Arvostus kateissa

[äidike]

Minulla on ihan kelpo mies. Hyvännäköinen, hoitaa hommansa töissä ja kotona osallistuu pyydettäessä, joskus innostuu siivoamaan omatoimisesti. Lapsen kanssa on aina ollut paljon ja on hyvä isä. Ei ryyppää, tupakoi ja on oikeastaan harvinaisen suoraselkäinen mies. Ikävät luonteenpiirteet ovat jatkuva negatiivisuus ja turha hermoilu.
Tuntuu hölmöltä valittaa kun toisella on ihan kohtuu hyvät meriitit. Tuntuu, että sen jälkeen kun lapsi syntyi, mies ei enää arvosta minua samalla tavalla.

Ulkonäöllisesti en ole juurikaan muuttunut, näytän mielestäni jopa paremmalta näin aikuisen tyylitajulla varustettuna, ja muutenkin itsevarmempana. Silti mies ei oikein kehu minua enää tai kehut ovat laimeampia tyyliin: "Tottakai näytät hyvältä ja ei realistisesti voi odottaakaan, että toinen näyttäisi mallilta." Tämä siis mieheltä, jota ei ennen pieni mahamakkara haitannut ja ennen kehui minut maailman kauneimmaksi. Samanlaisia kommentteja tulee esim äitiyteeni ja taloudenhoitooni liittyen. Kehuissa on aina ikäänkuin takaportti sille, etten minä nyt oikeasti kovinkaan hyvä äiti tms ole.
Viime aikoina miehen sukulaiset ovat kyselleet asioita, joissa minulla on erityisosaamista. Sen sijaan, että mies olisi minulta kysynyt asiasta, hän ehdotti kysymään veljensä vaimolta, jolla ei ole sen kummempaa tuntemusta asiaan kuin miehellänikään.

Olen yrittänyt puhua miehelle tästä, mutta hän vain huokailee ja hermostuu, eikä ota asiaa todesta. Miten miehen arvostus saadaan takaisin? Olen siis kotiäiti.

Voitte kuvitella, miten tämä näkyy seksielämässä. Olen usein kärttyinen lapsellekin silloin kun mies on kotona kun tuntuu, ettei tätäkään yöheräämistä osata yhtään arvostaa. Siitä se mies saa sitten taas syyn huomauttaa lapsen oikeasta kohtelusta ja minä olen huono äiti.

 

[suosittelen]

Pariterapiankäyntejä solmuja avaamaan. Kuulostaa siltä, että teillä on vähän sellainen negatiivisuuden kierre päällä. Se pitäisi saada katkeamaan ja usein ulkopuolinen pystyy sen parhaiten tekemään.

 

[äidike]

Kysyin sitä neuvolasta joskus kun lapsi oli alle vuoden. Sanoivat, että sinne on lähes mahdoton päästä kun on niin pitkät jonot. Tulomme ovat oikeasti pienet, elämme köyhyysrajan alapuolella, joten yksityiseen ei ole varaa.

 

[vierass]

Niin. Tassakin esimerkissa kaikki hyvat puolet ovat juuri kaytannon asioita. Mies on muodollisesti pateva. Hyva isyyskin on vahan huono, koska avioeroisatkin ovat hyvia iseja. Tee uusi lista, johon ei kirjoiteta, etta osaa korjata autoa ja ei pelaa rahapeleja, vaan henkisia juttuja, joihin suhde lopulta perustuu.

 

[äidike]

Niin, osaahan se korjata auton. Kyllä sillä on ne tärkeät henkiset ominaisuudetkin ainakin joskus ollut. En tiedä missä vika, kun ei niitä enää tunnu näkyvän. Olen oppinut siihen, että ennen kuin syytät muita niin katso peiliin. Enkä minäkään täydellinen ole, ja meistä kahdesta vain minä olen se, jonka mielestä jokin kriisi on edes olemassa. Mies ei koe asiaa samalla tavalla. Olenko nyt sokea tilanteelle, kun en löydä oikeita sanoja, millä viesti menisi perille?