Sekä kotiäityiden että työssä olon kokeneena voin sanoa että ainakin MINUN ammatissa, MINUN lasten kanssa ja MINUN luonteen kanssa kotiäitiys oli todella rankaa ja haastavaa suurimma osan aikaa. Suurimpana syynä lasten pitkäaikaissairaudet. Tuolloin saatoin usein ajatella, että tämä on täyttä työtä (tosin en siitä yhteiskunnalta palkaa odottanut silloinkaan).
Nyt työelämään palanneena totean, että ainakin MEIDÄN kohdalla tilanne on vaan kaaottisempi kun töihin palaa. Samat sairaudet, lääkärikäynnit, verikokeet, apteekkikäynnit pitää hoitaa kuin kotona ollessa. Tämän lisäksi pitää hoitaa kaikki työt työmatkoineen. Meidän ammatissa kun kukaan ei niitä töitä tee, vaikka olisi sairaan lapsen kanssa kotona (tai itse sairaana). Palattuaan kaikki odottaa pöydällä tekijää.
Onnekas olen siinä, että meillä on varaa nyt palkata siivooja. Mutta ei se kaaottisuutta poista, vaikka tämä osa kotitöistä on meidän hartioilta poissa. Nyt on silti aikaa olla lasten kanssa liian vähän. Huono omatunto siitä. Kaiken vapaa-ajan yrittää viettää lasten kanssa. Ts. omat menot/harrastukset on sitten lähes yöaikaan ja poissa omista unista, jos niitä haluaa pitää. Väsymys on valtava, kuten oli kotiäitinäkin olleenka, kun lapset valvoivat jatkuvasti sairauksiensa takia.
Ainakin meidän tapauksessa kaikesta kotiäitiyden haasteista huolimatta se elämä oli paljon helpompaa kuin nyt. Ei ainakaan tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, ettei ole riittävästi lasten kanssa ja tue heitä kasvussa. Ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, jos illalla lähti vaikka jumpalle, olihan jo ollut 10-12 h lasten kanssa sinä päivänä ja lapset jäivät isän hoiteisiin. Pystyi torkkumaan päivällä kun lapset nukkuivat/lepäilivät jos esim. yö oli mennyt valvoessa erinäisten sairauksien ym. takia.
Kotitoiden kanssa pystyi olemaan paljon joustavampi, kun muutaman illan tai viikonlopun sijaan saittoi hommat jakaa 7 päivälle viikon aikana. Kotityöt pystyi hoitamaan niin, että viikonloppusin pystyi viettämään ihanaa perheen keskeistä viikonloppua, jos näin halusi.
Ts. elämä oli totaalisen vapaata nykyiseen verrattuna. Toki silloinkin oli rytmiä päivässä ym. mutta se ei kuitenkaan ollut kellon kanssa kilpajuoksia kuten nyt.
Itse arvostan sekä kotiäitiyttä että työssä käymistä. Mutta itse uskon siihen, että kotiäityis on samaa arjen pöyrittämistä kuin se on työssä käyvilläkin. Työ on työtä ja toimeentulon hankkimista. Kotiäitiys voi olla työlästä perhearjen pyörittämistä, mutta se ei ole työtä ja siinä mielessä toimeentulon hankkimistä.