Koti vai työ

Totta toinen puoli, mutta toisaalta kun lapsia saadaan vähemmän, myöhemmin ja harkitummin kuin aiemmin, halutaan heihin panostaa mm. kotihoidon muodossa. Näin minä ainakin ajattelen omista lapsistani: mielestäni minä olen pienelle lapselleni se paras hoitaja isän lisäksi; mitkään päiväkodin virikkeet tai vieras syli ei voi korvata meitä vanhempia. Ensimmäiset kolme vuotta ovat psykologisesti lapselle niin tärkeitä ja merkittäviä.


Ei kai ole tarkoituskaan että päiväkoti korvaa äidin tai isän? Siellä lapsesta pidetään huolta kun vanhemmat ovat työssä ansaitsemassa elantoa. Kyllä äiti tai isä on (toivottavasti ja yleensä) parempi hoitaja, joskin vastakkaistakin ilmiötä yhteiskunnassa esiintyy.

Äidistä ei tee parempaa se että on kotona eikä ansiotyössä eikä lasta onnellisempaa se että äiti on kotona eikä lisäksi myös ansiotyössä. Äidin/isän mitta ei ole se, onko hän ansiotyössä vai ei. Siihen tarvitaan muuta(kin).

Jokaisella on erilainen tausta ja mahdollisuudet olla kotona ja toisaalta mahdollisuus olla mukana ansiotyössä. Myös varallisuudet ovat erilaiset: rahaa tarvitaan aina jokin minimimäärä elämiseen. Opintolaina ja asuntolaina ei ainakaan kannusta jäämään kotiin. Velan maksua ei voi siirtää tulevaan, vaan perusturvakin on hyvä olla olemassa. Joku luottaa perusturvassa kuntaan, joku avio-onneen ja joku muu siihen että on ansiotyö. Kaikki varmaan toivovat lapselleen parasta?

Työssäkäyvä ei varmasti aseta rahaa lasta tärkeämmäksi: näin on naiivia väittää.

Osa-aikatyötä ja etätyötä olisi hyvä olla enemmän, jotta taloudellinen turva säilyisi myös pikkulasten äideille ja toisaalta, olisi mahdollisuus olla enemmän lasten kanssa. Myös työtä riittäisi useammalle.

 

\

Itselläni on vanhempainloma juuri loppumassa ja hoitovapaa alkamassa. Tarkoitus on olla kotona vielä ensi elokuuhun saakka. Olen onnellisessa asemassa sillä kotiinjäänti pitemmäksikin aikaa olisi taloudellisesti mahdollista joten voin valita työn ja kotiinjäännin väliltä. Vaaka kallistuu työn suuntaan sillä kaipaan itseni toteuttamista muunkin kuin kodin- ja lapsenhoidon saralla. Lisäksi olen ollut aina hyvin itsenäinen ihminen joten minulle ottaa henkisesti koville etten pysty osallistumaan perheemme elättämiseen taloudellisesti.

Tässä viestiketjussa on varsin suoraan osoitettu paheksuntaa ihmisten erilaisille ratkaisuille. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöinä erilaisia joten toimivia ratkaisujakin on useita. Itse uskon lasten kannalta paremmaksi jos heillä on työeämästä energiansa saava, ratkaisuunsa tyytyväinen, vanhempi noutamassa heitä hoidosta kuin kotiinjäävä mutta tilanteeseensa tyytymätön ja sen takia kiukkuinen ja väsynyt vanhempi seuranaan koko päivän.

Joku varmaan siellä jo ajattelee että onpa kirjoittaja itsekäs ihminen. Mutta eikö lasten hankkimisen/saamisen lähtökohta ole jo itsekäs? Nyky-yhteiskunnassa lapset harvoin vain tupsahtavat vaan he ovat useimmiten pitkällisen pohdinnan ja sitä seuraavan yrityksen tulosta. Ja heidät hankitaan täydentämään omaa elämää ja tuomaan siihen iloa. Onko siis mikään yllätys tai edes aihe kiistellä että valinnat myös syntymän jälkeen ovat erilaiset kuin olivat esim. vanhempiemme tai isovanhempiemme aikana? Maailma muuttuu ja meistä jokainen pyrkii varmasti tekemään lapsensa elämästä parhaan mahdollisen.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa ja jään odottamaan palstalaisten tuomiota mielipiteilleni ;-)

Itselläni samanlainen tilanne. Vanhempainloma loppumassa ja hoitovapaalle jään elokuun loppuun. Syyskuun alussa siis paluu töihin.
Voin sanoa, että olen muutenkin kanssasi täysin samoilla linjoilla!

 

\

Ei kai ole tarkoituskaan että päiväkoti korvaa äidin tai isän? Siellä lapsesta pidetään huolta kun vanhemmat ovat työssä ansaitsemassa elantoa. Kyllä äiti tai isä on (toivottavasti ja yleensä) parempi hoitaja, joskin vastakkaistakin ilmiötä yhteiskunnassa esiintyy.

Äidistä ei tee parempaa se että on kotona eikä ansiotyössä eikä lasta onnellisempaa se että äiti on kotona eikä lisäksi myös ansiotyössä. Äidin/isän mitta ei ole se, onko hän ansiotyössä vai ei. Siihen tarvitaan muuta(kin).

Jokaisella on erilainen tausta ja mahdollisuudet olla kotona ja toisaalta mahdollisuus olla mukana ansiotyössä. Myös varallisuudet ovat erilaiset: rahaa tarvitaan aina jokin minimimäärä elämiseen. Opintolaina ja asuntolaina ei ainakaan kannusta jäämään kotiin. Velan maksua ei voi siirtää tulevaan, vaan perusturvakin on hyvä olla olemassa. Joku luottaa perusturvassa kuntaan, joku avio-onneen ja joku muu siihen että on ansiotyö. Kaikki varmaan toivovat lapselleen parasta?

Työssäkäyvä ei varmasti aseta rahaa lasta tärkeämmäksi: näin on naiivia väittää.

Osa-aikatyötä ja etätyötä olisi hyvä olla enemmän, jotta taloudellinen turva säilyisi myös pikkulasten äideille ja toisaalta, olisi mahdollisuus olla enemmän lasten kanssa. Myös työtä riittäisi useammalle.

Tässä osuva kirjoitus, peesaan!

:wave:

 

\

\

Ei kai ole tarkoituskaan että päiväkoti korvaa äidin tai isän? Siellä lapsesta pidetään huolta kun vanhemmat ovat työssä ansaitsemassa elantoa. Kyllä äiti tai isä on (toivottavasti ja yleensä) parempi hoitaja, joskin vastakkaistakin ilmiötä yhteiskunnassa esiintyy.

Äidistä ei tee parempaa se että on kotona eikä ansiotyössä eikä lasta onnellisempaa se että äiti on kotona eikä lisäksi myös ansiotyössä. Äidin/isän mitta ei ole se, onko hän ansiotyössä vai ei. Siihen tarvitaan muuta(kin).

Jokaisella on erilainen tausta ja mahdollisuudet olla kotona ja toisaalta mahdollisuus olla mukana ansiotyössä. Myös varallisuudet ovat erilaiset: rahaa tarvitaan aina jokin minimimäärä elämiseen. Opintolaina ja asuntolaina ei ainakaan kannusta jäämään kotiin. Velan maksua ei voi siirtää tulevaan, vaan perusturvakin on hyvä olla olemassa. Joku luottaa perusturvassa kuntaan, joku avio-onneen ja joku muu siihen että on ansiotyö. Kaikki varmaan toivovat lapselleen parasta?

Työssäkäyvä ei varmasti aseta rahaa lasta tärkeämmäksi: näin on naiivia väittää.

Osa-aikatyötä ja etätyötä olisi hyvä olla enemmän, jotta taloudellinen turva säilyisi myös pikkulasten äideille ja toisaalta, olisi mahdollisuus olla enemmän lasten kanssa. Myös työtä riittäisi useammalle.

Tässä osuva kirjoitus, peesaan!

:wave:

Tuohan nyt on itsestään selvää, että päätös lapsen hoitotavasta riippuu perheen kokonaistilanteesta. Mutta jos ajatellaan lapsen etua, niin kodinomainen hoito/kotihoito ja lyhyet hoitopäivät on kyllä pienne lapsen edun mukaista. Ja olen samaa mieltä, että hoitojärjestelmä ja työelämä voisi olla joustavampi lapsiperheille.

 

Heipä hei!

Ajattelin minäkin tähän ketjuun oman panokseni laittaa. Joku kyseli pienten lasten isien roolia. Meillä itse olen kahden lapsen kanssa kotona ja jotta tullaan toimeen, tekee isi töitä tappo tahdilla. Kaikki viikot ja joskus viikonloputkin pitkää päivää. Harvoin työpäivä jää 8 tuntiin. Ja kun isi kotona, niin itse teen keikkatöitä. Käytännön yh siis olen, mutta mielummin näin, kuin että molemmat oltaisiin töissä ja lapset 10 tuntia hoidossa päivittäin. Ja tulevaisuuden suhteen olen miettinyt, että mielummin lähden kotona olon jälkeen uudelleen kouluttautumaan, kuin tekisin entistä kolmivuorotyötäni. Tai vaihtoehtoisesti haluaisin kolmannen lapsen, jotta kotonaoloa voisi jatkaa vielä muutaman vuoden eteenpäin.
Tuntuisi typerältä viedä omat lapset hoitoon, jotta pääsisi työkseen hoitamaan vieraita. Lisäksi itsekin joskus päiväkodissa työskennelleenä, koen päiväkodin ahdistavaksi, niin lapsen, kuin aikuisenkin kannalta. Isossa ryhmässä lapsi ei voi olla yksilö, vaan on sopeuduttava tiukkaan kuosiin. Vanhempia taas henkilökunnan puolelta jatkuvasti syynätään ja hoitajien henkireikä työssä tuntuu olevan lasten vanhempien arvostelu näiden selän takana.
En nyt väitä, että kaikkialla näin, mutta oma kokemukseni on antanut itselleni sen mielikuvan, että mitä kauemmaksi päiväkotiin menen voi lykätä ja mitä vähemmin lapsen siellä tarvitsee olla, niin sitä parempi. Omien vanhempien rakkautta ja huolenpitoa kun ei mikään eikä kukaan voi korvata.

 

\

\en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )

siinä sen huomaa. Jos vaan rahat antaisivat periksi. Eli lapsista voi luopua muttei rahasta. Hyi helkkari mitä ihmisiä ja mitä arvoja ihmisillä nykyään on. Rahaa vaan niin että naapuri näkee uuden auton. Lapsethan pärjää...


[/quote]

saanko tiedustella arvon kommentoijalta, että minkä ikäinen olet?? Onko sinut hoidettu kotona kouluikäiseksi asti? Monet oman ikäiseni, yli 30 vuotiaat (joille tämä palsta on tarkoitettu), heitä ei olla hoidettu montaa vuotta kotona...tuolloin ei äitiyslomat kestäneet kauaa, parhaimmillaan lienee 3 kk ikäisenä on jouduttu hoitoon vieraalle. Eivätkä nämä tuntemani henkilöt ole ollenkaan kieroon kasvaneita yms. vaan ihan tavallisia aikuisia...
Siksi toisekseen miten määrittelet sen että minä LUOVUN lapsistani???? Itse koen, että minulla on enemän antaa lapsille kun voin hyvin, tarkoittaa sitä etten ole hermoraunio miettiessäni että mitä leivän päälle ja onko rahaa ostaa lapsille vaatteita yms. Ja koen että minä voin hyvin kun olen töissä, mieluisessa sellaisessa, ja voin näin ollen taata lapsillemme turvatun elämän..
Ja kun sinä jaksat tuosta autostamme meuhkata, niin minulle kyllä kävisi vanhankin auto, auto meillä on joka tapauksessa oltava, mutta järjellisesti ajattelimme että kun on uusi auto, on takuu, ja toisekseen tiedämme itse tasan tarkkaan kuka ja missä se on huollettu, vanhoista käytetyistä autoista kun ei tiedä ties millä auto"tohtorilla" sitä on korjuutettu...
Meni nyt vähän sivuraiteilleen kirjoitukseni, mutta minusta on väärin tuomita äitejä jotka lähtevät tai ovat pakotetut lähtemään töihin lapsen ollessa pieni... Ja varsinkaan käyttää noinkin ilkeitä kommentteja tietämättä mikä rahan tarve toisella on...

[/quote]

Olen 32. Minulla ja sisarillani oli se ihana mahdollisuus että saimme olla kotona kunnes esikoulu alkoi, ja sen mahdollisuuden annamme mekin lapsillemme. Sen takia olemme ne tehneet että saamme viettää toistemme kanssa aikaa.
Meillä ei ole ekstra rahaa, maksamme laskut ja vuokran ja syömme hyvin. Saan olla lasteni kanssa koko päivän jos haluan, enkä koskaan veisi niitä hoitoon vieraalle ihmiselle koko päiväksi, viettääkseni ainoastaan neljä tuntia illalla heidän kanssaan.
Tottakai kaiken voi selittää. Parempi kun on vaatteita, ruokaa, turvallinen auto, mutta mitä niistä jos ei näe vanhempiaan? Minulle lapset ovat kaikkein tärkeimmät, se että saan olla heidän seurassaan, toisille jokin muu. Mitä tahansa voi tapahtua. Lapsi voi kuolla, jäädä auton alle. Mitenköhän sitten ajattelisi, olisikohan pitänyt viettää vähän enemmän aikaa lapsensa seurassa, eikä asuntolainan lyhennystä varten viettää päiviä töissä?

 

\

\

\en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )

siinä sen huomaa. Jos vaan rahat antaisivat periksi. Eli lapsista voi luopua muttei rahasta. Hyi helkkari mitä ihmisiä ja mitä arvoja ihmisillä nykyään on. Rahaa vaan niin että naapuri näkee uuden auton. Lapsethan pärjää...

saanko tiedustella arvon kommentoijalta, että minkä ikäinen olet?? Onko sinut hoidettu kotona kouluikäiseksi asti? Monet oman ikäiseni, yli 30 vuotiaat (joille tämä palsta on tarkoitettu), heitä ei olla hoidettu montaa vuotta kotona...tuolloin ei äitiyslomat kestäneet kauaa, parhaimmillaan lienee 3 kk ikäisenä on jouduttu hoitoon vieraalle. Eivätkä nämä tuntemani henkilöt ole ollenkaan kieroon kasvaneita yms. vaan ihan tavallisia aikuisia...
Siksi toisekseen miten määrittelet sen että minä LUOVUN lapsistani???? Itse koen, että minulla on enemän antaa lapsille kun voin hyvin, tarkoittaa sitä etten ole hermoraunio miettiessäni että mitä leivän päälle ja onko rahaa ostaa lapsille vaatteita yms. Ja koen että minä voin hyvin kun olen töissä, mieluisessa sellaisessa, ja voin näin ollen taata lapsillemme turvatun elämän..
Ja kun sinä jaksat tuosta autostamme meuhkata, niin minulle kyllä kävisi vanhankin auto, auto meillä on joka tapauksessa oltava, mutta järjellisesti ajattelimme että kun on uusi auto, on takuu, ja toisekseen tiedämme itse tasan tarkkaan kuka ja missä se on huollettu, vanhoista käytetyistä autoista kun ei tiedä ties millä auto"tohtorilla" sitä on korjuutettu...
Meni nyt vähän sivuraiteilleen kirjoitukseni, mutta minusta on väärin tuomita äitejä jotka lähtevät tai ovat pakotetut lähtemään töihin lapsen ollessa pieni... Ja varsinkaan käyttää noinkin ilkeitä kommentteja tietämättä mikä rahan tarve toisella on...


[/quote]

Olen 32. Minulla ja sisarillani oli se ihana mahdollisuus että saimme olla kotona kunnes esikoulu alkoi, ja sen mahdollisuuden annamme mekin lapsillemme. Sen takia olemme ne tehneet että saamme viettää toistemme kanssa aikaa.
Meillä ei ole ekstra rahaa, maksamme laskut ja vuokran ja syömme hyvin. Saan olla lasteni kanssa koko päivän jos haluan, enkä koskaan veisi niitä hoitoon vieraalle ihmiselle koko päiväksi, viettääkseni ainoastaan neljä tuntia illalla heidän kanssaan.
Tottakai kaiken voi selittää. Parempi kun on vaatteita, ruokaa, turvallinen auto, mutta mitä niistä jos ei näe vanhempiaan? Minulle lapset ovat kaikkein tärkeimmät, se että saan olla heidän seurassaan, toisille jokin muu. Mitä tahansa voi tapahtua. Lapsi voi kuolla, jäädä auton alle. Mitenköhän sitten ajattelisi, olisikohan pitänyt viettää vähän enemmän aikaa lapsensa seurassa, eikä asuntolainan lyhennystä varten viettää päiviä töissä?

[/quote]

Meneeköhän nyt vähän ääripäähän...? Totta, lapsi voi kuolla, mutta niin voit sinäkin, tai kuka tahansa meistä. Mielestäni ei kannata ehkä ihan kuolemaa ajatella kun mietitään töihin menoa vs. kotona oloa. Tuskinpa kukaan sen antaa asioita ratkaista. Ja mitä asuntolainoihin tulee, ne on maksettava, vaikka kuinka haluaisi olla lapsen kanssa.
Hieman liioittelua oli mielestäni myös aiemmin kirjoitettu "lapsesta voi luopua, rahasta ei"; kaikilla vaan kerta kaikkiaan ei ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin.Mutta totta, rahasta ei voi luopua, sillä kaikki maksaa, asuminen, ruoka, vaatteet. Jos rahat niihin riittää, hyvä niin . Vaan jos ei, on ikävä kyllä töihin mentävä, kaikkia "hyvän vanhemman" kriteereitä uhmaten.
Ja sitten mielipide: jos tuntuu että töihin on mentäva, niin sitten on. Oli kysymys rahasta tai b. Jokainen tekee niinkuin itselleen ja perheelleen on sopivinta. Muut älköön arvosteko!

 

Ja pakko sen verran vielä jatkaa ja heittää lisää vettä myllyyn, että itse olen juuri niin pinnallinen ja huono ihminen, että nautin siitä että rahaa jää muuhunkin kuin välttämättömimpään. Haluan että minulla on varaa ostaa lapsilleni uusia vaatteita, käydä koko perheen voimin reissussa,harrastaa (sekä itse että lapset), ajaa toimivaa auota, silloin tällöin ulkona syömässä,ja juoda, hyvänen aika, punaviiniä!
Jos se vaatii töihin menoa, niin sitten menen.

Elämä on.

 

\

Ja pakko sen verran vielä jatkaa ja heittää lisää vettä myllyyn, että itse olen juuri niin pinnallinen ja huono ihminen, että nautin siitä että rahaa jää muuhunkin kuin välttämättömimpään. Haluan että minulla on varaa ostaa lapsilleni uusia vaatteita, käydä koko perheen voimin reissussa,harrastaa (sekä itse että lapset), ajaa toimivaa auota, silloin tällöin ulkona syömässä,ja juoda, hyvänen aika, punaviiniä!
Jos se vaatii töihin menoa, niin sitten menen.

Elämä on.

blaa blaa. ei se vaadi töihin menoa.
no niin. jo riittää lässytys.

 

Sen verran tekee mieli kommentoida tätä pitkää ketjua, että jos vaan rahavarat riittävät kannattaa ehdottomasti ostaa uusi auto. Tuolla alempana oli jo hyviä perusteluja uuden auton puolesta ja yhdyn niihin täysin. Vanha auto on pahimmillaan ihan hirveä turvallisuusriski liikenteessä. Meillä oli edellinen auto juuri sellainen ja itkin ilosta kun vihdoin pääsin siitä eroon!
Ja mitä tulee kotona olemiseen, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta vaikka tahtoa olisi. Minusta se ei sinällään ole sentään itseisarvo vaikka olen itsekin sitä mieltä, että olisi hyvä jos lapsi voisi vähintään ne kolme ensimmäistä vuotta olla oman vanhemman kanssa kotihoidossa.

 

Tiedän erään isän, joka teki kovasti töitä perheensä eteen. Oli tuskin kotona. Sitten lapsi sairastui ja kuoli alle 3-vuotiaana. Siihen jäi isän ylityöt. Jos on kuoleman kokenut läheltä, se varmasti vaikuttaa myös työntekopäätöksiin. Ihan vain sivuhuomatuksena...

 

\

Tiedän erään isän, joka teki kovasti töitä perheensä eteen. Oli tuskin kotona. Sitten lapsi sairastui ja kuoli alle 3-vuotiaana. Siihen jäi isän ylityöt. Jos on kuoleman kokenut läheltä, se varmasti vaikuttaa myös työntekopäätöksiin. Ihan vain sivuhuomatuksena...

Niin, eli muistakaa tuo, pienten lasten äidit, jos mies joutuu paiskimaan töitä kahden aikuisen edestä.

 

\

Ja pakko sen verran vielä jatkaa ja heittää lisää vettä myllyyn, että itse olen juuri niin pinnallinen ja huono ihminen, että nautin siitä että rahaa jää muuhunkin kuin välttämättömimpään. Haluan että minulla on varaa ostaa lapsilleni uusia vaatteita, käydä koko perheen voimin reissussa,harrastaa (sekä itse että lapset), ajaa toimivaa auota, silloin tällöin ulkona syömässä,ja juoda, hyvänen aika, punaviiniä!
Jos se vaatii töihin menoa, niin sitten menen.

Elämä on.

Niin, kateus on suomalaisten naisten helmasynti. Miksi kotiäidit ovat niin mustaamaalavia muita äitejä kohtaan, ettekö olekaan tyytyväisiä omaan oloonne ja tunne pikemminkin myötätuntoa niitä kohtaan, joilla mies ei maksa kaikkea (jos mies on?)tai ei ole ennakkoperintöä tms.

 

Mä en viihtynyt kotona kuin reilun vuoden kummankin lapsen kanssa. Mulla alkaa seinät kaatua päälle jos olen kotona pitempään! Töissäkäyminen on raskasta mut antoisaa kun on jotain järjellistä ajateltavaa, kotona mietin vain istunko keittiössä vai olohuoneessa. En ole koskaan ollut kova huushollaamaan, joten lasten kanssa tein sitä entistä vähemmän joten suorastaan pitkästyin. Kaipasin myös aikuista seuraa, jota mulla oli kotona ollessa hyvin vähän. Mut kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

 

Kotiäidit, kaikella kunnioituksella, olkaa onnellisia omasta tilanteestanne älkääkä korostako itseänne muiden kustannuksella.

 

Oh-hoh... Olipas tässä melkoinen ketju... Asiaa puhuttu pääasiassa, mitä nyt pari, minun mielestäni, asiatonta kommenttia löytyi..

Koti vai työ? Molemmissa puolensa.. Mutta jotenkin tämä väittely täällä tuntuu ihan hölmöltä..aikuisiahan tässä ollaan. Eikös jokainen tee juuri niinkuin parhaaksi katsoo? Mitä sitä haukkumaan toisia...

Että eiköhän arvon naiset tehdä niin, että keskustellaan toisia haukkumatta näistä asioista..Jokaisella saa ja pitääkin olla omat mielipiteensä, mutta jokainen voi lienee myös ajatella sitä tapaa kuinka asiat esittää, toisten väheksyminen ja haukkuminen ei mitään auta =)

Omalta kohdaltani voinen kertoa, että menin työelämään lapsen ollessa 11 kk. Eli kuulun, ainakin tämän ketjun osallistujista, siihen työssä käyvään vähemmistöön. Enkä koe olevani huono äiti! En, vaikka täällä moni sitä toitottaa, että työssä käyvät ovat ns. huonoja äitejä...

Sen enempää selittelemättä toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2006 =)

 

Sain hyvän (vakinaisen) työpaikkatarjouksen lapsen ollessa vielä hyvin pieni. Otin työn vastaan ja lapsi meni 10 kk:n ikäisenä perhepäivähoitoon. Lähes samantien jäin yksinhuoltajaksi.
Kiitin luojaa työstä, koska olisin ilman sitä ollut rahallisesti tosi ahtaalla ja toisaalta, olisin masentunut lopullisesti asioita murehtimassa kotona pienen kanssa. Tottakai olin ajoittain aika puhki työstä ja lapsen hoidosta, kun ei ollut ketään jakamassa mitään taakkoja. Lapsi sopeutui hoitoon nopeasti.
Tuli aikoja, jolloin tuntui että tulisipa jotain lomaa lapsellekin pian, kyllä se raskasta työtä on lapselle hoidossa olo, ainakin omasta huomasin väsymystä ajoittain selvästi.

Nykyään lapsi on ekaluokkalainen ja syksyllä koulun alkaessa sain opiskeluni päätökseen. Toisaalta halusin päästä töihin, toisaalla oli haave tulla raskaaksi ja lapsen toive että olisipa äiti laittamassa häntä kouluun.
Jäin kotiin, tulin hyvin pian raskaaksi (stressi helpotti, kun antoi itselle luvan huilata vähän aikaa ja miettiä vaikka pari kuukautta miten tulevaisuuden järjestää) ja koululainenkin on ollut iloinen ajasta jonka on saanut.Hänen kiitollisuus äidistä kotona on niin upeaa, että olen jo nyt tehnyt päätöksen, että tuleva vauva ei mene hoitoon ihan äkkiä. Ehkä se minun urani voi vielä muutaman vuoden odottaa...

Sen vielä sanon, että kyllä minullakin on tunne, että ihminen on varteenotettava vain jos on työpaikka ja säännöllinen palkka! Jos saisi muutettua oman suhtautumisensa tuohon, niin se riittäisi minulle.Eli toinen puoli minusta haluaa kiivaasti olla mukana työelämässä ja toinen puoli sanoo että aikaa lapsille.
Uskon, että tasapaino löytyy meille, toivottavasti teille muillekin
=)

 

työnteolla kai turvataan perheen tulevaisuutta. Luulen että pidemmän päälle parempi on työssä oleva kuin työtön äiti, sillä syrjäytyminen alkaa helpostyi jos vakipaikka ei ole odottamassa. Vaikka nyky-yhteiskunnassa ei tarvi olla työssä rahaa saadakseen. SOssussa käynti riittää.

 

Olen ihan hyvällä omatunnolla kotona vuosien opiskelun ja työnteon jälkeen. Joskus tein kahtakin työtä yhtä aikaa ja myös opintojen ohessa olen työskennellyt. Kun näin kypsemmällä iällä sain nämä ihanat muksut, nautin heidän hoitamisestaan kotona kunnes nuorempi on 2,5 v. Tämä on vain lyhyt hetki elämässä. En suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että käyttäisin kunnan rahoja tai olisin joku siipeilijä. Olen ansainnut tämän :heart: Kaikella kunnioituksella kaikkia äitejä kohtaan. Ps. Riippuu siitä kummalla puolella aitaa seisot, ketä täällä tunnutaan arvostelevan. Tuskinpa vain on vain kotiäidit, jotka sanansäilää heiluttavat =)

 

Paras paikka pienelle lapselle on koti ja äidin tai isän syli sitä en kiellä, mutta aina se ei ole mahdollista. Työssä on vain käytävä. Itsekin olisin kotona, jos pelkästään miehen palkka riittäisi elämiseen tai jos olisi rahaa sukanvarressa.

Itse en kuitenkaan halua olla yhteiskunnan tukien varassa. Mihin tämä maa menee, jos ihmiset omasta halustaan ovat yhteiskunnan elätteinä. Joidenkin on maksettava veroja yms. En myöskään halua opettaa lapsilleni tällaista elämisen mallia, jossa raha tulee sossusta. Eri asia sitten, jos työtä ei saa vaikka haluaisikin. Tai jos mies tuo leivän pöytään.

Tuosta vielä, että vaikka paras paikka pienelle lapselle onkin koti, niin ei hyvässä päivähoito paikassakaan lapsen huono ole olla. Meillä ainakin lapset ovat viihtyneet tarhassa hyvin...

 

[
En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan

[/quote]

ja sit ihmetellään miksi miehet käy vieraissa...., ei se s"#¤%&%n kotiäitiys niin pyhä asia ole ettei voi itsestään pitää huolta...

 

\

[
En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan

ja sit ihmetellään miksi miehet käy vieraissa...., ei se s"#¤%&%n kotiäitiys niin pyhä asia ole ettei voi itsestään pitää huolta...

[/quote]

No katsos siinä selitetään miksi joillakin on VARAA olla kotona...

 

\

Paras paikka pienelle lapselle on koti ja äidin tai isän syli sitä en kiellä, mutta aina se ei ole mahdollista. Työssä on vain käytävä. Itsekin olisin kotona, jos pelkästään miehen palkka riittäisi elämiseen tai jos olisi rahaa sukanvarressa.

Itse en kuitenkaan halua olla yhteiskunnan tukien varassa. Mihin tämä maa menee, jos ihmiset omasta halustaan ovat yhteiskunnan elätteinä. Joidenkin on maksettava veroja yms. En myöskään halua opettaa lapsilleni tällaista elämisen mallia, jossa raha tulee sossusta. Eri asia sitten, jos työtä ei saa vaikka haluaisikin. Tai jos mies tuo leivän pöytään.

Tuosta vielä, että vaikka paras paikka pienelle lapselle onkin koti, niin ei hyvässä päivähoito paikassakaan lapsen huono ole olla. Meillä ainakin lapset ovat viihtyneet tarhassa hyvin...

Anteeksi vain, annat hieman ristiriitaisen viestin. Toteat että koti on paras paikka pienelle lapselle, mutta koska itsellesi kotiinjäänti ei ole taloudellisesti mahdollista, päätätkin haukkua kotiäidit tukien varassa eläviksi yhteiskunnan eläteiksi...?

 

\

[
En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan

ja sit ihmetellään miksi miehet käy vieraissa...., ei se s"#¤%&%n kotiäitiys niin pyhä asia ole ettei voi itsestään pitää huolta...

[/quote]

Taisit kommentoida mua. Joo, olen samaa mieltä, että ei ole pyhä asia. Pitäisi alkaa panostaa itseeni enemmän, oishan se kohteliaisuutta muitakin kohtaan.

Mutta kun olen ollut kotiäitinä vasta nyt kun lapsia on kaksi, se työn paljous ja raskaus on ollut vähän yllätys, joten ihan väsymyskin tekee, että ei jaksa aina pitää huolta itsestään tarpeeksi.

Mutta en silti ole varma, tarvitaanko siihen itsestä huolen pitämiseen kampaajaa tai uusia vaatteita. Voi silti olla ihan siistin näköinen ilmankin. Omin voimin. Meillä kun ei oikeasti ole rahaa mihinkään ylellisyyksiin. Eikä tilanne tule korjaantumaan vaikka töihin menisikin, siitä pitävät huolen päivähoito- ja iltapäivähoitomaksut, kaikkien lasten harrastusten maksullisuus, kaupungissa elämisen kalleus, ruoan kalleus... Kyllähän sitä voi ´kirpputoreilta ostaa ihan uusiakin vaatteita löytynyt joskus, ja vähänkäytettyjä. Toki joskus ostan itselleni jotain uuttakin, mutta siis tosi harvoin, ehkä kerran pari vuosi.

 

\

Paras paikka pienelle lapselle on koti ja äidin tai isän syli sitä en kiellä, mutta aina se ei ole mahdollista. Työssä on vain käytävä. Itsekin olisin kotona, jos pelkästään miehen palkka riittäisi elämiseen tai jos olisi rahaa sukanvarressa.

Itse en kuitenkaan halua olla yhteiskunnan tukien varassa. Mihin tämä maa menee, jos ihmiset omasta halustaan ovat yhteiskunnan elätteinä. Joidenkin on maksettava veroja yms. En myöskään halua opettaa lapsilleni tällaista elämisen mallia, jossa raha tulee sossusta. Eri asia sitten, jos työtä ei saa vaikka haluaisikin. Tai jos mies tuo leivän pöytään.

Tuosta vielä, että vaikka paras paikka pienelle lapselle onkin koti, niin ei hyvässä päivähoito paikassakaan lapsen huono ole olla. Meillä ainakin lapset ovat viihtyneet tarhassa hyvin...

Ymmärrän tämän, ja olen samaa mieltä asiasta(että en halua näyttää esimerkkiä, jossa raha tulee tukina) , mutta eiköhän se riitä, että sitten kun lapsi on isompi, käy töissä. Ei missään muussa maassa äidit käy yhtä paljon töissä kuin suomessa. Kyllä lasten on hyvä oppia sekin, että kotityö on arvokasta työtä, jos miehen palkka riittää.