J
"Johanna"
Vieras
olen 23 vuotias raskaana oleva nainen, sain tänään tietää että ex mieheni (eilisestä lähtien) etsii seuraa internetistä. Hänellä ikää 25 vuotta, pahemmaksi tekee sen että hän nimenomaan etsii hoikkia tyttöjä alkaen 16 ikäisiä. Hänen piti muuttaa tänne viikon päästä.
Erosimme koska hän koko raskauden ajan on haukkunut minua tyhmäksi, ämmäksi, paskaksi yms. jos unohdan asioista tai teen jotain väärin, kuten esim. en osaa ajaa autoa, tai heitän löylyä väärin. Olemme eronneet sen takia ennenkin mutta palanneet yhteen kun hän lupaa muuttua. Olen sen tähän asti kestänyt hyvin, koska hän perustelee sen olevan kuitenkin normaalia kätöstä, että toista haukutaan ja vika on minussa koska olen liian herkkä ja viallinen koska itse en tee sitä. Olenkin näin uskonut, mutta eilen en jaksanut kuunnella kuinka olen sekopää kun puhuin siitä kuinka pelkään etten osaa hoitaa lasta oikein. Olen kyllä kaikki mahdolliset kirjat lukenut
Tiedän että hän ei pidä vartalostani raskauden takia, muuten painan 50 kiloa.
Vaikka toisaalta olen onnellinen, että pääsin irti, niin se että hänellä on muuta seuraa mielessä satuttaa. Kuinka kukaan voi olla niin tunteeton
nyt vaan haluan hänet takaisin, mutta hän on treffeillä joten ei vastaa puhelimeen.
Pelkään kauheasti tulevaisuutta ja elämää yksin odottajana ja äitinä. Lasta hän ei halunnut aluperin, ehkäisy petti. En suostunut aborttiin vaikka painostus hänen koko suvultaan oli kova. Ja kun saimme tietää että se on tyttö, hän pettyi kovasti eikä halua tytärtä.
Erosimme koska hän koko raskauden ajan on haukkunut minua tyhmäksi, ämmäksi, paskaksi yms. jos unohdan asioista tai teen jotain väärin, kuten esim. en osaa ajaa autoa, tai heitän löylyä väärin. Olemme eronneet sen takia ennenkin mutta palanneet yhteen kun hän lupaa muuttua. Olen sen tähän asti kestänyt hyvin, koska hän perustelee sen olevan kuitenkin normaalia kätöstä, että toista haukutaan ja vika on minussa koska olen liian herkkä ja viallinen koska itse en tee sitä. Olenkin näin uskonut, mutta eilen en jaksanut kuunnella kuinka olen sekopää kun puhuin siitä kuinka pelkään etten osaa hoitaa lasta oikein. Olen kyllä kaikki mahdolliset kirjat lukenut
Tiedän että hän ei pidä vartalostani raskauden takia, muuten painan 50 kiloa.
Vaikka toisaalta olen onnellinen, että pääsin irti, niin se että hänellä on muuta seuraa mielessä satuttaa. Kuinka kukaan voi olla niin tunteeton
Pelkään kauheasti tulevaisuutta ja elämää yksin odottajana ja äitinä. Lasta hän ei halunnut aluperin, ehkäisy petti. En suostunut aborttiin vaikka painostus hänen koko suvultaan oli kova. Ja kun saimme tietää että se on tyttö, hän pettyi kovasti eikä halua tytärtä.