Kotiäitiyden rankkuus

Kyllähän tässä työn ja lasten yhdistelmässä rankinta on se jatkuva ajan puute. Tässä esimerkki eilisestä päivästä:

6.10 ulos kotiovesta
7.00 töissä
15.00 kotimatkalle
n 16 päiväkodilta kohti kotia
saman tien ruoanlaittoon (ja kiireellä)
16.30 iltaruoka
astiat koneeseen ja kone käyntiin
17.00 autoon ja viemään esikoista lasten tanssiin (alkaa 17.15)
samalla reissulla keskimmäinen musiikkivalmennukseen (alkaa 17.45)
hakemaan esikoista tanssista (loppuu 18.00)
pikaisesti ruokaostoksille
ja hakemaan keskimmäinen musiikkivalmennuksesta (loppuu 18.45)
kotona n 19
keskimmäisen pitää lukea lukuläksy vanhemmalle (kuuntelen siis sen)
esikoisella vaikeita jakolaskuja (autan siis niissä)
esikoilla seuraavana päivänä englannin sanakokeet (kuulustelen siis niitä)
klo 20 iltapala
20.30 luen iltasadun kuopukselle (joka onkin koko illan joutunut vain kulkemaan mukana)
21 lapset sängyssä ja rojahdan itse nojatuoliin puoli kuolleena
kunnes 21.30 muistan, että yksi koneellinen pyykkiä on pakko pestä (laitan sen siis koneeseen)
n 22 tyhjennän astianpesukoneen (ja laitan iltapala-astiat sinne)
n 22.30 ripustan pyykit kuivumaan
23.00 raahaudun itse nukkumaan (kello soimassa seuraavana aamuna klo 5.20, jee…)


Kotonaolossakin oli omat raskaat puolensa (olen ollut 3 lapsen kanssa kotona yhteensä n 7 vuoden ajan, joten jotain tiedän siitäkin), mutta kyllä fakta on se, että työssäkäyminen ja kodin hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa

 

Eli toi kokkailu ja omien lasten kanssa leikkiminen on sinun mielestä rankempaa työtä kuin vaikkapa sairaanhoitajan duuni, talousjohtajan, myyntineuvottelijan taikka kampaajan työ jota hän työpäivänsä ajan tekee? Että työssä käyvät äidit vain hengaavat päivänsä työpaikalla ja sitten palaavat siistiin kotiin ilman mitään velvotteita? Huomaa kyllä ettet ole juurikaan tainnut työelämässä olla ainakaan lasten teon jälkeen?

Ensinnäkin, sinä et taida osata lukea tekstiä niinkuin se kirjoitetaan? Olenko kirjoittanut noin kuin väitit "minun mielestäni" olevan? Olen vastannut vain ja ainoastaan siihen, että TYÖÄIDILLÄ olisi ne SAMAT kotityöt edessään työpäivän jälkeen kuin KOKOPÄIVÄN siellä kotona olevalla. M-e-n-i-k-ö p-e-r-i-l-l-e?

 

Kyllähän tässä työn ja lasten yhdistelmässä rankinta on se jatkuva ajan puute. ...

Kotonaolossakin oli omat raskaat puolensa (olen ollut 3 lapsen kanssa kotona yhteensä n 7 vuoden ajan, joten jotain tiedän siitäkin), mutta kyllä fakta on se, että työssäkäyminen ja kodin hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa

Tätä minä yritin sanoa.

Mutta ilmeisesti olen ymmärtänyt ketjun viestit väärin ja olen väärässä. Mun viestit ovat sitten bull shittiä..

 

Kyllähän tässä työn ja lasten yhdistelmässä rankinta on se jatkuva ajan puute. Tässä esimerkki eilisestä päivästä:

6.10 ulos kotiovesta
7.00 töissä
15.00 kotimatkalle
n 16 päiväkodilta kohti kotia
saman tien ruoanlaittoon (ja kiireellä)
16.30 iltaruoka
astiat koneeseen ja kone käyntiin
17.00 autoon ja viemään esikoista lasten tanssiin (alkaa 17.15)
samalla reissulla keskimmäinen musiikkivalmennukseen (alkaa 17.45)
hakemaan esikoista tanssista (loppuu 18.00)
pikaisesti ruokaostoksille
ja hakemaan keskimmäinen musiikkivalmennuksesta (loppuu 18.45)
kotona n 19
keskimmäisen pitää lukea lukuläksy vanhemmalle (kuuntelen siis sen)
esikoisella vaikeita jakolaskuja (autan siis niissä)
esikoilla seuraavana päivänä englannin sanakokeet (kuulustelen siis niitä)
klo 20 iltapala
20.30 luen iltasadun kuopukselle (joka onkin koko illan joutunut vain kulkemaan mukana)
21 lapset sängyssä ja rojahdan itse nojatuoliin puoli kuolleena
kunnes 21.30 muistan, että yksi koneellinen pyykkiä on pakko pestä (laitan sen siis koneeseen)
n 22 tyhjennän astianpesukoneen (ja laitan iltapala-astiat sinne)
n 22.30 ripustan pyykit kuivumaan
23.00 raahaudun itse nukkumaan (kello soimassa seuraavana aamuna klo 5.20, jee…)


Kotonaolossakin oli omat raskaat puolensa (olen ollut 3 lapsen kanssa kotona yhteensä n 7 vuoden ajan, joten jotain tiedän siitäkin), mutta kyllä fakta on se, että työssäkäyminen ja kodin hoitaminen on tuhat kertaa raskaampaa

Lisää listaasi vielä työssäoloajallesi kaikki ne kotityöt, jotka tehdään päivällä, lasten ruuat, pyykit, leikit, askartelut jne - ja sitten jatkat sitä iltaa samalla tavalla kuin sinulla

 

Ensinnäkin, sinä et taida osata lukea tekstiä niinkuin se kirjoitetaan? Olenko kirjoittanut noin kuin väitit "minun mielestäni" olevan? Olen vastannut vain ja ainoastaan siihen, että TYÖÄIDILLÄ olisi ne SAMAT kotityöt edessään työpäivän jälkeen kuin KOKOPÄIVÄN siellä kotona olevalla. M-e-n-i-k-ö p-e-r-i-l-l-e?

Kun minun työpäiväni loppuu, sinä ja minä olemme kuta kuinkin samassa tilanteessa. Eli samat hommat on edessä, tosin sillä erotuksella että mahdolliset imuroinnit, kauppareissut ja muut askareet jotka sinä olet voinut päivän aikana jo tehdä ovat minulla ja miehelläni edessä. Eli pata kattilaa soimaa, teillä ei ainakaan tippaakaan enempää ole työtä ja tekemistä kuin niillä jotka töissä käyvät.

Ja minä en pidä edes työnä lasten hoitoa, ulkoilua, ruuanlaittoa ja kotihommia, ne ovat elämää.

 

[QUOTE="vieras";27579900]Ja sun mielestä opetetaan huonolle ruoalle, jos syödään samaa ruokaa kahtena päivänä?

Ja sun mielestä lasten ei kuulu siivota omia jälkiään? Hyi helvetti, toivottavasti sun lapset ei ikinä kohtaa mun lapsia, tuollaisia en alkais kyllä kotonani kattelemaan.[/QUOTE]

Ei pelkoa, en mä niitä päästäiskään tuollaista kielenkäyttöä omaavan äidin perheeseen

Tottakai lasten kuuluu siivota omia jälkiään, mutta koneita ne eivät ole ja meillä ei kyllä alle 2-vuotiaat siivoa leikkejään tuosta noin vaan ilman että minun tarvitsis avittaa vieressä , mokomat jälkeenjäänet lapsiparkani

Ja kyllä, en mä haluaisi syödä mitään lämmitettyä eilistä ruokaa, mutta ymmärrän että sun sapuskoissa ei mitään eroa edes huomaa

 

Lisää listaasi vielä työssäoloajallesi kaikki ne kotityöt, jotka tehdään päivällä, lasten ruuat, pyykit, leikit, askartelut jne - ja sitten jatkat sitä iltaa samalla tavalla kuin sinulla

No sitä arkea olen elänyt 7 vuotta.
Silloin sentään yleensä sai ne pyykit laitettua koneeseen jo päivällä jne.
Nyt ainoa hetki on illalla lasten mentyä jo nukkumaan.

Kuten sanottu, on kotiäideilläkin paljon työtä.
Mutta oikeastaan ainoat jotka minulta puuttuu on lounaan ja välipalan laitto.
Koululaisille tarvitsee tehdä aamupalaa, iltaruokaa pitää tehdä jokatapauksessa, lapset ehtii sotkea illallakin jne.

Ja oikeasti minä olen aika monta vuotta elänyt molempia arkia enkä TODELLAKAAN väheksy kotonaolijan arjen haastavuutta.
Siltikään teillä ei ole tietoakaan siitä, miten vaikeaa on yhdistää ura ja lapset (varsinkin kun lapsilleenkin haluaisi olla riittävästi läsnä) (jota en esim eilen oikein kerinnyt olemaan kuopukselle)

 

Lisää listaasi vielä työssäoloajallesi kaikki ne kotityöt, jotka tehdään päivällä, lasten ruuat, pyykit, leikit, askartelut jne - ja sitten jatkat sitä iltaa samalla tavalla kuin sinulla

Mä askartelin ja leivoin viikonloppuna lasten kanssa. Voi että oli rentouttavaa, helppoa ja leppoisaa. Kiva oli myös ulkoilla muksujen kanssa. Jos vertaan arkea ja viikonloppua niin voi pojat että se vkl on helppoa aikaa, jää aikaa vaikka kuinka lukea, katsoa leffoja, kölliä ja pelata lasten kanssa. Viikonloput ovat lomaa vaikka siivoaisi ja tekisi kauppareissut siihen kylkeen.

 

Minua ihmetyttää millä logiikalla palkkatyön rankkuus jotenkin mitätöisi kotiäitiyden rankkuuden. Jompikumpi voi toki olla rankempaa kuin toinen, mutta ei kai se tarkoita sitä, ettei molemmat voisi olla rankkoja. Jos minä nyt tähän heittäisin jonkun syöpäkortin, niin tarkoittaisiko se sitä, ettei kenelläkään muulla voi koskaan olla rankkaa tai ajoittain jopa rankempaa kuin minulla.

Miksi ei saa sanoa, että kotiäitiys on rankkaa? Onko se joltakin sitten pois?

 

Lisää listaasi vielä työssäoloajallesi kaikki ne kotityöt, jotka tehdään päivällä, lasten ruuat, pyykit, leikit, askartelut jne - ja sitten jatkat sitä iltaa samalla tavalla kuin sinulla

Oikeasti, voiko noin tyhmiä ollakkaan? En edes ihmettele, ettet ole töissä, ei tuollaisilla tampioilla työnantajat tee yhtään mitään. Eli mun puolesta voit pysytellä siellä kotona rankassa kotitöissä kiinni maailman tappiin asti.

 

Kun minun työpäiväni loppuu, sinä ja minä olemme kuta kuinkin samassa tilanteessa. Eli samat hommat on edessä, tosin sillä erotuksella että mahdolliset imuroinnit, kauppareissut ja muut askareet jotka sinä olet voinut päivän aikana jo tehdä ovat minulla ja miehelläni edessä. Eli pata kattilaa soimaa, teillä ei ainakaan tippaakaan enempää ole työtä ja tekemistä kuin niillä jotka töissä käyvät.

Ja minä en pidä edes työnä lasten hoitoa, ulkoilua, ruuanlaittoa ja kotihommia, ne ovat elämää.

Nimenomaan,*taputtaa*, samat hommat meillä edessä illalla! EIKÄ niin kuin joku sanoi, että työäidillä olisi illalla edessä ne hommat, jotka kötiäidillä on koko päivän aikana.... (ja edelleen vinkkinä: jos siellä kotona ollaan koko päivän, niin ehkä sitä siivottavaakin kertyy enemmän, kuin että jos siellä ei ole päivällä ketään, niin kenenkäs jälkiä sinä siellä iltaisin imuroit...?)

 

No sitä arkea olen elänyt 7 vuotta.
Silloin sentään yleensä sai ne pyykit laitettua koneeseen jo päivällä jne.
Nyt ainoa hetki on illalla lasten mentyä jo nukkumaan.

Kuten sanottu, on kotiäideilläkin paljon työtä.
Mutta oikeastaan ainoat jotka minulta puuttuu on lounaan ja välipalan laitto.
Koululaisille tarvitsee tehdä aamupalaa, iltaruokaa pitää tehdä jokatapauksessa, lapset ehtii sotkea illallakin jne.

Ja oikeasti minä olen aika monta vuotta elänyt molempia arkia enkä TODELLAKAAN väheksy kotonaolijan arjen haastavuutta.
Siltikään teillä ei ole tietoakaan siitä, miten vaikeaa on yhdistää ura ja lapset (varsinkin kun lapsilleenkin haluaisi olla riittävästi läsnä) (jota en esim eilen oikein kerinnyt olemaan kuopukselle)

Mikä saa sinut luulemaan ettei kotona lapsiaan hoitavalla voisi olla myös uraa? Mietipä sitä,kuinka haastavaa se on Ja olen elänyt lapsiperhearkea parisenkymmentä vuotta jo...

 

Silloin kun olin kotiäiti niin ei tarvinnut esim. imuroida joka päivä. Ei oltu "sikolätissä." Imuroin kerran viikossa koko asunnon.

 

Nimenomaan,*taputtaa*, samat hommat meillä edessä illalla! EIKÄ niin kuin joku sanoi, että työäidillä olisi illalla edessä ne hommat, jotka kötiäidillä on koko päivän aikana.... (ja edelleen vinkkinä: jos siellä kotona ollaan koko päivän, niin ehkä sitä siivottavaakin kertyy enemmän, kuin että jos siellä ei ole päivällä ketään, niin kenenkäs jälkiä sinä siellä iltaisin imuroit...?)

No illalla siivotaan esim NIIDEN KOULULAISTEN jälkiä, jotka pääsevät sinne kotiin sotkemaan jo klo 12, kun itse tulet kotiin vasta klo 17

 

Ei pelkoa, en mä niitä päästäiskään tuollaista kielenkäyttöä omaavan äidin perheeseen

Tottakai lasten kuuluu siivota omia jälkiään, mutta koneita ne eivät ole ja meillä ei kyllä alle 2-vuotiaat siivoa leikkejään tuosta noin vaan ilman että minun tarvitsis avittaa vieressä , mokomat jälkeenjäänet lapsiparkani

Ja kyllä, en mä haluaisi syödä mitään lämmitettyä eilistä ruokaa, mutta ymmärrän että sun sapuskoissa ei mitään eroa edes huomaa

Ja sun mielestä on hirveän rankkaa ohjata omaa lastasi? No, mun mielestä se on antoisaa ja kivaa.

Ja mitä tuohon ruokajuttuun tulee, niin sun on pakko olla provo. Ei kukaan ole noin tyhmä. Hyvin kyllä vedätit tähän asti, mutta ei jaksa enää viihdyttää.

 

Minua ihmetyttää millä logiikalla palkkatyön rankkuus jotenkin mitätöisi kotiäitiyden rankkuuden. Jompikumpi voi toki olla rankempaa kuin toinen, mutta ei kai se tarkoita sitä, ettei molemmat voisi olla rankkoja. Jos minä nyt tähän heittäisin jonkun syöpäkortin, niin tarkoittaisiko se sitä, ettei kenelläkään muulla voi koskaan olla rankkaa tai ajoittain jopa rankempaa kuin minulla.

Miksi ei saa sanoa, että kotiäitiys on rankkaa? Onko se joltakin sitten pois?

Saa toki sanoa. Mutta se tuntuu vähän oudolle, jos ihminen aivan omasta tahdosta valitsee jopa vuosikausiksi tuon kotiäitiyden, vaikka kokee sen todella rankkana. Kun se ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista. Tietenkin, jos kaiken kokee rankkana, voi olla vaikea valita, mutta siloin olisi ehkä jo syytä yrittää jonkinasteista elämän- tai ainakin asenteenmuutosta.

 

[QUOTE="vieras";27579980]Oikeasti, voiko noin tyhmiä ollakkaan? En edes ihmettele, ettet ole töissä, ei tuollaisilla tampioilla työnantajat tee yhtään mitään. Eli mun puolesta voit pysytellä siellä kotona rankassa kotitöissä kiinni maailman tappiin asti. [/QUOTE]

Ihana No minä olen kymmenen ihmisen työnantaja, että siitä lähdetään... Ja kyllä, teen töitä, joka päivä...

 

[QUOTE="fds";27580014]No illalla siivotaan esim NIIDEN KOULULAISTEN jälkiä, jotka pääsevät sinne kotiin sotkemaan jo klo 12, kun itse tulet kotiin vasta klo 17[/QUOTE]

Ja niitä KOULULAISIA ei ole kellään muilla kuin työäideillä? Aamupäivän imurointi auttaakin siihen kovasti etukäteen Ja MITÄ, eikö sun KOULULAISET ole siistejä, kun jonkun alle 2-vuotiaatkin jo on, hyvänen aika...

 

[QUOTE="alma";27580019]Saa toki sanoa. Mutta se tuntuu vähän oudolle, jos ihminen aivan omasta tahdosta valitsee jopa vuosikausiksi tuon kotiäitiyden, vaikka kokee sen todella rankkana. Kun se ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista. Tietenkin, jos kaiken kokee rankkana, voi olla vaikea valita, mutta siloin olisi ehkä jo syytä yrittää jonkinasteista elämän- tai ainakin asenteenmuutosta.[/QUOTE]

No eikö ihan yhtä lailla voisi sitten ihmetellä niitä, jotka menevät töihin, vaikka voisivat jäädä kotihoidontuella kotiin, jos se työnteon ja lapsenhoidon yhdistäminen on niin kamalan rankkaa. Ja ainahan työnkin voi vaihtaa kevyempään. Eihän sitä pakko ole olla toimitusjohtaja, jos se on niin kamalan rankkaa, eikös?

 

Minua ihmetyttää millä logiikalla palkkatyön rankkuus jotenkin mitätöisi kotiäitiyden rankkuuden. Jompikumpi voi toki olla rankempaa kuin toinen, mutta ei kai se tarkoita sitä, ettei molemmat voisi olla rankkoja. Jos minä nyt tähän heittäisin jonkun syöpäkortin, niin tarkoittaisiko se sitä, ettei kenelläkään muulla voi koskaan olla rankkaa tai ajoittain jopa rankempaa kuin minulla.

Miksi ei saa sanoa, että kotiäitiys on rankkaa? Onko se joltakin sitten pois?

Sehän kertoo vaan siitä, että osa ihmisistä on ahkeria ja osa laiskoja. Laiskojen mielestä kotityöt on rankkoja, vaikka muita töitä ei olisi. Ahkerien mielestä kotityöt eivät ole rankkoja, vaikka ne tekisi työpäivän jälkeen.

 

En viitsi olla kotona ja anella sossulta rahaa. Pakko käydä töissä.

 

Nimenomaan,*taputtaa*, samat hommat meillä edessä illalla! EIKÄ niin kuin joku sanoi, että työäidillä olisi illalla edessä ne hommat, jotka kötiäidillä on koko päivän aikana.... (ja edelleen vinkkinä: jos siellä kotona ollaan koko päivän, niin ehkä sitä siivottavaakin kertyy enemmän, kuin että jos siellä ei ole päivällä ketään, niin kenenkäs jälkiä sinä siellä iltaisin imuroit...?)

Meillä on koira. Ja toisekseen olemmehan me illat ja viikonloput kotona, leivinuunin lämmitykset jne. tuovat roskaa. Pyykkiä kertyy yhtä paljon kuin jos lojotettaisiin kotona. Kuten joku kirjoittikin, laitat tasan lounaan ja välipalan enemmän ruokaa tarjolle, meillä on ihan samat aamutoimet kuin teilläkin mutta luultavasti paria tuntia aiemmin vain, samaten pukemiset, petien petaamiset ja muut normaalit hommat. Meillä on aina perussiistiä koska näen vaivaa sen asian eteen. Mutta kuten sanottu, sinä voit jo päivällä hoitaa juoksevat asiat. Sinä voit jo päivällä huudattaa sen imurin ja heiluttaa luuttua. Sinä voit päivällä kokkailla ruokia illaksi. (meilläkin joka päivä eri ruoka josta minä ja mies otetaan lounaseväät mukaan). Sinä voit antaa pitkin päivää sitä lämpöä ja läheisyyttä lapsille, siitä olen sinulle kateellinen kun itse en siihen pysty. Minä hoidan pyykkihommat myöhäisillassa ja teen iltamyöhällä sellaisia juttuja joihin en päivällä pysty kun olen töissä, kuten vaikkapa joululahjajuttuja, kaappien siivoamista, laskunmaksua, parisuhdeaikaa. Luppoaikaa ei arkisin juurikaan ole. Ymmärrätkö? Töissä olen töissä työajan, se tuo leivän pöytään ja meillä on varaa tehdä kivoja juttuja lomilla ja viikonloppuisin, varaa maksaa talolainaa ja varaa kustantaa lasten harrastuksia jne.

 

[QUOTE="vieras";27580038]Sehän kertoo vaan siitä, että osa ihmisistä on ahkeria ja osa laiskoja. Laiskojen mielestä kotityöt on rankkoja, vaikka muita töitä ei olisi. Ahkerien mielestä kotityöt eivät ole rankkoja, vaikka ne tekisi työpäivän jälkeen.[/QUOTE]

Ja jonkun mielestä ne on vaan rankkoja silloin kun ne tekee joku toinen kuin kotiäiti

 

[QUOTE="vieras";27580038]Sehän kertoo vaan siitä, että osa ihmisistä on ahkeria ja osa laiskoja. Laiskojen mielestä kotityöt on rankkoja, vaikka muita töitä ei olisi. Ahkerien mielestä kotityöt eivät ole rankkoja, vaikka ne tekisi työpäivän jälkeen.[/QUOTE]

No niin. Eli miksi tästä asiasta väännetään, jos rankkuuden kokemus on subjektiivista. Minulle esimerkiksi elämä monin kohdin on todella rankkaa ja olen laiska ihminen, mutta tekeekö se minusta jotenkin tyhmemmän tai huonomman ihmisen tai tarkoittaako se sitä että olen väärässä?

 

Meillä on koira. Ja toisekseen olemmehan me illat ja viikonloput kotona, leivinuunin lämmitykset jne. tuovat roskaa. Pyykkiä kertyy yhtä paljon kuin jos lojotettaisiin kotona. Kuten joku kirjoittikin, laitat tasan lounaan ja välipalan enemmän ruokaa tarjolle, meillä on ihan samat aamutoimet kuin teilläkin mutta luultavasti paria tuntia aiemmin vain, samaten pukemiset, petien petaamiset ja muut normaalit hommat. Meillä on aina perussiistiä koska näen vaivaa sen asian eteen. Mutta kuten sanottu, sinä voit jo päivällä hoitaa juoksevat asiat. Sinä voit jo päivällä huudattaa sen imurin ja heiluttaa luuttua. Sinä voit päivällä kokkailla ruokia illaksi. (meilläkin joka päivä eri ruoka josta minä ja mies otetaan lounaseväät mukaan). Sinä voit antaa pitkin päivää sitä lämpöä ja läheisyyttä lapsille, siitä olen sinulle kateellinen kun itse en siihen pysty. Minä hoidan pyykkihommat myöhäisillassa ja teen iltamyöhällä sellaisia juttuja joihin en päivällä pysty kun olen töissä, kuten vaikkapa joululahjajuttuja, kaappien siivoamista, laskunmaksua, parisuhdeaikaa. Luppoaikaa ei arkisin juurikaan ole. Ymmärrätkö? Töissä olen töissä työajan, se tuo leivän pöytään ja meillä on varaa tehdä kivoja juttuja lomilla ja viikonloppuisin, varaa maksaa talolainaa ja varaa kustantaa lasten harrastuksia jne.

Voe tokkiinsa, kun tässä joutuu toistamaan itseään. Joten enpä tee niin, jos ei , tuollakaan työssäkäymisellä, osaa lukea teksteäni, niin nou kän duu Ja meillä on myös koir(i)a )