Kotimaan adoptio

Kivasti tullut keskustelua =) En ole päässyt koneelle vähään aikaan.
Tuo puhuminen asiasta taitaa vaihdella aika paljon, itse olemme avoimia mutta emme kuuluta asiaa tuntemattomille. Kaikki tuttavamme tietää ja se on ollut hyvä näin!
Nuo kriteerit on kyllä mielenkiitoisia. Muistaakseni luin jostain että perheet usein saavat tietää miksi juuri se perhe tuli valituksi sille lapselle. Itsekin haluaisin sitten tietää =)

 

Helppo uskoa, että jos perhe on kovin kiireinen esim. harrastusten suhteen, varmasti pistää sosiaalityöntekijän miettimään miten lapselle sitten aikaa jää. Samoin voisi kuvitella työhön liittyen. Mielenkiintoista myös kuulla tuosta psykiatriataustasta, sekin tuntuu järkeenkäyvälle ja onneksi itseltänikin löytyy sitä jonkunverran. Tämä ketju on kyllä ollut hyvin avartava, kiitos varsinkin teille, jotka olette kertoneet haastattelujen sisällöistä.

 

Me olemme kertoneet adoptiosta ystäville ja sukulaisille sekä lähimmille työkavereille. Pomolle en ole kertonut,koska en ole vakituisessa työsuhteessa ja pelkään adoption vaikuttavan vakituisen paikan saantiin,kun ei voi tietää,koska saamme lapsen ja työstä täytyy jäädä nopeasti pois.

 

Heippa! Mitäs teidän muiden odotukseen kuuluu? Meillä ei mitään uutta, edelleen odotusta. Kevät on ihanaa, odotus hiukan helpompaa kun saa kupsuttaa ulkona =) Oletteko kuulleet mitään uutta kotimaan adoptiosta? Todella vähän siitä kuulee missään, ei edes täällä netissä. Mutta yritetään pitää täällä juttua yllä

 

Heippa! Täällä myös yksi kotimaan odottaja! Olemme siis miehen kanssa adoptiojonossa ensimmäistä vuotta. Asiat ovat lähteneet rullamaan vauhdikkaasti, kun marraskuussa oli infotilaisuus, tammikuussa ensimmäinen neuvonta ja seuraava on kesäkuussa. Ikää minulla on 24, miehellä muutama vuosi enemmän ja pääkaupunkiseudulla asumme.

 

Meillä oli toinen neuvonta viime viikolla. Harmittaa,kun kuultiin siellä että lapsia on tänä vuonna tullut todella vähän adoptioon Etelä-suomessa.

 

Pitkästä aikaa taas tänne foorumiin eksyin niin päätinpäs kirjoitella. Tämähän on tätä jatkuvaa odottelua...toinen vuosi meneillään (vasta) ja toissapäivänä päivittelin pelan työntekijällemme elämäntilanteestamme...Näin sovittiin viimeisellä neuvontakäynnillä. Tälle vuodelle tulee varmaan se yksi käyntikin sinne sitten...eli sitä aikaa odotellessa...
Itselläkin sellainen tunne, että todella vähän on lapsia luovutettu tälle vuodelle...jos ei meille parin vuoden päästä ala omaa pienokaista kuulumaan tämän kautta niin sitten pitänee jo harkita kv-adoptiota...4 vuottahan meille tulee silloin täyteen odotusta...
Mutta pitää olla positiivinen ja toivoa parasta

 

pystyykö lapsestaan luopuva vaikuttamaan taikka tapaamaan lapsen tulevia vanhempia? Se mua pelottaa eniten, millaiseen perheeseen pikkuinen päätyy

 

Hei Neiti80! Lapsen tulevista vanhemmista saa esittää toiveita, jotka otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan valintaa tehtäessä. Voi esittää toiveita esim. asuinseudusta, iästä, koulutuksesta, perheen koosta ja kiinnostuksen kohteista.

Myös vanhempien tapaaminen on mahdollista, ainakin avoimen adoption kohdalla. Tosin adoptiota ei tuon tapaamisen jälkeen pysty perumaan, sillä kaikki paperit pitää olla allekirjoitettuna ennen tapaamista. Tuleville vanhemmille ei meinaan yleensä kerrota lapsesta ennen kuin kaikki on varmaa. Avoimessa adoptiossa on mahdollista sopia myös myöhemmistä tapaamisista lapsen tulevan perheen kanssa. Tosin koska avoin adoptio ei ole mikään virallinen määritelmä, nuo sopimukset eivät ole millään lailla sitovia ja kuka tahansa osapuoli voi niistä kieltäytyä. Itse olisin erittäin tyytyväinen, jos adoptiolapsemme biovanhemmat haluaisivat tavata meidät ja pitää mahdollisesti jonkinlaista suhdetta yllä jatkossakin. Näin lapsikin luonnollisesti olisi aina ollut tietoinen myös biovanhemmistaan.

 

Heipparallaa kaikki kotimaista lasta odottavat!

Uskokaa ihmeisiin!

Meillä lapsettomuustausta..hoidot aloitettiin ja lopetettiin melkein heti. Ei ollut meidän juttu.. Adoptiovalmennukseen päädyimme valmennukset käytiin ja viimeisestä valmennuksesta vajaa 1,5v niin tuli SE puhelu.
Biologiset vanhemmat päättävät aika pitkälti minkälaiseen perheeseen lapsi menee, meidän onni oli se, että tyttäremme bioäiti oli toivonut juuri sellaiset vanhemmat ku me ollaan

Nauttikaa puolisoistanne ja omasta ajasta kun viellä voitte Näin hartaasti odotettu lapsi on suurin lahja mitä maailmalta voi saada. Luottakaa elämään ja muistakaa se että ei teidän lasta anneta kenellekkään muille..

Lapsi löytää kyllä vanhempansa :heart:

 

Onpas kiva kuulla, että joillakin se odotus on kestänyt odotettua vähemmän!

Mites te, joilla on neuvonta jo päättynyt niin kuinka usein olette pitäneet yhteyttä sosiaalityöntekijään? Meillä nimittäin pitäisi varmaan kohta ottaa yhteyttä yhteisen tapaamisen järjestämiseksi...on pian vuosi tullut siitä kun neuvonta loppui.

 

Olipa ihana kuulla, että joskus nuo odotusajat ovat lyhyitäkin. Saako kysyä, millaisia ominaisuuksia bioäiti oli toivonut? Tai osaako kukaan kertoa, mitä yleensä adoptiovanhemmilta toivotaan?
Hieman on taas epätoivon siemen alkanut itää koko tähän adoptioon ja lapsen saamiseen. Niin tuntuu pitkältä ajalta, vaikka taaksepäin ajateltuna vuosi neuvonnan lopettamisesta tuntuu nopealta ajalta. Sitten taas ajatuksiin tulee se, että entäs jos sitä lasta ei saakaan ollenkaan. Mitäs sitten?

Meillä siis tulee myös vuosi tuosta kun neuvonta loppui. Sovittiin, että puolen vuoden kohdalla laitellaan sähköpostia ja kerrotaan kuulumisia ja vuoden kohdalla sovitaan tapaaminen. Noh, hieman puolestavuodesta lipsuen yritän vasta nyt väsätä tuota kuulumissähköpostia. Mitähän siihen pitäisi sitten laittaa? Eihän meille oikeasti kuulu yhtään mitään uutta. Pitääkö siihen kirjoittaa lapsen odotuksesta vai mistä? Siis tarkoitan tuntemuksista tms?

Eli siis meille ei kuulu yhtään mitään Aika kuluu ja toivottavasti myös samalla aika lyhenisi meidän lapsen saannillekkin.

 

Heippa kaikille odottajille!
Minulla on ihania uutisia =) Meidän pitkä odotus on ohi ja olemme saaneet lapsemme kotiin :heart:

 

Heippa kaikille odottajille!
Minulla on ihania uutisia =) Meidän pitkä odotus on ohi ja olemme saaneet lapsemme kotiin :heart:

Onnea!! :heart: :heart: :heart:

 

APUA!!! Hipsu toooosi isot onnittelut!!!! Aivan ihanaa!!! Kerrothan meille miten tämä kaikki meni?! Me ollaan mieheni kanssa kirjoittaneet sosiaalityöntekijälle ihan vaan meidän kuulumisia vaikkei mitään isompia muutoksia ole tullutkaan. Mitä ollaan puuhailtu ja ajatuksiamme yleensä. Oli kyllä vaikeaa miettiä mitä kirjoittaa, mutta tulipa sekin kuitenkin tehtyä. Nyt vasta kyselin, että milloinkas on tapaamisen aika...eli sitä aikaa odotellessa.

 

Tulipa tässä mieleen, kun itsellä adoptio-asia on tapetilla... että vaikuttaako jonon pituuteen toive lapsen iästä? Käsittääkseni moni toivoo alle 2v lasta, mutta jos toive olisi esim alle 5v, niin voisiko prosessi olla nopeampi? Onko teillä ollut ikätoiveita, ja jos niin mitä ikää olette pitäneet ylärajana?

 

Kotimaan adoptiossa lapset lähes poikkeuksetta vauvoja. Vanhempia lapsia ei anneta adoptioon, pääytvät lastenkoteihin ja sijaisperheisiin.

 

Olipa ihana kuulla, että joskus nuo odotusajat ovat lyhyitäkin. Saako kysyä, millaisia ominaisuuksia bioäiti oli toivonut? Tai osaako kukaan kertoa, mitä yleensä adoptiovanhemmilta toivotaan?

Jokainen bioäiti toivoo lapselleen omasta mielestä parasta. Ja mieliä on monia, onneks . Meidän onni oli että meidän tyttären toinenäiti toivoi meidänlaisen perheen. Tais olla ekana että pitää olla parisuhde kunnossa, tahtoi tytölle isän ja äidin. Eläimiä ja omakotitalo, musiikki oli myös tärkeänä. Sosiaalisia ja iloisia vanhempia toivoi... Eli ihan kaikenlaista..

 

Tänään käytiin Pelalla tapaamassa sosiaalityöntekijää. Vuosi sitten loppui neuvonta ja sovittiin, että vuoden päästä tapaamme.
Eipä tuosta tapaamisesta jäänyt käteen yhtään mitään, kuin jotenkin surullinen mieli. En oikein edes tiedä miksi...Tapaaminen kesti ehkä puoli tuntia. Sosiaalityöntekijä kertoi jonotilanteen ja kyseli jotain meidän töistä. Kysyi myös kiinnostusta sijaisvanhemmuuteen tai ystäväperheeksi. Siinä se sitten olikin.
Meidän paperit ovat olleet Pelalla tammikuusta 2009, joten vielä olisi reilu kaksi vuottan tuohon "maagiseen" viiteen vuoteen. Nyt itsellä olisi sellainen olo, että sitä voisi heittää rukkaset tiskiin. Mitä hyötyä tästä oikeasti on. Parhaat "nuoruus" vuodet menee vain odotteluun??? Meille tuo sosiaalityöntekijä vielä sanoi, että eihän teillä ole hätää kun on vielä 10 vuotta tuohon 40 vuoden rajaan. No huhhuh!! En kyllä aio 10 vuotta vain odottaa. Sitä rakkautta kun olisi niin paljon annettavana.

Oletteko miettineet, että mitäs sitten jos lasta ei saakaan? Eikös näinkin voi periaatteessa käydä? Tämä on minulla ollut jo jonkin aikaa mietinnässä. Riittääkö oikeasti rakkaus parisuhteessa, jos sitä lasta ei perheeseen tulekaan? Olen ollut aina osaksi sitä mieltä, että naimisiin mennään perheen perustamista varten. Entäs nyt kun perhettä ei olekaan? Oma ajatusmalli on heittänyt ympyrää useamman kerran. Enkä todellakaan enää tiedä mitä pitäisi ajatella. Mitä kauemmin tämä prosessi kestää, sitä enemmän alan epäröimään. Olen myös miettinyt sitä, mitä sitä jää kaipaamaan jos ei "saa" synnyttää omaa lastaan? Kamalia ajatuksia, mutta enemmän ja enemmän ne kaivavat mieltä.

Eli tällaista syysmasennusta täällä suunnalla

 

Me saimme nyt neuvonnan päätökseen.

Ikävä kuulla, kuinka "negatiiviseen" sävyyn Robotti Ruttusen käynnillä on puhuttu lapsen saamisesta. Mutta ymmärrettäväähän se on, kun odotusajat ovat pitkiä.

Meillä taas oli aika erilainen keskustelu ja tuntui, että puhui osittain turhankin positiiviseen sävyyn lapsen saamisesta. Mutta samalla kertoi myös, kuinka todellakin odotusajat saattavat venyä tällä hetkellä jopa kuuden vuoden pituisiksi eikä kuulemma ole edes poikkeus. Meillä olisi vielä 1,5 vuotta siihen viiteen vuoteen.. Vuoden päästä sitten seuraava kuulumistenvaihtotapaaminen.

Voimia kaikille odotukseen!

 

Heippa! Ja kiitos onnitteluista :heart:
Yrittäkää jaksaa uskoa että jonain päivänä lapsi tulee! Tiedän että se on vaikeaa, mutta älkää luovuttako :hug:
Onhan se odotus todella epävarmaa ja jokainen tietää itse kuinka kauan jaksaa odottaa, joskus oli itselläkin mielessä "lopettaa" mutta nyt olen pienen lapsen äiti ja kiitän itseäni etten luovuttanut koska tämä lapsi on juuri se minkä vuoksi odotimme :heart:
Onneksi olkoon Esse neuvonnan päättymisestä, se on iso askel eteenpäin.

 

Mitenkäs muiden kotimaan odottajien arki sujuu? Me kävimme viime viikolla vuosi tapaamisessa sosiaalityöntekijämme luona. Tosi vähän on tänä vuonna tullut lapsia adoptioon ja kertoikin, että jokut varsinkin ulkomaan adoptiossa olevat ryhtyvät sijaisvanhemmiksi koska heistä on pulaa...mutta me kerroimme, että haluamme oman lapsen, jonka saamme pitää eikä tarvitse pelkää, että joku vie hänet meiltä joskus pois. Saimme myös tietää, että sellainen 4-vuotta on odotusaika suurinpiirtein, mutta joillakin on mennyt siihen 6:kin vuotta! No, silti mennään avoimin mielin kohti tulevaisuutta!

 

Tammikuussa tulee kolme vuotta täyteen adoptiojonossa. Eipä tuo kovinkaan mieltä ylentävää ole, kun jonot vain kasvavat.
Mitähän mieltä nuo tuolla ovat mieltä yrittäjyydestä? Monesti kun tuntuu, että yrittäjiä katosotaan nenän vartta myöten. Meillä on siis tilanteet muuttumassa niin, että mies olisi siirtymässä isänsä yritykseen sukupolvenvaihdoksen kautta ja minä perustamassa omaa yritystä. Molemmissa yrityksissä on 10-20työntekijää, joten hieman isommista hommista olisi kyse. Jotenkin tuli tuolla viimeisellä käynnillä sellainen olo, ettei mieheni yritysunelmia kovinkaan suopeasti otettu vastaan. Omista suunnitelmista en vielä puhunut mitään. Alkoi tietysti pelottaa, että tälläkö nyt sitten "tippuu jonon hännille" . Ajattelevatko, ettei yrittäjä perheessä ole aikaa tai rahaa tms...

Mukavaa joulun odotusta kaikille odottajille Toivottavasti tuleva vuosi toisi paljon vauvailmoituksia

 

Hei. Tuli tässä mieleen,että jos lähdemme sijaisperhekoulutukseen,niin voidaanko meidät poistaa adoptioneuvonnasta? Neuvojamme ei vielä tiennyt vastausta tähän kysymykseen vaan lupasi palata asiaan. Haluaisimme myös sijaisperheeksi,kun adoptiossa kuitenkin kestää vuosia,niin nyt olisi aikaa keskittyä sijaislapseen.

 

amj: Meidän sosiaalityöntekijämme sanoi ettei voi ottaa sijaislasta tai odottaa sijoituslasta jos on adoptiojonossa. Sijoituslapsen sijoitusaika kun ei ole koskaan tiedossa ja sijoitusaika voi venyä.