Koska helpottaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Nuori läheinen sukulaiseni kuoli yllättäen, koska asia ei ole enää joka hetki mielessä? Joka päivä. Itkettää, surettaa, järkyttää, mietityttää, vihastuttaa. Mutta tulee kyllä myös mieleen hyviä muistoja ja ihania asioita, ne eivät toki haittaa, mutta nuo surulliset ajatukset, niitä saattaa tulla missä vaan ja milloin vaan, vaikea kenellekään alkaa kertoa, miksi yhtäkkiä itkettää tai itku tulee... Joku kappale, joku paikka, saattaa yhtäkkiä laukaista kamalan olon, järkytyksen, paniikinomaisen tunteen :(

Päällimmäisenä mielessä on, että MIKSI? Jos sitä rupeaa enemmänkin miettimään niin tulee varmaan hulluksi...
 
Ite menetin esikoiseni, pienen vastasyntyneen toukokuussa. Ei mene päivääkään, tai oikeastaan tuntiakaan ettenkö miettisi häntä... Itku tulee mitä íhmeellisimmässä paikassa, suru ja sen purkaminen ei todellakaan katso aikaa ja paikkaa. Kyyneleet saattavat alkaa virtaamaan kuin napista painamalla. Voimia...
 
:hug: isäni kuoli kuukausi sitten,tasan 3viikkoa sen jälkeen syntyi esikoiseni.hänelle olen jutellut "taivaan vaarista",tämä höpöttely on toiminut mulla terapiana.
en vieläkään pysty olemaan itkemättä,se on helpottanut että meillä on hyllyllä kehyksissä isän kuvia.näen hänet aina minne tahansa menen.
jaksamisia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
:hug: isäni kuoli kuukausi sitten,tasan 3viikkoa sen jälkeen syntyi esikoiseni.hänelle olen jutellut "taivaan vaarista",tämä höpöttely on toiminut mulla terapiana.
en vieläkään pysty olemaan itkemättä,se on helpottanut että meillä on hyllyllä kehyksissä isän kuvia.näen hänet aina minne tahansa menen.
jaksamisia :hug:

Kuoliko sun isä yllättäen? Otan osaa suruusi!

Mulla on myös kuvia sukulaispojasta, välillä niiden katsominen tekee kipeää, välillä hyvää, surullinen mieli siitäkin usein loppujen lopuksi tulee :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Enkelipojan äiti:
Ite menetin esikoiseni, pienen vastasyntyneen toukokuussa. Ei mene päivääkään, tai oikeastaan tuntiakaan ettenkö miettisi häntä... Itku tulee mitä íhmeellisimmässä paikassa, suru ja sen purkaminen ei todellakaan katso aikaa ja paikkaa. Kyyneleet saattavat alkaa virtaamaan kuin napista painamalla. Voimia...

Hui, kuinka hirveetä :( :( Jaksamisia sinulle ihan kauheasti! Saako kysyä, että mihin vauvasi menehtyi? *halit*
 

Yhteistyössä