Koti vai työ

  • Viestiketjun aloittaja Vieraana
  • Ensimmäinen viesti
Vieraana
Onko täällä mielipiteitä kotiäidille joka ollut pois työelämästä muutaman vuoden lasten vuoksi? Tuntuu että kotona on ihana olla eikä työelämä enää innosta. Kuulun varmaan joukkoon työelämästä vieroittuneet.. Akateeminen koulutus ja työttömänä, en silti toivo että työpaikka löytyy, pienin reilun vuoden nyt. Rahapula on ainainen ja sen vuoksi olisi tietysti hyvä löytää töitä mutta kun ei innosta. Lottovoitto? Ei mitään tietoa miten lapset edes hoitoon suhtautuisivat, nelivuotiaskin ollut aina kotona äidin kanssa. Pelottaa ottaa vastaa uusi työpaikka jota jännittää kun samalla joutuu jännittämään lasten sopeutumista. Mies kyllä 'tyytyväinen' kun kotona joku pitää asiat kunnossa mutta samalla tietysti ainaiset rahahuolet painavat. Onhan tässä nyt kuitenkin muutama vuosi pärjätty hyvinkin pienellä, äitiysrahani oli todella pieni eikä työttömyysrahakaan päätä huimaa. Mietityttää vaan miten tästä eteenpäin....
 
Samoja ajatuksia minullakin.Viihdyn hyvin kotona lapsia hoitaen.Kotivuosia kohta neljä,eikä työelämä kiinnosta oikeestaan pätkääkään :(
Kotona on ihana olla
Töitä mun alalla olis vaikka kuinka,eli jos jään työttömäksi, "joudun" heti töihin.Voin ihan rehellisesti sanoa, että karttelen töitä,ainakin jonkin aikaa vielä :LOL:
 
Kotona olo on ihan mukavaa (olen ä-loman loppupuolella) ja olen ajoittain tehnyt keikkatöitä ja etätöitä. Nyt menen kuitenkin töihin, vaikka ei innosta pientä hoitoon laitaa, tosin osa-aikaiseksi. Tuntuu vaan turvallisemmalta kun ei ole vakipaikkaakaan ja toivoisin lisää lapsia. Eli kotgona ei "uskalla" olla, perheen tulevaisuuden tähden.
 
tuhlaajatytär
Olin kotona 5-vuotta ja viihdyin tosi hyvin.Nyt olen ollut reilun vuoden säännöllisessä työssä.Edelleen kaipaan kiireettömiä aamuhetkiä ja ajattomuuden tunnetta. Ensi syksynä esikoinen aloittaa koulun ja aion hakea silloin lyhyempää työviikkoa! Jos vaan olisi enemmän rahaa niin jäisin ehdottomasti kotiin.Työ ei ole kaikki kaikessa.lapsille pitää olla aikaa, kun ovat pieniä.
 
normaali tallaaja
Lueskelin täällä näitä viestejä ja ajattelin vastata tai kirjoittaa omasta kokemuksestani. Aika harvoin tänne kirjottelen, lueskelen vain.

Mulla on kaksi lasta, 3- ja 7 vuotiaat, esikoinen siis epulla. Olen ollut kotona kohta kahdeksan vuotta ja minulle ja meidän perheelle ehdottomasti paras ratkaisu ja parhainta aikaa! Mieheni on töissä ja mun tulot ovat siis tällä hetkellä lapsilisät kahdesta lapsesta ja voin sanoa , että mieheni ei ole mikään suuripalkkainen todellakaan. Ja silti me pärjätään mielestäni hyvin. Monesti olen miettinyt, että olenko koskaan ajatellut niin, että minun pitää mennä töihin, koska emme muuten taloudellisesti pärjää ,enkä ole niin tehnyt. Ja kaikkea tätä mitä olen lasteni kanssa saanut kokea kotona en vaihtaisi.
Kuten jo aikasemmin totesin tämä on meidän perheelle ollut hyvä "ratkaisu" . Vaikka koen, että tämä on mennyt omalla painollaan juuri näin, en koe tehneeni mitään ratkaisuja. Äh, meni monimutkaiseksi, toivottavasti saa jotain selvää. Tarkoittanen sitä, että mahdottamalta tuntuvat ajatukset eivät sitä sitten olekaan. Olen kuullut monen ystäväni sanovan, että on mahdotonta jäädä kotiin taloudellisesti. Itse en koe niin, mutta en tuomitse ystäviäni heidän ratkaisuistaan.


Jokainen saa onneksi tehdä näitä valintoja itse eikä ole olemassa mitään oikeata vaihtoehtoa. Kukin voimavarojensa mukaan siis.
Olkoot tämä sitten pieni kannanottopuhe kotityön puolesta.
Mukavaa joulunaikaa kaikille! :heart:
 
Kotiin jääminen ei kai ole yksin äidin ratkaisu, vaan koko perheen asia. Eli että mitä mies on mieltä, saadaanko laskut ja välttämättömät menot maksettua vs. löytyykö lapsille hyvää hoitopaikkaa jne...Kyllä se vaatii, että myös mies sitoutunut siihen, että nainen on kotona.Tottakai kynnys mennä töihin kasvaa usean kotiäiti-vuoden jälkeen, ja varsinkin jos ei ole pahemmin työkokemusta. Töihin menoa varmaan helpottaisi, jos voisi ensin tehdä osa-aikatyötä tai keikkatyötä, tietty ei ole kaikilla aloilla mahdollista. Kun onhan se iso muutos kaikille jo ajankäytöllisesti, kun äiti menee töihin.

Me ollaan ratkaistu toi asia siten, että kun mä opiskelen yliopistolla toista ammattia, niin tyty on voitu hoitaa kotona, ainoastaan luentojen ajan on hoidossa mun ystävällä, eli 2 kertaa viikossa nelisen tuntia kerrallaan. Lisäksi teen keikkatyötä joskus iltaisin ja miehen loma-aikoina, en kuitenkaan koko lomaa, jotta miehellekin jää palautumisaikaa. Tosin keikkatöihin meno oli helppoa, kun mun eka ammatti on hoitoalalta, ja mulla oli jo "työpaikat" siis paikat joissa teen keikkaa, tuttuja ajalta ennen lasta.

Eli tän järjestelyn plussana on se, että tyty on voitu hoitaa kotona, ja että mun opinnot joustaa. Negatiivisena puolena se, että joudun opiskelemaan illalla, tytyn päikkäriaikaan, viikonloppuisin ja joskus jopa yöllä.Siitä huolimatta en usko, että jaksaisin vaan ja ainoastaan kotonaoloa. Keikkatyö ja opiskelu pitää mielen virkeänä, ja samalla pysyn mukana maailman menossa.

Odotan toista lasta, ja nyt jo mietityttää, että miten opinnot, lasten hoito ja perheemme rahatilanne järjestyvät äippäloman jälkeen. En mitenkään raskisi laittaa omaa alle 2-vuotiasta kokopäivähoitoon. Mutta laskut on pakko maksaa, joten enköhän jatka keikkatöitä äippäloman jälkeen.

Tän koko pitkän sepustuksen pointti oli se, että onko pakko olla joko-tai asetelma eli että eikö olisi hienoa, jos pienten lasten vanhemmat voisivat olla joustavasti mukana työelämässä. Ja tsemmppiä ap:lle!! Kyllä varmasti löydät paikkasi työelämässä, sitten kun sen aika tulee!
 
Olen miettinyt näitä asioita koko vuoden koska on ollut tosi raskasta olla kokopäivätöissä ja hoitaa iltasin pieniä lapsia ja kotia. Asun ulkomailla ja äitiyslomat on 4 kk. Palasin töihin kun lapset olivat 7 kk ja 6 kk jolloin meillä oli hoitaja kotona. Se helpotti paljon koska hän myös auttoi kotihommissa ja meillä kävi kerran viikossa siivooja.
Kahden vuoden kuluttua hoitaja palasi Suomeen ja lapset menivät tarhaan. Ovat viihtyneet siellä nyt hyvin koska on ikäisiä kavereita ja ohjattua toimintaa. Päivät ovat kuitenkin mielestäni aika pitkiä (0800-1700) noin pienille mutta minulla ei ole ollut mahdollista tehdä osa-aikatöitä.
Hulluinta on kun mies laskeskeli että mun töissä oleminen maksaa 100 euroa/kk koska hoitokulut kahdesta lapsesta ovat niin korkeat.
Nyt odotamme kovasti kolmatta ja kolmen tarhamaksut kohoaisivat jo 2200/kk.
Pari asiaa mietityttää kotiin jäämisessä. Vanhempi kaipaisi ainakin kavereita ja tarhan toimintaa koska joka päivä kehuu että oli kiva päivä eli pitäisi järjestää ja kustantaa jokunen kerta viikossa mahdollisuus leikkikouluun/esikouluun ja myös pikkuselle pari kertaa.
Tämä kustantaisi jo n. 800 euroa/kk.
Toinen asia miten viihdyn kotona kun en saakaan päteä työpaikkalla, suunnitella, järjestellä, ratkoa ongelmia jne aikuisten seurassa.
On rohkaisevaa kuulla miten äidit ovat viihtyneet kotona, nyt sen ajan kun olen vapaa-aikoina ollut lasten kanssa on ollut aika raskasta koska väsyttää itseänikin ja kaikki aika täytyy jakaa lasten kanssa.
Mutta jos kotona ollessani saan kodin viihtyisäksi, pyykit viikattua ja aikaa lapsille, luulen että se on sen väärtti. =)
 
[painollaan juuri näin, en koe tehneeni mitään ratkaisuja. Äh, meni monimutkaiseksi, toivottavasti saa jotain selvää. Tarkoittanen sitä, että mahdottamalta tuntuvat ajatukset eivät sitä sitten olekaan. Olen kuullut monen ystäväni sanovan, että on mahdotonta jäädä kotiin taloudellisesti. Itse en koe niin, mutta en tuomitse ystäviäni heidän ratkaisuistaan.


Jokainen saa onneksi tehdä näitä valintoja itse eikä ole olemassa mitään oikeata vaihtoehtoa. Kukin voimavarojensa mukaan siis.
Olkoot tämä sitten pieni kannanottopuhe kotityön puolesta.
Mukavaa joulunaikaa kaikille! :heart:
[/quote]

Niin, yh ei ainakaan mahdollisuuksia ole. Jollei sitten yhteiskunnan tuillaa tai lainarahaa ota. Pelkällä lainalla ja säästöillä ei kuitenkaan kannata elää.


N
 
normaali tallaaja
Totta, en osaa sanoa yh:n puolesta, puhun vain omista kokemuksistani. Lähipiirissänikään ei ole ketään yksinhuoltajaa, jonka kanssa olisin voinut asioista keskustella.
Me ollaan näin pärjätty, enkä tokikaan tarkoittanut että kaikkien pitäisi miettiä tai ajatella näin. Tai että kaikilla olisi nämä vaihtoehdot edes valittavissa vaan olosuhteetkin usein "sanelevat" ehtoja.
Jokaisen päätöstä/ ratkaisuja / valintoja / kunnioitettava, oli ne sitten vapaaehtoisia tai "pakon" edessä tehtyjä.
:flower:
 
Minä en jaksaisi olla pelkästään kotona montaa vuotta.Meillä on kolme lasta 6v,5v ja 7kk.Keskimmäisen ollessa 1v 3kk aloitin osa-aikatyön 2-3krt/vko,isä oli lasten kanssa silloin kun olin töissä.Loistava ratkaisu! Sain aikuiskontakteja ja omaa aikaa,plussana tietysti palkka kotihoidontuen lisänä.Minut vakinaistettiin ja nyt olen taas äitiyslomalla.Ajattelin taas jatkaa osa-aikaisena kun äitiysloma loppuu.Kokopäivätöihin en kaipaa,vaan tämä on meille hyvä ratkaisu.Esikoinen aloittaa koulun ensi syksynä ja on tosi kiva että pystyn olemaan kotona silloin.Kotona oleminen on aika tylsää ajoittain,tykkään touhuta lasten kanssa.Silti välillä iskee tylsistyminen.
 
joopa joo
voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.12.2005 klo 16:57 joopa joo kirjoitti:
voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella :)
Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.
 
hei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 00:55 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.12.2005 klo 16:57 joopa joo kirjoitti:
voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella :)
Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.
Aika jännä juttu tuo. Miten sinä lasket sen, että rahaa jää enemmän? Mulla on tulot kahden lapsen kotiäitinä nyt noin 500 kotihoidontukineen ja hoitolisineen ja kuntalisineen. Mies on keskipalkkainen korkeakoulutettu.

Mun palkka on noin 2000 euroa. Korkeakoulutettu olen. Siitä jäi muistaakseni noin 1500 euroa verojen jälkeen. Kahden lapsen hoitomaksujen jälkeen rahaa jää noin 1100 euroa. Meillä on vain yksi auto, ja mun työn vuoksi olisi toinen auto välttämätön, koska lasten hoitopäivät olisivat muuten liian pitkät. Työssäoloaikana ruokalasku kasvaisi myös, koska tulisi laitettua enemmän kalliimpia puolivalmiita ruokia, ja sairauskulut todennäköisesti niiden myötä kasvaisi myös.

Mulla ei oikeastaan nyt kotiäitinä ole henkilökohtaisia menoja lainkaan. En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan enkä ole tarvinnut niitä raskaita huveja, kuten perjantaisiidereitä, mökkiviikonloppuja vuokramökeillä, elokuvailtoja, baari-iltoja, shoppailupäiviä (käyn toki ostoksilla kun tarvitaan uusi talvipuku lapsille tai jotain muuta pakollista, mutta huvin vuoksi ei enää tule käytyä), joita tuli harrastettua työssäoloaikana. Työni on henkisesti raskasta. Tai siis ainakin muistan lukeneeni lehdestä, että eniten uupuneita on ihmissuhdetöissä, ja omani on juuri ihmissuhdetyötä.

Eli, rehellisesti sanottuna, kun tuosta 1100 eurosta vähennetään sen kakkosauton pitäminen, kalliimmat ruoat, henkilökohtaiset menot, jotka syntyy jotta jaksaa käydä töissä, niin en todellakaan tiedä, että jäisikö käteen vähemmän rahaa vai enemmän kuin nyt kotiäitinä. Nythän mun tulot verojen jälkeen on noin 400 euroa.

Tottakai tilanne muuttuu, kun nuorin lapsi täyttää kolme. Mutta mun mielestä hoitomaksut jo kahdesta on niin isot nykyään, että työssäkäynti kannattaa taloudellisesti ehkä keskituloiselle, jolla on vaan yksi lapsi.

Mutta tää on vaan yksi näkökulma. Jollain voi se kakkosauto olla jo valmiina pihassa... ja kotiäitinä laittaa rahaa yhtä paljon noihin henk.koht. menoihin... (Niin, en minäkään baarissa käynyt työssäoloaikana kuin pari kertaa vuosi, noita mökkiviikonloppuja ja siideripulloja ja uusia vaatteita useammin.)

 
hei
Hullua on mun mielestä se, että kun uutisissa noista hoitomaksujen korotuksista puhutaan, niin sanotaan aina, että suurituloisten korkeimmat maksut nousevat.

Käytännössähän lähes jokainen perhe, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, maksaa täydet korkeimmat maksut. Onko sitä sitten suurituloinen, kun palkka menee vuokraan ja ruokaan ja siellä työssä käymiseen?

 
Eiköhän ne baarissa käynnit yms. ole kuitenkin riippumattomia siitä, onko työssä tai ei.- Se joka niissä lasten tultua paljon käy, käy niisstä riippumatta siitä onko työssä vai ei.

Työssäkäyntiä pidetään jotenkin elitistisenä asiana. Valitettava tosiasia on, että yhteiskuntamme rakentuu työssäkäynnin ympärille. Eläkkeet ym. tulevat sen työssäkäynnin perusteella. Lisäksi työttömiä on paljon. lasten kannalta on pidemmän päälle turvallisempaa työ ja mieluiten vakituinen sellainen. Vapaa-ajan voi sitten käyttää lapsiin yms. Eineksiä ei työssäkäyntiä auttamattomasti kodin pöytään tuo, ehkä enemmän työnjakoa miehen ja naisen välille?

Osa-aikasita työssäkäyntiä pitäisi tukea enemmän siis toisin sanoen mahdollistaa se TODELLISUUDESSA. Kaikilla aloilla näin ei ole. Ja myös jakaa vanhemmuuden kustannuksia.
 
Koti ehdottomasti! Tietysti asuntolainaisena parikuntana tekee tiukkaa taloudellisesti, mutta elämisen laatu on selkeästi parempi kun voin olla kotiäitinä. Hirvittää jo pelkkä ajatus kodin ulkopuolella työskentelystä...Mieheni ei työnsä vuoksi juuri ehtisi viedä/ hakea lapsia hoidosta, eikä hän juuri kodinhoitoonkaan osallistu, eli minun työmääräni moninkertaistuu jos joudun tulevaisuudessa kodin ulkopuolelle töihin. Lisäksi kulut kasvavat, vaikka myös tulot. Toiveenani on olla kotona ainakin siihen saakka kun nuorin on täyttänyt kolme. :heart:
 
hei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 16:51 vieras kirjoitti:
Eiköhän ne baarissa käynnit yms. ole kuitenkin riippumattomia siitä, onko työssä tai ei.- Se joka niissä lasten tultua paljon käy, käy niisstä riippumatta siitä onko työssä vai ei.

Työssäkäyntiä pidetään jotenkin elitistisenä asiana. Valitettava tosiasia on, että yhteiskuntamme rakentuu työssäkäynnin ympärille. Eläkkeet ym. tulevat sen työssäkäynnin perusteella. Lisäksi työttömiä on paljon. lasten kannalta on pidemmän päälle turvallisempaa työ ja mieluiten vakituinen sellainen. Vapaa-ajan voi sitten käyttää lapsiin yms. Eineksiä ei työssäkäyntiä auttamattomasti kodin pöytään tuo, ehkä enemmän työnjakoa miehen ja naisen välille?

Osa-aikasita työssäkäyntiä pitäisi tukea enemmän siis toisin sanoen mahdollistaa se TODELLISUUDESSA. Kaikilla aloilla näin ei ole. Ja myös jakaa vanhemmuuden kustannuksia.
Sanoinkin, että nuo ovat minun henkilökohtaisia huomioita. Eli baarikäyntejä oli ehkä pari kertaa /vuosi kun oli lapsia ja kävin töissä. Nyt ei ollenkaan. Ja kaikki muut henkilökohtaiset menot on jääneet pois. Kotiäidillä ei ole sellaista stressiä, että tarvitsisi raskaita huveja.

 
hei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 17:04 hei kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 16:51 vieras kirjoitti:
Eiköhän ne baarissa käynnit yms. ole kuitenkin riippumattomia siitä, onko työssä tai ei.- Se joka niissä lasten tultua paljon käy, käy niisstä riippumatta siitä onko työssä vai ei.

Työssäkäyntiä pidetään jotenkin elitistisenä asiana. Valitettava tosiasia on, että yhteiskuntamme rakentuu työssäkäynnin ympärille. Eläkkeet ym. tulevat sen työssäkäynnin perusteella. Lisäksi työttömiä on paljon. lasten kannalta on pidemmän päälle turvallisempaa työ ja mieluiten vakituinen sellainen. Vapaa-ajan voi sitten käyttää lapsiin yms. Eineksiä ei työssäkäyntiä auttamattomasti kodin pöytään tuo, ehkä enemmän työnjakoa miehen ja naisen välille?

Osa-aikasita työssäkäyntiä pitäisi tukea enemmän siis toisin sanoen mahdollistaa se TODELLISUUDESSA. Kaikilla aloilla näin ei ole. Ja myös jakaa vanhemmuuden kustannuksia.
Sanoinkin, että nuo ovat minun henkilökohtaisia huomioita. Eli baarikäyntejä oli ehkä pari kertaa /vuosi kun oli lapsia ja kävin töissä. Nyt ei ollenkaan. Ja kaikki muut henkilökohtaiset menot on jääneet pois. Kotiäidillä ei ole sellaista stressiä, että tarvitsisi raskaita huveja.
Mitä muuten tarkoitat elitistisyydellä? Mun mielestä olisi elitismiä, että ei tarvitsisi tehdä kolmea työtä, lastenkasvatusta, kotitöitä, ja palkkatyötä. Kyllä työstä on rapissut elitismi, kun on pätkää ja teetetään ihmisillä töitä työmarkkinatuella ym. palkoilla, joilla ei elä.

Kaikki elitismi on pois nykyään työssäkäynnistä. Ihmiset joutuvat muuttamaan kalliiden asumiskustannusten vuoksi kauas työpaikoista, jolloin sitä vapaa-aikaa jää todella vähän lapsiin käytettäväksi arki-iltoisin. Ennen, kun ihmisiä oli vähän, asia oli ihan toinen. Kaikki asuivat keskustassa kaupungeissa.

Lisäksi Suomessa naiset käyvät kodin ulkopuolella eniten töissä länsimaista. Onko se todella elitismiä? Suomessa lapset kärsivät masennuksesta ja koulukiusauksesta ja muusta pahoinvoinnista enemmän kuin muualla. Miksi suomessa on elintaso niin paljon heikompi kuin muualla, että molempien vanhempien, jopa pienten lasten vanhempien on käytävä palkkatöissä, kokopäivätöissä? Esim. ns. köyhissä itä-euroopan maissa naisten työssäkäynti on harvinaisempaa, keski-ja etelä-euroopan maista puhumattakaan.

Osa-aikatyö olisi hyvä vaihtoehto.
 


Mitä muuten tarkoitat elitistisyydellä? Mun mielestä olisi elitismiä, että ei tarvitsisi tehdä kolmea työtä, lastenkasvatusta, kotitöitä, ja palkkatyötä. Kyllä työstä on rapissut elitismi, kun on pätkää ja teetetään ihmisillä töitä työmarkkinatuella ym. palkoilla, joilla ei elä.

Kaikki elitismi on pois nykyään työssäkäynnistä. Ihmiset joutuvat muuttamaan kalliiden asumiskustannusten vuoksi kauas työpaikoista, jolloin sitä vapaa-aikaa jää todella vähän lapsiin käytettäväksi arki-iltoisin. Ennen, kun ihmisiä oli vähän, asia oli ihan toinen. Kaikki asuivat keskustassa kaupungeissa.

Lisäksi Suomessa naiset käyvät kodin ulkopuolella eniten töissä länsimaista. Onko se todella elitismiä? Suomessa lapset kärsivät masennuksesta ja koulukiusauksesta ja muusta pahoinvoinnista enemmän kuin muualla. Miksi suomessa on elintaso niin paljon heikompi kuin muualla, että molempien vanhempien, jopa pienten lasten vanhempien on käytävä palkkatöissä, kokopäivätöissä? Esim. ns. köyhissä itä-euroopan maissa naisten työssäkäynti on harvinaisempaa, keski-ja etelä-euroopan maista puhumattakaan.

Osa-aikatyö olisi hyvä vaihtoehto.
[/quote]

Juuri tuota tarkoitin, mistä kirjoitat. Työssäkäynti on välttämättömyys täällä normaalille elämälle. Kustannukset ovat kovat, ja toisaalta, jotain pitäisi myös olla turvana ja tarjottavana.

Mutta tällä Kaksplussan palstalla tunnutaan jotenkin rivien välistä paheksuvan "maallisen mammonan perässä juoksemista", koska vieläkin niukemmin voi elää jos vain HALUAISI. Niin, kun se nyt olisi noin yksinkertaista.
 
hei
Esim. omassa kaupungissa olen historiamuseossa lukenut juttua, ja tuolloin vuosikymmeniä sitten nykyinen luksusasuinalue keskustassa oli työväen asuinalue, jota kuvataan että "kaukana sijaitseva köyhän työväestön asuialue". Siis sijaitsee ihan keskustassa, puolen kilometrin päässä keskuskadusta. Kun ihmisiä oli vähän, kaikki saivat asua keskustassa työpaikan vieressä.

Mun henkilökohtainen mielipide on, että nykään on elintaso melko heikko ihmisillä. Ajasta on pulaa, työ kuluttaa liikaa, ja asuinkustannukset hirvittävät. Eikä nykyään suomessa asuta leveästi. Euroopan ahtaimmin, ja silti naiset käyvät eniten palkkatöissä.

Mutta täytyy yrittää selviytyä tässä nykymaailmassa. ;)
 
Minä aion aloittaa osa-aikaisena ihan oman henkisen hyvinvointini vuoksi ;).Pystyisin olemaan kotona pelkällä kotihoidontuella,mutta en jaksa pelkkää kotia ja lapsia.Jaksan paremmin kun mulla on muutakin puuhaa.Ajattelin vain kirjoittaa sellaisen pointin,koska kaikille ei sovi pelkkä kotona oleminen.Tai aina ei ole syynä työssäkäymiseen pelkkä raha (mukavat työkaverit,kiva duuni?).Onneksi mies pystyy olemaan lasten kanssa silloin kun olen töissä (2-3krt/vko).
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 15:56 hei kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.12.2005 klo 00:55 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.12.2005 klo 16:57 joopa joo kirjoitti:
voin kokemuksesta kertoa että vaikka kotona ollessa rahat on vähissä niin ei sitä jää sen enempää kun käy töissä.rahat menee bensaan ja päivähoitomaksuihin etenkin jos on useampi lapsi,eli mun mielestä kannattaa olla enemmin kotona sanottuna näin 1.5 vuoden työssäkäyntikokemuksella :)
Itse menen töihin äitiysloman jälkeen. Ja ihan tasan varmasti meillä jää enemmän rahaa elämiseen minun ollessani töissä kun että olisin kotihoidontuella...vaikkakin menee kahden lapsen hoitomaksut ja ajan autolla lähes joka päivä töihin.
Haluaisin kyllä jäädä vielä kotiin, mutta yksinkertaisesti rahat eivät riitä...emmekä me todellakaan elä tuhlaillen, päin vastoin.
Aika jännä juttu tuo. Miten sinä lasket sen, että rahaa jää enemmän? Mulla on tulot kahden lapsen kotiäitinä nyt noin 500 kotihoidontukineen ja hoitolisineen ja kuntalisineen. Mies on keskipalkkainen korkeakoulutettu.

Mun palkka on noin 2000 euroa. Korkeakoulutettu olen. Siitä jäi muistaakseni noin 1500 euroa verojen jälkeen. Kahden lapsen hoitomaksujen jälkeen rahaa jää noin 1100 euroa. Meillä on vain yksi auto, ja mun työn vuoksi olisi toinen auto välttämätön, koska lasten hoitopäivät olisivat muuten liian pitkät. Työssäoloaikana ruokalasku kasvaisi myös, koska tulisi laitettua enemmän kalliimpia puolivalmiita ruokia, ja sairauskulut todennäköisesti niiden myötä kasvaisi myös.

Mulla ei oikeastaan nyt kotiäitinä ole henkilökohtaisia menoja lainkaan. En ole ostanut uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla ollenkaan enkä ole tarvinnut niitä raskaita huveja, kuten perjantaisiidereitä, mökkiviikonloppuja vuokramökeillä, elokuvailtoja, baari-iltoja, shoppailupäiviä (käyn toki ostoksilla kun tarvitaan uusi talvipuku lapsille tai jotain muuta pakollista, mutta huvin vuoksi ei enää tule käytyä), joita tuli harrastettua työssäoloaikana. Työni on henkisesti raskasta. Tai siis ainakin muistan lukeneeni lehdestä, että eniten uupuneita on ihmissuhdetöissä, ja omani on juuri ihmissuhdetyötä.

Eli, rehellisesti sanottuna, kun tuosta 1100 eurosta vähennetään sen kakkosauton pitäminen, kalliimmat ruoat, henkilökohtaiset menot, jotka syntyy jotta jaksaa käydä töissä, niin en todellakaan tiedä, että jäisikö käteen vähemmän rahaa vai enemmän kuin nyt kotiäitinä. Nythän mun tulot verojen jälkeen on noin 400 euroa.

Tottakai tilanne muuttuu, kun nuorin lapsi täyttää kolme. Mutta mun mielestä hoitomaksut jo kahdesta on niin isot nykyään, että työssäkäynti kannattaa taloudellisesti ehkä keskituloiselle, jolla on vaan yksi lapsi.

Mutta tää on vaan yksi näkökulma. Jollain voi se kakkosauto olla jo valmiina pihassa... ja kotiäitinä laittaa rahaa yhtä paljon noihin henk.koht. menoihin... (Niin, en minäkään baarissa käynyt työssäoloaikana kuin pari kertaa vuosi, noita mökkiviikonloppuja ja siideripulloja ja uusia vaatteita useammin.)
kullakin perheellä on omat menonsa ja tulonsa..Virheellisesti aiemmin kirjoitin että menee kahden lapsen hoitomaksut, meillä menee siis puolentoista lapsen hoitomaksut.
Kodinhoidontuki ei riittäisi edes autolainan lyhennykseen (juu-u..meillä on uusi vm. 2005 auto, vanhemmallakin pääsisi mutta siinä ei olisi takuita eikä varmaa tietoa missä autoa on huollettu yms. ja haluamme TURVALLISEN auton koska lasti on arvokas) saatikka muut kulut... Me nyt jokatapauksessa olemme laskeneet että jos olisin kotiin jäänyt, meidän rahat eivät olisi riittäneet, emme halua syödä kaurapuuroa loppukuusta, vaan haluamme taata hyvän terveeellisen ruokavalion lapsille koko kuukaudeksi. Ja meillä ei viikonloppusiidereitä juoda, eikä oluita..eikä mitään muutakaan, moisiin kun ei raha riitä.. Että eiköhän tämäkin ole näitä sarjassamme "jokaisen perheen oma valinta" -kysymyksiä ja valintoja, turha parjata ketään valinnoistaan!!!
 
Meillä on aina jompikumpi ollut kotona niin että lapsi (nyt lapset) saavat olla kotona. Mielestäni pienen lapsen ei ole hyvä olla päiväkodissa koko päivää.
Itse olen menossa töihin/opiskelemaan kun meidän pienempi on reilut 6 kk, ja mies saa vuorollaan olla lasten kanssa kotona. Itse sain olla jo yli kolme vuotta (tein välillä iltahommia) joten on reilua että mieskin saa kokea lasten kanssa kotona olemisen. Ja kivaa vaihtelua minullekin.
Rahalla ei meillä ole ollut väliä, kunhan laskut on saanut maksettua. Tärkeintä on, että lapsilla on kiireetöntä ja hyvä olla :)
Kyllä siellä duunissa ehtii olla sitten koko loppu elämänsä...
 

Yhteistyössä