Koti vai työ

[/quote]

kullakin perheellä on omat menonsa ja tulonsa..Virheellisesti aiemmin kirjoitin että menee kahden lapsen hoitomaksut, meillä menee siis puolentoista lapsen hoitomaksut.
Kodinhoidontuki ei riittäisi edes autolainan lyhennykseen (juu-u..meillä on uusi vm. 2005 auto, vanhemmallakin pääsisi mutta siinä ei olisi takuita eikä varmaa tietoa missä autoa on huollettu yms. ja haluamme TURVALLISEN auton koska lasti on arvokas) saatikka muut kulut... Me nyt jokatapauksessa olemme laskeneet että jos olisin kotiin jäänyt, meidän rahat eivät olisi riittäneet, emme halua syödä kaurapuuroa loppukuusta, vaan haluamme taata hyvän terveeellisen ruokavalion lapsille koko kuukaudeksi. Ja meillä ei viikonloppusiidereitä juoda, eikä oluita..eikä mitään muutakaan, moisiin kun ei raha riitä.. Että eiköhän tämäkin ole näitä sarjassamme "jokaisen perheen oma valinta" -kysymyksiä ja valintoja, turha parjata ketään valinnoistaan!!!
[/quote]

Just. On uus auto koska lasti on kallisarvoista, mutta lasti kuskataan kuitenkin pois silmien alta. Ja ei ruokaa tarvitse ostaa kun ei lapsia näe.

 

\

\

\

\

voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella

Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.

Aika jännä juttu tuo. Miten sinä lasket sen, että rahaa jää enemmän? Mulla on tulot kahden lapsen kotiäitinä nyt noin 500 kotihoidontukineen ja hoitolisineen ja kuntalisineen. Mies on keskipalkkainen korkeakoulutettu.

Mun palkka on noin 2000 euroa. Korkeakoulutettu olen. Siitä jäi muistaakseni noin 1500 euroa verojen jälkeen. Kahden lapsen hoitomaksujen jälkeen rahaa jää noin 1100 euroa. Meillä on vain yksi auto, ja mun työn vuoksi olisi toinen auto välttämätön, koska lasten hoitopäivät olisivat muuten liian pitkät. Työssäoloaikana ruokalasku kasvaisi myös, koska tulisi laitettua enemmän kalliimpia puolivalmiita ruokia, ja sairauskulut todennäköisesti niiden myötä kasvaisi myös.

Mulla ei oikeastaan nyt kotiäitinä ole henkilökohtaisia menoja lainkaan. En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan enkä ole tarvinnut niitä raskaita huveja, kuten perjantaisiidereitä, mökkiviikonloppuja vuokramökeillä, elokuvailtoja, baari-iltoja, shoppailupäiviä (käyn toki ostoksilla kun tarvitaan uusi talvipuku lapsille tai jotain muuta pakollista, mutta huvin vuoksi ei enää tule käytyä), joita tuli harrastettua työssäoloaikana. Työni on henkisesti raskasta. Tai siis ainakin muistan lukeneeni lehdestä, että eniten uupuneita on ihmissuhdetöissä, ja omani on juuri ihmissuhdetyötä.

Eli, rehellisesti sanottuna, kun tuosta 1100 eurosta vähennetään sen kakkosauton pitäminen, kalliimmat ruoat, henkilökohtaiset menot, jotka syntyy jotta jaksaa käydä töissä, niin en todellakaan tiedä, että jäisikö käteen vähemmän rahaa vai enemmän kuin nyt kotiäitinä. Nythän mun tulot verojen jälkeen on noin 400 euroa.

Tottakai tilanne muuttuu, kun nuorin lapsi täyttää kolme. Mutta mun mielestä hoitomaksut jo kahdesta on niin isot nykyään, että työssäkäynti kannattaa taloudellisesti ehkä keskituloiselle, jolla on vaan yksi lapsi.

Mutta tää on vaan yksi näkökulma. Jollain voi se kakkosauto olla jo valmiina pihassa... ja kotiäitinä laittaa rahaa yhtä paljon noihin henk.koht. menoihin... (Niin, en minäkään baarissa käynyt työssäoloaikana kuin pari kertaa vuosi, noita mökkiviikonloppuja ja siideripulloja ja uusia vaatteita useammin.)

kullakin perheellä on omat menonsa ja tulonsa..Virheellisesti aiemmin kirjoitin että menee kahden lapsen hoitomaksut, meillä menee siis puolentoista lapsen hoitomaksut.
Kodinhoidontuki ei riittäisi edes autolainan lyhennykseen (juu-u..meillä on uusi vm. 2005 auto, vanhemmallakin pääsisi mutta siinä ei olisi takuita eikä varmaa tietoa missä autoa on huollettu yms. ja haluamme TURVALLISEN auton koska lasti on arvokas) saatikka muut kulut... Me nyt jokatapauksessa olemme laskeneet että jos olisin kotiin jäänyt, meidän rahat eivät olisi riittäneet, emme halua syödä kaurapuuroa loppukuusta, vaan haluamme taata hyvän terveeellisen ruokavalion lapsille koko kuukaudeksi. Ja meillä ei viikonloppusiidereitä juoda, eikä oluita..eikä mitään muutakaan, moisiin kun ei raha riitä.. Että eiköhän tämäkin ole näitä sarjassamme "jokaisen perheen oma valinta" -kysymyksiä ja valintoja, turha parjata ketään valinnoistaan!!!

En tarkoittanut parjata sua mitenkään sun valinnoista. Tarkoitin vaan varmistaa, että oletko ihan varmasti laskenut kaikki menot mitä työssäkäynti aiheuttaa. Itse uskon, että meillä työssäkäynti saattaisi mennä jopa miinuksen puolelle meidän tuloissa, tai ainakin tulojen lisäys olisi niin pieni (maksimissaan parisataa euroa), että en sen vuoksi halua lapsistani olla pitkää päivää erossa kun ovat pieniä.

Mutta minähän laitoin loppuun, että eri perheissä on varmasti eri tilanne. Ymmärrän toki, että on tärkeää että lapset saavat ravitsevaa ruokaa, ja tottakai osaat katsoa miten teille jää enemmän rahaa.

Jotenkin kirjoituksestasi tuli vihamielinen sävy. En halunnut siis mitenkään arvostella sinun valintaasi. Tottakai lapsille on tärkeää että on aina terveellistä ruokaa eikä vanhemmilla ole stressiä rahasta.

Tuo mun laskelma koskee vaan meidän perhettä. Ja mun huomioita meidän perheestä. Mun mielestä siis mun työssäkäynti toisi niin vähän lisää tulopuolelle, että en edes harkitse työssäkäyntiä ennen kuin nuorin täyttää kolme.

 

\kullakin perheellä on omat menonsa ja tulonsa..Virheellisesti aiemmin kirjoitin että menee kahden lapsen hoitomaksut, meillä menee siis puolentoista lapsen hoitomaksut.
Kodinhoidontuki ei riittäisi edes autolainan lyhennykseen (juu-u..meillä on uusi vm. 2005 auto, vanhemmallakin pääsisi mutta siinä ei olisi takuita eikä varmaa tietoa missä autoa on huollettu yms. ja haluamme TURVALLISEN auton koska lasti on arvokas) saatikka muut kulut... Me nyt jokatapauksessa olemme laskeneet että jos olisin kotiin jäänyt, meidän rahat eivät olisi riittäneet, emme halua syödä kaurapuuroa loppukuusta, vaan haluamme taata hyvän terveeellisen ruokavalion lapsille koko kuukaudeksi. Ja meillä ei viikonloppusiidereitä juoda, eikä oluita..eikä mitään muutakaan, moisiin kun ei raha riitä.. Että eiköhän tämäkin ole näitä sarjassamme "jokaisen perheen oma valinta" -kysymyksiä ja valintoja, turha parjata ketään valinnoistaan!!!
[/quote]

Just. On uus auto koska lasti on kallisarvoista, mutta lasti kuskataan kuitenkin pois silmien alta. Ja ei ruokaa tarvitse ostaa kun ei lapsia näe.

[/quote]

ja sinähän sen tiedät kuinka paljon tuota kallisarvoista lastia kuljetan... eli jätänpä sen enempää kommentoimatta... :headwall: :headwall:

 

\

\

\

\

\

voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella

Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.

Aika jännä juttu tuo. Miten sinä lasket sen, että rahaa jää enemmän? Mulla on tulot kahden lapsen kotiäitinä nyt noin 500 kotihoidontukineen ja hoitolisineen ja kuntalisineen. Mies on keskipalkkainen korkeakoulutettu.

Mun palkka on noin 2000 euroa. Korkeakoulutettu olen. Siitä jäi muistaakseni noin 1500 euroa verojen jälkeen. Kahden lapsen hoitomaksujen jälkeen rahaa jää noin 1100 euroa. Meillä on vain yksi auto, ja mun työn vuoksi olisi toinen auto välttämätön, koska lasten hoitopäivät olisivat muuten liian pitkät. Työssäoloaikana ruokalasku kasvaisi myös, koska tulisi laitettua enemmän kalliimpia puolivalmiita ruokia, ja sairauskulut todennäköisesti niiden myötä kasvaisi myös.

Mulla ei oikeastaan nyt kotiäitinä ole henkilökohtaisia menoja lainkaan. En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan enkä ole tarvinnut niitä raskaita huveja, kuten perjantaisiidereitä, mökkiviikonloppuja vuokramökeillä, elokuvailtoja, baari-iltoja, shoppailupäiviä (käyn toki ostoksilla kun tarvitaan uusi talvipuku lapsille tai jotain muuta pakollista, mutta huvin vuoksi ei enää tule käytyä), joita tuli harrastettua työssäoloaikana. Työni on henkisesti raskasta. Tai siis ainakin muistan lukeneeni lehdestä, että eniten uupuneita on ihmissuhdetöissä, ja omani on juuri ihmissuhdetyötä.

Eli, rehellisesti sanottuna, kun tuosta 1100 eurosta vähennetään sen kakkosauton pitäminen, kalliimmat ruoat, henkilökohtaiset menot, jotka syntyy jotta jaksaa käydä töissä, niin en todellakaan tiedä, että jäisikö käteen vähemmän rahaa vai enemmän kuin nyt kotiäitinä. Nythän mun tulot verojen jälkeen on noin 400 euroa.

Tottakai tilanne muuttuu, kun nuorin lapsi täyttää kolme. Mutta mun mielestä hoitomaksut jo kahdesta on niin isot nykyään, että työssäkäynti kannattaa taloudellisesti ehkä keskituloiselle, jolla on vaan yksi lapsi.

Mutta tää on vaan yksi näkökulma. Jollain voi se kakkosauto olla jo valmiina pihassa... ja kotiäitinä laittaa rahaa yhtä paljon noihin henk.koht. menoihin... (Niin, en minäkään baarissa käynyt työssäoloaikana kuin pari kertaa vuosi, noita mökkiviikonloppuja ja siideripulloja ja uusia vaatteita useammin.)

kullakin perheellä on omat menonsa ja tulonsa..Virheellisesti aiemmin kirjoitin että menee kahden lapsen hoitomaksut, meillä menee siis puolentoista lapsen hoitomaksut.
Kodinhoidontuki ei riittäisi edes autolainan lyhennykseen (juu-u..meillä on uusi vm. 2005 auto, vanhemmallakin pääsisi mutta siinä ei olisi takuita eikä varmaa tietoa missä autoa on huollettu yms. ja haluamme TURVALLISEN auton koska lasti on arvokas) saatikka muut kulut... Me nyt jokatapauksessa olemme laskeneet että jos olisin kotiin jäänyt, meidän rahat eivät olisi riittäneet, emme halua syödä kaurapuuroa loppukuusta, vaan haluamme taata hyvän terveeellisen ruokavalion lapsille koko kuukaudeksi. Ja meillä ei viikonloppusiidereitä juoda, eikä oluita..eikä mitään muutakaan, moisiin kun ei raha riitä.. Että eiköhän tämäkin ole näitä sarjassamme "jokaisen perheen oma valinta" -kysymyksiä ja valintoja, turha parjata ketään valinnoistaan!!!

En tarkoittanut parjata sua mitenkään sun valinnoista. Tarkoitin vaan varmistaa, että oletko ihan varmasti laskenut kaikki menot mitä työssäkäynti aiheuttaa. Itse uskon, että meillä työssäkäynti saattaisi mennä jopa miinuksen puolelle meidän tuloissa, tai ainakin tulojen lisäys olisi niin pieni (maksimissaan parisataa euroa), että en sen vuoksi halua lapsistani olla pitkää päivää erossa kun ovat pieniä.

Mutta minähän laitoin loppuun, että eri perheissä on varmasti eri tilanne. Ymmärrän toki, että on tärkeää että lapset saavat ravitsevaa ruokaa, ja tottakai osaat katsoa miten teille jää enemmän rahaa.

Jotenkin kirjoituksestasi tuli vihamielinen sävy. En halunnut siis mitenkään arvostella sinun valintaasi. Tottakai lapsille on tärkeää että on aina terveellistä ruokaa eikä vanhemmilla ole stressiä rahasta.

Tuo mun laskelma koskee vaan meidän perhettä. Ja mun huomioita meidän perheestä. Mun mielestä siis mun työssäkäynti toisi niin vähän lisää tulopuolelle, että en edes harkitse työssäkäyntiä ennen kuin nuorin täyttää kolme.

en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )

 

[/quote]

en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )
[/quote]

siinä sen huomaa. Jos vaan rahat antaisivat periksi. Eli lapsista voi luopua muttei rahasta. Hyi helkkari mitä ihmisiä ja mitä arvoja ihmisillä nykyään on. Rahaa vaan niin että naapuri näkee uuden auton. Lapsethan pärjää...

 

\en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )
[/quote]

siinä sen huomaa. Jos vaan rahat antaisivat periksi. Eli lapsista voi luopua muttei rahasta. Hyi helkkari mitä ihmisiä ja mitä arvoja ihmisillä nykyään on. Rahaa vaan niin että naapuri näkee uuden auton. Lapsethan pärjää...

[/quote]

Huh...ilman rahaa ei vaan yhteiskunnassa tule toimeen. Toki voisimme kaikki heittäytyä isät ja äidit kotiin lapsia hoitamaan, olisi toki mukavaa, mutta miten se kustannetaan? Mielestäni lapselle parempi tulevaisuus on jos vanhemmilla on töäitä kuin työttömänä. Raha tuo turvaa, koska elämässä ei tiedä mitä tapahtuu.

Tietääkseni lapsista eivät luopuneet ne, joilla lainaa on ja rahan takia joutuvat työhön. Harvan palkkataso tässä maassa on sellaista tasoa, että sillä mitenkään rehvastellaan.

 

mä en missäännimessä halua mennä takaisin töihin. kauppaan.... illat, viikonloput, juhalpyhät aina töissä.. vapaalla keskellä viikkoa kun muu perhe töissä/koulussa/hoitajalla.. kin on osa-aikainen ei voi vaikuttaa työpäivän pituuteen/kestoon tauotkin on niin lyhyet et täytyy valita syökö vai käy vessassa. korvaus epäinhimillisistä työajoista on aivan mitätön, kulujen jälkeen +-0

 

\

mä en missäännimessä halua mennä takaisin töihin. kauppaan.... illat, viikonloput, juhalpyhät aina töissä.. vapaalla keskellä viikkoa kun muu perhe töissä/koulussa/hoitajalla.. kin on osa-aikainen ei voi vaikuttaa työpäivän pituuteen/kestoon tauotkin on niin lyhyet et täytyy valita syökö vai käy vessassa. korvaus epäinhimillisistä työajoista on aivan mitätön, kulujen jälkeen +-0

Huh, kuulostaa kurjalta työnsisällön suhteen. Mutta uskon silti, että pidemmän päälle työ on parempi kuin työttömyys. Toki eri asia on esim. hoitovapaalla olo vakituisesta työstä.

 

\en kirjoittanut pahalla..itse asiassa sain sinun kirjoituksestasi sen kuvan että väheksyt enemmissä määrin valintaamme...
Hyvä näin me molemmat teemem juuri niinkun meidän omissa perheissämme on parhaaksi katsottu.. =)
:flower: vielä sulle..ja olen onnellinen puolestasi että voit ja pystyt olemaan rahallisesti kotona lasten kanssa...minäkin olisin jos vain rahat antaisivat periksi (ja pankkilaina... )
[/quote]

siinä sen huomaa. Jos vaan rahat antaisivat periksi. Eli lapsista voi luopua muttei rahasta. Hyi helkkari mitä ihmisiä ja mitä arvoja ihmisillä nykyään on. Rahaa vaan niin että naapuri näkee uuden auton. Lapsethan pärjää...

[/quote]

saanko tiedustella arvon kommentoijalta, että minkä ikäinen olet?? Onko sinut hoidettu kotona kouluikäiseksi asti? Monet oman ikäiseni, yli 30 vuotiaat (joille tämä palsta on tarkoitettu), heitä ei olla hoidettu montaa vuotta kotona...tuolloin ei äitiyslomat kestäneet kauaa, parhaimmillaan lienee 3 kk ikäisenä on jouduttu hoitoon vieraalle. Eivätkä nämä tuntemani henkilöt ole ollenkaan kieroon kasvaneita yms. vaan ihan tavallisia aikuisia...
Siksi toisekseen miten määrittelet sen että minä LUOVUN lapsistani???? Itse koen, että minulla on enemän antaa lapsille kun voin hyvin, tarkoittaa sitä etten ole hermoraunio miettiessäni että mitä leivän päälle ja onko rahaa ostaa lapsille vaatteita yms. Ja koen että minä voin hyvin kun olen töissä, mieluisessa sellaisessa, ja voin näin ollen taata lapsillemme turvatun elämän..
Ja kun sinä jaksat tuosta autostamme meuhkata, niin minulle kyllä kävisi vanhankin auto, auto meillä on joka tapauksessa oltava, mutta järjellisesti ajattelimme että kun on uusi auto, on takuu, ja toisekseen tiedämme itse tasan tarkkaan kuka ja missä se on huollettu, vanhoista käytetyistä autoista kun ei tiedä ties millä auto"tohtorilla" sitä on korjuutettu...
Meni nyt vähän sivuraiteilleen kirjoitukseni, mutta minusta on väärin tuomita äitejä jotka lähtevät tai ovat pakotetut lähtemään töihin lapsen ollessa pieni... Ja varsinkaan käyttää noinkin ilkeitä kommentteja tietämättä mikä rahan tarve toisella on...

 

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

 

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

 

\

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

Ai, kyllä musta työpaikka sairaalassa on ihan oikea työpaikka. Anyway, puhuin vain meidän tilanteesta. Ja nostan hattua työssäkäyville pienten lasten vanhemmille- se on rankkaa. Niinä viikkoina, kun olen ollut koko viikon töissä (ja vaikka mies on ollut lomalla kotona hoitamassa lasta), olen ollut tosi väsynyt. Ensin työpaivä, sitten työmatkat päälle, kaupassa käynnit, ruuanlaitto, siivoukset ja lapsen kanssa seurustelu- huh! Silloin tuntuu, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, vaikka mies tekeekin kotitöitä. Eli ihmettelen vaan, että miten toiset jaksaa-itse taidan olla huono organisaattori ja mukavuudenhaluinenkin vielä

 

\

\

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

Ai, kyllä musta työpaikka sairaalassa on ihan oikea työpaikka. Anyway, puhuin vain meidän tilanteesta. Ja nostan hattua työssäkäyville pienten lasten vanhemmille- se on rankkaa. Niinä viikkoina, kun olen ollut koko viikon töissä (ja vaikka mies on ollut lomalla kotona hoitamassa lasta), olen ollut tosi väsynyt. Ensin työpaivä, sitten työmatkat päälle, kaupassa käynnit, ruuanlaitto, siivoukset ja lapsen kanssa seurustelu- huh! Silloin tuntuu, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, vaikka mies tekeekin kotitöitä. Eli ihmettelen vaan, että miten toiset jaksaa-itse taidan olla huono organisaattori ja mukavuudenhaluinenkin vielä

juu, no esitin asian ehkä vähän väärin, tarkoitin tuolla oikealla työllä ns. "normaalia" työsuhdetta ei keikkeilua.. Mutta kysynkin sitten sinulta, miksei miehesi hoida kauppareissuja yms kotitöitä sun ollessa töissä?? Hoidathan sinäkin ne sinun ollessassi töissä...

 

\

\

\

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

Ai, kyllä musta työpaikka sairaalassa on ihan oikea työpaikka. Anyway, puhuin vain meidän tilanteesta. Ja nostan hattua työssäkäyville pienten lasten vanhemmille- se on rankkaa. Niinä viikkoina, kun olen ollut koko viikon töissä (ja vaikka mies on ollut lomalla kotona hoitamassa lasta), olen ollut tosi väsynyt. Ensin työpaivä, sitten työmatkat päälle, kaupassa käynnit, ruuanlaitto, siivoukset ja lapsen kanssa seurustelu- huh! Silloin tuntuu, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, vaikka mies tekeekin kotitöitä. Eli ihmettelen vaan, että miten toiset jaksaa-itse taidan olla huono organisaattori ja mukavuudenhaluinenkin vielä

juu, no esitin asian ehkä vähän väärin, tarkoitin tuolla oikealla työllä ns. "normaalia" työsuhdetta ei keikkeilua.. Mutta kysynkin sitten sinulta, miksei miehesi hoida kauppareissuja yms kotitöitä sun ollessa töissä?? Hoidathan sinäkin ne sinun ollessassi töissä...

No ehkä mä koen jotenkin suurempaa vastuuta kodista, kun kuitenkin olen enemmän kotona...joten nopea roolinvahdos ei sitten oikein onnistu.

Mutta oikeasti, eikö kukaan työssäkäyvä pienen lapsen vanhempi koe aika- ja jaksamispulaa vai eikö sitä kehdata myöntää? Asia kiinnostaa, koska jos perheemme kasvaa, voi mullakin olla edessä lapsien hoitoon vieminen alle 3-vuotiaana tai ainakin nuoremman ollessa alle 3-v.

 

\

\

\

\

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

Ai, kyllä musta työpaikka sairaalassa on ihan oikea työpaikka. Anyway, puhuin vain meidän tilanteesta. Ja nostan hattua työssäkäyville pienten lasten vanhemmille- se on rankkaa. Niinä viikkoina, kun olen ollut koko viikon töissä (ja vaikka mies on ollut lomalla kotona hoitamassa lasta), olen ollut tosi väsynyt. Ensin työpaivä, sitten työmatkat päälle, kaupassa käynnit, ruuanlaitto, siivoukset ja lapsen kanssa seurustelu- huh! Silloin tuntuu, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, vaikka mies tekeekin kotitöitä. Eli ihmettelen vaan, että miten toiset jaksaa-itse taidan olla huono organisaattori ja mukavuudenhaluinenkin vielä

juu, no esitin asian ehkä vähän väärin, tarkoitin tuolla oikealla työllä ns. "normaalia" työsuhdetta ei keikkeilua.. Mutta kysynkin sitten sinulta, miksei miehesi hoida kauppareissuja yms kotitöitä sun ollessa töissä?? Hoidathan sinäkin ne sinun ollessassi töissä...

No ehkä mä koen jotenkin suurempaa vastuuta kodista, kun kuitenkin olen enemmän kotona...joten nopea roolinvahdos ei sitten oikein onnistu.

Mutta oikeasti, eikö kukaan työssäkäyvä pienen lapsen vanhempi koe aika- ja jaksamispulaa vai eikö sitä kehdata myöntää? Asia kiinnostaa, koska jos perheemme kasvaa, voi mullakin olla edessä lapsien hoitoon vieminen alle 3-vuotiaana tai ainakin nuoremman ollessa alle 3-v.

En tiedä muista, mutta itse kävin kokopäivätöissä, kun lapsia oli vaan yksi, eikä koko palkka mennyt vielä hoitomaksuihin. En kyllä silloin ehtinyt palstailla, joten ehkä se sitten selittää sitä, että työssäkäyvät eivät käy kertoilemassa asioistaan, ainakaan siis ihan pienten lasten (alle 3 v) työssäkäyvät äidit.

Ja jos nyt sataa paskaa niskaan kotihoidon puolustajilta, kun vein esikoisen äitiysloman jälkeen hoitoon, niin silloin se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Tai ainoalta mahdollisuudelta selvitä vuokrasta ja ruokkia lapsi.

Kaikki yritämme varmasti parhaamme. :flower: Kukat meille kaikille äideille.

 

\

\

\

\

\

\

Ainakin näin hoitsuna voin sanoa, että musta töistä saatava taloudellinen hyöty on mitätön verrattuna työstä aiheutuvaan vaivaan ja ajan menetykseen, jos verrataan hoitovapaalla oloon. Molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti, pienen lapsen pitkät hoitopäivät ja vanhemmuus on rankka yhdistelmä.

Jos olisin täysiaikaisesti töissä, saisin käteen n. 1300?- lapsen hoitomaksu 200?=1100?.

Kotona ollessa saan kotihoidon tuen 300?+ satunnaisia keikkatuloja 200-400?/kk suht pienellä työmäärällä, kun veroprosentti on pieni, ja teen iltaa- ja viikonloppua miehen hoitaessa lastamme. Ja mikä parasta-lapsi saa olla kotihoidossa. Tilanne tietty muuttuu kotihoidon tuen loppuessa.

juu, mut kun kaikilla ei ole tuota mahdollisuutta tehdä keikkaa.... Katos meillä joillakin on ihan oikeat työpaikat ja laskettu ihan varmaan että onko kannattavaa jäädä kotiin vai mennä töihin.. :headwall:
En minäkään oikeisiin töihin menis jos olisi PAKKO!!!!!

Ai, kyllä musta työpaikka sairaalassa on ihan oikea työpaikka. Anyway, puhuin vain meidän tilanteesta. Ja nostan hattua työssäkäyville pienten lasten vanhemmille- se on rankkaa. Niinä viikkoina, kun olen ollut koko viikon töissä (ja vaikka mies on ollut lomalla kotona hoitamassa lasta), olen ollut tosi väsynyt. Ensin työpaivä, sitten työmatkat päälle, kaupassa käynnit, ruuanlaitto, siivoukset ja lapsen kanssa seurustelu- huh! Silloin tuntuu, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, vaikka mies tekeekin kotitöitä. Eli ihmettelen vaan, että miten toiset jaksaa-itse taidan olla huono organisaattori ja mukavuudenhaluinenkin vielä

juu, no esitin asian ehkä vähän väärin, tarkoitin tuolla oikealla työllä ns. "normaalia" työsuhdetta ei keikkeilua.. Mutta kysynkin sitten sinulta, miksei miehesi hoida kauppareissuja yms kotitöitä sun ollessa töissä?? Hoidathan sinäkin ne sinun ollessassi töissä...

No ehkä mä koen jotenkin suurempaa vastuuta kodista, kun kuitenkin olen enemmän kotona...joten nopea roolinvahdos ei sitten oikein onnistu.

Mutta oikeasti, eikö kukaan työssäkäyvä pienen lapsen vanhempi koe aika- ja jaksamispulaa vai eikö sitä kehdata myöntää? Asia kiinnostaa, koska jos perheemme kasvaa, voi mullakin olla edessä lapsien hoitoon vieminen alle 3-vuotiaana tai ainakin nuoremman ollessa alle 3-v.

En tiedä muista, mutta itse kävin kokopäivätöissä, kun lapsia oli vaan yksi, eikä koko palkka mennyt vielä hoitomaksuihin. En kyllä silloin ehtinyt palstailla, joten ehkä se sitten selittää sitä, että työssäkäyvät eivät käy kertoilemassa asioistaan, ainakaan siis ihan pienten lasten (alle 3 v) työssäkäyvät äidit.

Ja jos nyt sataa paskaa niskaan kotihoidon puolustajilta, kun vein esikoisen äitiysloman jälkeen hoitoon, niin silloin se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Tai ainoalta mahdollisuudelta selvitä vuokrasta ja ruokkia lapsi.
Kaikki yritämme varmasti parhaamme. :flower: Kukat meille kaikille äideille.

juuri näin.. hei:lle :flower:

 

Olen työssäkäyvä pienten lasten äiti. Vuosi on ollut erittäin rankka ja olen miettinyt kovasti kotiin jäämistä. Osa-aikatyö ei ole ainakaan tässä yrityksessä mahdollista, mutta kotiinjääminen ei tunnu niin yksinkertaiselta ratkaisulta.
A) Ei ole takuita onko töitä kun lapset kasvavat
B) Lapsille pitää joka tapauksessa järjestää kerho/tarha mahdollisuus jotta heillä olisi ikäistensä seuraa
C) Viimeisen 3 päivän kotona olon perusteella voin sanoa että kokopäiväinen kotiäitinä olo on kaikkein raskain työ mitä olen koskaan tehnyt 20 viimeisen vuoden aikana, vaikka olen ollut monessa stressaavassa työssä
En itse voi sanoa että se olisi mitenkään helpompaa jäädä kotiin vaan kotiäideillä täytyy varmasti olla todalla hyvät hermot, paljon organisaatiokykyä, energiaa järjestää lapsille kehittävää toimintaa, aikaa kokata ja siivota siinä sivussa....jne jne ja eikä hukata elämänsisältöä kakkavaippojen, likapyykkien ja lasten mustasukkasuuskohtausten seassa.

 

Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.
[/quote]

Pakko minunkin laittaa sormeni soppaan...

Meillä ainakin tuli kalliimmaksi viedä lapsi hoitoon heti äippäloman jälkeen. Ei tultu ajatelleeksi, miten paljon 11kk ikäinen lapsi sairastaa ollessaan hoidossa. Pelkkiin lääkäri- ja lääkekuluihin meni useampi sata euroa kuukaudessa, puhumattakaan perheen sisäisestä stressistä, jonka lapsen jatkuva sairastelu toi mukanaan. Kannattaa miettiä tarkkaan, onko lapsen hoitoon vieminen tähdellistä? Enkä halua tällä kirjoituksellani aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä. Sitä vain kummasti viisastuu omista virheistään.

Nyt osaisin nauttia vauva-ajasta aivan toisin, eikä todellakaan olisi kiirettä palata töihin. Omasta mielestäni se, että hoitaa lapsia kotona on verrattavissa siihen, että laittaisi rahaa pankkiin...nostan hattua kotiäideille. Teette arvokasta työtä, eikä sitä voi mitata rahassa!

 

\

Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.

Pakko minunkin laittaa sormeni soppaan...

Meillä ainakin tuli kalliimmaksi viedä lapsi hoitoon heti äippäloman jälkeen. Ei tultu ajatelleeksi, miten paljon 11kk ikäinen lapsi sairastaa ollessaan hoidossa. Pelkkiin lääkäri- ja lääkekuluihin meni useampi sata euroa kuukaudessa, puhumattakaan perheen sisäisestä stressistä, jonka lapsen jatkuva sairastelu toi mukanaan. Kannattaa miettiä tarkkaan, onko lapsen hoitoon vieminen tähdellistä? Enkä halua tällä kirjoituksellani aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä. Sitä vain kummasti viisastuu omista virheistään.

Nyt osaisin nauttia vauva-ajasta aivan toisin, eikä todellakaan olisi kiirettä palata töihin. Omasta mielestäni se, että hoitaa lapsia kotona on verrattavissa siihen, että laittaisi rahaa pankkiin...nostan hattua kotiäideille. Teette arvokasta työtä, eikä sitä voi mitata rahassa!

[/quote]

Niinhän ne sanovat, että hoitoon vieminen aiheuttaa sairastelua. En sitten tiedä, onko tuossa perää, koska meillä meni toisinpäin. Heti vauvana hoitoon viety on ollut melko terve, ja kotihoidosta nauttinut sairastellut todella paljon.

Tottakai olen joutunut kuljettaa tuota kuopusta eri tavalla, koska isomman lapsen tarpeiden ja pienemmän lapsen tarpeiden välillä on tasapainoteltava, ei voi jäädä vauvan kanssa kotiin, kun on myös leikki-ikäinen.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille äideille!

 

MInä ainakin nautin vauva-ajasta täysillä, kyllä kaikki liikenevä aika menee vauvan kanssa puuhailtaessa. Töihin menen pian vanhempainloman loputtua, taloudellisen tilanteen pakottamana ja kun ei ole sitä vakipaikkaa odottamassa (niin kuin joku mainitsi: ei tiedä, olisiko työtä odottamassa joidenkin vuosien päästä). Tuntuu turvallisemmalta kun talous on turvattu. Onneksi onnistuin järkkäämään osa-aikaista ja sen lisäksi etätyötä.

Vauvan kanssa oleiluun en siis ole kyllästynyt tai kaipaile työelämään/aikuista seuraa tms. Puuhaa muutoinkin riittää ja haastetta myös jatko-opinnoissa (netissä suoritan lisäkoulutusta avoimessa yo:ssa).

Ja ihaninta on kun pieni kieppuu ympärillä, hymyilee ja halii. Mutta haluan taloutemme olevan kunnossa, erityisesti kun yh olen.

Mutta kotona olevat, olkaa tyytyväisiä. Mutta mieskin kai vopi välillä kotona olla, jos raha ei niin tärkeää ole?

 

\

Ehdottomasti koti

Juuri katselin asuntolainaamme aamulla ja totesin että vaikka olenkin ollut kotona jo niin monta vuotta että se on uhraus jos ajattelen jotain uraa olen onnellinen. Asunto laina hoituu yhdelläkin palkalla kun ei elellä ihan viimosen päälle leveillen.
Mminulle on merkitystä suurresti sillä millaisen "tilin" teen kuollessani. En kestäisi sellaista loppu saldoa lapsiltani että kuulisin ettet ollut paikalla kun sinua tarvittiin.
Voin onnellisena sanoa että en voi aina ostaa lapsilleni kaikkein parasta pyörää mutta voin opettaa heille ettei sillä aina ole väliä onko asiat joita meillä on kaikkein kalleimpia tai uusimpia. Meillä silti asiat toimii.
Olen onnellinen ettei meillä ole mistään puutetta ja sen tietävät lapsemmekin. Lapsemme tietävät senkin että monilla työssä käyvillä on kovat paineet niskassaan se raha kun ratkaaisee.
Katson maailmaa näin minulla on elämä edessä ja lapset ovat pieniä ja nuoria vain kerran! Minä ehdin kyllä tehdä työtä ja yhteiskunnastakaan en jää ulkopuolelle ja vaille kokemuksia kun pidän itseni sopivan kiireisenä vaikkapa lapsiin liittyvän järjestötyön kanssa.
Minulle parasta on että voin olla äiti kotona sanokoot muut minusta mitä tahansa

YH tätä mahdollisuutta ei ole.

Työssäkäynti ei tuo kalleinta tai edes ylellisyyksiä. Mutta mieluummin palkka kuin yhteiskunnan tuet (yh:na). Jos parisuhteessa olisin, niin asia olisi toki toinen.

Mutta kyllä minun äidilläni oli aikaa aivan hyvin meille lapsille, vaikka työssä kävi.En ole katkera enkä koe menettäneeni mitään. Vapaa-ajat vietti aina meidän lasten kanssa, ja koen että oli hyvä lapsuus. Myöhemmin valvoi että teimme läksyt kunnolla yms.

Typerä tästä riidellä, luultavasti suurin osa tekee parhaansa. Ja harvalla meistä nyt on työ, josta voisi puhua "urana". Rahan ansatitsemiskeino, ja tosi on että pelkällä yhteiskunnan tuella ei elä tai ei se ainakaan turvaa tuo. Ja nyt siis puhun omasta yh:n näkökulmasta. Toki varmasti joku yh käyttää säästäjään yms. tai lainaa rahaa.

Muuten, miksei kukaan puhu pienten lasten isistä ja heidän työajoistaan? Tunnetusti tekevät pisintä päivää? Eikö isien kuulu myös olla lasten kanssa ja siihen pidä antaa mahdollisuus?

 

tulimpa piipahtaan tuolta 20-30v palstalta...eli ole ite 25v kolmen lapsen äiti (5v,4v ja kohta 3v, neljännen la 02/06 ....aihe näytti kiinnostavalta, niin oli pakko kommentoida ja tuoda oma kanta tänne....
ite olin kotona 4 vuotta lasten kanssa melkein yhtäjaksoisesti....mies jäi hoitaan esikoista kun oli 4kk vanha....että sain opiskelut loppuun...suuri kiitos hänelle! :flower: odotin silloin myös toista lasta...sitten olen ollut kotona seuraavat vuodet, paitsi nyt kävin kesällä puoli vuotta työelämässä....voin sanoa että meillä ei ole koskaan "rahalla pröystäilty" mutta toimeen olemme tulleet! luottamuksena on ollut että lapsi tuo leivän tullessaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
aina on saatu ruokaa ja vaippoja yms. PAKOLLISTA perheelle!!!!!!
tunsin vaan itteni lopen uupuneeksi kotiympyröissä, jossa aikuiskontakti jäi minulle liian vähäiseksi.....kaipasin jo niin toisten aikuisten seuraa eli en ees lähteny töihin rahallisista syistä, vaikka lainoja on....ja muita laskuja....eikä miehelläkään mitkään huipputulot ole...ite tykkään että välillä voi käydä töissä, vaikkakin se on fyysisesti raskaampaa...ite hoitoalan immeisiä...mutta vaihtelua se on kotiäidin arkeen....ainakin minä kaipaan välillä työelämää...toiset on "luotu" kotiäideiksi toisia ei...ite tykkään lapsista kovasti, mutta tarvitsen myös jonkun "oman jutun"!!!!!!!!!!

 

Aikani kuluksi sanon jotain tähän minäkin... Minulla hyvin samankaltainen tilanne kuin ap:llä. Akateeminen koulutus, jota vastaavaa työtä en ole koskaan tehnyt, nyt kotona jo neljättä vuotta. Ei hirveästi kiinnosta lähteä työmarkkinoille eikä oikein ole itseluottamustakaan. Silti olisi tarkoitus saada jonkinlainen työpaikka ensi syksyksi, lapsillekin sitten parempi lähteä tarhaan muiden lasten pariin. Meillä ei ole asuntolainaa ja miehen tuloilla on tultu toimeen. Mies on tyytyväinen, kun olen kotona. Kotona hänelläkin toimisto eli koko perheellä täällä päivät vietetään. Onnellinen olen ollut, on kuin olisi joulu joka päivä, no ei nyt ihan. =)

 

Itselläni on vanhempainloma juuri loppumassa ja hoitovapaa alkamassa. Tarkoitus on olla kotona vielä ensi elokuuhun saakka. Olen onnellisessa asemassa sillä kotiinjäänti pitemmäksikin aikaa olisi taloudellisesti mahdollista joten voin valita työn ja kotiinjäännin väliltä. Vaaka kallistuu työn suuntaan sillä kaipaan itseni toteuttamista muunkin kuin kodin- ja lapsenhoidon saralla. Lisäksi olen ollut aina hyvin itsenäinen ihminen joten minulle ottaa henkisesti koville etten pysty osallistumaan perheemme elättämiseen taloudellisesti.

Tässä viestiketjussa on varsin suoraan osoitettu paheksuntaa ihmisten erilaisille ratkaisuille. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöinä erilaisia joten toimivia ratkaisujakin on useita. Itse uskon lasten kannalta paremmaksi jos heillä on työeämästä energiansa saava, ratkaisuunsa tyytyväinen, vanhempi noutamassa heitä hoidosta kuin kotiinjäävä mutta tilanteeseensa tyytymätön ja sen takia kiukkuinen ja väsynyt vanhempi seuranaan koko päivän.

Joku varmaan siellä jo ajattelee että onpa kirjoittaja itsekäs ihminen. Mutta eikö lasten hankkimisen/saamisen lähtökohta ole jo itsekäs? Nyky-yhteiskunnassa lapset harvoin vain tupsahtavat vaan he ovat useimmiten pitkällisen pohdinnan ja sitä seuraavan yrityksen tulosta. Ja heidät hankitaan täydentämään omaa elämää ja tuomaan siihen iloa. Onko siis mikään yllätys tai edes aihe kiistellä että valinnat myös syntymän jälkeen ovat erilaiset kuin olivat esim. vanhempiemme tai isovanhempiemme aikana? Maailma muuttuu ja meistä jokainen pyrkii varmasti tekemään lapsensa elämästä parhaan mahdollisen.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa ja jään odottamaan palstalaisten tuomiota mielipiteilleni ;-)

 

\

Itselläni on vanhempainloma juuri loppumassa ja hoitovapaa alkamassa. Tarkoitus on olla kotona vielä ensi elokuuhun saakka. Olen onnellisessa asemassa sillä kotiinjäänti pitemmäksikin aikaa olisi taloudellisesti mahdollista joten voin valita työn ja kotiinjäännin väliltä. Vaaka kallistuu työn suuntaan sillä kaipaan itseni toteuttamista muunkin kuin kodin- ja lapsenhoidon saralla. Lisäksi olen ollut aina hyvin itsenäinen ihminen joten minulle ottaa henkisesti koville etten pysty osallistumaan perheemme elättämiseen taloudellisesti.


Joku varmaan siellä jo ajattelee että onpa kirjoittaja itsekäs ihminen. Mutta eikö lasten hankkimisen/saamisen lähtökohta ole jo itsekäs? Nyky-yhteiskunnassa lapset harvoin vain tupsahtavat vaan he ovat useimmiten pitkällisen pohdinnan ja sitä seuraavan yrityksen tulosta. Ja heidät hankitaan täydentämään omaa elämää ja tuomaan siihen iloa. Onko siis mikään yllätys tai edes aihe kiistellä että valinnat myös syntymän jälkeen ovat erilaiset kuin olivat esim. vanhempiemme tai isovanhempiemme aikana? Maailma muuttuu ja meistä jokainen pyrkii varmasti tekemään lapsensa elämästä parhaan mahdollisen.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa ja jään odottamaan palstalaisten tuomiota mielipiteilleni ;-)

Totta toinen puoli, mutta toisaalta kun lapsia saadaan vähemmän, myöhemmin ja harkitummin kuin aiemmin, halutaan heihin panostaa mm. kotihoidon muodossa. Näin minä ainakin ajattelen omista lapsistani: mielestäni minä olen pienelle lapselleni se paras hoitaja isän lisäksi; mitkään päiväkodin virikkeet tai vieras syli ei voi korvata meitä vanhempia. Ensimmäiset kolme vuotta ovat psykologisesti lapselle niin tärkeitä ja merkittäviä.

Musta tää hoitokysymys on tärkeä ja iso asia, ja siitä saa ja pitääkin voida esittää mielipiteitä.