Toggle sidebar

Kompromissiton

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kumppani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kumppani

Vieras
Mitä tehdä kun mies ei tee kompromisseja? Kaikki tapahtuu hänen ehdoillaan. Häneltä ei saa vaatia mitään, mutta ei hän myöskään vaadi minulta. Suhde sujuu hyvin, paitsi silloin jos ehdotan että tehtäisiin jotakin minua miellyttävää. Koskaan ei löydy aikaa eikä halua. Olen eroamisen partaalla tämän takia.
 
Millaisissa asioissa haluaisit hänen tekevän kompromisseja? Entä, millaisissa asioissa sinä olet suostunut kompromisseihin? Vai oletko jättänyt tekemättä, koska hän ei erityisesti vaadi niitä?
 
Haluaisin esim. kerran kuukaudessa lähteä elokuviin tai mennä ravintolaan syömään siten, että suunnittelemme asiaa etukäteen ja vietämme kahden keskisen romanttisen illan, tai siiderille terassille, kahville torille, kavereiden luokse kylään, konserttiin, teatteriin, kuuntelemaan jotakin bändiä jne. Mitä tahansa ehdotan on vastaus aina ei nyt jaksa tai en uskalla luvata kun en tiedä töistäni. Mitään ei suunnitella etukäteen, koska mies ei tiedä aikatauluistaan eikä halua lyödä mitään lukkoon. Turhauttavaa. Teemme kyllä juttuja yhdessä, mutta aina suunnittelematta fiiliksen mukaan samana päivänä ja aina sellaisia juttuja, jotka häntä kiinnostavat. Itse olen tehnyt tähän asti kompromisseja juuri siinä, että lähden hänen ""areenoilleen"" ex tempore, olen mielestäni aika ""easy going"" ja monenlaisista asioista innostuva. Nyt alkaa jo periaate tulla vastaan - miksi mitkään minun juttuni eivät kelpaa? Tuntuu uskomattomalta, että näin helposti ratkaistavan ongelman vuoksi tulisi ero. Miten uskallan hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei tee pientäkään kompromissia tehdäkseen minut iloiseksi? Muuten suhde toimii. Puhuminen tästä ei ole auttanut. Mies väittää tekevänsä päivittäin kompromisseja vuokseni, ei vaan osaa eikä halua nimetä niitä. En keksi mitä ne voisivat olla kun ei niitä kerran ääneenkään sanota. Minä en niitä näe.
 
Mun mies tykkää viettää kaikki yhteiset lomat ja pyhät pois mun luota, äitinsä luona useimmiten. Tätä on jo jatkunut viis vuotta ja pari kertaa olen täysin avoimesti hankkinut muuta lomaseuraa jos ei edes yhtä viikonloppua tai paria päivää voi mun kanssa viettää. Arki sujuu joten kuten, mutta jos olis tilaisuus tehdä jotain kivaa ja erilaista yhdessä niin ei onnistu. Pari vuotta sitten oltiin yksi yö mökillä kahdestaan ja siihen se nyt vetoo että kun sillonkin oltiin lomailemassa yhdessä. Eli sillä yhden yön mökkireissulla pitäis nyt sit pärjätä varmaan seuraavat 10 v. En oikeesti enää jaksa odottaa mitään muutosta asiaan, sit kun hankin muuta seuraa ni ei ollakaan taas pariin kuukauteen yhteyksissä mut mitä välii kun ei se kuitenkaan oman lomansa aikana mun kanssa ole.
 
Kuulostaa siltä, että olet jo sopeutunut tilanteeseen, vaikka mies ei halua viettää lomia kanssasi. Jos suhde toimii muuten ja tämä riittää sinulle, niin on varmaan ihan ok todeta, ettei mies muutu. Omasta mielestäni miehesi kuulostaa itsekkäältä ja kykenemättömältä ottamaan sinun toiveitasi huomioon. Onko hän samanlainen muitakin ihmisiä kohtaan? Entä arki, onko hän kotona sinua kunnioittava ja toiveitasi huomioiva? Monilla pareilla lomien yhteensovittaminen on iso ongelma ja on pareja, jotka viettävät lomat erillään ja ovat tyytyväisiä ratkaisuun.

Meillä lomat onnistuvat jos vain suostun elämään ex tempore -fiiliksillä ja tekemään sitä mitä mies haluaa tehdä. Useimmiten suostun, koska innostun monenlaisista asioista.

Itse pelkään, että tämä johtaa eroon mikäli mies ei opi tekemään kompromisseja. En uskalla hankkia lapsia hänen kanssaan, mikäli elämän aikatauluttaminen ei häneltä yksinkertaisesti onnistu. Onko tämä liikaa vaadittu? Toisaalta lapset voisivat olla meitä yhdistävä tekijä. En tiedä, ikää alkaa olla niin paljon, että ero tuntuu todella suurelta uhraukselta.
 
Onko hän mahdollisten lasten suhteen myös yhtä aikatauluton? Eli jos kysyt häneltä, että hankitaanko lapsia ensi vuonna, hän vastaa, ettei vielä tiedä, mutta katsotaan asiaa myöhemmin? Et kuitenkaan uskalla jättää ehkäisypillereitä pois, koska et voi tietää, koska hänelle sopii lasten hankkiminen? Lopputulos: Ette tule hankkimaan niitä koskaan.
 
Mietipä muuten, onko noille sinun haluamiesi juttujen toteuttamiselle ihan oikeasti jotain esteitä, esim. että miehesi on oltava töissä tms.
Jos sinusta vain tuntuu että ette tee mitään mitä haluatte siksi, ettei mies halua.
Tarkoitan, että jos oikeasti on asioita, jotka estävät mutta mielesssäsi se vain tuntuu siltä ettei mies tee kompromisseja...?

Ja taas toisaalta; eikö todellakaan koskaan ole tehty mitään sinun mielesi mukaan?
 
Hän ei ota kantaa lasten hankkimisen ajankohtaan, hän on vain sanonut että on valmis hankkimaan lapsia heti kun minäkin olen valmis. Ja että hän olisi iloinen jos tulisin raskaaksi. Lisäksi hän on sanonut vähentävänsä töitään mikäli saisimme joskus lapsia. Vauvakuume on molemmilla kova.
 
Hänen pitää pystyä näyttämään joustamisensa ilman lapsiakin, harvoin nimittäin mikään asia muuttuu lupauksista huolimatta..... vaikka mennään naimisiin, laihdutaan 20 kg, saadaan lapsia yms.
 
Varmasti osassa tilanteista on kyse ollut todellisista esteistä, ja nehän ovat aivan ymmärrettäviä ja normaaleja. Mutta mielestäni on todella kummallista, että milloinkaan ei voida sopia mitään arkeen liittyvää etukäteen, ei yhden yhtä elokuvaa, ei mitään ulkona syömistä tai mitään muutakaan menoa. Ja kyllä joskus ollaan tehty jotakin minun mieleni mukaista, mutta niistä kerroista on jäänyt huono maku suuhun. Lähinnä ongelma piilee kai siinä, että jos minä ehdotan jotakin menoa niin mieheni joko kieltäytyy tai sitten on kyseisessä tilaisuudessa/kyseisenä iltana vaivaantunut, huonotuulinen ja selvästi pois omista kuvioistaan. Se on kiusallista ja paha tuuli tarttuu myös minuun. Joskus mietityttää, että lasten myötä löytäisimme ehkä enemmän yhteistä pintaa, ns. neutraaleja juttuja, mutta mitä järkeä on suunnitella lapsista suhteen parantajia kun nyt olen jo niin kypsä että olen valmis eroamaan jos mies ei sen vertaa voi tehdä. Tosin voihan olla että mies ei vaan kykene vaikka haluaisikin. Enkä itse asiassa usko, että hän tekee tätä ilkeyttään. Hän ei vaan tunnu pystyvän parempaan. Olenko muka kohtuuton? En omasta mielestäni, en vaadi kuuta taivaalta enkä hänestä seuraa joka illalle. Vaadin jonkinlaista epäitsekästä elettä häneltä tämän asian suhteen.
 
Ehkä te sitten haluatte vaan eri asioita. Jos mies ei oikeasti halua käydä elokuvissa tai ulkona syömässä tai jossain kekkereissä (minä en ainakaan välitä kummastakaan).
Kysy häneltä!
Koettakaa löytää sellaista tekemistä josta aidosti molemmat pidätte.
 
Olemme keskustelleet asiasta ja todenneet, että haluamme eri asioita. Se on selvää. Yhteistä pintaa on tähän asti löytynyt, koska minä olen taipunut hänen toiveisiinsa ja suostunut aikatauluttomaan ex tempore fiilis-tekemiseen. Olen totaalisen kyllästynyt olemaan se, joka tekee toisen mieliksi asioita suhteen vuoksi. Nyt on hänen vuoronsa. Oltiin kerran lomamatkalla. Mies ei suostunut mihinkään mitä ehdotin. Ainoastaan hänen juttunsa olisivat kelvanneet tekemiseksi. Sappeennuin ja päätin että minä teen täsmälleen mitä haluan. Niinpä vietettiin koko loma eri paikoissa. Se oli totaalisen surkuhupaisaa. Muistelen vieläkin sitä lomaa kauhulla. Kesti kauan paikkailla niitä haavoja. Tämän hetkinen kriisi yltyi kun mies lupasi lähteä leffaan katsomaan yhtä elokuvaa joka kiinnostaa häntä itseäänkin. Yritin kuukausitolkulla sopia jotakin iltaa leffalle. Koskaan ei sopinut. Ja nyt elokuva ei enää pyöri teatterissa. Niin pieni asia sai ison merkityksen. Tajusin koko kuvion, tällaista tämä on eikä tunnu muuksi muuttuvan.
 
Heippa,

Vielä voisit yhteisinä hetkinä ehdottaa jotain lapsiin liittyvää toimintaa: lapsimessuja tai jotain muuta tapahtumaa.

Siitä näkisit, että olisiko mies valmis joustamaan toivomuksissasi, jotka liittyvät lapsiin ja ovat tärkeitä teille molemmille :)

Ehkä lastentapahtumat kiinnostavat enemmän sitten kuin on omia lapsia, mutta jos miehesi on ilmaissut vauvakuumetta, niin kokeile...

Kuten mainitsitkin, lasten kanssa olisi ikävää, jos mies sittenkin pitäisi vain omat menonsa.

Toisaalta vauvojenkin kanssa sopii myös ex tempore -lähdöt, jos ne tehdään lapsen ehdoilla ja kulloinenkin fiilis huomioon ottaen...
 
Miun mieheen tehosi sellanen konsti että kun ehdotin jotain mihin mieheni ei suostunut, niin en itsekkään suostunut hänen seuraavaan ehdotukseen. Ei mennyt kauaakaan kun jo tehtiin minunkin haluamiani asioita.

Siis ihan kylmästi sanot ettei sinulla ole mielenkiintoa osallistua hänen ehdottamiin menoihin jos ei hänkään voi tehdä koskaan mitää mitä sinä haluaisit tehdä.

Jos hän sinusta välittää ja on oikeasti halukas elämään kanssasi täytyy hänenkin tehdä välillä jotain mistä ei ehkä niin kamalasti pidä. Muussa tapauksessa ei taida auttaa muu kuin miehen vaihto. Eihän yksikään suhde voi pyöriä vain toisen halujen ympärillä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa