Jos kyseessä on aito persoonallisuushäiriöinen mies, tulee parisuhdesysteemistä aivan omanlaisensa.
Siinä ei auta yhtään, ei jälkeenpäinkään se, että tähän joutunut nainen leimataan tyhmäksi, saamattomaksi ja heikoksi. Se systeemi on niin kiero, varsinkin jos kyseessä on älykäs mies, kuten minun exäni, että sitä on erittäin vaikea edes selittää sellaiselle, joka ei ole siinä mankelissa kieppunut. Vasta jälkeenpäin sain selityksen niin moneen asiaan, kunhan pääsin irti siitä suhteesta.
Meitä pidetään onnekkaina ihanien miesten vaimoina silloin kun avioliitto vielä on pystyssä. Nämä miehet kun osaavat sen niin näytellä, ja kun kaikki muut pitävät miestä hienona persoonana, naisen on helppo syyllistyä kaikkiin niihin syytöksiin, joita päivttäin silmille syötetään. Naisesta tulee syntipukki myös omissa silmissään, eikä siinä enää ole kyse tyhmyydestä tai heikkoudesta. Nämä minävaurioiset todella osaavat asiansa!
Huvittavinta on, että vielä yli 10 avioliittovuoden jälkeen olin ITSE usein sanomassa muille, miten pitää avioliitossa elää, miten pitää pitää puolensa, miten kaiken saa pelittämään. En nähnyt metsää puilta: näin kyllä että ystävätär on lyönyt kätensä paskaan, mutta en haistanut lemua omissa käsissäni. Olin kuin nimimerkki L: katsokaa nyt peiliin kaikki muut. Minun ja miehen peili oli asetettu väärään asentoon, myös minä näin väärin. ENKÄ ole tyhmä. Olin psykopaatin kanssa naimisissa, mutta se ei tee minusta sen huonompaa tai heikompaa ihmistä.
Joskus olen ajatellut, että kirjoitan vielä kirjan elämästäni minävaurioisen miehen kanssa. Ehkä se auttaisi monia muitakin minun tavallani heräämään ja huomaamaan, että en olekaan se ruma, tyhmä, heikko nainen, jollaisena mies minua piti. Minä olenkin koko ajan ollut ihan muuta. Enkä anna itseäni koskaan sellaiseksi enää kutsuakaan.
En edes täällä ellipalstalla. Olen liian hyvä tyyppi siihen
