Kova ahdistus

["Johanna"]

olen 23 vuotias raskaana oleva nainen, sain tänään tietää että ex mieheni (eilisestä lähtien) etsii seuraa internetistä. Hänellä ikää 25 vuotta, pahemmaksi tekee sen että hän nimenomaan etsii hoikkia tyttöjä alkaen 16 ikäisiä. Hänen piti muuttaa tänne viikon päästä.
Erosimme koska hän koko raskauden ajan on haukkunut minua tyhmäksi, ämmäksi, paskaksi yms. jos unohdan asioista tai teen jotain väärin, kuten esim. en osaa ajaa autoa, tai heitän löylyä väärin. Olemme eronneet sen takia ennenkin mutta palanneet yhteen kun hän lupaa muuttua. Olen sen tähän asti kestänyt hyvin, koska hän perustelee sen olevan kuitenkin normaalia kätöstä, että toista haukutaan ja vika on minussa koska olen liian herkkä ja viallinen koska itse en tee sitä. Olenkin näin uskonut, mutta eilen en jaksanut kuunnella kuinka olen sekopää kun puhuin siitä kuinka pelkään etten osaa hoitaa lasta oikein. Olen kyllä kaikki mahdolliset kirjat lukenut
Tiedän että hän ei pidä vartalostani raskauden takia, muuten painan 50 kiloa.
Vaikka toisaalta olen onnellinen, että pääsin irti, niin se että hänellä on muuta seuraa mielessä satuttaa. Kuinka kukaan voi olla niin tunteeton nyt vaan haluan hänet takaisin, mutta hän on treffeillä joten ei vastaa puhelimeen.
Pelkään kauheasti tulevaisuutta ja elämää yksin odottajana ja äitinä. Lasta hän ei halunnut aluperin, ehkäisy petti. En suostunut aborttiin vaikka painostus hänen koko suvultaan oli kova. Ja kun saimme tietää että se on tyttö, hän pettyi kovasti eikä halua tytärtä.

 

["vieras"]

Tuossa vaiheessa ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa ryyppäämään. Ja jos auot suutasi ketään kiinnostamattomista asioista yhtä paljon kuin kirjoitat niin ei ole ihme ettei mies jaksa vaan etsii seuraa muualta. Real talk, no trolling.

Ota mieheltäsi enemmän suihin, pidä koti kunnossa, laita hyvää ruokaa äläkä puhu tarpeettomasti äläkä missään nimessä, ikinä nalkuta.

 

[Littledeath]

Itse olen myös 23v ja yksin odotan, mutta mulla tilanne siinä mielessä "parempi" ettei mulla ole miestä alunperinkään ollut eikä taakkana tollasia erosotkuja : /

Onko sulla millaiset tukiverkot? vanhemmat, ystävät? Mulle on ollut heistä suuri apu, toivottavasti myös vauvan synnyttyä. Onko sun raskaus kuinka pitkällä?

Sen vaan sanon että yksinkin voi nauttia raskaudesta Itselläni ei kyllä muusta olekaan tietoa. Mutta tää on kyllä ollut elämän parasta aikaa. Ja ylpeä saa olla itestään että pärjää yksinkin!

 

["vieras"]

unohda paska mies, kyllä sä selviät. onko sulla tukiverkkoa?

 

[..]

Sun exmiehes on lapsellinen idiootti. Kyllä sä pääset siitä yli ja löydät jonkun vastuullisen ihanan miehen, joka ei etsi mitään teiniseuraa.. Lapsen synnyttyä voi olla välillä rankkaa, asuuko sulla lähellä jotain sukulaisia, äitiä? Siskoa? joilta vois saada apua lastenhoitoon. Meillä on 2kk vanha tyttö, enkä vaihtais mihinkään, vaikka välillä on rankkaa. Jos mies ei kestä muutoksia naisessa niin ei se kestä sitä kellään muullakaan. Sit kun ne hoikat 16-vuotiaat lihoo tai tulee raskaaks niin se mies on taas etsimässä uutta ja yhtäkkiä huomaa olevansa viiskymppinen ja yksin, eikä saa enää nuoria hoikkia naisia kun rahalla..

 

[..]

[QUOTE="vieras";22959336]Tuossa vaiheessa ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa ryyppäämään. Ja jos auot suutasi ketään kiinnostamattomista asioista yhtä paljon kuin kirjoitat niin ei ole ihme ettei mies jaksa vaan etsii seuraa muualta. Real talk, no trolling.

Ota mieheltäsi enemmän suihin, pidä koti kunnossa, laita hyvää ruokaa äläkä puhu tarpeettomasti äläkä missään nimessä, ikinä nalkuta.[/QUOTE]

En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa.. Vaikka tämä nyt oli varmaan olevinaan joku hauskakin juttu niin oot kyllä täys idiootti.

 

["Johanna"]

On kyllä vanhemmat ja sisarukset. He ovat kullanarvoisia ja auttavat kun voivat. He myös ovat koko raskauden ajan kehottanut unohtamaan miehen, tätä sivusta seuranneena, myös heidän lähellään haukkumista on ollut. Tiedän että minun pitää unohtaa se mies, mutta ajatus ja syyllisyys rikkonaisesta kodista ajaa minut takaisin. rv 25 menossa.
Hän aina vetoaa siihen että minä vien lapselta mahdollisuuden isään ja normaaliin perheeseen. Nyt varmasti hänkin haluaa pois tästä, mutta uutinen uusista treffeistä kun hän vielä eilen kertoi rakastavansa minua syö minut elävältä, enkä tiedä miksi. onneton olen jos palaan.
Ensimmäinen lapsi tulossa, jo kova huoli osaanko kaiken yksin

 

["vieras"]

Itse olen myös 23v ja yksin odotan, mutta mulla tilanne siinä mielessä "parempi" ettei mulla ole miestä alunperinkään ollut eikä taakkana tollasia erosotkuja : /

Onko sulla millaiset tukiverkot? vanhemmat, ystävät? Mulle on ollut heistä suuri apu, toivottavasti myös vauvan synnyttyä. Onko sun raskaus kuinka pitkällä?

Sen vaan sanon että yksinkin voi nauttia raskaudesta Itselläni ei kyllä muusta olekaan tietoa. Mutta tää on kyllä ollut elämän parasta aikaa. Ja ylpeä saa olla itestään että pärjää yksinkin!

Miten raskauduit ilman miestä?

 

[narikka83]

mihin lapsi tarvii nuin lapsellista isää? ei mihinkään . ja pakkokos son antaa tietoja siitä. jos kerta isä ei halua lasta niin ehkä parempi että ei ees tunne koko miesta.

 

["Johanna"]

Myös se häpeä tunnustaa muille että lapsellani ei ole isää kalvaa, hän ei siis halua olla isä jos ei olla yhdessä. Tämä on niin pelottava tilanne kun en yhtään tiedä mitä minulla on edessä. Siitä olen iloinen etten ole taipunut aborttiin vaan pidin oman pääni. Kuiten myös siitä olen kovat syytökset saanut,kuulemma pilasin hänen elämän.

 

[..]

[QUOTE="Johanna";22959465]On kyllä vanhemmat ja sisarukset. He ovat kullanarvoisia ja auttavat kun voivat. He myös ovat koko raskauden ajan kehottanut unohtamaan miehen, tätä sivusta seuranneena, myös heidän lähellään haukkumista on ollut. Tiedän että minun pitää unohtaa se mies, mutta ajatus ja syyllisyys rikkonaisesta kodista ajaa minut takaisin. rv 25 menossa.
Hän aina vetoaa siihen että minä vien lapselta mahdollisuuden isään ja normaaliin perheeseen. Nyt varmasti hänkin haluaa pois tästä, mutta uutinen uusista treffeistä kun hän vielä eilen kertoi rakastavansa minua syö minut elävältä, enkä tiedä miksi. onneton olen jos palaan.
Ensimmäinen lapsi tulossa, jo kova huoli osaanko kaiken yksin[/QUOTE]

Älä pode huonoa omaatuntoa "rikkonaisesta" perheestä. Varmasti lapsikin on onnellisempi kun unohdat sen miehen verrattuna siihen, että joutuisi koko lapsuutensa kuuntelemaan ja näkemään äitinsä huonoa kohtelua. Et varmasti halua, että tyttösi saa "miehen mallin" isästään ja kuvittelee haukkumisen jne. olevan normaalia parisuhdetta. Kun sulla kuitenki on muuten hyvä tukiverkosto niin pärjäät varmasti vauvankin kanssa. Vauva-aika muutenkin on varmaan rankin, mutta se on loppujen lopuksi hirveen lyhyt aika. Voimia!

 

["Johanna"]

mihin lapsi tarvii nuin lapsellista isää? ei mihinkään . ja pakkokos son antaa tietoja siitä. jos kerta isä ei halua lasta niin ehkä parempi että ei ees tunne koko miesta.

Sossut painostaa kertomaan, lapsella kuulemma pitää olla isä, jos isä muuttaakin mielensä ja haluaa yhtäkkiä osallistua lapsen elämään

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";22959466]Miten raskauduit ilman miestä?[/QUOTE]

No korjataan sitten, en ollut (enkä ole) parisuhteessa.

Ap:lle,

Mua kans on pelottanut välillä että miten pärjää ja osaa yksin. Mutta mieti että olisko sulla muka oikeasti helpompaa jos sulla on tuollainen mies joka etsii koko ajan treffiseuraa? ja nuokin on vaikeita asioita että mitä kertoa lapselle isästään. Ja älä vielä sano, voi ihan hyvin olla että isä haluaakin ottaa lapsen nimiinsä ja olla isä sitten kun lapsi on syntynyt. Ja jos ei halua, niin voit miettiä että olisiko hän muutenkaan sitten kovin hyvä isä ollut? Nykyään perhemuotoja on niin paljon erilaisia, että en usko että me yhden vanhemman perheet mitenkään erityistarkkailussa ollaan
Itellä on myös eka lapsi tulossa ja tosiaankin epävarmuus ja pelko iskee välillä pintaan. Mutta eiköhän se luonto tikanpojan puuhun aja..

 

[narikka83]

[QUOTE="Johanna";22959549]mihin lapsi tarvii nuin lapsellista isää? ei mihinkään . ja pakkokos son antaa tietoja siitä. jos kerta isä ei halua lasta niin ehkä parempi että ei ees tunne koko miesta.

Sossut painostaa kertomaan, lapsella kuulemma pitää olla isä, jos isä muuttaakin mielensä ja haluaa yhtäkkiä osallistua lapsen elämään[/QUOTE]

ja kilin vi&ut, sanot että et tuntenu sitä, yms. et kerro nimeä vaikka kuinka painostavat.

mies alkaa yhtäkkiä vaatimaan lasta itelleen. esim ku se on 4v hälle 2viikko ja sulle 2viikkoa. ei tarvi maksaa elareita silloin yms muuta kiusaa. tarviiko lapsi ihan oikeasti tuomosen isän?

 

["Johanna"]

Littledeath!
Kiitos rohkaisevista sanoista. Kuinka pitkällä sinä olet, se on totta että en usko hänen olevan kauhean hyvä isä (itse hän tulee väkivalta perheestä). Eikä hän itsekkään usko olevansa, muuten tämä ero ei tunnu pahalta, mutta jotenkin tieto uudesta naisesta satuttaa. Itsetunto on tämän suhteen takia ihan nollassa, enkä edes voi katsoa vauva masuani kun alan itkeä rumuuttani,kun siitä on niin paljon saanut kuulla. Nyt pitäisi olla iloinen! Tulen vielä varmasti kuntoon ja masuni on merkki jostain ihanasta!

 

["Johanna"]

Ihan totta narikka 83. Ei se ole hyvä malli,ja miksi kuuntelisin heitä! Eivät he häntä tunne.
Kiitos hei kauheasti teille kaikille kun sain purkaa

 

["Johanna"]

Älä pode huonoa omaatuntoa "rikkonaisesta" perheestä. Varmasti lapsikin on onnellisempi kun unohdat sen miehen verrattuna siihen, että joutuisi koko lapsuutensa kuuntelemaan ja näkemään äitinsä huonoa kohtelua. Et varmasti halua, että tyttösi saa "miehen mallin" isästään ja kuvittelee haukkumisen jne. olevan normaalia parisuhdetta. Kun sulla kuitenki on muuten hyvä tukiverkosto niin pärjäät varmasti vauvankin kanssa. Vauva-aika muutenkin on varmaan rankin, mutta se on loppujen lopuksi hirveen lyhyt aika. Voimia!

Kiitos tästä. Nyt sait järkeä päähäni,ehkä se vaan täytyy jonkun muun sanoa että sen tajuaa

 

[Littledeath]

Mulla on nyt viikkoja 31+4
Varmasti on merkki jostain ihanasta, kasvaahan siellä masussa sun oma ihana lapses! Nyt alat vaan rakentaa itsetuntoa uudelleen ja varmasti tuut pärjäämään yksinkin lapsen kanssa ja oot sille paras mahdollinen äiti. Ja tärkein ihminen.
Itellä on joskus päiviä kun tuntuu että apua mihin ryhdyin ja onko musta tähän jne, osaanko hoitaa vauvaa kun hädintuskin olen edes nähnyt vastasyntynyttä! Mutta sitten vaan ajattelee että varmasti osaan yhtä hyvin kun muutkin äidit, oli miestä tai ei
Tsemppiä ja onnea loppuraskauteen!

 

[narikka83]

[QUOTE="Johanna";22959665]Ihan totta narikka 83. Ei se ole hyvä malli,ja miksi kuuntelisin heitä! Eivät he häntä tunne.
Kiitos hei kauheasti teille kaikille kun sain purkaa[/QUOTE]

Onnea sulle loppuraskauteen! kyllä sie pärjäät, usko pois

 

["Johanna"]

Voi kiitos teille vielä

 

[Ee]

Vauvamasu ei missään nimessä ole ruma! Se on melkeinpä kaunein asia, mitä on olemassa. Kauneus on vaan katsojan silmässä. Toiset ne näkee, mitä se masu tarkoittaa ja minkä ihanuuden se pitää sisällään.

Kun sulla on vauva sylissä, et edes ehdi miettiä mahan pömpötystä, kun on maailman ihmeellisin pieni olento ihailtavana. Silloin sulla on asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja toivon, että se miehenretale ei häiritse sun elämää millään tavoin vaan antaa sun keskittyä vauvaan kaikella energiallasi.

Tsemppiä odotukseen ja äitiyteen! Voin kertoa, että vaikka itse olin lasta saadessani 10 vuotta sinua vanhempi ja muutenkin aivan eri elämäntilanteessa, niin silti mietitytti, osaanko hoitaa sitä vauvaa oikein. Ja osasin minä, vaikka monessa käytännönhommassa olenkin vähän tumpelo. Joten kyllä sääkin osaat! Se on joku äitirefleksi... <3

 

["Piitu"]

Ja mulle tuli vielä semmoinen pointti mieleen, että helpompi ap sun läheisten on tulla sulle turvaksi ja avuksi vauvan kanssa kun olet yksin hänen kanssa, kuin että siellä hääris vielä jo aikuisen kokoinen keskenkasvuinen olio. Ja luulempa, että olet niin kypsän oloinen, että ku vauva on syntynyt ja arki jo hiukka painaa, pärjäät hienosti vauvasi kanssa, sillä silloin viimeistään ukko ottaa ja lähtee!

Onnea loppuodotukseen.

 

[IhanaValo]

:hug: Ei kenenkään tarvi sietää haukkumista ja muuta henkistä (eikä tietty fyysistäkään) lyttäämistä!
Unoha moinen "mies", oot varmasti lopulta onnellisempi ilman ja lapsesi on kans.
Ota perheesi tuki vastaan, niin sit ainakin pärjäät ihan varmasti! Tsemppiä ja onnea odotukseen!

 

[nm. kokemusta on]

Vaikka odotusaika ja vauvanhoito yksin on varmasti rankkaa ja välillä pelottavaakin niin takaan sen, että yksin se on kuitenkin huomattavasti silti helpompaa kuin kelvottoman miehen kanssa! Tuommoinen sontaläjä puolisona syö hirveästi energiaa, sitä energiaa mikä pitäisi kohdistaa siihen tärkeimpään ihmiseen eli omaan lapseen. Itse kadun joka päivä sitä ettei minulla ollut rohkeutta lähteä pois suhteesta raskauden loppumetreillä kun totuus alkoi paljastua. Lapseni kolme ensimmäistä vuotta menivät osaltani täysin pilalle ja sivu suun, kun joutui vaan miehen tekemisiä ja ei-tekemisiä murehtimaan.

 

["Johanna"]

Jos olisin tiennyt aiemmin, että täältä netistä voi saada näin paljon tukea ja rohkaisua,saati sitten viisaita sanoja olisin kirjoittanut ongelmastani jo aiemmin. Nyt tuntuu, että ehkä pelkoni ja huoleni ei ole niin iso kun luulen. Vaikka jostain olisinkin epävarma te varmasi osaatte neuvoa lapsen hoidossa, kun täällä kyselen. Iso kiitos, en osaa kuvailla kuinka tämä on minulle tärkeää lukea näitä kommentteja! Nyt vaan yritän pysyä vahvana ja saada elämäni takaisin oikeille raiteille ilman sitä huonoa miestä!