H
Hämmentynyt
Vieras
Hyvä ystäväni tässä viikonlopun aikana näytti todellisen minänsä.
Ollaan oltu ystäviä yli 20vuotta joskin nähty vain muutaman kerran (välimatka pitkä) mutta tiiviisti ollaan yhteyksissä ja hän on yhden lapseni kummi(lapsia meillä kolme)
Tämä ystäväni on lapseton minua 10vuotta vanhempi vähän aikaa vasta työelämässä ollut.
Mutta nyt hän pitää itseään parempana ihmisenä kun hän käy töissä ja minä olen kotiäiti--siis en mitään.
Koska vain siivoan paskahousuja,oksennusta ja kuuntelen rääkymistä yms.että tämä kotiäitinä olo ei ole mitään enkä saa edes siitä palkkaa kerta kela ja "työssä" käyvät minut elättää!Eli siis hän...
Vaikka minä joudun hänelle vähän väliä rahaa lainaamaan....
Jotenkin on nyt pettynyt olo, en minäkään kauniita sanoja hälle kyllä sanonut kun alkoi moittimia ja arvostella meitä.Hän ei ole nähnyt kuin kerran kaksi lastani ja väittää nyt tietävänsä millaista meillä on ja arvostelee sitä kun ollaan lapsia "tehty" kolme että miksi niin monta.Ettei lapset ole minkään arvoisia.
Ainoastaan vievät oman rauhan ja koti on kuin kaatopaikka lasten jälkeen.Hän ei ole koskaan meillä käynyt...
Ja tuli palautetta että hän joutuu ostamaan kummilapselleen kalliita lahjoja.Itse hän on kysynyt mitä tarvitaan tai sitten olen antanut vinkkiä mitä kenties tyttö tarviis.Eikä todellakaan ole siitä kyse että kummin täytyy ostaa kalliit lahjat yms.Mutta kun hänkin sanonut attä laita vain viestiä mitä tarvii että helpottaa häntä.Sitten kun olen näin tehnyt olen kuulemma helvetin ahne..
En tiedä mitä tekisin tämän ystäväni kanssa...Tekisi mieli välit laittaa myös poikki.Kerta "arvostus" tuota luokkaa.En mitään punaista mattoa yms kulta tarjottimia kaipaa "kohteluna" mutta edes pidettäisiin ihmisenä kun olen kotiäiti.
Itse arvostan kyllä työtäni ja mieheni ja lähipiirini suuresti että voin/saan olla kotona ihanien (välillä vähemmän ihanien :O) muksujen kanssa.
Mitäs olette mieltä?
Ollaan oltu ystäviä yli 20vuotta joskin nähty vain muutaman kerran (välimatka pitkä) mutta tiiviisti ollaan yhteyksissä ja hän on yhden lapseni kummi(lapsia meillä kolme)
Tämä ystäväni on lapseton minua 10vuotta vanhempi vähän aikaa vasta työelämässä ollut.
Mutta nyt hän pitää itseään parempana ihmisenä kun hän käy töissä ja minä olen kotiäiti--siis en mitään.
Koska vain siivoan paskahousuja,oksennusta ja kuuntelen rääkymistä yms.että tämä kotiäitinä olo ei ole mitään enkä saa edes siitä palkkaa kerta kela ja "työssä" käyvät minut elättää!Eli siis hän...
Vaikka minä joudun hänelle vähän väliä rahaa lainaamaan....
Jotenkin on nyt pettynyt olo, en minäkään kauniita sanoja hälle kyllä sanonut kun alkoi moittimia ja arvostella meitä.Hän ei ole nähnyt kuin kerran kaksi lastani ja väittää nyt tietävänsä millaista meillä on ja arvostelee sitä kun ollaan lapsia "tehty" kolme että miksi niin monta.Ettei lapset ole minkään arvoisia.
Ainoastaan vievät oman rauhan ja koti on kuin kaatopaikka lasten jälkeen.Hän ei ole koskaan meillä käynyt...
Ja tuli palautetta että hän joutuu ostamaan kummilapselleen kalliita lahjoja.Itse hän on kysynyt mitä tarvitaan tai sitten olen antanut vinkkiä mitä kenties tyttö tarviis.Eikä todellakaan ole siitä kyse että kummin täytyy ostaa kalliit lahjat yms.Mutta kun hänkin sanonut attä laita vain viestiä mitä tarvii että helpottaa häntä.Sitten kun olen näin tehnyt olen kuulemma helvetin ahne..
En tiedä mitä tekisin tämän ystäväni kanssa...Tekisi mieli välit laittaa myös poikki.Kerta "arvostus" tuota luokkaa.En mitään punaista mattoa yms kulta tarjottimia kaipaa "kohteluna" mutta edes pidettäisiin ihmisenä kun olen kotiäiti.
Itse arvostan kyllä työtäni ja mieheni ja lähipiirini suuresti että voin/saan olla kotona ihanien (välillä vähemmän ihanien :O) muksujen kanssa.
Mitäs olette mieltä?