S
Saara
Vieras
Kiinnostaisi tietää, oletteko olleet keskusteluyhteydessä miestenne/vaimojenne exien kanssa saadaksenne selville heidän näkemyksensä liiton karikoista?
Miehelläni on ex-vaimo ja ex-avovaimo. Hänen lapsensa ex-vaimon kanssa ovat leimanneet tämän ex-avovaimon raivohulluksi ja tähän lasten mielipiteeseen se suhde on aikoinaan kaatunutkin. Muut ihmiset ovat hänestä ihan toista mieltä.
Nyt kun olen katsellut perheen elämää, alan tuntea sympatiaa tätä naista kohtaa ja ymmärrän hyvin hänen toimiaan. Joskus on hilkulla, etten soita hänelle ja kysy miksi kävi niin kuin kävi.
Ehkä odotan vahvistusta ja oikeutusta omille mielipiteillenikin.
Tuntuu, että perhe ei opi mitään virheistään, jos asennoituu aina niin, että muissa on vika.
Olisko tyhmää ottaa yhteyttä? Mitä itse ajattelisitte hänen asemassaan?
Tiedän, että olen itse epävarma. Tiedän senkin, että tämä yhteiselo ei voi jatkua ilman muutosta ja mahdollisesti ulkopuolisen apua. Rakastan perhettä ja ennenkaikkea miestä ja haluaisin jatkaa yhteiselämää edelleen. Onko kaikki keinot sallittuja?
Miehelläni on ex-vaimo ja ex-avovaimo. Hänen lapsensa ex-vaimon kanssa ovat leimanneet tämän ex-avovaimon raivohulluksi ja tähän lasten mielipiteeseen se suhde on aikoinaan kaatunutkin. Muut ihmiset ovat hänestä ihan toista mieltä.
Nyt kun olen katsellut perheen elämää, alan tuntea sympatiaa tätä naista kohtaa ja ymmärrän hyvin hänen toimiaan. Joskus on hilkulla, etten soita hänelle ja kysy miksi kävi niin kuin kävi.
Ehkä odotan vahvistusta ja oikeutusta omille mielipiteillenikin.
Tuntuu, että perhe ei opi mitään virheistään, jos asennoituu aina niin, että muissa on vika.
Olisko tyhmää ottaa yhteyttä? Mitä itse ajattelisitte hänen asemassaan?
Tiedän, että olen itse epävarma. Tiedän senkin, että tämä yhteiselo ei voi jatkua ilman muutosta ja mahdollisesti ulkopuolisen apua. Rakastan perhettä ja ennenkaikkea miestä ja haluaisin jatkaa yhteiselämää edelleen. Onko kaikki keinot sallittuja?