Kuunnellaanko äidin mielipidettä synnytyksen käynnistystä harkittaessa?

[vieras]

Olen rv 39+6 ja huomenna on aika äitiyspoliklilnikalle kun on ollut niin kovasti turvotusta (raskausmyrkytysepäilyä, mutta ei kuitenkaan ole ollut selvästi kohonnutta verenpainetta, ei proteiineja pissassa tms). Vauva myös vaikuttaa jo aika isolta, neuvolassa sanottiin että mahan päältä tunnusteltuna tuntuu nelikiloiselta. Sokerirasitus oli normaali mutta siitäkin on ollut nyt epäilyjä että olisiko sokereissa sittenkin jotain häikkää kun sf-mitta ollut koko raskauden ajan käyrien yläpuolella, ja nyt loppuraskaudesta vielä ottanut "spurtin" ja noussut koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi käyristä.

Eli huomenna olen menossa äitiyspoliklinikalle ja siellä katsotaan olisiko aihetta synnytyksen käynnistämiseen. Itse toivoisin ettei vauvan annettaisi kasvaa aivan järkyttävän isoksi, äidilläni vaurioitui sulkijalihas synnytyksessä ja nyt joutuu syömään jatkuvasti lääkettä ulosteenkarkailuun, pelottaa että jos minutkin laitetaan puskemaan tosi isoa vauvaa ulos että jos tulee samanlaisia vaurioita.. Toisaalta pelkään että käynnistystä en ihan hevillä saa kun minulla kuulemma hyvä lantio synnytykseen.

Onko teillä kokemusta kuunnellaanko tällaisissa asioissa miten paljon äidin omaa mielipidettä (synnytän Joensuussa)? Joskus aiemmin raskausaikana minulla oli myös jonkinlaisia synnytyspelkoja ja harkitsin synnytyspelkopolilla käyntiä, nyt harmittaa etten käynyt jos se olisi voinut auttaa tässä tilanteessa..

 

[Nellah]

mulla ei ainakaan kuunneltu ja meidän pinossa oli monia muitakin odottajia jotka voi todella huonosti koko loppuraskauden ja lääkärit vaan paasas että ei voida käynnistää koska lapsi voi hyvin. eli jos lapsella kaikki hyvin ei käynnistetä. äidin voinnista ei ole merkitystä itse kärsin tuskallisen kipeistä supistuksista rv 34 - 40 + 5 jollon poika viimein suostu syntymään. viimeisen kuukauden olin tiivisti 4 seinän sisällä kun en uskaltanut minnekkään liikkua.

 

[mamma]

Kolmas lapseni syntyi kesällä 2006 ja synnytys käynnistettiin omasta toivomuksestani rv:lla 39.. Olin koko raskausajan kärsinyt vaivasta nimeltä "levottomat jalat" ja olin puoli vuotta nukkunut keskimäärin 3 tuntia vuorokaudessa. En olisi jaksanut enää päivääkään, olin ihan poikki sekä fyysisesti että psyykkisesti!

Lisäksi taustalla oli pelko lapsen menettämisestä, esikoiseni syntyi kuolleena rv:lla 39

Minun onnekseni Taysin äippäpolilla oli tuttu lääkäri joka kuunteli ja ymmärsi =)