Kouluun asti kotihoidetut lapset, korvaako kerho päiväkodin?

[h]

Siis että riittääkö 2-3 kertaa viikossa oleva kerho kehittämään sosiaalisia taitoja ja antamaan virikkeitä ja opettamaan kaikkea tarpeellista? Meillä luultavasti tulee tilanne, että lapsia ei ole pakko päiväkotiin laittaa, joten laitanko sitten mieluummin kerhoon? Vai olisko päiväkoti jotenkin ihan must jollekin yli 4-vuotiaalle? Kavereita ei lähellä juurikaan ole.

 

[tillukas]

Kerho riittää hyvin.

 

[M i l j a]

Meillä kuus lasta, joista kolme koululaista ja yks eskarilainen. Kaikki on hoidettu kotona ja ovat erittäis sosiaalisia myös opettajien mielestä. Oon käyny kaikkien kans avoimessa päiväkodissa, joskus useamman kerran viikossa, joskus en kertaakaan viikosssa. Paras ratkasu hoitaa lapset kotona.

 

[Ooo]

Ei

 

[mielestäni]

Kerho riittäny meidän kolmelle pojalle vallan mainiosti. Ehkä jopa parempi vaihtoehto kuin päiväkoti.

 

[vieras]

Mun mies ja sen 2 sisarusta ovat aikoinaan olleet pelkässä kotihoidossa, jonkin aikaa kävivät kerran viikossa srk kerhossa. Heistä kukaan ei oikein tule juttuun ihmisten kanssa, selvästi puutteelliset sosiaaliset taidot vaikka muuten ovatkin keskivertoa älykkäämpiä ja lahjakkaampia. Heidän perheen kuopus sen sijaan on ollut päiväkodissa ennen kouluikää ja hän on ns. "normaali" sosiaalisilta taidoiltaan. Miehni on vahvasti sitä mieltä, että meillä jokainen lapsi menee päivähoitoon jo pienempänä. Ajattelimme laittaa esikoisen 4-vuotiaana hoitoon, vaikka itse olenkin nuorempien kanssa kotona.

 

[Ooo]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

 

[zanna74]

Meillä riitti pelkät kerhot, ainoastaan esikko oli yhden vuoden päiväkodissa osapäiväisesti paria vuotta ennen koulun alkua ja muutoin ovat kerhoja käyneet.

Kyllähän se on lapsen luonteestakin kiinni millainen on

 

[PsychoKiller]

Mulla on 10 sisarusta, joista vain kaksi nuorinta ovat olleet päivähoidossa. Sosiaalisissa taidoissa ero on huikea, kun vertaa meitä muita noihin kahteen nuorimpaan.

 

[vieras]

Miten se kerho sitten eroaa päiväkodista siinä mielessä, että eihän kaikki siellä päiväkodissakaan ole täysiä päiviä ja viikkoja? Ovatko nämä osapäivähoitolaisetkin tuhoon tuomittuja sosiaalisten taitojen suhteen? Vai onko päiväkodissa se ryhmän suuruus ja yleinen hälinä se olennainen tekijä?

 

[vieras]

Riippuu lapsen luonteesta. Jotkut lapset kokevat tosi voimakkaana muutoksena koulun tasapäistämisen ja huomion antamisen puutteen. Jotkut eivät ole tästä moksiskaan.

 

[ap]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

No kuroutuuko tämä ero sitten umpeen ensimmäisen kouluvuoden aikana? Vai vieläkö tokallekin menijöistä eron huomaa?

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Mutta onko se ero ratkaiseva ja häiritsevä? Onko kaikkien opittava samat taidot samaan tahtiin?

 

[Ooo]

No mä ymmärrän kerhoilla sellaset lyhyemmät tuokiot, joissa äiti usein itse mukana. Mut taidan olla ihan hakoteillä, sori Vaan on seurakunnan kerhoillakin huomattu olevan melkoinen ero päivähoitoon. Kunnallisessa päivähoidossa on suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa se "hoito" ja "kasvatus". Taas yleistäen, poikkeuksiakin varmaan löytyy.

 

[Ooo]

Suurin osa kuroutuu kyllä umpeen, mutta lapselle on helpompaa tulla kun kokee olevansa "samalla viivalla" eikä tarvitse heti alkaa suorittamaan ja saamaan muita kiinni. Kaikkihan eivät joka tapauksessa opi samaan tahtiin, mutta itse en haluaisi vaikeuttaa tuota tietä jos mahdollisuuksia on toisiakin.

 

[häh]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

 

[vieras]

Miten se kerho sitten eroaa päiväkodista siinä mielessä, että eihän kaikki siellä päiväkodissakaan ole täysiä päiviä ja viikkoja? Ovatko nämä osapäivähoitolaisetkin tuhoon tuomittuja sosiaalisten taitojen suhteen? Vai onko päiväkodissa se ryhmän suuruus ja yleinen hälinä se olennainen tekijä?

Meillä päin on mahdollisuus vain 1 kertaa viikossa 3h kerhoiluun, joten onhan siinä eroa, onko lapsi hoitokavereidensa kanssa 3h viikossa vai joka arkipäivä useamman tunnin. Meillä kerho on aika pitkälti ohjattua toimintaa koko ajan ja päiväkodissa taas on aikaa myös vapaaseen leikkiin ja ulkoiluun enemmän.

 

[vieras]

Sosiaaliset taidot ovat enemmänkin persoonallisuusasia kuin opittuja taitoja. Itse olen ollut
kotihoidossa aina en edes mitään eskareita ole käynyt ja puhua pälpätän kaikkien vastaan tulijoiden kanssa. Itseäni harmittaa, että jouduin laittamaan omat lapseni yli 3 v vanhana päiväkotiin, olisin halunnut suoda kotona olon myös heille. Jos voit tarjota lapselle
kotihoidon, niin tee ihmeessä niin.

Päiväkoti ja sosiaaliset taidot on hyvin pitkälti " muotihöpötystä" kuten " laatuaikakin"... Eli
vanhemmat, jotka joutuvat lapsensa viemään hoitoon, puolustelevat omaatuntoaan " sosiaalisilla taidoilla"....

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Mutta onko se ero ratkaiseva ja häiritsevä? Onko kaikkien opittava samat taidot samaan tahtiin?

Ei tietenkään ole opittava. Harmi vain, että ne sosiaaliset suhteet muotoutuvat usein jo sen ekaluokan aikana ja ne jotka tarvitsevat paljon tukea toisten kanssa toimeen tulemiseen jäävät ilman kavereita.

 

[Meillä]

kaikki on kotihoidossa mutta käyvät kerhossa joka päivä sitten tulevaisuudessa eskarissa myös

 

[voi teita]

Päiväkoti ei koskaan korvaa sitä kotihoitoa, jonka tasapainoinen ja terve perhe voi lapselleen antaa, eli päiväkoti on tosi huono korvike. Isommassa ryhmässä oloon tottumiseen riittää perhekahvilat, seurakuntien kerhot ja erilaiset harrastuskerhot, jotka ovat lapselle ja häntä hoitavalle aikuiselle hyvin tarpeellisia.

 

[Lanski]

Ite olin kotihoidettu lapsi ja voin sanoa, että kouluun meneminen tuntui aika vaikealta. Vaikka olen aina ollut sosiaalinen ja reipas, sokki oli niin suuri, että itkua tuli melkein päivittäin...

 

[Ooo]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

Melkein. Mutta aloituksessa sanottiin kouluun asti kotihoidetut. Otin kirjaimellisesti.

 

[ap]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

Onneksi, sillä eskarivuoden aikana näkee monista viimeistään, ketkä tarvitsevat erityistä tukea tai tukitoimia. Olen töissä koulussa, jossa viime vuonna ekaluokalle tuli kolme puhevikaista oppilasta. Eivät osanneet sanoa l, r, s tai k -kirjaimia. Olivat olleet kotihoidossa kouluun asti. Niinpä tuki puheen kehitykseen oli jäänyt vanhempien aktiivisuuden varaan ja tästä johtuen sitä ei oltu sitten tajuttu edes hakea.

Joku tuolla viittasi siihen, että on puhelias ja puhua pälpättää jokaiselle vastaantulijalle. Itselle tulee tästä kyllä mieleen hiukka tahditon ja jatkuvasti häiritsevästi äänessä oleva. Mielestäni se ei kyllä kuulu normaaliin kanssakäymiseen.