Kommentoikaa tätä kaason puhetta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole dissaamassa äitiämme. Siskoni vain oli minulle todella toivottu ja halusin häntä hoitaa ja sainkin. Äitini on kertonut, että antoi mielellään minun tehdä koska tein sen täysin vapaaehtoisesti ja omasta halustani. Lisäksi siskoni syntyi, kun vanhemmillamme meni huonosti ja lopulta siis erosivatkin siskoni ollessa 8kk ja äiti on kertonut, että minusta oli iso apu kun hän ei samalla tavalla olisi itse jaksanutkaan. Ei ole äidillämme niin heikko itsetunto, että kuvittelisi minun lyttäävän häntä.

Enkä tosiaan ajatellut kertoa noita asioita häissä mitä tuossa välissä mainitsin, avasin vain teille muille että miten läheinen siskoni on ollut.

Ja juu en hoitanut sitä päiväkuivaksi opettamista yksinään vaan autoin ja olin siinä mukana silloin, kun olin äitimme luona. Kirjoitin vain huonosti, kun en taas tajunnut miten täällä aina nussitaan pilkkua ja tartutaan kaikkeen epäolennaiseen heti.

Ja se että en ole asunut siskoni kanssa samassa kodissa sen 2v jälkeen niin ei mitenkään liity läheisyyteemme. Kun siskollani oli teini-iässä ongelma niin hän kertoi siitä minulle ja pyysi minulta apua, ei äidiltä.

Eli kyse ei ollut mistään dissaamisesta vaan siitä, että minua kiinnosti ne asiat ja halusin tehdä niitä vaikka monet samanikäiset ei sitä tekisikään. Etenkään tänä päivänä. Sanoma on siis vain, että siskoni oli tärkeä ja läheinen heti ensi metreiltä.
 
[QUOTE="alkup";27324764]En ole dissaamassa äitiämme. Siskoni vain oli minulle todella toivottu ja halusin häntä hoitaa ja sainkin. Äitini on kertonut, että antoi mielellään minun tehdä koska tein sen täysin vapaaehtoisesti ja omasta halustani. Lisäksi siskoni syntyi, kun vanhemmillamme meni huonosti ja lopulta siis erosivatkin siskoni ollessa 8kk ja äiti on kertonut, että minusta oli iso apu kun hän ei samalla tavalla olisi itse jaksanutkaan. Ei ole äidillämme niin heikko itsetunto, että kuvittelisi minun lyttäävän häntä.

Enkä tosiaan ajatellut kertoa noita asioita häissä mitä tuossa välissä mainitsin, avasin vain teille muille että miten läheinen siskoni on ollut.

Ja juu en hoitanut sitä päiväkuivaksi opettamista yksinään vaan autoin ja olin siinä mukana silloin, kun olin äitimme luona. Kirjoitin vain huonosti, kun en taas tajunnut miten täällä aina nussitaan pilkkua ja tartutaan kaikkeen epäolennaiseen heti.

Ja se että en ole asunut siskoni kanssa samassa kodissa sen 2v jälkeen niin ei mitenkään liity läheisyyteemme. Kun siskollani oli teini-iässä ongelma niin hän kertoi siitä minulle ja pyysi minulta apua, ei äidiltä.

Eli kyse ei ollut mistään dissaamisesta vaan siitä, että minua kiinnosti ne asiat ja halusin tehdä niitä vaikka monet samanikäiset ei sitä tekisikään. Etenkään tänä päivänä. Sanoma on siis vain, että siskoni oli tärkeä ja läheinen heti ensi metreiltä.[/QUOTE]
Voi kun sä olet ollut pelastava enkeli siskosi elämässä, eihän hän osaisi tehdä mitään ellet SINÄ olisi opettanut. Ja tosiaanko hänellä oli YKSI ongelma teini-iässä ja autoit siinä, varmaan sisko on ikuisessa kiitollisuuden velassa sinulle.

(Oletko ehkä kuvitellut itsestäsi liikoja tähän asti ja nyt loukkaannuit, kun palstalla sinuun ei suhtaudutakaan niin kuin itse haluaisit. Opetit siskon päiväkuivaksi vaikkette asuneet samassa taloudessa? Jooh....)
 
Tuskin sulla on mitään hätää, jos tuon olit vartissa kyhännyt =) Kuulostaa hyvältä puheelta, tosin minäkin karsisin rajulla kädellä sitä osiota miten olet hoitanut siskoa. Ennemmin tyyliin: Olin todella onnellinen koska olin vihdoin saanut pikkusiskon ja olin innokkaasti mukana pienen vauvan hoitamisessa.
Olisi mukavaa kuulla, joitain kokemuksia/kommelluksia mitä olette siskosi kanssa yhdessä kokeneet. Esim lapsena rakensitte läheiseen metsään majaa ja sitten tapahtui sitä ja tätä. Tai sisko nukkui aina aamuisin pommiin ja meinasitte molemmat myöhästyä koulusta.
 
[QUOTE="vieras";27324790]Voi kun sä olet ollut pelastava enkeli siskosi elämässä, eihän hän osaisi tehdä mitään ellet SINÄ olisi opettanut. Ja tosiaanko hänellä oli YKSI ongelma teini-iässä ja autoit siinä, varmaan sisko on ikuisessa kiitollisuuden velassa sinulle.

(Oletko ehkä kuvitellut itsestäsi liikoja tähän asti ja nyt loukkaannuit, kun palstalla sinuun ei suhtaudutakaan niin kuin itse haluaisit. Opetit siskon päiväkuivaksi vaikkette asuneet samassa taloudessa? Jooh....)[/QUOTE]

Siis... täh? Ensinnäkin se mitä kerroin tuossa yhdessä välissä niin oli vain ohimennen täällä kerrottu. En mitenkään mainitsemassa sitä puheessani. Siskoni tietää kyllä millainen suhde meillä on. EI mun tarvi sitä hänelle kertoa. Ja missä sanoin, että hänellä oli yksi ongelma teini-iässä? Huoh! Tämä on just niin tätä palstaa. Eikä siskoni ole missään kiitollisuudenvelassa minulle. Mitä ihmeen sekoilua tommonen teksti on?

Minä haluan pitää puheen siskoni häissä, koska hän on minulle tärkeä ja läheinen ihminen. Samoin läheiseksi on tullut myös hänen miehensäkin. Ja olen onnellinen heidän puolestaan. Se mitä kerroin suhteestani siskooni niin liittyi ihan vain siihen, että kerroin teille täällä (en häävieraille puheessa) että meillä ei ole ollut sellaista siskosten suhdetta, että oltaisiin leikitty ja vuoroon tapeltu keskenämme vaan ihan erilainen suhde johtuen ikäerosta ja siitä minun hoivavietistänikin tietysti. Olen hoitanut paljon myös äitini myöhemmin syntyneitä lapsia, mutta heihin minulla ei ole silti samanlaista sidettä ja suhdetta kuin siskooni. Ja sen tietävät kaikki. Vasta kun siskostani tuli ns. nuori aikuinen ja täysi-ikäinen niin suhteemme muuttui ystävyydeksi ja enemmänkin kuin vain ystävyydeksi, koska olemme myös siskokset ja meillä on yhteinen historia.

Mutta tämä nyt ei mitenkään liity tähän puheeseen ja aion kyllä kysyä tästä joltain ihan muulta palstalta kuin tältä kyynisten ja katkerien äitien palstalta. Ihmisten joiden elämä menee raiteiltaan, kun joku pitää läheiselle ihmiselle puheen tai jos jonkun hääkutsussa on tilinumero niin ei mennä koko häihin.
 
Ap, tämähän on hyvä koe. Häissäkin on varmaan ihmisiä, joita sinä et tunne, siskosi ystäviipiiriä jne. Tai kaukaisempia sukulaisia. He ottavat puheen samaan tapaan kuin täällä tuntemattomat ihmiset. Miten paljon sillä on sinulle merkitystä? Puhutko ensisijassa sisarellesi vai kaikille? Oletko valmis astumaan jonkun varpaille ja jos olet, niin miksi, miksi tuossa tilanteessa? Mehän emme tunne teitä ketään ja silti sinun kertomasi perusteella olemme jo muodostaneet monta mielikuvaa ja käsitystä.
 
Tuskin sulla on mitään hätää, jos tuon olit vartissa kyhännyt =) Kuulostaa hyvältä puheelta, tosin minäkin karsisin rajulla kädellä sitä osiota miten olet hoitanut siskoa. Ennemmin tyyliin: Olin todella onnellinen koska olin vihdoin saanut pikkusiskon ja olin innokkaasti mukana pienen vauvan hoitamisessa.
Olisi mukavaa kuulla, joitain kokemuksia/kommelluksia mitä olette siskosi kanssa yhdessä kokeneet. Esim lapsena rakensitte läheiseen metsään majaa ja sitten tapahtui sitä ja tätä. Tai sisko nukkui aina aamuisin pommiin ja meinasitte molemmat myöhästyä koulusta.

Jotain sellaisia on tarkoitus miettiäkin. Tosin ikäeroa on sen verran, että emme ole edes yhdessä käyneet koulua. Mutta kaikenlaisia kommelluksia on sattunut kyllä,mutta vähän erityyppisiä mitä nuo mainitsemasi siis. :)
 
[QUOTE="vieras";27324835]Ap, tämähän on hyvä koe. Häissäkin on varmaan ihmisiä, joita sinä et tunne, siskosi ystäviipiiriä jne. Tai kaukaisempia sukulaisia. He ottavat puheen samaan tapaan kuin täällä tuntemattomat ihmiset. Miten paljon sillä on sinulle merkitystä? Puhutko ensisijassa sisarellesi vai kaikille? Oletko valmis astumaan jonkun varpaille ja jos olet, niin miksi, miksi tuossa tilanteessa? Mehän emme tunne teitä ketään ja silti sinun kertomasi perusteella olemme jo muodostaneet monta mielikuvaa ja käsitystä.[/QUOTE]

Veikkaanpa kuitenkin, että häissä kukaan ei tahdo hyökätä vihamielisesti minua vastaan ja alkaa arvostella kuten täällä tehdään. Etenkin kun se kohta mistä minua kohtaan hyökättiin niin ei edes ollut koko puheessa. :D Eli ei - ihmiset häissä ei todellakaan ota puhetta kuten täällä otetaan. Ei kukaan normaalielämässä suhtaudu näin kiihkolla asioihin mitä täällä. Tai jos suhtautuu niin sitten pitää kurkkia peiliin.
 
Siskoni mies sanoi kerran "on hauskaa ajatella miten Tiina on hoitanut niin paljon Maijaa ja muistaa ne jutut sieltä vauvasta asti". Hänenkin mielestän se on siis hieno asia ja erityinen asia meidän suhteessamme.
 
Itse olen oppinut inhoamaan puheit kiitos miesteni sukulaisten jotka jaarittelevat loputtomasti tilaisuudessa kuin tilausuudessa. Tiivistä sanottavasi ja keksi joku pieni hauska nykyhetkeen liittyvä juttu. Nää syntymästä alkavat jutut saa mut näppylöille!
 
[QUOTE="alkup";27324872]Veikkaanpa kuitenkin, että häissä kukaan ei tahdo hyökätä vihamielisesti minua vastaan ja alkaa arvostella kuten täällä tehdään. Etenkin kun se kohta mistä minua kohtaan hyökättiin niin ei edes ollut koko puheessa. :D Eli ei - ihmiset häissä ei todellakaan ota puhetta kuten täällä otetaan. Ei kukaan normaalielämässä suhtaudu näin kiihkolla asioihin mitä täällä. Tai jos suhtautuu niin sitten pitää kurkkia peiliin.[/QUOTE]

Kirjoitin epäselvästi, tarkoitin, että he voivat suhtautua samaan tapaan, onhan tässä ketjussa ollut monta suhtautumistapaa ja paljon asiallisia mielipiteitä. Enkä mielestäni ole ollut sinua kohtaan vihamielinen, olen se ihan alusta asti kommentoinut vieras, joka on puhunut mm. konsulteista ja matkalaukuista:)
 
Ei kukaan jaksa tuollaista kuunnella. Tässä lyhennetty versio:

Hyvät naiset ja herrat, tänään on Maijan ja Matin suuri päivä.
Maija ja Matti muuttivat yhteen ja helmikuussa 2012 vaihdettiin kihlat. Heti käynnistyivät hääsuunnitelmatkin,
vaikka aikaa niihin siinä vaiheessa olikin. Aika kuluu kuitenkin nopeaan ja nyt ollaan tässä.
Ihanaa Maija, että olet löytänyt vierellesi juuri sinulle täydellisesti sopivan miehen.

Nyt haluan toivottaa henkilökohtaisesti teille onnea ja rakkautta. Nostakaamme kaikki Maijan ja Matin malja.
 
[QUOTE="alkup";27324584]Kerron vielä, että minä tosiaan olen hoitanut siskoani paljon. Äitimme ei ole vauvaa kylvettänytkään varmaan koskaan ja on sen itsekin siis myöntänyt. Muistan että kerran näytti minulle miten se tehdään, mutta sitten minä halusin hoitaa sen. Ja kylvetin siskoni myös 2v ikäiseksi asti aina, kun tarvi. Vanhempamme erosivat siskoni ollessa 8kk. Muutin ensin äidin mukaan, mutta siskoni ollessa 2v menin isän luokse koska äiti muutti uuden miehensä kanssa yhteen enkä pitänyt tästä miehestä. Sen jälkeen näin tietysti siskoani vähemmän, mutta läheinen suhde säilyi ja olen mm. opettanut häntä uimaan, opettanut päiväkuivaksi ja aina kun olin äidin luona niin ihan joka hetki oli siskoni siinä läsnä.[/QUOTE]

En yhtään epäile, etteikö näin olisi, mutta tuo tilaisuus ei ole oikea paikka vuodattaa näitä teidän perheen sisäisiä ongelmia.
 
Minä jättäisin alun "huono itsetunto" jutut kokonaan pois ja lyhentäisin sitä siskon syntymäkohtaa. Lisäks mä en ymmärtäny sitä kohtaa jossa Sinä tapasit siskosi tulevan puolison. Muuten ihan kiva ja lämminhenkinen puhe.
 
[QUOTE="vieras";27324270]Minusta olisi parempi, jos puhuisit itsestäsi vähän vähemmän. Olen ollut tosi harvoissa häissä, enkä itse koskaan kaasona, joten olen tavallaan huono sanomaan, mutta tuo alku on minusta liikaa sinusta, vaikka päivä on siskosi ja hänen tuoreen miehensä.[/QUOTE]

Munkin mielestä tuossa puheessa korostui vähän liikaa sun mielipiteet ja se, mitä sä milloinkin ajattelit ja mietit. Miten sä hoidit siskoasi ja miten sä olit osallisena heidän tapaamiseensa ja ja... En tiedä, jotenkin se vaan ottaa silmään.
 
Puhu enemmän siskostasi kuin itsestäsi. Ja mikäli kyseessä on häiden ainoa puhe, olisi minusta hyvä jos puhuisit hääparille etkä vain siskollesi. Itse kokisin ainakin kiusallisena "arvelut" mieheni ja minun suhteen alkuajoista, en tykkäis yhtään jos joku (varsinkaan isäni tai äitini) niitä häissä kertoilisi.
 
[QUOTE="vieras";27324250]

Arvoisa tuore aviopari, Herra ja Rouva Virtanen

Hyvät naiset ja herrat, tänään on Maijan ja Matin suuri päivä.

Minulle oli selvää, että haluan pitää täällä puheen, vaikka mikään helppo paikka tämä ei ole. Mutta Maijan siskona ja kaasona haluan sen kuitenkin tehdä, vaikka jännitys ja hermostus on jotain ennen kokematonta.

Palataan ajassa taaksepäin 23 vuotta erääseen aamuun x.x.1990. Minulle oli syntynyt pikkusisko! Pikkusisko! Olin jokin aika sitten sanonut äitille, että ei se sitten mitään haittaa, vaikka sieltä tulisikin poika. Kahden pikkuveljen jälkeen toivoin niin paljon pikkusiskoa, että pelkäsin äidin luulevan ettei minulle kelpaisikaan poikavauva.

Se oli suuri ja käänteentekevä päivä elämässäni. Väsymättä jaksoin hoitaa vauvaa, kylvettää, syöttää ja vaihtaa vaippaa ja kun Maija kasvoi niin se ei muuttunut. Suhde säilyi vuodesta toiseen hyvin läheisenä ja kiinteänä. Maijan kasvaessa ja tullessa täysi-ikään suhde sai uusia muotoja ja se muuttui enemmän siskojen väliseksi ystävyydeksi mitä se oli aiemmin ollut. Mutta sieltä kesäkuisesta päivästä sai alkunsa yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista.

Sitten tullaan vuoteen 2011. Maija oli alkanut ruotia puhelimessa usein eräästä tyypistä, joka oli alkanut osoittaa kiinnostusta. Varovainen tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja eteni siitä hyvin nopsaan niin, että Maija ja Matti muuttivat yhteen ja helmikuussa 2012 vaihdettiin kihlat. Maija ei ollut osannut arvata, että tuparit muuttuvat kihlajaisiksi mutta itselläni asia käväisi mielessä ja väläyttelin epäilyjäni ääneenkin. Sieltä heti käynnistyivät hääsuunnitelmatkin, vaikka aikaa niihin siinä vaiheessa olikin. Aika kuluu kuitenkin nopeaan ja nyt ollaan tässä.

Kaikki hetket ennen tätä päivää, korostavat tämän päivän ainutlaatuisuutta, ne antavat tälle hetkelle sille kuuluvan arvostuksen.

Neuvoin sinua Maija joskus seuraamaan sydämesi ääntä, jotta et joutuisi jonain päivänä toteamaan että olet tyytynyt siihen “ihan hyvään”. Koska ansaitset parasta.

Kun katson teitä ymmärrän, että tämä runo jonka lausun teille seuraavaksi kuvaa varmasti tulevaisuuttanne, sillä niin lempeästi te toisianne katsoitte.

Kertokoon tämä runo kaikille kuulijoille rakkaudesta, avioliitosta ja siitä yhteisestä sävelestä joka jokaisella avioparilla tulisi olla kahdestaan vielä vuosienkin päästä.

Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.

Ihanaa, että olet löytänyt vierellesi juuri sinulle täydellisesti sopivan miehen.

Nyt haluan toivottaa henkilökohtaisesti teille onnea ja rakkautta. Nostakaamme kaikki Maijan ja Matin malja.

Toivotan teille mitä parhainta yhdessä eloa

Onnea![/QUOTE]

Muokkasin vähän. Älytöntä mun mielestä kertoa miten sinä tapasit Matin, mutta jättää kertomatta miten Matti ja Maija ovat tavanneet toisensa. Koko puheen alkuosa kertoo susta, ei hääparista.
 
Kauheata miten inhottavia kommentteja on tullu :/ Siitä olen myöös samaa mieltä että tuo sinun ja siskosi miehen tapaamis kappale voisi jäädä pois, mut kokonaisuus oli niin kaunis että minulle tuli kyynel silmään! Mitä siitä vaikka aloittaja kertoo "itsestään" Jos minun sisko/veli tuollaisen tekstin häissäni lukisi niin tykkäisin!
 
Eka kappale on hyvä, toinen turhaa. Lopun runo on taas hyvä.

Siihen "seuraa sydämesi ääntä kappaleen perään kannattaa laittaa joku "ja matin kanssa avioituessaai oletkin niin tehnyt" tyyppinen lause.
 
Mun mielestä toi on tosi hyvä puhe! :)

Ihme pikkuasioihin porukka täällä jumittuu kiinni. Ei hääpuheiden tarvitse olla hullun jäykkiä ja joka sanan valmiiksi mietittyjä. Mun mielestä tosta puheesta välittyy sun rakkautesi siskoasi kohtaan ja se onni jota tunnet tämän nuoren parin puolesta, ja eiköhän se ole se tärkein asia.

Onnea tulevalle kaasolle koitokseen! :)
 
[QUOTE="pippuriina";27326908]Mun mielestä toi on tosi hyvä puhe! :)

Ihme pikkuasioihin porukka täällä jumittuu kiinni. Ei hääpuheiden tarvitse olla hullun jäykkiä ja joka sanan valmiiksi mietittyjä. Mun mielestä tosta puheesta välittyy sun rakkautesi siskoasi kohtaan ja se onni jota tunnet tämän nuoren parin puolesta, ja eiköhän se ole se tärkein asia.

Onnea tulevalle kaasolle koitokseen! :)[/QUOTE]

Minusta tuo nimenomaan on jäykkä puhe. Ja ymmärrän kyllä, että ensimmäinen versio, mutta kuiva ja aivan liian pitkä. Ap pyysi kommentteja ja niitä hän sai. Tietysti ne ovat kivempia, joissa sanotaan, että ah kuinka ihana ja voi kun osaisin noin hyvin kirjoittaa. Mutteivat ne toiset mielipiteet sen väärempiä ole.
 
Minusta hyvä puhe häissä on lämmin, koskettava ja hauska. Sen pitää olla henkilökohtainen mutta kuitenkin sellainen, että myös vieraammat saa siitä jotain irti. Lyhentäisin syntymästä kertovaa kohtaa ja lisäisin sinne jonkun hauskan muiston syntymän ja aikuisuuden välille. Sellaisen missä morsian ehkä hieman punastelisi ja vieraat naureskelisivat. Itse esimerkiksi lupasin mennä naimisiin kummisetäni kanssa lapsena, jos hän ei saa tyttöystävää.

On hyvä avata hieman missä Maija ja Matti tapasivat mutta toisaalta on hauska kuulla myös miten sinä olet Mattiin tutustunut. Maalaile kuvia puheeseen ja mausta huumorilla. Hyvä puhe saa ihmiset hymyilemään. Kannattaa myös aina kertoa jotain mitä kaikki eivät tiedä, se pitää mielenkiinnon yllä paremmin kuin tuttujen asioiden kertaaminen.

Loppu puheesta olikin oikein hyvä. Tuo runo on niin kaunis, että eiköhän se saa osan kyynelehtimään. Uskon, että saat puheesta oikein hyvän, kunhan saat alkupuoliskon toimimaan paremmin. Sanoisin, että sopiva pituus on 5-10 minuuttia, jos puhe naurattaa ja koskettaa tuntemattomiakin. Tähän kyllä vaikuttaa myös se millainen olet puhujana, ilmeikäs puhuja on mukava kuunnella vaikka puhe olisi pitkä ja tylsäkin. Suosittelen testaamaan puhetta aina jollekin sopivalle koehenkilölle. Siten näet miten ihmiset reagoivat puheeseen.
 

Yhteistyössä