En taida oikein olla ihastuksissani ajatuksesta, että äideillä ei saisi olla mitään etuoikeutta lapseen. Nyt on menty muodollisen tasa-arvon suuntaan, ja silloin väistämättä lapsi jää sivurooliin. Jos oikeasti arvostettaisiin huolenpidon laatua, olisi helppo todeta, että yleensä äidit ovat siinä astetta parempia, osin biologisista syistä, etenkin kun lapsi on pieni. Vastaavasti jos tärkeintä olisi se hoivan laatu, olisi helppo myös hyväksyä, että joissain tilanteissa äidin hoivassa on jotain sellaista vikaa, ettei hänestä siihen ole, tai vastaavasti isä voi olla tavallistakin taitavampi.
Muodollinen tasa-arvo on siitä kiva, että valtaosassa perheitä se toimii oikein kivasti, kun molemmat ovat riittävän ihmisiä. Mutta sitten kun puhutaan näistä perheistä joissa jompikumpi ei selviydy vanhemmuuden vaatimuksista, useammin se on mies joka ei piittaa lapsista tarpeeksi tai ei tiedä miten se tehdään. Asiassa ei olisi mitään ihmettelemistä, ellei olisi niin rakastuttu ajatukseen, että on naisten ja lastenkin etu, että isyyttä korostetaan.
Varmasti isyyden pönkittäminen tuottaa hyviä tuloksia siinä joukossa isiä, jotka tuettuna selviävät vanhemmuudesta ja oppivat homman lopulta, ja silloin asia hyödyttää lapsia ja naisiakin. Mutta sitten pitäisi vaikeuksitta voida tunnistaa tällaiset tilanteet, joissa lapsen etu lentää ojaan mennen tullen. Esimerkiksi kirjoittajan kuvaama myöhästynyt isävietti saisi olla peruste sille, että lähtökohtaisesti äiti tekisi päätökset ja olisi virallinen huoltaja - näin etenkin kun vakavia puutteita esiintyy edelleen eikä niitä edes yritetä korjata. Toivottavasti osaat tallettaa kaikki todisteet ja ajaa lapsesi etua viranomaisissa.