Kolminumeroiset laihduttajat

Löytyisikö yli 100kg lähtöpainoista porukkaa tsemppaamaan toisiamme. Itse aloitin (taas) laihiksen, pituus 165cm ja painoa kauhistuttavat 130kg. Tavoitteeksi ajattelin 80kg, mutta kilo kerrallaan tai vaikka 5kilon jaksoissa. Sitten voisi keksiä itselleen jotain kivoja etappipalkintoja...
Käytän aluksi Nutrilettin tehostarttia, sitten ajattelin alkaa laskemaan Painonvartijat-pisteitä. Kaikkea on toki kokeiltu vuosien mittaan, mutta aina on into lopahtanut kesken ja kilot tulleet takaisin, etenkin lasten imetysaikoina suklaahimo tuonut kiloja.
Olisi kiva laihduttaa porukassa, jossa muutkin reilusti ylipainoisia. :flower: :flower:

 

Täälä ois yksi kolminumeroinen. Kiinnosti liittyä keventäjiin, mut ne maksutavat ei ole mahdollisia. Siis löytyiskö täältä tukijoukkoa. Vinkkejä. Olen kyl onnistunu joreilu 15 kg pudottaan. Mut vähän yksinäinen prosessi. :snotty:
Miulla painoa 102kg ja pituus 173cm.Tällä hetkellä en ole millään ohjeilla. Ja selkää kuntoutetaan hiljoksiin kuntosalilla, mut muuten liikunta aika vähäistä(onnex on ruokahaluki ) Pv pisteita ois kuitenki tarkoitus alkaa vahtia <br><br>

 

Terve, minäkin olen laihdutuksen aloittanut 109 kg, pituutta on varrella 166 cm ja nyt painan 78 kg . Minulla "työvälineenä" on painonvartijoiden kirjekurssi ja omillani laihdutin -05 keväällä tuonne 90 kg ja sitten olinkin raskaana, nyt heinäkuussa (tytön ollessa 6 kk) aloitin uudelleen ja lähtö painon oli 9.7.06 97 kg, nyt olen 19 kg kevyempi ja aikaa on mennyt 10,5 viikkoa. Paikkareiden ohjeita seuraan ja lisäksi liikun runsaasti.

Onnea matkalle oikeaan suuntaan!

 

Täällä mukaanlähtijä. Lähtöpaino vajaan kuukauden takaa 133, nyt noin 128 (pituus 170), ikä 42.

Takana yksi 60 kilon ja yksi 50 kilon laihdutus, ja nyt aikomus on tehdä taas kerran sama projekti - jospa sinne 70:n pintaan pääsisi.

 

Minä hypähdän tänne pitkän empimisen jälkeen
Uusi vaaka ostettu ja lukemat näyttivät viime viikon maanantaina 121,4kg, pituutta 174cm. Siitä se sitten lähti, kerran viikossa aion vaa'alle katsomaan, kuinka itsekuri on pitänyt.
Aikomus on laskeskella pv-pisteitä noin niinkuin suunnilleen, paperille en ole tällä viikolla mitään saanut.

Nyt päätökseni on tässä: mustaa valkoisella eikä paluuta ole Tavoitteenani on ensin jouluun mennessä kadottaa 10kg ja jatkaa siihen saakka, että olen tyytyväinen.

Kaikki samassa veneessä olevat mukaan !

 

Heissan,

minäkin ilmoittaudun mukaan. Pituutta 170 cm ja painoa 108,5 kg.
Kaksi lasta ja kuopuksen raskauden aikana puhkesi raskausdiabetes. Vielä tekisi mieli 3. lasta jossakin vaiheessa, mutta sitä ennen olisi saatava kymmeniä kiloja pois painoa. Muuten en jaksa raskautta enkä vauva-aikaa, kun ikääkin karttuu jatkuvasti. Nyt mittarissa 34 vuotta.

Olen yrittänyt painoa pois kaikilla mahdollisilla keinoilla, esim. PV:llä, Herballa, nutraamalla jne. Pitkäjänteisyys ei vain tahdo riittää, vaan retkahdan hirveän helposti. Laihduttajana olen hyvin mustavalkoinen. Joko olen kunnon dieetillä tai sitten syön ihan mitä sattuu ja ihan liian paljon.

Sovitaanko joku yhteinen punnituspäivä? Tsemppiä kaikille!

 

Joo, yhteinen puntaripäivä vois olla hyvä juttu. Miulla 4 muksua ja kuopusta odottaessa tuli sit raskausdiabetes: Onneks kuitenki jäi laitokselle. Tietenki käyn vuosittain rasituskokeessa. Nyt sit ois aika aloittaa kuntouttaa selkää kuntosalilla. Sai luvan ortopediltä. Nuo neljä muksua tais laittaa mamman luuston lujemmalla ku oisin arvannu. Mut ooneks ei "puukkoa" tarvita

 

Tänään on kulunut viikko ensimmäisestä vaa'alle noususta ja painoa on pudonnut 1,3kg (nyt siis 120,1kg). Tyytyväinen täytyy olla, vaikka toki olisin ollut iloisempi, jos viikossa olisi kadonnut esim 5kg..

Kärsimättömyyttä ja mustavalkoisuutta ilmassa (luonteessa) täälläkin: kaikki pitäisi saada heti eikä ensi vuonna ja tiedän sen, että sortuessani uhkaa kaikki hienot päätökseni romuttua kertaheitolla. Siksi tässä kirjoitankin, olen tähän ketjuun nyt tilivelvollinen =)

Tietty vaakapäivä on kannatettava ajatus, itse olen päätynyt maanantaihin.

Nyt on kaivattu vanhat pv:n pistevihot ja Ostajan opas esille kynän ja paperin kera, pysyn paremmin ruodussa pisteitä merkkailemalla -kai..

Tsemppiä kaikille meille!

 

\

Joo, yhteinen puntaripäivä vois olla hyvä juttu. Miulla 4 muksua ja kuopusta odottaessa tuli sit raskausdiabetes: Onneks kuitenki jäi laitokselle. Tietenki käyn vuosittain rasituskokeessa. Nyt sit ois aika aloittaa kuntouttaa selkää kuntosalilla. Sai luvan ortopediltä. Nuo neljä muksua tais laittaa mamman luuston lujemmalla ku oisin arvannu. Mut ooneks ei "puukkoa" tarvita

Saako udella mikä tarkemmin ottaen selkääsi on tullut? Itselläni on ajoittaista selän kolotusta, olen toistaiseksi laittanut sen painoni piikkiin. Kuinka pääset kuntosalille lapsilauman ympäriltä? Itselläni on myös neljä melko pientä lasta ja mies paljon reissutyössä enkä uskalla edes unelmoida salille pääsystä.

 

Selässä on kuluneita välilevyjä. Ristiselässä. Kahta välilevyä ei juuri ole jäljellä. Ja se kuntosali on vähän hankala juttu, mut kaks vanhinta ovat koulussa päivät ja kaks nuorempaa voivat olla mummolla sen aikaa. Saa nyt sit nähdä miten asiat järjestyy kun mummo on muuttamassa marraskuulla toiselle paikkakunnalle. On lasten isäkin paikkakunnalla ja työtön, et ehkä hänkin vois katsoa nuorempia. Muutenki käyn mieluummin siel salilla päivisin, ei ole niin paljo porukkaa.
Kyllähän paino rasittaa selkää,et eka kommentti ortopediltä oli et tuota painoa pitäis saada vähemmäksi. Ärsytti hieman kun ongelmat ilmeni vasta kun paino oli pudonnu n15kg \|O <br><br>

 

\

Heissan,

minäkin ilmoittaudun mukaan. Pituutta 170 cm ja painoa 108,5 kg.
Kaksi lasta ja kuopuksen raskauden aikana puhkesi raskausdiabetes. Vielä tekisi mieli 3. lasta jossakin vaiheessa, mutta sitä ennen olisi saatava kymmeniä kiloja pois painoa. Muuten en jaksa raskautta enkä vauva-aikaa, kun ikääkin karttuu jatkuvasti. Nyt mittarissa 34 vuotta.

Olen yrittänyt painoa pois kaikilla mahdollisilla keinoilla, esim. PV:llä, Herballa, nutraamalla jne. Pitkäjänteisyys ei vain tahdo riittää, vaan retkahdan hirveän helposti. Laihduttajana olen hyvin mustavalkoinen. Joko olen kunnon dieetillä tai sitten syön ihan mitä sattuu ja ihan liian paljon.

Sovitaanko joku yhteinen punnituspäivä? Tsemppiä kaikille!

Mulla on ollut aikalailla samanlainen projekti. Ennen kakkosta ja saadakseni kakkosen laihdutin reilut 40 kg. Reilu satakakskymppisenä en olisi unelmoinutkaan yrittäväni.

Yhteistä on myös tuo mustavalkoisuus. On pakko pitää tosi tiukkaa linjaa, jos kerran pitää.

Mitä punnituspäivään tulee, niin meikäläisellä se on joku tiistai tai keskiviikko, koska viikonloppuna on luvallista syödä tuhdisti - jopa herkutella. Arkipäivinä on tiukka linja. :\| tai pitäisi kai olla =)

 

\

Minä hypähdän tänne pitkän empimisen jälkeen
Uusi vaaka ostettu ja lukemat näyttivät viime viikon maanantaina 121,4kg, pituutta 174cm. Siitä se sitten lähti, kerran viikossa aion vaa'alle katsomaan, kuinka itsekuri on pitänyt.
Aikomus on laskeskella pv-pisteitä noin niinkuin suunnilleen, paperille en ole tällä viikolla mitään saanut.

Nyt päätökseni on tässä: mustaa valkoisella eikä paluuta ole Tavoitteenani on ensin jouluun mennessä kadottaa 10kg ja jatkaa siihen saakka, että olen tyytyväinen.

Kaikki samassa veneessä olevat mukaan !

Hyvä kun lakkasit empimästä ja tulit mukaan! Tsemppiä (meille kaikille)!

 

Tosi hyvä, että on oma pino meille kolminumeroisille. Väheksymättä kenenkään urakkaa ja ponnisteluja pätkääkään (!), on hiukan eri juttu laihduttaa kymmentä kuin viittäkymmentä kiloa.

Taustalla oleva syömisongelma on eri luokkaa, ja niin on pudotusurakkakin. Myös vuosien mittaan sieluun saadut vammat ovat uskoakseni eri kokoluokkaa, osin erilaisiakin.

Minulla on motiivina mm. se, että haluan, että lapsilla on äiti vielä 15 vuoden päästä. Pieninä suurina motiiveina esim. se, että muutama viikko sitten olimme koko perheen voimalla kylpylässä, mutta minä en uinut. Haluan ensi kesänä uida lasten kanssa.
Ai miksi en uinut? No, joku itsekritiikki pitää ihmisellä olla!

Haluan myös ottaa käyttöön edellisten 'hoikkien' kausien vaatteitani. Erityisesti yksi punainen juhlamekko houkuttaa, siintelee jossakin hyvin hyvin kaukana.

Aika tiukkaa linjaa vedän. Ensimmäinen laihdutukseni 13 vuotta sitten oli suorastaan vaarallinen. Pilasin siinä mahani + toinen jalka lakkasi pelaamasta (saatiin kuntoon kyllä). Sellaiseen en enää rupea.

Nyt tässä pohdin, joko tohdin huomenna mennä vaakalle tsekkaamaan, mikä tilanne on viikonlopun jälkeen. Saas nähdä nyt. Jos tulos ei miellytä, sivuutan sen, ja katsotaan ke uudelleen.

Missähän ketjun aloittaja luuraa?

 

\

Tosi hyvä, että on oma pino meille kolminumeroisille. Väheksymättä kenenkään urakkaa ja ponnisteluja pätkääkään (!), on hiukan eri juttu laihduttaa kymmentä kuin viittäkymmentä kiloa.

Taustalla oleva syömisongelma on eri luokkaa, ja niin on pudotusurakkakin. Myös vuosien mittaan sieluun saadut vammat ovat uskoakseni eri kokoluokkaa, osin erilaisiakin.

Minulla on motiivina mm. se, että haluan, että lapsilla on äiti vielä 15 vuoden päästä. Pieninä suurina motiiveina esim. se, että muutama viikko sitten olimme koko perheen voimalla kylpylässä, mutta minä en uinut. Haluan ensi kesänä uida lasten kanssa.
Ai miksi en uinut? No, joku itsekritiikki pitää ihmisellä olla!

Haluan myös ottaa käyttöön edellisten 'hoikkien' kausien vaatteitani. Erityisesti yksi punainen juhlamekko houkuttaa, siintelee jossakin hyvin hyvin kaukana.

Aika tiukkaa linjaa vedän. Ensimmäinen laihdutukseni 13 vuotta sitten oli suorastaan vaarallinen. Pilasin siinä mahani + toinen jalka lakkasi pelaamasta (saatiin kuntoon kyllä). Sellaiseen en enää rupea.

Nyt tässä pohdin, joko tohdin huomenna mennä vaakalle tsekkaamaan, mikä tilanne on viikonlopun jälkeen. Saas nähdä nyt. Jos tulos ei miellytä, sivuutan sen, ja katsotaan ke uudelleen.

Missähän ketjun aloittaja luuraa?

Viisauksia puhut =)

Myös minua motivoi lasteni olemassaolo. Ajoittainen itseinhoni on alkanut olla esteenä normaalille sosiaaliselle elämälle sekä lasten kanssa ympäri kyliä paahtamiselle :/ Olen tovin elämästäni ollut ns.normaalipainoinen ja olin silloin varsinkin sielultani aivan eri ihminen (myönteisessä mielessä). Toki on kiitettävää, jos ihminen pystyy olemaan sinut itsensä kanssa kiloineen päivineen, puhun vain omista vaikeuksistani.

EulaaliaK, kuinka olet ajatellut ryhtyä urakkaan? Huomenna siis toki hypähdät siihen vaa'alle (punainen julamekko tiukasti mielessäsi) -millaista ruokavaliota noudatat?

Tulkaapa todellakin kaikki "salaa" ketjua lukevat esiin piiloistanne

 

Ihania, niin tuttuja juttuja saa lukea teidän teksteistä =) Jokseenki samat motiivit ja hankaluudetkin kilojen kans. Miul on lasten lisäksi motiivina rakkaus. Vaik luulin joudun oleen yksin siihen saakka kun muksut lentää pesästä. Mut kuinkas sitte kävikään . Rakastuminen on varmaan maailman paras konsti hillitä ruokahalua. Tahtoo unohtua nuo ruokajutut. Lapsille kyl hoitaa evästä pöytään vaan itse ei "muista" syödä.
Tääl myös huomenna puntaripäivä. Joku muukin aiko huomenis puntaroida?

 

Titi-uu, tämän päivän ruokavalio tähän mennessä:

ämpärillinen kahvia (hermesetas+maito), lounaaksi töissä automaatista reissaria suurempi kokojyväsämpylä, jossa välissä pari siivua kinkkua, pari tomaatinrinkulaa, pari maustekurkkua + salaatinrähmäle.

Äsken kotiin tullessa 2 ruisleipää (ruispala tms), kumpaankin päälle extra light Becel Pro Activ (kolesteroli-ongelma)+ 2 siivua kevytlauantaita + reilusti maustekurkkua (edes jotakin makua...).

Nyt ei ole yhtään nälkä, mutta voi olla, että illalla teen vielä yhden leivän tai saatan syödä banaanin (vaikka onkin syntinen hedelmä ) tai pari siivua lauantaita tai murenan lihamureketta (ei tarkoita yhtä kuin puoli lihamureketta).

Sade75 (oliko se nikki näin - sori, jos muistin väärin):

Rakkaus on ihana motiivi! Onneksi olkoon semmoisen aarteen löytymisestä! =)

 

EulaaliaK! Oikein meni =) .Ja kiitos, mie oon onnellisempi kuin koskaan aiemmin(tietty lapset ovat onneni...mut kyllä oma rakas on...). Hieno juttu et siun päivä meni nappiin. Itellä kyl kaikkee muuta. Mut joskus saa herkutella. Kun ne lapsilisät tuli ja sillon on lapsilla herkkupäivä. Eipä ollu miussa naista vastustaa kiusausta :ashamed: .No huomenna päivä uus. Ja tää käy ostaa sen kuntosalikortin. Sain houkuteltua yhtä laiskan äitini kaveriksi. Tylsää yksin riehua siel <br><br>

 

EulaaliaK: banaaniko syntinen hedelmä? Hyvältä kuulostaa syömisesi, tsemppiä!

Itse popsin Sisuja tms pahimpiin makeanhimokohtauksiin -suuhun jää pitkäksi aikaa sellainen maku, ettei tee mieli tunkea sinne muuta -aika epätoivoista..? :ashamed:

SADE75: Olen ihan pikkuisen kade kuntosalikortistasi. Tällähetkellä en itse voisi hankkia moista -tai voisin toki, mutten ehtisi käyttää, mutta ehkä joskus... Sain puoli vuotta sitten mieheltä synttärilahjaksi kuntopyörän (ei ollut mieheltä vihje vaan toivoin itse ) ja näin aluksi poljen päivittäin 10km -ja kun minusta on kyse, teen sen täysillä, hiki roiskuen. Kaloreitakin kuluu mukavasti. Katsotaan, koska tuplaan matkan.

Intoa kaikille tähän päivään :flower:

 

Titi-uu, älä suotta ole kade.Ex saattaa piruillessaan tehdä sen, et lupas kyl hoitaa kuopusta, mut kun todella oisin menossa salille se saattaa tehdä oharit . No jos ei muu auta yritän saada mll:´n hoitajan vaik kallista onkin. Pakko kuitenki päästä kuntouttaan tota selkää. :kieh: <br><br>

 

Täällä myös taustailija joka päätti aloittaa elämänsä urakan. Painoa on kertynyt n.130 kg ja pituutta 166 cm. Toinen lapsi haaveissa jo liki 3 vuotta,vaan ei ole kuulunut... Joten tarttee tehdä jotain!!! Eka sai kyllä heti alkunsa tällä painolla ja olin elämäni kunnossa koko raskauden.
Ikääkin on mittarissa jo 33 vuotta,eli ei kamalasti ole aikaa hukattavana.
Löytyykö ketään Kouvolan suunnalta,voitaisiin ihan konkreettisesti tukea toisiamme??? :hug:

 

Tervetuloa Tellu!

Minä olen täällä suutuspäissäni... hävisin yhden taistelun taas itseäni vastaan. Menin hölmöyksissäni tilaamaan kaverilta paahdettuja manteleita, hän kun kävi viime perjantaina Tallinnassa, ja sieltä Olde Hansa -ravintolan edestähän niitä ihanuuksia saa.

Tänään sitten toi sen paperituutillisen niitä ihanuuksia... ja voitte arvata mihin ne päätyivät. No sinne Hesen tonnikalasalaatin päälle lillimään. :headwall:

Muutenkin outo olo tällä viikolla. Neula ei värähdä mihinkään, vaikka pitäisi. On täysi olo koko ajan, ei sellainen vähän nälkäinen, kuin pitäisi näillä syömisillä olla.

 

Kiitos kiitos
Itsellä suurin ongelma on ammattini,eli kokki. Rakastan hyvää ruokaa...
Kaikkeahan on maistettava,tosin ei sitä tartteis kaksin käsin suuhun tunkea... Olen tässä lähi aikoina opetellut syömään hitaasti ja lopettamaan kun olen täynnä,eli jättämään lautaselle. Pyrin myös syömään vähähiilihydraattista,ilman sitäkin meillä syödään paljon tuoresalaatteja ja vihanneksia.
Liikunta ei kiinnosta mitenkään päin... Soutulaite vaan pölyttyy takkahuoneen lattial... :/

 

Osaisko joku antaa vinkkiä. Mie taas niinturhautunu etten osaa muuta ku ravata kaapilla. Kuten aina kun turhautuminen tai alakulo käy kimppuun.HELP :ashamed: \|O

 

\

Kiitos kiitos
Itsellä suurin ongelma on ammattini,eli kokki. Rakastan hyvää ruokaa...
Kaikkeahan on maistettava,tosin ei sitä tartteis kaksin käsin suuhun tunkea... Olen tässä lähi aikoina opetellut syömään hitaasti ja lopettamaan kun olen täynnä,eli jättämään lautaselle. Pyrin myös syömään vähähiilihydraattista,ilman sitäkin meillä syödään paljon tuoresalaatteja ja vihanneksia.
Liikunta ei kiinnosta mitenkään päin... Soutulaite vaan pölyttyy takkahuoneen lattial... :/

No voihan rähmä, mikä ammatti tähän hommaan

Olet kyllä kova sana, jos pystyt muka kylläisyyttäsi jättämään hyvää ruokaa lautaselle minä en siihen kykene, ja siksi parempi on olla kokonaan ottamatta. Vähän niinkuin alkoholistilla: jos otan, niin otan paljon!

Liikunta on ällöä joo, varsinkin sellainen kuin koulussa: yksi määkii ja loput pomppii. En tee mitään laumassa enkä kenenkään käskystä. Piste.

Työterveyslääkäri kertoi joskus jostakin mieslaihduttajasta, jota varovasti ohjattiin liikkumaan. Lähdettiin siihen, että mies meni eteiseen ja laittoi lenkkarit jalkaansa ja istui siinä tuolissa. Seuraavana päivänä sama juttu. Seuraavana laittoi lenkkarit ja meni pihalle seisomaan. Jne jne. Oppi kuulemma!

Jos samalla idealla ajattelis, eli että ei tarvitse hulluna rehkiä. Riittää sekin, että menee ulos ja tulee hetken päästä sisään.

 

\

Osaisko joku antaa vinkkiä. Mie taas niinturhautunu etten osaa muuta ku ravata kaapilla. Kuten aina kun turhautuminen tai alakulo käy kimppuun.HELP :ashamed: \|O

Voi että, tuohon kun tietäisi ratkaisun: turhautuminen, mässääminen, epätoivo, itseinho, masennus...

Pakko on nousta, ainahan sieltä on noustu! Vaikka raivolla jos ei muuten, tai jollakin houkutuksella eli lupaat itsellesi jotain. Tai keksit jotakin kivaa tekemistä itsellesi huomiseksi tai viikonlopuksi tms. ihan sen vuoksi että olet kiva tyyppi. Eli katsot vaihteeksi hyviä puoliasi eikä tätä yhtä asiaa.

Jospa se olisi niin, että me tämän paino- ja laihdutusasian kanssa tuppaamme käpertymään siihen liikaa emmekä muistakaan niitä hyviä asioita, mitä meissä ja elämässämme on. Tuijotamme vain huonoja asioita ja piehtaroimme niissä.