kokemuksia unettomuudesta ja lääkkeistä?

Hei,
täällä on monia keskusteluja äidin unettomuudesta mutta ajattelin aloittaa vielä oman kyselyn aiheesta.

Tässä omaa tarinaa ensin. Minulla on 5kk vauva ja aloin kärsiä uniongelmista muutama viikko sitten. Tähän en osaa nimetä mitään erityistä syytä, enkä ole tuntenut oloani masentuneeksi. Valvoin aamuyöhön ennenkuin uni tuli enkä saanut nukuttua päivisinkään, ja aloin olla tosi väsynyt. Sain lääkäriltä Stilnoct-nukahtamislääkkeet. Tällöin imetin vielä, ja jatkoin vauvan kanssa yöheräämisiä kuten ennenkin. Unenlaatu oli kuitenkin huonoa ja valveillaolokin jatkui. Lisäksi tuntui että aloin kokea hereilläolosta lievää paniikkia öisin.

Lääke vaihdettiin Imovaneen, jonka kanssa unenlaatu on ollut parempaa ja olen levollinen öisin. (1 tbl 7,5mg) Tässä välissä rintaruokinta oli jo loppunut vauvan totaalisen kieltäytymisen takia (oli rintaraivonnut jo 1,5 kk, ei sinänsä liity minun uniongelmaan tai lääkkeisiin). Jaettiin syöttövuorot miehen kanssa niin että hän hoiti alkuyön, minä loppuyön. Unet alkoivat huononemaan kuitenkin taas. Tehtiin miehen kanssa järjestely, että hän hoitaa koko yön läpi ja minä nukun eri huoneessa. Nyt on kolme yötä menty niin, ja sinänsä on levännyt olo, kun olen nukkunut n. 6h yössä ja joskus vähän aamupäivisinkin.

Olen kuitenkin huolissani ahdistuksen lisääntymisestä, vaikka unitilanne näennäisesti paranee. Ahdistus alkaa lisääntyä päivän mittaan iltaa kohti. Ahdistaa miehen jaksaminen (vaikka vakuuttaa jaksavansa, käy töissä samalla). Vauva kuitenkin heräilee 3-4 krt klo 24-06 välillä. Lisäksi ahdistuneena pelkään omaa romahtamista tms., sitä että tämä johtaa täysin pohjan kautta kulkemiseen. En tiedä voiko lääke tuoda ahdistusta pintaan, alkuun en kummankaan lääkkeen aikana ollut ahdistunut. Imovanen vaikutus on alkanut myös viivästyä paljon, alkaa vaikuttaa vasta 2h ottamisen jälkeen. Tunnen kyllä että lääke rauhoittaa minua ennen nukahtamista ja luotan että sen univaikutuskin alkaa, unen jännittämisestä ei ole kyse. Olen ollut yhteydessä neuvolaan, mutta en vielä ole päässyt psykologin juttusille.

Minulla on reseptit myös melatoniinilääkkeeseen Cirkadin 2mg ja mas.lääkkeeseen Mirtatsapin 15mg. En tiedä kannattaisiko vaihtaa jompaankumpaan. Millaisia kokemuksia teillä muilla on näistä lääkkeistä? Ja kuinka mikäkin lääke sopii vauvan kanssa yöheräilyyn? Mieshän ei voi loputtomiin hoitaa öisin ja käydä töissä. Kertokaahan myös kokemuksia ylipäänsä unettomuudesta ja ahdistumistunteen hallinnasta. Kuinka näiden olotilojen kanssa selvitään?

 

Hei!
Minulla ei ole ollut ko. lääkkeitä, mutta montaa muuta kyllä tämän ensimmäisen äiti-vuoteni aikana. Synnytyskomplikaatioista alkoi unettomuus, jota en suoraan sanottuna ymmärtänyt hoitaa kunnolla. Uskottelin itselleni, että muutama yö yksin nukkumista Opamoxin avulla riitti kuittaamaan monen viikon univelat ja toistelin itselleni: "kyllä tämä tästä", "vauvan kanssa kaikki väsyvät" jne.

Paha unettomuus oli mielestäni syy, joka laukaisi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja paniikkihäiriön. 2,5 kk synnytyksen jälkeen sain valtavan paniikkikohtauksen, romahdin täysin, en pystynyt huolehtimaan lapsesta ja päädyin ambulanssilla sairaalaan. sieltä ohjattiin psykiatriseen hoitoon. 2kk avohoidossa ja nukkuminen oli edelleen pahin ongelma. Päädyin osastohoitoon 3 kk:ksi.

Nyt asiat ovat jo paljon paremmin. Paniikkioireet ovat jääneet taka-alalle ja mielialani on virkistynyt selvästi. Nukkuminen on edelleen suurin ongelmani. Joillain lääkkeillä olen koko seuraavan päivän väsynyt, toisilla taas uni jää 4-6 tuntiin. Ko. unta pidentämään määrätyn lääkkeen (nyt Melpax 200 mg) lisäksi minulla on unilääke Opamox 30 mg, jota otan 1-3 kpl nukkumista helpottamaan illan ja yön aikana (ei tehoa enää kunnolla, täytyisi päästä eroon koko lääkkeestä) ja lisäksi voin ottaa sitä ahdistuskohtauksiin (joita enää erittäin harvoin). Mielialalääkkeeni on Efexor depot 150 mg. Sitten on vielä migreenin estolääke; psyykkiset ongelmat saivat migreenini villiintymään.

Halusin kertoa tämän sinulle siksi, että en toivoisi kenenkään joutuvan kamppailemaan näin kauaa unen kanssa. Uskon vakaasti, että varhaisempi puuttuminen ja lääkityksen aloittaminen olisi vähentänyt ongelmiani.

Minun mieheni oli 4kk kotona ja sen jälkeen 3kk teki vain 2pvä/vko töitä. Olin paljon lapsuuden kodissa vauvan kanssa. Yksin lapsen kanssa en ole jäänyt yli 2 tunniksi sitten sairastumisen jälkeen. Nyt mies on töissä ja vie lapsen aamulla perhepäivähoitajalle. Minä haen hänet kotiin jaksaessani. Saan siten 8h omaa aikaa. Pääasiassa lepäilen, luen ja teen hidastuneella tahdillani kotitöitä. Laopsen tullessa kotiin jaksan olla hänen kanssaan aivann eri tavalla kuin hänen ollessaan kotona koko päivän. Leikin, laulan ja sylittelen paljon.

Liikunnan, zumban ja äiti.lapsi-jumpan aloittaminen ovat tehneet todella hyvää. Liikkumisen jälkeen olo on paljon rentoutuneempi ja nukkuminen on hieman parempaa.
'
Mieheni tai äitini ovat hoitaneet lasta niin, että minä en ole nukkunut samassa huoneessa joulukuu-elokuun loppu välillä muuta kuin muutaman yön. Tämä on ollut ehdoton edellytys voinnilleni. Miehen jaksaminen on ollut koetuksella, mutta onneksi meillä ovat kummatkin mummut olleet hyvin auttavaisia. Lapsen suhde isovanhempiinsa on tullut valtavan paljon kiinteämmäksi kuin serkkujensa suhteet. Eli mummolahoidosta on ollut paljon iloakin ja jää pitkäaikainen hyöty lapselle. Sanotaan, ettei alle 1-vuotiasta saisi jättää muille yöhoitoon, mutta minun ohjaajani, lasten psykiatrian erikoissairaanhoitaja, on mitätöinyt tämän. Se mikä on parasta vanhemmille, on yleensä parasta vauvallekin; laatu on tärkeämpää kuin määrä myös äidin ja lapsen vuorovaikutuksessa.

Suosittelisin aloittamaan kaikki lääkkeet, jotka lääkärisi on sinulle määrännyt. Jos olet epävarma, mene vaikka toiselle lääkärille, tai samalle uudestaan, ja pyydä selittämään, miksi mikäkin lääke on määrätty.

Jaksamista ja tsemppiä kaikille unettomille äideille!

 

Minulla on ollut circadiniä ja imovanea molempia ja reseptin olen saanut myös mirtatsapiiniin. Circadin on hyvä lääke muuten mutta ei kovin tehokas. Imovanea voi suositella lähinnä ensiavuksi, se aiheuttaa riippuvuutta eikä vaikuta itse ongelmaan. Noista lääkkeistä mirtatsapiini on sellainen jolla on pitkä aikainen nukkumista parantava vaikutus. Se ei ole varsinainen unilääkä vaan vaikuttaa hitaampaa pienenä annoksena unta parantavasti. Se voisi olla sellainen jota kannattaisi kokeilla tuossa elämäntilanteessa