"kovakorvaisuus"

Meillä alkaa ottaa hermoon 6v neiti kun ei tottele yhtään, ei sitten ikinä yhdellä sanomisella ja nätillä puheella.Minä kun olen viikot lasten kanssa yksin, niin tottuuko sitten minun komennuksiini niin ettei välitä kuunnella, kun on" liikaa" informaatiota. Vai meneekö hermot liika helposti, en tiedä, mutta kun hän on välillä niin kun ei kuuliskaan( tahdo kuulla)ja väsytää niin aina joka asiasta olla vihainen mutta kun nättiä puhetta ei saa tehoamaan eikä edes tule kuulluksi ( ainakaan huomioiduksi ) Pitäisköhän viikoks lakata puhumasta kokonaan ja viedä vaan aina niskasta ja näyttää sormella että tota tosta tohon jne! Kertokaa kokemuksianne

 

tuli tosta kovakorvaisuudesta mieleen et minulla on yks tuttava perhe jossayhtä lasta kans alkuun epäilivät "kovakorvaiseksi" kun käskyt eivät menneet perille mutta lopulta selvisikin että pojalla oli kuulovamma. tämä nyt oli vähän asian vierestä =)

 

Sitä tää kasvattaminen on. Hyväksi havaitut keinot, ne vanhat kiristys, uhkailu ja lahjonta. No tietenkin lapsen täytyy saada hoivaa ja rakkautta, mutta kun konstit on vähissä näistä on apua ja ovat ihan sallittuja ja hyväksi havaittuja konsteja. Se on kuitenkin meidän vanhempien vastuu vahtia että puhe menee perille. Ei passaa antaa periksi, äkkiä ne vesselit huomaa, millon pääsee luistamaan komennuksesta. Tsemppiä vaan vielä on monta kertaa sanottava samasta asiasta. Omat lapset on jo 15v., 13v., 9v. ja 10kk, sekä pienin on vielä masussa. On aikoja jolloin olen melkein vajonnut epätoivoon näiden omienkin kanssa, mutta nyt tuntuu,että isoimmasta päästä on alkanut helpottaa tai sitten se on tyyntä myrskyn edellä...ajat on niin tuulisia nykyään.

 

Olen huomannut että, kaikki 6-vuotiaat ovat todella vaikeita, mulla on ollu 3 sellaista, ennen kuutta vuotta olleet suloisia ja totelleet, mutta uhma iski ja kukaan ei ymmärtänyt suomen kieltä, joskus pelkäsin sitä kun lapsi tulee eskarista kotiin, mutta lohdutuksen sana, se loppuu joskus, ja on hetken rauhallista ennen uutta uhma-,murrosikä kohtausta, nuorimman uhma pikkuhiljaa vähenemässä(kohta 7v.), 10v. taistelua aamusta iltaan ja 12v. lopetti talvella jonkun murrosiän riehumisen, ja jopa kuuntelee joskus järkipuhetta, tsemppiä sinne...