vapaus ei varmaankaan tule olemaan helppoa mutta uskon, että parempaa kuin nyky tilanne.

 

[Inkku]

No joo, olisiko ensin ollut kuitenkin syytä selvittää vanha suhde alta pois,ennen kuin toista alkaa suunnittelemaan. Tyypillistä miehille, ei osata hetkeäkään olla yksin ja selvittää päätään.

Todella epäreilua käytöstä vaimoasi kohtaan.

 

[Dara]

Jos vaimosi mainitsee sinun petoksestasi vähän väliä, niin kyllä hän silloin on ainakin alitajuisesti halukas puhumaan. Miten sinä suhtaudut häneen näissä tilanteissa? Suututko? Mykistytkö? Käsketkö lakata kaivelemasta vanhoja? Oletteko te koskaan todella puhuneet siitä? Oletko sinä koskaan todella kuunnellut? Oletko pyytänyt anteeksi? Oletko katunut tai yrittänyt hyvittää? Oletko sinä ollut valmis vastaanottamaan kaikki ne syytökset, mitä ansaitsisit?

Petos on asia, mikä täytyy käsitellä pohjamutia myöten, jos siitä aikoo selvitä. Ja se vie yleensä aikaa. Sellaisesta ei toivu parissa kuukaudessa, vaikka kuinka puoliso käskisi. Ja jos toinen ei ole halukas asiasta puhumaan, se jää mieleen kummittelemaan ja katkeroittaa. Eikä toisella ole oikeus julistaa sellaista loppuunkäsitellyksi yksipuolisesti. Mikään asia ei ole loppuunkäsitelty, ennen kuin se on sitä molempien osapuolten mielestä.

Kehotan sinua unohtamaan nyt sen kirjekaverin ja keskittymään vaimoosi ja hänen hyvinvointiinsa sen sijaan. Seuraavaksi kun hän taas kaivaa sen petoksen esiin, älä poistu paikalta tai käännä telkkaria kovemmalle. Vaan kuuntele häntä, pyydä vaikka kertomaan lisää. Anna hänelle jakamaton huomiosi, äläkä kiirehdi tai syytä. Anna hänelle edes mahdollisuus käsitellä asiaa. Äläkä odota, että vuosikausia kenkää hiertänyt kivi kerralla poistuu. Ei se sitä tee. Ekalla kymmenellä kerralla vaimollasi ei varmaan juuri muuta sanottavaa ole, kuin että sinä olet epäluotettava paska. Kestä se. Myöhemmin, kun hän tuntee saavansa puhua enemmän, hän rupeaa kyllä puhumaankin enemmän. Yritä edes.

 

[Niilo]

Puhut asiaa. Minullakin on sama tilanne. Vuodesta toiseen sama mykkäkoulu, samat rutiinit. Kaikki ilo hävinnyt yhteiselämsätä. Ollan vain lasten takia yhdessä.