Kotitöiden jakamisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fanni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fanni

Vieras
Miten olette saaneet miehen ymmärtämään, että kotityöt kuuluu molemmille?

Olemme n. 30 vee pariskunta, joista mies käy töissä ja minä opiskelen. Molempien päivät ovat mielestäni yhtä raskaita, jos miettii, että mulla työt jatkuu kouluhommien kanssa iltamyöhälle. Rahat ovat molemmilla omat, koska en halua elää kenenkään siivellä, vaikka opiskelija olenkin. Maksamme yhteisiä menoja vuorotellen, mutta emme pidä mitään tarkkaa kirjaa.

Mielestäni, jos asunnossa asuu kaksi ihmistä, kuuluu myös siivoaminen, tiskaaminen ja pyykinpesu yhtälailla molemmille. Ellei tietenkin muuta ole sovittu esim. toisen työn takia. Olemme asuneet yhdessä vasta puolisen vuotta, mutta mulla alkaa oikeesti mitta täyttyä tän asian kanssa, ettei mies huomaa ikinä siivoamisen tai pyykkäämisen tarvetta. Hienovaraisesti vihjattuna, mutta oma-aloitteisesti ei. Hänelle äiti on tehnyt aina kaiken valmiiksi ja olen yrittänyt sanoa, että täälä taloudessa noi tavarat ei vain satu kävellä itekseen paikoilleen. Ja että musta ois kiva, jos voisit hieman enemmän huomata asioita ja ns. panostaa siisteyteen jne. Ei vaan kiinnosta enää itteekää siivota, kun toinen tulee ja jättää tavarat siihen mihin ne sattuu tipahtaa...
Tuli hiukan pitkä kertomus, mutta olis kiva kuulla, jos jollain olis hyviä vinkkejä, kun ei puhuminen tunnu auttavan...Eikä kiinnosta asua kahden hengen taloudessa, jossa siisteys on toisen harteilla!
 
Kuinka sä voit muka maksaa yhtä paljon kaikesta, jso opiskelet?

On vaikeata nähdä, että yksi mies kovin paljon sotkee. Veskissäkin mies voi pissata ihan siihen keskellä ettei tule sotkua ja miehellä harvoin on ripulia tai mitään menskuja, joka sotkee. vesi huhtelee sen mikä menee sen edellä ja en ainakaan minä käytä edes käsipyyhettä. Pyyhin veskipaperilla tai talkkarilla.
Keittiössä en ota useinkaan lautasta vaan syön paperista ja jääkaapin oven avaan yl. talouspaperilla ettei tule sormista jälkiä. Kengät jätän ulkoeteiseen, etten tuo ulkoa sisälle mitään. Minun vaatteita ei tarvi usein pestä kuten eukon pyykkiä, joka pyörii aamusta iltaan ja sähköä kuluu. Minulla kuluu sähköä puolet vaimon menoista, mutta tasan puolet saan maksaa.
En voi sietää kaikenmaailman keittoja, joista tulee sotkua ja ilmaa mahaan. Jos ostaa vaikka valmisruokaa, ei ensimmäistäkään tiskiä tule minulta ja niitä mun valmisruokia eukkokin sitten syö ja lisäksi varastaa rahaa mun lompsasta.

Kun en pidä matoista enkä tauluista, mitä mattoja inä sitten hakkaisin ja pudistelisin?
 
Täytyy viel lisätä omaan kirjotukseeni, etten itsekään ole mikään siisteysintoilija. Kyse on siis vaan ihan normaalista siisteydestä, järjestyksestä ja viikkosiivouksista.
Ja kiitos Niko, meillä sähkö ja vesi kuuluu vastikkeeseen, joten ei tarvi stressata kumpi käyttää enempi. :) Ja omia menoja voi maksaa opiskelijakin käymällä töissä.
 
Tuo ongelma kärjistyy sitten jos ja kun tulee lapsia! Nimimerkki kokemusta on, joka ei keksinyt keinoa saada miestä osallistumaan ja on nykyään eronnut ja on helpompaa kun ei ole sitä yhtä lasta lisää passattavana.
 
Mä olen ratkaissut ko. ongelman itkemällä. Eli rääyn suureen ääneen, miten ahistaa enkä kestä yksin tehdä kaikkea ja kuolen tähän työmäärään.

Mies käy heti auttamaan, kun ei kestä nähdä mun itkevän.

Nykyisin hän jo imuroi ja vie mattoja ulos ihan oma-aloitteisesti. Tosin harvoin yksin siivoaa eli yleensä tehdään sit yhdessä.

Pyykkejä hän pesee, kun muuten ei löydy töihin puhdasta päälle ja silittää omat paitansa.

 
Joo o, tiedän tilanteen...olen itse sivusta seurannut henkillöä kuinka ei edes välillä jaksa takapuolta pyyhkiä = arvaa onko mukava asua, ja yritä siinä sitten hymyillä

elämäntyö = talvella lumet pihasta, ja kalalla käyminen
ai niin, tämä melkein kannattava bensapuuhastelu, ja tähän kun lisätään tupakat = yhtälö on valmis

 
Jos tosiaankin on niin, että miehesi on äitinsä pilalle passuuttama, niin miehesi on kasvanut laiskaksi ja kuvittelee ihan oikeasti, että paikat pysyvät siistinä noin vain, pyykit peseytyvät käden käänteessä, astiat käy pesemässä helinä keiju ja ruoka ilmestyy pöytään käden käänteessä.

Jos puhuminen ei auta, niin asia tehtävä selväksi käytännössä. Älä pese hänen pyykkejään, älä tiskaa (jos syöt, niin tiskaa omaa käyttöäsi varten tarvitsemasi astiat), älä tee hänelle ruokaa vain itsellesi, älä siivoa. Kerro tästä asiasta etukäteen, totea kylmästi, että kun et sinäkään tee mitään, niin miksi pitäisi minunkaan.

Yritä ihmeessä puhua vielä asiasta. Jos syyttelet, niin miehesi tuskin vaivaantuu kuuntelemaan, vaan suuttuu. Kerro asiat mielummin tyylillä, minusta ei ole kiva tehdä kaikkia kotitöitä, kerro, että sinulla on paljon kouluhommia ja etkä halua/kerkiä tehdä kaikkia kotihommia ja tulevaisuudessa sinullakin on työt, etkä silloinkaan halua/kerkiä. Tee myös selväksi, että haluat tasajaon hommien suhteen, etkä kaataa kaikkia hänen niskaansa. Riitelemällä asia ei selviä, eikä myöskään syyttelemällä. Perustele asia miehellesi kunnolla ja kerro kaikki asiat tyyliin minusta tuntuu, minä en jaksa/ehdi/kerkiä kaikkea, minusta olisi kiva tehdä yhdessä kotitöitä. Kerro myös konkreettisesti miten haluat asiat tehtävän, mies ei välttämättä osaa tai kuvittelee asioiden olevan vaikeampia kuin ovatkaan! Ystävällisessä sävyssä! Kerro mitä mielestäsi on siisteys. Siisteys on eri ihmisille eritasoista. Toisille riittää vähempi. ;)
 
Kaikki miehet (yleensä) eivät vain tee IKINÄ kotitöitä. Jos jätät heidän pyykkinsä pesemättä, ne vain kerääntyvät kodinhoitohuoneen nurkkaan ja ajan oloon HOMEHTUVAT ja alkavat haista ja kerätä loisia. Astiat jäävät tiskaamatta, hänen astiansa. Kertyvät tiskipöydälle löyhkääväksi keoksi ja ajan oloon seviävät sieltä tiskipöysältä lattialle, hellalle, joka puolelle. Sanomalehdet kertyvät johonkin... Hesarit hyvinkin antoisasti. Tukkivat vähitellen oviaukot.

Kyllä, tällaista tilannetta olen seurannut kun vaimo on päättänyt olla huolehtimatta boheemin miehensä jälkien korjaamisesta! Miehen mielestä ei haittaa vaikka kotona haisee.

Mikäli ongelmia on heti alkuvaiheessa, kannattaa harkita että minkälaista elämää haluaa elää. Mies ei välttämättä muutu koskaan.
 
Miten saisin vaimon ymmärtämään etteihän päätä milloin meillä siivotaan ja miten siistiä pitää olla. jos minä viihdyn vähemmän siistissä olossa, niin miksi pitäisi aina toimia niin kuin toinen sanoo? Eikös parsuhteeseenkuulu molempien toiveiden kunnioittaminen, myös siivouksen suhteen? Akat aina kuvittelee että he ovat jotain siivousjohtajia ja määräävät tietyn tason keskustelematta siitä toisen osapuolen kanssa.
Jos akkaa häiritsee sotkut, niin siivotkoon, en minä siihen puutu. Miksi hänen pitää sitten puuttua siihen jos minä taas pidän toisenlaisesta tavasta. Yrittääkö se muokata mua joksikin, mitä en ole?
 
Minun mielestäni kotitöitä ei pitäisi edes alkuhuumassa suostua yksin tekemään. Jos mies ei itse niitä hoksaa tehdä, niin ihan viileän rauhallisesti voi kysyä, että tiskaatko vai pyykkätkö? Imuroitko vai luutuatko? Siinähän mies voi valita, mitä tekee.
Jos mies suorastaan kieltäytyy tekemästä mitään kotitöitä, niin ehkä kannattaa jo miettiä onko suhde sen arvoinen, että suostuu olemaan palvelijana toiselle ja saako itse vastaavasti jotain muuta etuisuutta mieheltä itselleen.
 
Minunkaan mielestäni kotitöitä ei pitäisi edes alkuhuumassa suostua yksin tekemään. Jos nainen ei itse niitä hoksaa tehdä, niin ihan viileän rauhallisesti voi kysyä, että vietkö auton huoltoon vai leikkaatko nurmikon? Käytkö tankkaamassa auton ja tarkastat nesteet vai teetkö lumityöt? Korjaatko pojan mopon vai tytön pyörän? Teroitatko pojan luistimet vai voiteletko tytön sukset? Proppaatko koukun kattoamppelille vai vaihdatko sulakkeen? Ilmaatko patterit vai putsaatko kylppärin lattiakaivon? Siinähän nainen voi valita, mitä tekee.
Jos mies suorastaan kieltäytyy tekemästä mitään kotitöitä, niin ehkä kannattaa jo miettiä onko suhde sen arvoinen, että suostuu olemaan palvelijana toiselle ja saako itse vastaavasti jotain muuta etuisuutta naiselta itselleen.
 
""Akat aina kuvittelee että he ovat jotain siivousjohtajia ja määräävät tietyn tason keskustelematta siitä toisen osapuolen kanssa."" Pointti onkin siinä, että miehiä ei kiinnosta edes keskustella. :) En tiedä yhtään naista, joka ei riemastuisi, jos mies haluaa keskustella aiheesta ""milloin siivotaan"". Mutta kun yleensä mies ei halua keskustella muusta kuin ""miksi nainen ei voisi siivota kaikkea, sillä aikaa kun mies pelaa pleikkarilla?"". Tai no, eiväthän he tuostakaan halua keskustella. Pelaavat vain sillä pleikkarilla.
 
Tuo puoli vuotta on kriittinen aika. Silloin minullakin paloi käämit.;)

Minulla on ihana mies, mutta luoja kuinka laiska hän tavatessamme oli siivoamaan. Ei hän oma-aloitteisesti kyllä pistänyt ede tyhjää maitopurkkia tiskipöydältä roskikseen.

Alkuaikoina yritin siivota miellyttämisen halussa itse paljon, ettei mies kulta mussukka nyt luule asuvnsa jonkun nalkuttajan kanssa. Raivostuttavinta oli, että aina kotiin jäädessään, kun itse lähdin reissuun, hän lupasi siivota. Eikä tietenkään ikinä siivonnut. Kun tulin matkalta väsyneenä kotiin, joka oli kuin läävä, jääkaappi tyhjä, roskikset viemättä ja vaatteet pesemättä niin unohtui se enin miellyttämisen halu, eikä kiinnostanut tippaakaan, pitikö mies minua nalkuttajana vai eikö.;)

Minä aloin puhumaan tästä siivouksesta asiallisessa ja jämptissä hengessä joka päivä. Sovimme siivotessamme jo seuraavan siivouspäivän. Sovimme mitä kumpikin silloin tekee. Sovimme kumpi käy kaupassa milloinkin. Kun roskis oli viemättä, ja oli hänen vuoronsa, sanoin asiallisesti, että voisitko viedä mennessäs. (Voi että miehellä ärsytti..sen näki naamasta..muttei hän kehdannut kiukutella, kun näin oli sovittu, että koti hoidetaan puoliksi!).

Tiskit jätin tiskaamatta, jollei ollut minun vuoroni. Pian (viikon päästä..) mies alkoi kaivata omaa isoa kahvikuppiaan, ja tiskasi. Jos mies kokkasi, ja jätti rasvaiset astiat minun tiskattavakseni, annoin niiden lojua siinä altaassa niin kauan, että homehtuivat, ja miehen oli pakko ne tiskata. Kyselin myös ihmeissäni, että luuleeko hän, että minusta on yhtään sen kivempi upottaa kättäni rasvaiseen tiskiveteen, kuin hänenekään. Eipä tietenkään luullut, eipä tietenkään...;)

Kaiken hyvän päälle aloin vielä laihduttamaan, ja aloin tehdä itselleni laihdutusruokia, joita mies ei halunnut syödä. Näin hänen oli pakko alkaa tekemään omat ruokansa. Muistan vieläkin sen hetken, kun mies katseli kasvispataani ja kysyi vilpittömästi; eikö meillä syödäkkään tänään lämmintä ruokaa? Voi pientä. Onneksi hän selvisi, kuten ukkinsa talvisodasta aikoinaan, sisulla ja älykkyydellä, ja opetteli tekemään kunnon ruokaa. Hän on nykyään oikeasti hyvä kokki!

Kaikki tämä tehosi oikein hyvin. Jo muutaman kuukauden päästä mies toi kotiin tiskikoneen.;) (Puoliksi maksoimme, toki). Sen jälkeen hankimme lisää pyykkikoreja, että voimme lajitella likaiset vaatteet niihin suoraan, jotta hänen on helpompi niitä pestä. Siivoupäivä on kerran viikossa, ja molemmilla on omat vastuualueet. Näiden muutosten jälkeen hankimme koiran, ja mies on pennun kanssa paljon päivisin, minun ollessani työssä. Ei voi valittaa; usein hän siivoaa päivän aikana oma-aloitteisesti, minua odottaa lämmin ruoka kun tulen kotiin, ja pennun hoidosta ja kouluttamisesta hän on huolehtinut esimerkillisesti jo puolen vuoden ajan.

Nyt kyllä kelpaa asua yhdessä. Tuon tuskaisen murrosajan jälkeen kaikki luistaa kuin rasvattu. Minä kehun häntä ja hemmottelen kaikin mahdollisin tavoin, tuon kaupasta herkkuja ym. Ja siivoilen tietenkin itsekkin omalta osaltani, sekä maksan laskut, että hän opiskelijana saa itselleenkin edes jotain käyttörahaa.

Ei teidänkään toivo ole vielä menetetty. Suhtaudu siivoukseen asiapohjalta, koska sitähän se on; homma joka täytyy tehdä. Älä vedä siihen mukaan tunteita, älä hiilly, ala itkemään tai syyttelemään. Ensin hanki miehesi huomio sanomalla, että sinulla on asiaa, varataanko vartti nyt siihen, että istutaan alas. Ensin on minun puheenvuoroni, sitten sinun. Katso miestäsi silmiin, pidä äänesi rauhallisena ja käsittele siivousongelmanne kohta kohdalta. Puhu viisi minuuttia, maksimissaan, anna hänen puhua viisi minuuttia. Älä anna hänen provosoida, syyllistää tai syyttää nalkutuksesta. Koska siinä tilanteessa sinä et latele ehtoja, joita vastaan hän voisi kiukutella kuten pikkupoika äidin käskyjä vastaan, vaan siinä tilanteessa te neuvottelette, yhdessä. Keskutelun päätteeksi voitte vaikka lyödä kättä päälle. Ääritapauksissa voitte YHDESSÄ laittaa lappuja seiniin; roskat vie tiistaisin Tiina ja torstaisin Tommi, perjantaina siivoamme nämä ja nämä asiat, Tiina siivoaa kylkppärin ja Tommi lattiat.

Se kuulostaa näin naisena lapselliselta ja tyhmältä, mutta jostain syystä se noilla miehillä toimii, että asiat väännetään rautalangasta, kuten päiväkerhossa.:) Kun mies sitten alkaa noudattamaan näitä sääntöjä, niin tee taas oma osasi, että teillä on mahdollisimman kivaa yhdessä, mutta älä pyytele anteeksi sitä, että hän joutuu siivoamaan, vaan lähtekää vaikka yhdessä leffaan siivouksen päätteeksi.

Kyllä se siitä. Ajan kanssa. Sinnikkyydellä ja toistolla.:)
 
Ei se mies opi ikinä, jos äiti on aina tehnyt kaiken valmiiksi. Pidemmän päälle ei toimi tuollainen suhde, missä ihmisten siisteys- ja viihtyvyyskäsitykset on ihan erilaiset. Ellei mies sitten suostu maksamaan kotisiivoojaa, musta se on ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa.

Toisilla miehillä on edelleen viallinen käsitys ""naisten"" ja ""miesten"" töistä, mutta kun autottomassa kerrostalokodissa niitä ""miesten"" töitä on aika vähän! Oma entinen avomieheni oli kyllä niin patalaiska ja ehkä vähän naismainenkin, että sain kyllä itse tehdä siivoushommien lisäksi myös jokaisen pienen remonttihomman. Mies ei saanut edes lamppua vaihdettua (siis ei vain viitsinyt, kun tiesi, että tullessani parin viikon päästä matkoilta teen sen kuitenkin).

No, voitte uskoa, että mies sai lopulta lähteä ja nyt nautin omasta kodistani todella paljon! Niin varmaan hänkin, vaikka ei olisi halunnutkaan erota, mutta loppujen lopuksi en usko, että kumpikaan nautti siitä yhteiselämästä täysillä.

 
""Mies ei saanut edes lamppua vaihdettua (siis ei vain viitsinyt, kun tiesi, että tullessani parin viikon päästä matkoilta teen sen kuitenkin). ""

Itse teen keikkahommia, ja erään kuukauden kestäneen reissun jälkeen ihmettelin tuikku (lämpökynttilä) röykkiötä vessassa...

Loisteputki oli pimahtanut, joten mies oli käynyt paskalla romanttisesti kynttilänvalossa lähes kolme viikkoa;D
 
Arvasin, että jokuhan taatusti juuttuu sanomisiini. Mainittakoon tässä selvennyksenä vielä, että minä olen ketjun ensimmäinen Satu ja tuo toinen pitkä kirjoitus ei ole minun.

Mutta sinulle nimimerkki juttu

Tarkoitinkin tuolla lauseellani ""saako itse vastaavasti jotain muuta etuisuutta"" juuri sitä, että toisen osapuolen vastuulla on jotain töitä, jonka edestä minä voin vastaavasti vaikka tehdä ruokaa enemmän. Tosin nuo sinun maintsemasi asiat ovat sellaisia töitä, joita ei ole joka päivä tehtävä, kotityö lapsiperheessä (ruoka, tiskaus ja pyykkäys) ovat jokapäiväisiä töitä. On siten väärin olettaa, että jos molemmat käyvät töissä kodin ulkopuolella samanverran, niin vain toinen joutuu tekemään päivittäin 1-2 tuntia kotitöitä, kun toinen saa koko saman ajan ottaa rennosti ja tehdä mitä huvittaa.

Ja kyllä, meillä voi kysyä ihan huoletta minulta, että tankkaanko auton, leikkaanko nurmikon, teenkö lumityöt, voitelenko sukset, kiinnitänkö kattoon koukun, vaihdanko sulakkeet, ilmaanko patterit tai putsaanko lattiakaivon. Ne eivät mielestäni ole mitenkään erityisen sukupuolisidonnaisia hommia sen enempää kuin muutkaan kotityöt (siivous, tiskaus, ruoanlaitto, pyykinpesu ja lastenhoito).

Tärkeintä on, että MOLEMMAT tekevät YHTEISEEN kotiin liittyviä hommia tasapuolisesti, eikä siten, että toista pidetään työjuhtana kun toiselle pamahtaa palvelut kuin manulle illallinen.
 
Olen pariin otteeseen kirjoittanut tänne palstalle ja ottanut kantaa vastaavantyyppisiin juttuihin ja aina saanut ""moiteryöpyn"" muilta naisilta!

Usein muut naiset eivät voi ymmärtää, että meillä todellakin on aika tarkalleen ""naisten työt"" ja ""miesten työt"" ja se on ihan ok sekä minun että mieheni mielestä. Hoidan esimerkiksi aina tiskit ja pyykit - tai koneethan sen varsinaisen pesuprosessin hoitavat ja myös siivoaminen kuuluu minulle. Tarvittaessa silitän mieheni vaatteet, vaihdan petivaatteet jne. jne. Ne ovat meillä ""naisten töitä"".

Mies - vaikka niitä ""miesten töitä"" ei varmasti kaupunkiasunnossa olekaan jokapäiväisesti - hoitaa juuri autoon liittyvät asiat, lumityöt ja samoin ruohonleikkuun, hän vaihtaa palaneet lamput, putsaa lattiakaivot, käyttää vasaraa, kokoaa huonekalut, kantaa ruokakassit jne. jne....

Ruokaa laitamme molemmat.

Me emme ikinä riitele kotitöistä, sillä meille molemmille on itsestään selvää miten ne hoidetaan. Ikää minulla on 30 ja miehelläni 40.

Tämä on toki pariskuntakohtaista, mutta varmasti ne kotityöt kannattaa pyrkiä jakamaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Näin säästytään turhalta riidalta ja mielipahalta.
 
joo, mutta enimmäkseen kyse oli siitä, että kerrostalossa ei juurikaan ole näitä miestentöitä (jos nyt lampunvaihtamista ei lasketa), joihin miehillä kuluisi aikaa. Jos kumpikin osapuoli käy töissä (taikka toinen opiskelee jne..), samassa huushollissa eletään ja paskannetaan - ei ole kohtuutonta, että mieskin osallistuu kotitöihin. Minuakin tosiaan ärsyttää, kun monet miehet paapotaan kotona pilalle, ei edes omaa pyykkiä osata pestä, taikka astianpesukonetta käyttää, niin huh huh!!

Itse olen joutunut toteamaan tämä oman miehen kohdalla ja minä jouduin opettamaan ihan peruskotitöitä hänelle, kun äiti passannut pilalle kotona!!

Pullamössösukupolveen kuuluvia nämä nykyajan miehet.
 
Elämme nyt tuota ensimmäistä puolta vuotta yhdessä, ja olen päättänyt olla olematta se ihana tyttöystävä joka passaa ja tekee kaiken... no joo olen sortunut tarjoilemaan ruokia ja leivon usein, mutta siivous ja kotipuuhat olen jättänyt repsottamaan ja kyllä aika pitkä aika saa mennä ennenkuin mies ottaa tiskiharjan käteen. Teen silti pieniä huomaaamattomia töitä päivittäin, koska itse en kestä likaista käsienpesuallasta tai hiuksia viemärissä (ei vain minun) ym. Pyykkikasat kyllä kasvaa ja kerään omat pyykkini omaan koriin ja pesen silloin kun jaksan. Mutta kun mies tekee jotain raskasta, mitä minä en välttämättä jaksa, teen kyllä samaan aikaan 'omia' tiskaushommiani, sillä en halua kuitenkaan miehen palvelevan minua yhtään enempää kun minä häntä, yhteistoimintaa sen pitäisi olla.
Veljeni olen kyllä opettanut toimimaan itse, vaikka äiti heitä hemmottelikin.
 
nainen: juuri tätä tarkoitin, että yleensä moni (nainen) ei ymmärrä, että olemme tyytyväisiä ""naisten työt/miesten työt"" -työnjakoon, vaikkei kaupunkiasunnossa ihan _joka päivä_ niitä ""miesten töitä"" olekaan!

En koe suureksi vaivaksi esim. juuri astioiden ja pyykin pesua, kun konehan siinä sen suurimman työn tekee. Vaikka teen välillä hyvinkin pitkiä työpäiviä, hoidan silti mielelläni ""naisten työt"".

Meille tämä sopii eikä kotitöistä tosiaan tarvi milloinkaan riidellä.
 
Olen samaa mieltä siitä, että minustakin on ihan oikeesti olemassa naisten töitä ja miesten töitä ja sitten on niitä molempien töitä. Meillä minä hoidan koko pyykkiruljanssin vaatteiden pesukoneeseen lajittelusta silittämiseen, tiskit, imuroinnin, pölyt, kasvien hoidon yms. Yhdessä käymme mielellämme ruokakaupassa (olemme kulinaristeja). Sen sijaan mieheni hoitaa: ruuanlaiton (90%, hän on loistava kokki), lattioiden, ikkunoiden ja saunan pesun, auton kaikki pikku ongelmat ja huollot, siis ne mitä ilman huoltoliikettä yleensä tehdään jne.
Molemmat siis tekevät sitä, missä ovat hyviä, ja mikä on luontevaa. Mihinkään pakottamiseen ei ole koskaan tarvinnut ryhtyä. Jos jompikumpi on väsynyt työstä tai sairas, ilman muuta vapautus kaikesta. Sanottakoon että olemme alle hiukka alle 4-kymppisiä ja käymme molemmat kokopäivätyössä. Olemmeko siis juuri sen ikästä porukkaa että olemme liian vanhoja ""uusavuttomiksi"" ja tarpeeksi vanhoja siihen, että elämämme jo lapsuudenkodissa perustui demokratiaan? Kommentteja, please!
 

Yhteistyössä