Kouluun asti kotihoidetut lapset, korvaako kerho päiväkodin?

[vieras]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Mutta kirjoitit ettei lapsillasi ole oikein kavereita siinä lähellä. Oliko sinulla ja veljelläsi aikoinaan kaverit lähellä?

 

[noh]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Joskus pitää hyväksyä myös arkuus ja ujous lapsensa ominaisuutena. Niitä ominaisuuksia ei juuri tätä nykyä kovin paljon arvosteta kun pitää olla niin sosiaalinen että, mutta lapsi saa myös olla arka, ujo ja sisäänpäinvetäytyvä, ja sellaisena arvokas ja rakastettu.

 

[Ooo]

Luittekos viime KaksPlussasta niitä eri maiden hoitokäytäntöjä? Olikos Belgiassa kun mentiin tosi aikaisin "kouluun" ja siis kodin ulkopuolelle hoitoon. Suomessa on käsitys tästä kotihoidosta välillä hiukan nostalginen, romantisoiva ja idealisoiva. Eihän ne kaikki eurooppalaisetkaan ihan hulluja ole. Suomessa kuitenkin psyykkiset sairaudet huippuluokkaa, vaikka paljon hoidetaan lapsia kotona kolmivuotiaaksi ja ylikin.

 

[en allekirjoita]

Joo, sehän se on pääasia ettei lapsi ole ujo ja hiljanen. Sama viihtykö päiväkodin ylisuuressa ryhmässä ym. Mutta pääasia että on reipas. Huh!

 

[vieras]

No mä ymmärrän kerhoilla sellaset lyhyemmät tuokiot, joissa äiti usein itse mukana. Mut taidan olla ihan hakoteillä, sori Vaan on seurakunnan kerhoillakin huomattu olevan melkoinen ero päivähoitoon. Kunnallisessa päivähoidossa on suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa se "hoito" ja "kasvatus". Taas yleistäen, poikkeuksiakin varmaan löytyy.

No meidän tyttö oli viime vuonna seurakunnan kerhossa kaksi kertaa viikossa vajaat kolme tuntia kerrallaan ilman äitiä. Näiden lisäksi jumppaharrastus, jossa oli itsekseen ja perhekerho. Tuolla seurakunnan kerhossa piirsivät, askartelivat, lauloivat, leikkivät ja tekivät pari pientä retkeäkin. Ihan vaan tiedoksi, että näin meillä.

Ja mitä tuolla hoidon ja kasvatuksen suunnitelmallisuudella tarkoitetaan? En ole koskaan sitä oikein ymmärtänyt. Kyllä noissa kerhoissakin opetetaan odottamaan vuoroa, kuuntelemaan kerhotädin puhuessa, pesemään kädet askartelun ja ruokailun jälkeen ym. Mitä muuta tämän ikäisille sitten pitäisi opettaa ja millä tavalla kasvattaa? Ei kai vielä aakkosia sentään.

 

[goodbye milkyway]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Joskus pitää hyväksyä myös arkuus ja ujous lapsensa ominaisuutena. Niitä ominaisuuksia ei juuri tätä nykyä kovin paljon arvosteta kun pitää olla niin sosiaalinen että, mutta lapsi saa myös olla arka, ujo ja sisäänpäinvetäytyvä, ja sellaisena arvokas ja rakastettu.

Peeaan täysin sua!!

 

[Ooo]

Joo, sehän se on pääasia ettei lapsi ole ujo ja hiljanen. Sama viihtykö päiväkodin ylisuuressa ryhmässä ym. Mutta pääasia että on reipas. Huh!

Joskus se eteen tulee kuitenkin, on lempeämpää, että saa harjoitella vähän ennenkuin siihen samaan sosiaaliseen haasteeseen lisätään vielä oppiminenkin. Siis tiedollinen oppiminen. Eihän niitä pupperoita voi kotona koko ikää kuitenkaan pitää. Tai voi, mutta onko se järkevää?

 

[vieras]

Ne koko ajan pälpättäjät on kyllä aika rasittavia eivätkä ollenkaan sosiaalisia.

 

[vieras]

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/esiopetus

tossa on ainakin esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, josta voi katsoa mitä pitäisi hallita.

Päiväkotikohtaisia opseja löytyykin netistä pilvin pimein, että sieltä vaan googlaamaan lähimmän päiväkodin suunnitelmaa. Siellä on mainittu kaikki nuo tavoitteet.

 

[ap]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Mutta kirjoitit ettei lapsillasi ole oikein kavereita siinä lähellä. Oliko sinulla ja veljelläsi aikoinaan kaverit lähellä?

Joo, meillä oli kavereita vaikka kuinka naapurustossa. Harmi, ettei täällä päin omille ole. Mistäs muualta mä niitä lähden etsimään kun perhekerhosta?

 

[hyvin pärjää]

Kyllä lapseni ainakin ovat olleet erittäin kouluvalmiita ja rauhallisia, opettajien sanoin. Kotona kaksi kasvanut ja srk:n kerhoa käyneet.
Kolmas ja neljäs olleet 3-vuotiaista tarhassa ja hyvin hekin sopeutuneet. Ei nähtäviä eroja, yhtä reippaita ja sosiaalisia.

 

[jälkiviisas]

Jos nyt saisin päättää niin ehdottomasti kerho!

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

Onneksi, sillä eskarivuoden aikana näkee monista viimeistään, ketkä tarvitsevat erityistä tukea tai tukitoimia. Olen töissä koulussa, jossa viime vuonna ekaluokalle tuli kolme puhevikaista oppilasta. Eivät osanneet sanoa l, r, s tai k -kirjaimia. Olivat olleet kotihoidossa kouluun asti. Niinpä tuki puheen kehitykseen oli jäänyt vanhempien aktiivisuuden varaan ja tästä johtuen sitä ei oltu sitten tajuttu edes hakea.

Joku tuolla viittasi siihen, että on puhelias ja puhua pälpättää jokaiselle vastaantulijalle. Itselle tulee tästä kyllä mieleen hiukka tahditon ja jatkuvasti häiritsevästi äänessä oleva. Mielestäni se ei kyllä kuulu normaaliin kanssakäymiseen.

Hienoa, että otit niin kirjaimellisesti ilmaisuni puhua pälpättämisestä, itse opin varmaan huumorintajuni kotikasvatuksessa....Olen ammatissa, jossa nimenomaan kuuntelen ihmisten ongelmia, joten onneks opin kotonani myös tahdikkuutta...

Ja mitä näihin puheen kehitys ongelmiin tulee, en osannut r enkä s kirjaimia sanoa ennen kouluun menoa, omana aikanani kun ei puheterapeuteista paljon perustettu...Opin ne kuitenkin hyvin koulussa ja lisäksi opin lukemaan jo ennen kouluun menoa ( ilman eskareita ja päiväkoteja siis... )

 

[hyvin pärjänneet]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Mutta onko se ero ratkaiseva ja häiritsevä? Onko kaikkien opittava samat taidot samaan tahtiin?

Eikös vanhempien tehtävä ole opettaa lapsilleen joka tapauksessa liikunnalliset ja sosiaaliset taidot. Keksittyä vouhotusta tämän subjektiivisen hoito-oikeuden aikana. Vanhemmat keksivät syitä tarpeelleen viedä isommat lapset jo vuosikkaina hoitoon pienemmän tieltä. Muka virikkeitä!

 

[v]

Kerho yhdistettynä mahdollisesti johonkin harrastukseen riittää varmasti tarjoamaan lapselle mahdollisuuden kehittyä myös ryhmässä toimimisen kannalta. Jotain muutakin sosiaalista ympäristöä perheen lisäksi kannattaa mielestäni kuitenkin lapselle tarjota. Ja korostan, että tämä on oma subjektiivinen mielipiteeni - ei perustu mihinkään korkeampaan tieteeseen. Olen itse ollut kotihoidossa ekaluokkaan asti - tosin en äidin vaan isoäidin kanssa. Minulle koulun aloittaminen oli erittäin erittäin stressaavaa, muistan se edelleen. Itsevarmuuteni oli aivan nollassa moniin muihin verrattuna eikä se korjaantunut vielä ekankaan luokan myötä. vasta myöhemmillä luokilla uskalsin tavallaan ottaa paikkani luokkayhteisössä.

Toki on kysymys hyvin pitkälle myös lapsen luonteesta, mutta kaltaiseni "hiljainen ja kiltti tyttö" olisi kaivannut jonkinlaista koulutusta koululuokassa toimimiseen.

 

[vieras]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Mutta kirjoitit ettei lapsillasi ole oikein kavereita siinä lähellä. Oliko sinulla ja veljelläsi aikoinaan kaverit lähellä?

Joo, meillä oli kavereita vaikka kuinka naapurustossa. Harmi, ettei täällä päin omille ole. Mistäs muualta mä niitä lähden etsimään kun perhekerhosta?

No jos ei yhtään ole kavereita lähistöllä, kyllä laittaisin ihan päivähoitoon. Iltaisin ei sitten enää niin tarvitsekaan kaveria kun on saanut koko päivän leikkiä toisten lasten kanssa. Eihän siellä tarvitse koko päivää olla, jokin puolipäiväratkaisu voisi olla hyvä. Kyllä yli 3v jo kaipaa ikäistensä seuraa. Varmasti virikettä kyllä keksii äitikin, mutta äiti ei korvaa toisten lasten seuraa ja sitä, mitä heiltä voi oppia.

 

[e]

Itse oon ollu lähinnä kotihoidossa, ja sit perhepäivähoidossa (hoitajalla minä, veljeni ja satunnaisesti 1 toinen lapsi). Alueellamme ei asunut juurikaan muita lapsia, ihan naapurissa asui yksi tyttö, joka olikin paras (ja ainoa) kaverini vuosia.

Olen kyllä keskivertoa älykkäämpi ja esim. kirjallisesti lahjakas, minkä uskon ainakin osittain periytyvän siitä, että äitini on lukenut minulle valtavan paljon kirjoja. Opin lukemaankin 4-vuotiaana.

Toisaalta en vielä parikymppisenäkään halua osakseni huomiota enkä osaa toimia isommassa ryhmässä. Olen sulkeutunut ja tottunut tarkkailemaan isompia ryhmiä ulkopuolelta. En osaa oikein osallistua keskusteluun, jos ihmisiä on useampia. Esiintymistä pelkäsin aikanaan valtavasti, siitä olen päässyt jonkun verran yli.

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

Onneksi, sillä eskarivuoden aikana näkee monista viimeistään, ketkä tarvitsevat erityistä tukea tai tukitoimia. Olen töissä koulussa, jossa viime vuonna ekaluokalle tuli kolme puhevikaista oppilasta. Eivät osanneet sanoa l, r, s tai k -kirjaimia. Olivat olleet kotihoidossa kouluun asti. Niinpä tuki puheen kehitykseen oli jäänyt vanhempien aktiivisuuden varaan ja tästä johtuen sitä ei oltu sitten tajuttu edes hakea.

Joku tuolla viittasi siihen, että on puhelias ja puhua pälpättää jokaiselle vastaantulijalle. Itselle tulee tästä kyllä mieleen hiukka tahditon ja jatkuvasti häiritsevästi äänessä oleva. Mielestäni se ei kyllä kuulu normaaliin kanssakäymiseen.

Hienoa, että otit niin kirjaimellisesti ilmaisuni puhua pälpättämisestä, itse opin varmaan huumorintajuni kotikasvatuksessa....Olen ammatissa, jossa nimenomaan kuuntelen ihmisten ongelmia, joten onneks opin kotonani myös tahdikkuutta...

Ja mitä näihin puheen kehitys ongelmiin tulee, en osannut r enkä s kirjaimia sanoa ennen kouluun menoa, omana aikanani kun ei puheterapeuteista paljon perustettu...Opin ne kuitenkin hyvin koulussa ja lisäksi opin lukemaan jo ennen kouluun menoa ( ilman eskareita ja päiväkoteja siis... )

Vaikea ymmärtää asiaa toisin kuin itse kirjoitat. Otitpa henkilökohtaisesti?

 

[vieras]

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/esiopetus

tossa on ainakin esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, josta voi katsoa mitä pitäisi hallita.

Päiväkotikohtaisia opseja löytyykin netistä pilvin pimein, että sieltä vaan googlaamaan lähimmän päiväkodin suunnitelmaa. Siellä on mainittu kaikki nuo tavoitteet.

En tarkoittanut eskarilaisia vaan niitä pienempiä päiväkotilapsia. Mitä heille "pitää" opettaa?

 

[kouluun suoraan]

Meidän lapset kävi kerran viikossa kerhossa ja sitten eskariin kyläkouluun jossa samassa luokassa oli myös eka- ja tokaluokkalaiset. Ja hyvin meni.

 

[MissHappy]

Kyllä minä ja kolme sisarustani ollaan oltu kotihoidossa koulun alkuun asti (nuorin kävi eskarin), käytiin kyllä ilman vanhempia kerhoissa/muskarissa, meillä oli naapurustossa kavereita ja varsin fiksuiks ja sosiaalisiks ollaan kasvettu Ja koulussa ekaluokallakin on kaikki saanu kavereita.

 

[vieras]

Kyllä koulussa ekaluokalla näkee selkeän eron kotihoidetuissa ja eskarista tulleiden välillä. Usein sekä kykytasolla, että sosiaalisten suhteiden alueella. Ei täysin näin musta-valkoista, mutta selkeä ero on.

Eikös eskarin käy melkein 100 % 6 vuotiaista?

Onneksi, sillä eskarivuoden aikana näkee monista viimeistään, ketkä tarvitsevat erityistä tukea tai tukitoimia. Olen töissä koulussa, jossa viime vuonna ekaluokalle tuli kolme puhevikaista oppilasta. Eivät osanneet sanoa l, r, s tai k -kirjaimia. Olivat olleet kotihoidossa kouluun asti. Niinpä tuki puheen kehitykseen oli jäänyt vanhempien aktiivisuuden varaan ja tästä johtuen sitä ei oltu sitten tajuttu edes hakea.

Joku tuolla viittasi siihen, että on puhelias ja puhua pälpättää jokaiselle vastaantulijalle. Itselle tulee tästä kyllä mieleen hiukka tahditon ja jatkuvasti häiritsevästi äänessä oleva. Mielestäni se ei kyllä kuulu normaaliin kanssakäymiseen.

Hienoa, että otit niin kirjaimellisesti ilmaisuni puhua pälpättämisestä, itse opin varmaan huumorintajuni kotikasvatuksessa....Olen ammatissa, jossa nimenomaan kuuntelen ihmisten ongelmia, joten onneks opin kotonani myös tahdikkuutta...

Ja mitä näihin puheen kehitys ongelmiin tulee, en osannut r enkä s kirjaimia sanoa ennen kouluun menoa, omana aikanani kun ei puheterapeuteista paljon perustettu...Opin ne kuitenkin hyvin koulussa ja lisäksi opin lukemaan jo ennen kouluun menoa ( ilman eskareita ja päiväkoteja siis... )

Vaikea ymmärtää asiaa toisin kuin itse kirjoitat. Otitpa henkilökohtaisesti?

Huumorilla lähinnä =)

 

[vieras]

tossa on ainakin esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, josta voi katsoa mitä pitäisi hallita.

Päiväkotikohtaisia opseja löytyykin netistä pilvin pimein, että sieltä vaan googlaamaan lähimmän päiväkodin suunnitelmaa. Siellä on mainittu kaikki nuo tavoitteet.

En tarkoittanut eskarilaisia vaan niitä pienempiä päiväkotilapsia. Mitä heille "pitää" opettaa?

http://www.vantaa.fi/i_liitetiedosto.asp?path=1;220;4720;2417;4831;5329;5743;75671

Tuossa on yhden päiväkodin ops. Olisko tuosta apua? Tuskin ne erot on kauhean suuret eri päiväkotien välillä.

 

[juu]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Meidän perheessä mies on ollut päivähoidossa 10kk ikäisestä asti ja minä kotihoidossa kouluun asti. Ihan sosiaalisesti ollaan samanlaisia. Ei mitään aina äänessä olijoita mutta tullaan ihmisten kanssa toimeen. Kerho on ihan riittävä. On mennyt ihan kamalaksi tämä touhu, että normaalilla maalaisjärjellä varustetut vanhemmat ei enää pystyisi kasvattaan normaaleja ihmisiä, vaan siihen kykenee vaan päiväkoti. Paskat sanon.

 

[vieras]

Nythän mä vasta tajusin, että olen itsekin ollut kotihoidettu, kuten myös veljeni. Eikä käyty eskarissakaan, sinne aion omani kyllä laittaa. Me ollaan ihan normaaleja sosiaalisilta taidoiltamme veljeni kanssa, ei mitään lärpättäjiä, muttei ujojakaan. Että ehkä se on vaan luonteesta kiinni enemmän... toi meidän esikoinen vaan tuntuu olevan kovin arka, mutta ehkä se kerhokin auttaa asiaan.

Meidän perheessä mies on ollut päivähoidossa 10kk ikäisestä asti ja minä kotihoidossa kouluun asti. Ihan sosiaalisesti ollaan samanlaisia. Ei mitään aina äänessä olijoita mutta tullaan ihmisten kanssa toimeen. Kerho on ihan riittävä. On mennyt ihan kamalaksi tämä touhu, että normaalilla maalaisjärjellä varustetut vanhemmat ei enää pystyisi kasvattaan normaaleja ihmisiä, vaan siihen kykenee vaan päiväkoti. Paskat sanon.

Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Varmasti normaalilla järjellä käyvä vanhempi pystyykin kasvattamaan tasapainoisen lapsen. Mutta mitä niille lopuille sitten käy? Tässäkin jaksossa

http://areena.yle.fi/video/1128717

kokenut puistotäti kertoo miten vanhempien uusavuttomuus on lisääntynyt huolestuttavasti. Näitä pikaruoka-omanapa-laiskamatovanhempia on vaan enemmän kuin ennen!