P
Pikkuvampyyrin äiti
Vieras
Oletteko löytäneet apua vauvan koliikkiin? Kuinka kauan koliikki kesti ja millaista huutoa teillä pidettiin?
Itse haluan jakaa kokemukseni. Meillä oli tasan neljä kuukautta rajua huutoa iltaisin, ensin klo 1901, sitten lyheni ja neljän kuukauden iässä oli yhä tuskaista kitinää pitkin päivää ja illalla tunnin verran kovaa huutoa joka ei laantunut sylissä. Lapsi itki hiki päässä ja naama punaisena kovaa ja korkealta selkeää kipuitkua, koko kroppa krampissa, selkä kaarella. Ilmavaivat olivat mojovat, paukut haisivat kuin aikuisella, mukana rikinkatkuinen sivuhaju. Kakat välillä vihreitä. Alussa lapsi sai sekä korviketta että äidinmaitoa, kaksi viimeistä kuukautta oli pelkällä äidinmaidolla. Ei auttanut hieronta, vyöhyketerapia, heiluttelu, lohduttelu, tissittely, ei mikään. Usein itkettiin lapsen kanssa kuorossa, huoli oli kova.
Neuvolassa ja lääkärillä ei oikein osattu neuvoa. Sitten samana päivänä kun poika täytti 4 kk lääkäri kehotti minut kahden viikon lehmänmaidottomalle dieetille, siis vasta sitten. Itku loppui seuraavana päivänä, ja pysyi poissa. Kolmen viikon kuluttua aloitettiin altistus, eli aloin taas syödä juustoa ja muita maitotuotteita. Vaipassa näkyi pientä muutosta ja pikkuista kitinää oli, mutta muutaman päivän jälkeen ei sitäkään. Aika oli vihdoin tehnyt tehtävänsä. Lapsi aloitti kiinteidenkin syömisen 4 kk iässä neuvolan suosituksesta kun söi niin tiuhaan ja imetyksen kanssa oli muita hankaluuksia.
Tarinan opetus: kysykää lääkäriltä neuvoja maidottomaan kokeiluun heti kun lapsen oireet alkavat viitata koliikkiin. Luulen että jos olisin alkanut maidottomalle jo aikaisemmin, lapsen kehittymätön masu olisi saanut kasvaa rauhassa ja oltaisiin säästytty monelta tuskalta. Tai ainakin olisin voinut syödä maitoa varovaisemmin. Tietysti ärsyttävä ruoka voi olla jokin muukin, mutta maito on kaiketi yksi yleisimmistä. Varsinaista maitoallergiaa pojalla ei ilmeisesti nyt sitten ole. Olisin toivonut että lääkärit joilla ravasin lapsen kanssa olisivat neuvoneet tällaiseen kokeiluun heti alussa, enhän oikein itse tiennyt kuinka ruokavalioasioiden kanssa olisi ollut syytä menetellä, kun toisaalta turhasta rajoittelusta varoitellaan. En myöskään tiennyt pitääkö rajoittaa montaa asiaa yhtä aikaa ja kuinka kauan.
Itse haluan jakaa kokemukseni. Meillä oli tasan neljä kuukautta rajua huutoa iltaisin, ensin klo 1901, sitten lyheni ja neljän kuukauden iässä oli yhä tuskaista kitinää pitkin päivää ja illalla tunnin verran kovaa huutoa joka ei laantunut sylissä. Lapsi itki hiki päässä ja naama punaisena kovaa ja korkealta selkeää kipuitkua, koko kroppa krampissa, selkä kaarella. Ilmavaivat olivat mojovat, paukut haisivat kuin aikuisella, mukana rikinkatkuinen sivuhaju. Kakat välillä vihreitä. Alussa lapsi sai sekä korviketta että äidinmaitoa, kaksi viimeistä kuukautta oli pelkällä äidinmaidolla. Ei auttanut hieronta, vyöhyketerapia, heiluttelu, lohduttelu, tissittely, ei mikään. Usein itkettiin lapsen kanssa kuorossa, huoli oli kova.
Neuvolassa ja lääkärillä ei oikein osattu neuvoa. Sitten samana päivänä kun poika täytti 4 kk lääkäri kehotti minut kahden viikon lehmänmaidottomalle dieetille, siis vasta sitten. Itku loppui seuraavana päivänä, ja pysyi poissa. Kolmen viikon kuluttua aloitettiin altistus, eli aloin taas syödä juustoa ja muita maitotuotteita. Vaipassa näkyi pientä muutosta ja pikkuista kitinää oli, mutta muutaman päivän jälkeen ei sitäkään. Aika oli vihdoin tehnyt tehtävänsä. Lapsi aloitti kiinteidenkin syömisen 4 kk iässä neuvolan suosituksesta kun söi niin tiuhaan ja imetyksen kanssa oli muita hankaluuksia.
Tarinan opetus: kysykää lääkäriltä neuvoja maidottomaan kokeiluun heti kun lapsen oireet alkavat viitata koliikkiin. Luulen että jos olisin alkanut maidottomalle jo aikaisemmin, lapsen kehittymätön masu olisi saanut kasvaa rauhassa ja oltaisiin säästytty monelta tuskalta. Tai ainakin olisin voinut syödä maitoa varovaisemmin. Tietysti ärsyttävä ruoka voi olla jokin muukin, mutta maito on kaiketi yksi yleisimmistä. Varsinaista maitoallergiaa pojalla ei ilmeisesti nyt sitten ole. Olisin toivonut että lääkärit joilla ravasin lapsen kanssa olisivat neuvoneet tällaiseen kokeiluun heti alussa, enhän oikein itse tiennyt kuinka ruokavalioasioiden kanssa olisi ollut syytä menetellä, kun toisaalta turhasta rajoittelusta varoitellaan. En myöskään tiennyt pitääkö rajoittaa montaa asiaa yhtä aikaa ja kuinka kauan.
