Koska saa vaatia synnytyksen käynnistystä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en jaksa enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en jaksa enää

Vieras
Rv 40 menossa ja olo on jo todella ahdistunut. Supistuksia on tullut väsymykseen asti kolme päivää enkä enää jaksa kuin maata. Vauva ei ole tulossakaan ulos vaikka on kiinnittyneenä ollut jo 2 vikkoa. Muutenkin on todella tukala olo..Itken vaan kun on niin huono olo. Koska voi alkaa vaatimaan omaan oloon vedoten käynnistystä??
 
Noi fiilikset tosiaan kuuluu asiaan,lähes kaikilla.
Ja huonomminkin voisi olla.Itselläni esim. oli niin pahat liitoskivut ettei liikkumaan päässyt.
Kyllä se vauva sieltä vielä tulee.
Jaksuja :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja s:
No mä valitin päänsärkyä ja pahoinvointia. Ja sain jorvissa nyt keväällä käynnistyksen rv 40+0.

pahoin voinnissa ne kattoo natrium asvot jos ne kunnossa... et ole ainakaan vaarassa kuivua. päänsärkyyn ne kirjoittaa panacodia.

tiedän epäreilua, mutta elämä on...
 
Tuntuu, että oma mielenterveys alkaa olla jo koetuksella ja pelottaa etten jaksa kiinnostua vauvastakaan kun ehkä joskus syntyy. Tää on aivan syvältä. Päivät on niin loputtoman pitkiä, kun ei jaksa mitään ja on kiukkunen kaikille. Ja kaikki kyselee miks se ei jo synny. VITTU!!
 
Pistääköhän ne pakkopaitaan mielenterveyspuolelle heti jos uhkaan vuodattaa itseni kuiviin *huoh* Ei vaan enää jaksa... kun sais edes joskus nukkua :( Vauva kun valvottaisi, niin tietäisi edes miksi valvoo. Nyt ei mitään tolkkua tässä.
 
Ja vaikka käynnistettäisiinkin, niin ei välttämättä käynnisty.. ainakaan lääkkeillä. Mulla viikolla 40+4 käynnisteltiin raskausdiabeteksen vuoksi ja kaks päivää oli ihan kauheita feikki suppareita lääkkeistä ja jouduin olee synnärillä.. ei kuitenkaan käynnistyny ja lähettivät takaisin kotiin. Käynnistyi sitten itsekseen enne kuin uuteen käynnistysyritykseen ehdin mennä.

Raskaita on viimeiset viikot ja aika matelee, yöt ovat h...ttiä. Mutta voimia ja koita jaksaa vielä hetki. Palkinto on odottamisen ja kärsimyksen arvoinen!
 
Anteeksi vain lapsettomat jotka ottaa nokkiinsa, mutta kyllä raskaana oleminen tämän raskauden osalta on aivan syvältä. Minä en enää jaksa jos tästä joskus hengissä selviää. Tämän kokemuksen perusteella en ihmettele jos äidit kokee baby bluesia jo raskauden aikana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Anteeksi vain lapsettomat jotka ottaa nokkiinsa, mutta kyllä raskaana oleminen tämän raskauden osalta on aivan syvältä. Minä en enää jaksa jos tästä joskus hengissä selviää. Tämän kokemuksen perusteella en ihmettele jos äidit kokee baby bluesia jo raskauden aikana.

minä en ottanu nokkiini.. oon vain itse ollu 2krt samassa tilanteessa ja ihan turhaa uikuttanu ja ulissu. Ei irronnu ei.. eka syntyi 41+0 ja toka 41+2
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Anteeksi vain lapsettomat jotka ottaa nokkiinsa, mutta kyllä raskaana oleminen tämän raskauden osalta on aivan syvältä. Minä en enää jaksa jos tästä joskus hengissä selviää. Tämän kokemuksen perusteella en ihmettele jos äidit kokee baby bluesia jo raskauden aikana.

Ja siitä selviää hengissä vaikkei nyt susta siltä tunnukaan. Se loppuaika ei tosiaan oo mitään herkkua. Mut eihän sitä tiiä vaik piankin alkas tapahtua =)
 
:) Ei kai negatiiviset tuntemukset ole kiellettyjä.. Mä olin niin poikki monen viikon unettomuudesta ja kahden vuorokauden synnytyksestä, etten tainnut oikein tajuta koko lapsesta hetkeen mitään kun syntyi. Olin vain suunnattoman helpottunut, kun se oli ohi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja en jaksa enää:
Rv 40 menossa ja olo on jo todella ahdistunut. Supistuksia on tullut väsymykseen asti kolme päivää enkä enää jaksa kuin maata. Vauva ei ole tulossakaan ulos vaikka on kiinnittyneenä ollut jo 2 vikkoa. Muutenkin on todella tukala olo..Itken vaan kun on niin huono olo. Koska voi alkaa vaatimaan omaan oloon vedoten käynnistystä??

Mulla oli ihan sama tilanne kakkosen kohdalla. Kipeet supparit alkoivat yöllä rv 39+1. Koko yön supisteli säännöllisestikin, mutta aamusta lopahtivat. Äippäpolilla kävin tarkistuksessa, supparit eivät olleet saanut kohdunsuulla mitään aikaiseksi. Näillä jatkuvilla suppareilla mentiin sitten pari vuorokautta ja olin kanssa ihan poikki ja väsynyt. Sitten rv 39+3 iltapäivästä alkoivat taas oikein kovat supparit ja mentiin sitten uudetaan sairalaan. Sama tuomio: kohdunsuu pehmeä ehkä sormella auki.... Kyllä vitutti ja itketti! Mistään käynnistyksestä ei kukaan halunut edes keskustella, ainut tarjous oli että jää sairalaan, annavat uni- ja kipulääkettä jotta saisin nukuttua ja levättyä vähän. No jäin sairalaan ja kerkesin kipulääkkeen otta ja vartin päästä menivät vedet. Sitten synnytys meni oikein vauhtilla, 2,5tunnin päästä oli poitsu jo kainalossa :)

Voimia sinulle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Anteeksi vain lapsettomat jotka ottaa nokkiinsa, mutta kyllä raskaana oleminen tämän raskauden osalta on aivan syvältä. Minä en enää jaksa jos tästä joskus hengissä selviää. Tämän kokemuksen perusteella en ihmettele jos äidit kokee baby bluesia jo raskauden aikana.

Ja siitä selviää hengissä vaikkei nyt susta siltä tunnukaan. Se loppuaika ei tosiaan oo mitään herkkua. Mut eihän sitä tiiä vaik piankin alkas tapahtua =)

Toivoa saa... itse olen vain siinä pisteessä, että miehelle en anna enää ikinä ja minun puolesta saisi tulla vaikka mitkä repeämät ja fyysiset vauriot kunhan nyt vain tulisi ulos! :(
 
Kyllästyminen kuuluu asiaan, se kummasti valmistaa sitä synnytystä varten "ai, nyt kävi tosi kipeää, jipii";). Itse muistan kuinka sekaisin sitä oli kun alkoi toinen viikko yli lasketun esikoisella, joka yö heräs supisteluihin - ei saanut nukuttua, mut tiesi ettei näillä vielä synny... Mutta usko pois, kun saat lapsen syliisi, et enää näitä muista kuin hyvin haaleasti ja olet valmis käymään saman läpi vaikkea heti...

Käynnistetty synnytys ei ole siksi hyvä, että se on rankempi niin äidille kuin lapselle kuin "luonnollisesti" alkanut synnytys, siksi siihen ei helposti lähetä. Ymmärrän siis täysin miltä sinusta tuntuu, mutta usko pois - tuo olo on noilla/näillä viikoilla (itse rv39 menossa) liki kaikilla... Jaksamista!
 
Tämän siitä saa, kun Suomessa raskauden hoitaa joku terkka (aivan älytöntä), eikä lääkäri:/ Äidin vointia ei oteta ollenkaan huomioon.. Olen ollut raskaana Suomessa ja ulkomailla ja ero raskauden hoidossa ja synnytyksessä on valtava!
 

Yhteistyössä