[QUOTE="vieras";27324250]
Arvoisa tuore aviopari, Herra ja Rouva Virtanen
Hyvät naiset ja herrat, tänään on Maijan ja Matin suuri päivä.
Minulle oli selvää, että haluan pitää täällä puheen, vaikka mikään helppo paikka tämä ei ole. Mutta Maijan siskona ja kaasona haluan sen kuitenkin tehdä, vaikka jännitys ja hermostus on jotain ennen kokematonta.
Palataan ajassa taaksepäin 23 vuotta erääseen aamuun x.x.1990. Minulle oli syntynyt pikkusisko! Pikkusisko! Olin jokin aika sitten sanonut äitille, että ei se sitten mitään haittaa, vaikka sieltä tulisikin poika. Kahden pikkuveljen jälkeen toivoin niin paljon pikkusiskoa, että pelkäsin äidin luulevan ettei minulle kelpaisikaan poikavauva.
Se oli suuri ja käänteentekevä päivä elämässäni. Väsymättä jaksoin hoitaa vauvaa, kylvettää, syöttää ja vaihtaa vaippaa ja kun Maija kasvoi niin se ei muuttunut. Suhde säilyi vuodesta toiseen hyvin läheisenä ja kiinteänä. Maijan kasvaessa ja tullessa täysi-ikään suhde sai uusia muotoja ja se muuttui enemmän siskojen väliseksi ystävyydeksi mitä se oli aiemmin ollut. Mutta sieltä kesäkuisesta päivästä sai alkunsa yksi elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista.
Sitten tullaan vuoteen 2011. Maija oli alkanut ruotia puhelimessa usein eräästä tyypistä, joka oli alkanut osoittaa kiinnostusta. Varovainen tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi ja eteni siitä hyvin nopsaan niin, että Maija ja Matti muuttivat yhteen ja helmikuussa 2012 vaihdettiin kihlat. Maija ei ollut osannut arvata, että tuparit muuttuvat kihlajaisiksi mutta itselläni asia käväisi mielessä ja väläyttelin epäilyjäni ääneenkin. Sieltä heti käynnistyivät hääsuunnitelmatkin, vaikka aikaa niihin siinä vaiheessa olikin. Aika kuluu kuitenkin nopeaan ja nyt ollaan tässä.
Kaikki hetket ennen tätä päivää, korostavat tämän päivän ainutlaatuisuutta, ne antavat tälle hetkelle sille kuuluvan arvostuksen.
Neuvoin sinua Maija joskus seuraamaan sydämesi ääntä, jotta et joutuisi jonain päivänä toteamaan että olet tyytynyt siihen ihan hyvään. Koska ansaitset parasta.
Kun katson teitä ymmärrän, että tämä runo jonka lausun teille seuraavaksi kuvaa varmasti tulevaisuuttanne, sillä niin lempeästi te toisianne katsoitte.
Kertokoon tämä runo kaikille kuulijoille rakkaudesta, avioliitosta ja siitä yhteisestä sävelestä joka jokaisella avioparilla tulisi olla kahdestaan vielä vuosienkin päästä.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Ihanaa, että olet löytänyt vierellesi juuri sinulle täydellisesti sopivan miehen.
Nyt haluan toivottaa henkilökohtaisesti teille onnea ja rakkautta. Nostakaamme kaikki Maijan ja Matin malja.
Toivotan teille mitä parhainta yhdessä eloa
Onnea![/QUOTE]
Muokkasin vähän. Älytöntä mun mielestä kertoa miten sinä tapasit Matin, mutta jättää kertomatta miten Matti ja Maija ovat tavanneet toisensa. Koko puheen alkuosa kertoo susta, ei hääparista.