En ymmärrä miksi naisten pitää rueta haastamaan riita ja miksi ei anneta jokaisen tehdä omat ratkaisunsa asiassa ja kunnioiteta äitejä/isejä ja luoteta heidän omaan arviointikykyyn?
Eipä tullut yhtään väljempää hoitopaikkoihin vaikka osa vanhemmista Espoossa ja Vantaalla ottivat lapsensa pois hoidosta kuntalisän poistuttua, koska hoitopaikkoja vähennettiin ja suljettiin sitä mukaa kun lapsia väheni. Yhtä vaikeaa, ellei jopa vaikeampaa on nyt saada lasta hoitoon.
Ja mitä tulee tuohon "ennen vanhaan" -aiheeseen, niin ihmisten elämä on muuttunut ja tulee muuttumaan monella tavalla, jota ei kaikkea pystytä edes ottamaan huomioon. Vaikka aiemmin olisikin lapset hoidettu kotona, niin kuka voi varmaksi sanoa onko se ollut hyväksi lapselle? Asiahan tulee todetuksi vasta kun kyseinen sukupolvi on 20-30 v. Olivatko kouluampujat onnellisesti koti- vai päivähoidossa? Ja missä olivatkin, niin saivatko tarpeeksi elämän eväitä, keinoja ratkaista ongelmia? Ennen on ollut enemmän perheväkivaltaa, lapsia ei ole pidetty lapsina vaan pieninä aikuisina, ei ollut leluja, ei viihdettä ja lapset ovat monella tavalla osallistuneet perheen toimintaan, siivonneet, hoitaneet nuorempia. Mukana ovat olleet isovanhemmat ja muut sukulaiset. Perheen rakenne on nyt ihan toisenlainen.
Meidän perheessä vanhempi lapsi on hoidossa osa-aikaisesti ja nuorimmainen on kotona. Syynä tähän järjestelyyn on minun vakava masennus ja heikot psyykkiset voimat. Välillä harmittaa, mutta silti asioita punnittuani olen sitä mieltä, että näin on kaikille parempi. Sukulaiset asuvat 500-600 kilometrin päässä, eikä heistä ole tukiverkoksi millään tavalla. Minä voin ihan rehellisesti asiaa kaunistelematta tai peittelemättä sanoa, että äitiyteni on ollut hukassa. Ja se taas johtuu omasta lapsuudestani, koska oman äitini äitiys oli myös hukassa. Mutta hän teki sen virheen, ettei laittanut meitä päivähoitoon vaan piti ahdistavassa välinpitämättömyyden (=vapaan kasvatuksen) ilmapiirissä kotona. Niin paljon toivoin lapsena kaiken aikaa, että saisin olla tekemisissä terveiden, hyvien, normaalien ihmisten kanssa! Vapaan kasvatuksen vuoksi en äidiksi tultuani tiennyt yhtään kuinka omia lapsiani pystyn kasvattamaan, milloin syödään, nukutaan, miten leikitään. Päivähoitopaikka on tukenut minua paljon näissä asioissa ja olen siitä hyvin kiitollinen ja onnellinen joka päivä.
Aloittajalle toivoisin ymmärrystä, kunnioitusta ja empatiaa kanssakulkijoita kohtaan. Kukaan ei voi täysin tietää millä perusteella kukin on valinnut tiensä ja tapansa elää. Harvapa meistä kaataa ongelmansa ja syntinsä toisen niskaan (paitsi netissä) vaan näyttää suht ok:lta ulospäin. Näin ainakin minä teen. Varmaan meidänkin hoitopaikassa joku katselee minun toimintaa "pahalla silmällä", tietämättä asiaa sen tarkemmin. Olkaamme armollisia toisiamme kohtaan. Tämä keskustelu on hyvä, jos tässä oikeasti pohditaan mistä asiat johtuvat ja toivottavasti tästä jotain hyvää seuraa.
