Kotiäitien Suomi(ko)?

Jauhan tästä iänikuisesta aiheesta mutta maikkarin uutisissa oli just juttua kuinka Suomesta on tullut kotiäitien maa ja että 2/3 alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona. En kuitenkaan tunne kuin yhden äidin joka on ollut niin pitkään kotona. Suurin osa tutuista on vienyt tai vie lapsensa hoitoon 1,5-2 vuoden iässä. Jotkut jopa paljon aikaisemmin. Missä ihmeessä nämä kotiäitien joukot piileskelevät? Ja miten he pärjäävät taloudellisesti? Uutisissa mainostettiin, että alle 3-vuotiaiden kotihoito on taloudellisesti hyvin tuettua. Saavatko kaikki muut hoitovapaalaiset jotain sellaista tuloa, mistä mä en ole tietoinen? Koska mun kotihoidontuki tekee aika pienen summan kuukaudessa enkä saa kuntalisääkään.

Itse palaan osa-aikaisesti töihin kun pikkuinen on 1,5-vuotias. Tuntuu kurjalta viedä lapsi edes osa-aikaisesti hoitoon niin pienenä mutta tällaisella tuella ja miehen palkalla ei vaan pärjätä kun säästöt on käytetty.

 

Mä olin neljä ja puoli vuotta kotona, eli kuopus meni hoitoon ollessaan 2v3kk.
Säästin ihan simona ennen esikoista ja loppua kohti mentiin miehen tuloilla. Onneksi mulla oli työ johon palata.
Mut kahden pienen äitinä ei niin vaan shoppailla, joten ei sitä rahaakaan niin mene. Kunhan lapsille on tarvittava.
(Ai niin, mä olin semmonen verskahousukotiäiti pahimmasta päästä. Mutta vain siksi että noilla lapsosilla on valloittava tapa pyyhkiä nassunsa ja tassunsa minuun...)

 

Paljon teillä on asumis ja ruoka menot? Asun kaksin vuoden ikäisen tytön kanssa ja pärjätään hyvin.. Tosin saan myös toimeentulotukea.. Mutta ruoassa pystyy kyllä paljon säästämään jos vaan haluaa..

 

Mä olin keskimmäisen kanssa sen 3v kotona (jonka jälkeen olin hetken töissä ) ja nuorin on nyt 1v3kk ja olen edelleen kotona. Töitä etsin,mutta ei tunnu etsivälle löytyä,mutta toisaalta ei nyt mikään tulenpalava kiirekään ole.

Tiukkaa on,se on myönnettävä. Mitään säästöjä meillä ei ole mistä ottaa rahaa pahana päivänä. Mies maksaa lainat,vakuutukset ja melkeinpä kaikki muutkin laskut. Mulla on mun omat laskuni mitkä hoidan itse ja ostan meille ruuan suurimmaksi osaksi. Meitä taloudessa siis 5 henkeä ja trkoin saa laskea,että rahat riittää. Mutta ei me nälässäkään olla kertaakaan oltu ja lapsilla on kunnon vaatteet mitä laittaa päälle. Sen kummempaan ylimääräiseen ei rahaa ole,mutta kyllä näinkin pärjää kun laskee rahansa ja on tarkkana. Sen tässä on kyllä oppinut,että miten saa halvallakin tehtyä hyvää ruokaa ja mitä kannattaa ostaa,että pärjää ilman kaupassa käyntiä edes muutaman päivän.

 

No, meidän tilanne on se, että asuntolainaa on vielä kohtuu paljon. Ja autolainaa. Mies maksaa elareita kahdesta vanhemmasta lapsestaan. Erityisruokavalio nielee myös rahaa (maidoton, gluteeniton) vaikka teen mahdollisimman paljon ruokaa itse ja yritän siinä säästää. Siihen päälle vielä ne tavanomaiset laskut. Mitään kulutusjuhlaa ei tosiaankaan vietetä. Toisaalta ei tässä nälkääkään nähdä. Mutta kun säästöt on käytetty, ei ole mitään pelivaraa, jos esim. kodinkone hajoaa tai auto kaipaa korjausta.

 

Oppa: Tuo on totta,että allergiat sekoittaa pakkaa melkoisesti. Meillä oli keskimmäinen moniallerginen ja silloin kyllä oli revittävä rahat selkänahasta ennen kuin Kelan tuet alkoi pyörimään. Mutta siitäkin selvittiin...jotenkin.

Ja minusta kotihoidontuki on ihan naurettavan pieni. Jos meidän taloudessa ei olisi miestä joka tienaa niin ei tässä pärjättäisi oikein mitenkään.

 

Muakin ihmetyttää missä ne yli 2 vuotiaiden kotiäidit oikein luuraa, kun ei niitä näy missään =) Mun poika on 1v8kk ja monet ihmettelee, että oonko mä vieläkin vaan kotona. Tällä hetkellä mekin ollaan aika paljon eletty säästöjen varassa, koska mies on opiskelija ja minä kotihoidon tuella. Mutta me asutaan vuokralla kaksiossa eikä meillä ole mitään lainaa lyhennettävänä. Pikkusen pitää joka kuukausi ottaa säästötililtä rahaa, kunnes mies menee kesäksi töihin ja saadaan sitten taas säästettyä.

 

Kuulostaa kyllä mustakin tosi isolta osalta tuo 2/3, just kun ajattelee omaa tuttavapiiriä. Mutta ehkä siinä hämää se, että perheissä, joissa on useampi lapsi, ne isommatkin hoidetaan kotona samalla kuin pienet (siis ennen kuin varsinainen hoitovapaa alkaa)? Ja jos monilapsisissa perheissä äiti on useammin kotiäitinä kuin yhden tai kahden lapsen perheissä, niin kotona hoitavien perheiden määrä on silloin pieni, mutta kotihoidossa olevien lasten lukumäärä iso? (öh ymmärtääköhän tästä mitään...)

Rahasta ja sen riittävyydestä; keskiluokkaisena keskituloisena olen huomannut, että paremmin tulisi toimeen, jos olisi kunnolla köyhä. Meillä toisen palkka + kotihoidontuki on sen verran iso, että mitään lisiä (esim. se kotihoidontuen lisä mikä onkaan nimeltään) tai muita tukia (esim. asumistuki) ei saa. Ja sitten kun sattuu omistamaan vähän perittyä omaisuutta, jota ei missään tapauksessa kannata tällä hetkellä myydä, mutta josta ei ole mitään hyötyäkään, niin se kuitenkin katsotaan varallisuudeksi kaikissa kelan ja esim. kaupungin tai VVO:n halpojen vuokra-asuntoja hakiessa. Ja velkaa taas ei lasketa mukaan. Eli asuminen on tosi kallista, vaikka asuukin vuokralla, kun vuokra-asunnon saa vain vapailta markkinoilta.

Eli pitäisi olla joko ihan varaton ja tuloton tai sitten hyvätuloinen ja velaton!

 

No mä olen kotiäiti...mutta en olisi ilman säästöjä. Pystymme kitkuttamaan siihen asti, kun poika 2v9kk. Olen kanssa miettinyt, että millaiset tulot oikeesti niillä 2/3 osan kotiäitien miehillä on, vai saako tosiaan toiset niin paljon enemmän tukea kuin toiset? Tuskin...Ehkä se taika on niissä säästöissä. Nyt töihin mennessä alan taas säästämään, jotta olisi mahdollisuus vielä joskus olla kotona, jos lisää lapsia siunaantuu.

 

Meillä ei ole säästöjä ja miehen palkkakin keskitasoa pienempi, ollaan 6 henkinen perhe ja ihan mukavasti pärjätään vaikka kotona olenkin/olisinkin pidempään.
Siis mahdollisuus olisi olla kotona siihen, kunnes kuopus täyttää 3v (isompien lasten (3kpl) ollessa pieniä olin 7v kotiäitinä ), mutta luultavasti haluan syksyllä jo palata töihin, kuopus silloin n. 1v7kk.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot...lainaa on meilläkin =)

 

No miä olen ollut jo useamman vuoden kotona (itse asiassa reilun 7v josta välillä 4kk työtä maistelemassa). Meitä on 7henk ja on velkaakin. Mutta lainanlyhennykset on varmaan pienemmät mitä monilla muilla.

Ylimääräistä ei ole eikä tule mutta ruoka pöytään saadaan. Josta tästä nyt töihin palaisin niin hoitomaksuja menisi 2:sta täyspäiväisesti (1v5kk ja 4v), samoin ekaluokkalainen tarvitsisi aamu sekä iltapäivähoidon. Loppujen lopuksi siitä palkasta ei niin paljoa käteen jää että siihen rumbaan mukaan tässä vaiheessa lähtisin.

Niin ja eiköhän tuolla miehellä oli suht. norm. palkka, ei suuri eikä pieni... Jotain keikkaa oon itse joskus v.loppuisin tehnyt lisätulona ja kiva lisä on ollut tähän eloon.

 

No en kyllä tiedä yhtään äitiä, joka olis hoitanut lastaan kotona 3-vuotiaaksi, mutta tunnen parikin perhettä, jossa isä on äidin palatessa jäänyt kotiin ja lapset ovat olleet kotihoidossa 3-vuotiaiksi.

 

Jos on valmis supistamaan omista menoistaan ja turhaakkeesta niin uskon että moni pystyisi olemaan kotona tuon 3-vuotta jos haluaa. Tietysti tämä edellyttää että toinen vanhemmista on palkkatöissä. Musta tuntuu että moni äiti lähtee töihin tänäpäivänä ennemminkin sen takia että ei halua/jaksa olla enää kotona vaan kaipaa työtä/aikuiskontakteja/elämää kodin ulkopuolella . Ja moni käyttää taloudellista tilannetta "verukkeena" päästä töihin, koska ei halua sanoa ääneen ettei jaksa enää olla kotona.

Itsellä se tilanne että asuntolaina on iso. Mies keskivertopalkkalainen ja vallan mainiosta ollaan pärjätty. Ollaan katsottu mitä ostetaan ja turhaakkeista olen luopunut. Sen kummalisempaa ei ole tarvittu. Aion olla kotona siihen asti kun poika on 2 1/2 v, en 3 -vuotta koska HALUAN mennä töihin. Kuitenkin olen kotona lapsen takia, koska koen että lapsen paras kasvuympäristö on koti. Nautin myös suunnattomasti tästä ajasta olla kotona ja nähdä/kokea kaikki mitä lapsi oppii ja olla täysillä mukana lapsen eämässä.

 

Pienet menot, asuinpaikan kalleus, miehen tulojen suuruus... Varmaan nämä kaikki vaikuttavat. Samoin se, miten pitkälle on valmis tinkimään kaikesta. Esim. meillä ei ole luovuttu harrastuksista, vaikka mun ja miehen liikuntaharrastus vie yhteensä n. 90 e/kk. Tytön muskariinkin meni rahaa. Mutta ajattelemme että ne tuovat terveyttä ja hyvinvointia. Ilmaiseksikin voi toki harrastaa liikuntaa (teemme pitkiä kävelylenkkejäkin) mutta ei sitä omaa lajia, josta pitää eniten.

Mutta ihmettelen kyllä, että jos 2/3 alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona, niin miten päivähoitoon on jatkuvasti jonoja varsinkin suurissa kaupungeissa ja päiväkotiryhmät ovat ylisuuria? Eikös päivähoidossa pitäisi olla kovastikin väljyyttä, jos kerran eletään kotiäitien Suomessa? Jossain luki että päivähoidosta leikattiin edellisen laman aikana, mutta siitäkin on jo 15-17 vuotta aikaa, joten heijastuvatko ne vaikutukset muka enää?

 

moni äiti lähtee töihin tänäpäivänä ennemminkin sen takia että ei halua/jaksa olla enää kotona vaan kaipaa työtä/aikuiskontakteja/elämää kodin ulkopuolella . Ja moni käyttää taloudellista tilannetta "verukkeena" päästä töihin, koska ei halua sanoa ääneen ettei jaksa enää olla kotona.

Tästä olen niin samaa mieltä =) Tosin moni voi olla erimieltä...mutta
Kyllä sitävoi olla kotona, JOS haluaa...pitää vaan tehdä ne menot pienemmiksi =)
Jättää turhakkeet pois, maksaa lainaa vähemmän/kk jne jne...kaikkeen löytyy ratkasu, jos on halua =)

 

Mutta ihmettelen kyllä, että jos 2/3 alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona, niin miten päivähoitoon on jatkuvasti jonoja varsinkin suurissa kaupungeissa ja päiväkotiryhmät ovat ylisuuria? Eikös päivähoidossa pitäisi olla kovastikin väljyyttä, jos kerran eletään kotiäitien Suomessa? Jossain luki että päivähoidosta leikattiin edellisen laman aikana, mutta siitäkin on jo 15-17 vuotta aikaa, joten heijastuvatko ne vaikutukset muka enää?

Tää on ihan mutu-juttu, mutta musta tuntuu, että kunnat ovat karsineet jo pitkään päivähoidon resursseja ja päiväkodit pyörivät äärirajoillaan. Jos lapsimäärä vähenee, vähennetään henkilökuntaakin samassa suhteessa mm. siten ettei uusita määräaikaisia työsopimuksia. Ruuhkaa on siis riippumatta siitä, paljonko lapsia on päivähoidossa/kotihoidossa.

Ja onko tuossa tutkimuksessa laskettu siis osuus kaikista alle kolmevuotiaista. Jos esim. kaikki lapset olisivat kotihoidossa 1,5-vuotiaiksi ja kaikki olisivat päivähoidossa 1,5-3-vuotiaina, niin matemaattisesti puolet alle kolmevuotiaista olisi kotihoidossa. Tutkimuksessa ei siis välttämättä tarkoiteta, että 2/3 2-3-vuotiaista on kotihoidossa.

 

No en kyllä tiedä yhtään äitiä, joka olis hoitanut lastaan kotona 3-vuotiaaksi, mutta tunnen parikin perhettä, jossa isä on äidin palatessa jäänyt kotiin ja lapset ovat olleet kotihoidossa 3-vuotiaiksi.

Mun tuttavapiirissä tuo äidin 3v kotona oleminen ei ole ollenkaan outo ilmiö. Ja niinkuin tuossa aiemminkin jo kirjoitin niin lisään vielä,että vähälläkin tulee toimeen.

 

Hyvä pointti, Muori! =) Juuri tuota ajoin takaa: tilastot ja niiden uutisointi on vähintäänkin epäselvää ja jopa harhaanjohtavaa. En oman mutu-tuntumani perusteella usko alkuunkaan että 2/3 lapsista olisi kotona 3-vuotiaiksi. En nyt väitä omaa tuttavapiiriotostani tilastollisesti merkittäväksi, mutta kyllä aika moni tuntuu vievän lapsensa päivähoitoon jo hyvissä ajoin ennen kuin 3 vuotta tulee täyteen.

Tuo mitä sanoit päivähoidon resurssoinnista pitää varmasti myös paikkansa. Ilmeisesti leikkauksia ja karsimista jatkettiin nousukaudellakin ihan surutta. Ja muistaakseni Hesari uutisoi taannoin, että Espoon kaupunki yllättyi epämieluisasti, kun niin monet vanhemmat toivatkin lapsensa päivähoitoon jo vuoden ikäisenä eivätkä jääneetkään kotiin, kuten kunta oli toivonut/laskeskellut. Ja Espoo on sentään Suomen varakkaimipien kuntien joukossa.

Tuosta vielä, mitä SEE ja Jahvetti sanoivat... En usko että se on niin yksioikoista ja mustavalkoista että vanhemmat voisivat hoitaa lapsensa kotona jos vaan viihtyisivät siellä ja haluaisivat karsia menoja ja turhakkeita. Ulkopuolisten on aina vaikea arvioida toisten elämäntilannetta ja rahan käyttöä, mutta kaikkien puolisot eivät ole edes niitä keskituloisia - omakin puolisoni työskentelee ns. matalapalkka-alalla. Ja ihmiset kokevat niukkuuden eri tavalla. Itse stressaan ja huolestun kovasti jos tili on nollilla eikä ole mitään ns. pahan päivän varalle. Viihdyn ihan hyvin kotiäitinä enkä edes ajattele että oma viihtymiseni on tässä oleellista vaan lapsen hoito, mutta jos joudun kovasti murehtimaan rahan riittämistä, voi olo kääntyä ihan toisenlaiseksi. Hyvä ystäväni kertoi, että hänestä oli lapsena raskasta, kun heidän 5-henkinen perheensä eli yhdessä vaiheessa pelkästään äidin palkalla ja koko ajan oli huoli rahasta ja pärjäämisestä. Se on vaikuttanut hänen elämäänsä myöhemminkin: taloudellisen turvan varmistamisesta on tullut hänelle tärkeää.

 

Hyvä pointti, Muori

Tuosta vielä, mitä SEE ja Jahvetti sanoivat... En usko että se on niin yksioikoista ja mustavalkoista että vanhemmat voisivat hoitaa lapsensa kotona jos vaan viihtyisivät siellä ja haluaisivat karsia menoja ja turhakkeita. Ulkopuolisten on aina vaikea arvioida toisten elämäntilannetta ja rahan käyttöä, mutta kaikkien puolisot eivät ole edes niitä keskituloisia - omakin puolisoni työskentelee ns. matalapalkka-alalla. Ja ihmiset kokevat niukkuuden eri tavalla. Itse stressaan ja huolestun kovasti jos tili on nollilla eikä ole mitään ns. pahan päivän varalle. Viihdyn ihan hyvin kotiäitinä enkä edes ajattele että oma viihtymiseni on tässä oleellista vaan lapsen hoito, mutta jos joudun kovasti murehtimaan rahan riittämistä, voi olo kääntyä ihan toisenlaiseksi. Hyvä ystäväni kertoi, että hänestä oli lapsena raskasta, kun heidän 5-henkinen perheensä eli yhdessä vaiheessa pelkästään äidin palkalla ja koko ajan oli huoli rahasta ja pärjäämisestä. Se on vaikuttanut hänen elämäänsä myöhemminkin: taloudellisen turvan varmistamisesta on tullut hänelle tärkeää.

Juuri siksi kirjoitinkin että Moni vanhempi voisi, en kaikki, sehän on nyt itsestään selvää että on erilaisia tilanteita, mutta jos nyt puhutaan yleisellä tasolla....

 

Munkaan ystävissä ei ole ketään, joka olisi ollut kotona pitkään. Siis lähinnä sinne 1-1,5 vuotiaaksi varmaan suurin osa.
Itse menen töihin kun vaavi 1v5kk. Moninaisin ajatuksin siitä, kiva päästä töihin ihmisten ilmoille ja pois vauva-arjesta, mutta samalla haikeata irrottautua päiviksi pojasta ja pelottaakin koko päivähoitoon sopeutuminen.
Me ollaan varmaan aika keskituloisia, miehen palkka nyt ei ole järin suuri, muttei ihan minimikään. On asuntolainaa ja muita lainoja, eikä millään pystyttäisi elämään jos ei molemmat olisi pian töissä. Lainaa maksetaan nyt hoitovapaan aikana pelkkiä korkoja, mutta ei sillä voi kauaa kituuttaa kun muuten maksetaan asuntoa vielä kuoltuammekin.
Meillä on vain 1 lapsi, ehkä isommalla lapsiluvulla saa enemmän tukeakin ja suhteessa vähemmän menoja? Jokaiselle ei tarvitse ostaa kaikkia tavaroita ja vaatteita uusina ja tulee enemmän hoitotukea ja lapsilisää. En osaa sanoa...
Maalla visiin useampi on kotona, mutta saattaa samalla hoitaa vähän tilaakin, jotain eläimiä tai viljelyksiä... Tai sitten menee ihan metsään tämäkin arvaus =)

 

ehkä isommalla lapsiluvulla saa enemmän tukeakin ja suhteessa vähemmän menoja? Jokaiselle ei tarvitse ostaa kaikkia tavaroita ja vaatteita uusina ja tulee enemmän hoitotukea ja lapsilisää. En osaa sanoa...

Ainoa asia, jota useampilapsisessa perheessä saa enemmän on lapsilisä, MUTTA...kyllähän nuo esiteinitkin kuluttaa ihan eritavalla, kuin 1v
Mitä isompi perhe, sitä isommat menot vaikkei suhteessa enempää rahaa tulekaan...
Mm meillä lastenharrastusmenot on 200-250e/kk...moni 1v ei noin kalliita harrastuksia harrastele

Mutta jokaisen perheen tilanne on tosiaan eri, mutta ihan yleisellä tasolla monessa tapauksessa olisi mahdollisuus, jos olisi halua...

Tiedän mm monta perhettä, joissa 1-2 lasta, jopa isommat tulot kuin meillä, lainaa suunilleen sama, mutta ei ole varaa jäädä kotiin...!?!?

 

Hyvä ystäväni kertoi, että hänestä oli lapsena raskasta, kun heidän 5-henkinen perheensä eli yhdessä vaiheessa pelkästään äidin palkalla ja koko ajan oli huoli rahasta ja pärjäämisestä. Se on vaikuttanut hänen elämäänsä myöhemminkin: taloudellisen turvan varmistamisesta on tullut hänelle tärkeää.

No, ei onneksi noin tiukkaa ole....juuri mistään ei ole tarvinnut tinkiä =)
Ruuasta voi aina tinkiä, jos tiukkaa tekee :kieh: Meillä siis...
Eli vaikka pienillä tuloilla eletään, niin mistään köyhyydestä ei voida puhua =)

 

Tuli muuten mieleen, että mitä tässä ketjussa ihmiset pitää pienenä/suurena palkkana...? :wave:

 

Munkin mielestä tuo 2/3 kuulostaa paljolta kun katsoo omaa tuttavapiiriä, kyllä suurin osa palaa töihin aiemmin, vaikka joukosta löytyy kyllä joitakin pidempäänkin kotona olevia. Mä olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien eli reilut kolme vuotta, tosin asiaan vaikuttaa pitkälti tuo yksivuotias pikkuveli. Toivon voivani olla kotona vielä vuoden pari, saa nähdä... raha ratkaisee kyllä meillä. :/ Mies ei ole mikään suurituloinen joten aika tiukille vetää... kaikesta säästetään mistä vaan voidaan, mutta kyllä joka sentin saa laskea, varsinkin nyt kun miehellä alkaa lomautukset. Mutta ollaan tässä toistaiseksi pärjäilty... =)

Ymmärrän kyllä hyvin jos joku joutuu ihan taloudellisten seikkojen vuoksi palaamaan työelämään aiemmin kuin haluaisi, saattaa se olla itselläkin vielä edessä. Jokseenkin pärjäillään tässä normaalimenoilla, mutta aina voi tulla jotain yllättävää. Laskeskelin tässä sairaskassan kuiteista että lokakuun jälkeen reilusti yli tuhat euroa on mennyt meillä pelkästään lasten lääkäri- ja lääkekuluihin, onneksi sentään jokunen satanen ollaan saatu takaisin sairaskassasta. Nyt tuntuu pahin sairastelukierre pysähtyneen, mutta jos vielä samaan malliin jatkuisi niin pakko olisi joko lähteä töihin tienaamaan tai siirtyä käyttämään pelkästään julkisia terveydenhuoltopalveluita. :/

 

Ja onko tuossa tutkimuksessa laskettu siis osuus kaikista alle kolmevuotiaista. Jos esim. kaikki lapset olisivat kotihoidossa 1,5-vuotiaiksi ja kaikki olisivat päivähoidossa 1,5-3-vuotiaina, niin matemaattisesti puolet alle kolmevuotiaista olisi kotihoidossa. Tutkimuksessa ei siis välttämättä tarkoiteta, että 2/3 2-3-vuotiaista on kotihoidossa.

Ahaa-elämys... mutta näinhän se menee, selittää tämän tutkimustuloksen. Eli jos alle vuoden ikäiset hoidetaan kotona niin sehän olisi jo 1/3 alle 3-vuotiaista, eli voitaisiinkohan tästä päätellä, että hoidossa aloitettaisiin keskimäärin 2-vuotiaana?