Me menimme TYKS:n synnärille su aamuna 16.8 ja ensin käyrille,kun mulla meni osa vesistä kotona.Meidät vastaanotti kätilö,joka oli aivan ihana.Mutta minulla ei ollut eikä näkynyt supistuksia lainkaan,joten sain siirron osastolle 312 odottelemaan niitä ja edistymistä yleensäkin.Mun täytyy sanoa tosta osasto 312:sta,että siellä en ole viihtynyt ikinä,mistä syystä sitten olen ollutkin siellä.Olin ollut siellä aiemmin raskaudessa vedenmenoepäilyn vuoksi vuorokauden sisällä,myöhemmin päivän kun minulla todettiin raskausdiabetes ja nyt siis taas kun odoteltiin,että synnytys käynnistyisi.Osastolla 312 siis KAIKKI hoitajat todella töykeitä,istuvat vaan kansliassa,empatiasta ei tietoakaan.On minusta aika omituista että yhdelle osastolle on "kertynyt"tommonen porukka.Säälin niitä monia äitejä,joilla esim.vauva keskolassa,niin he "joutuvat"synnytyksen jälkeeen juuri tuolle osastolle.Mahtaa olla mukava kokemus olla siellä herkässä mielentilassa erossa vauvasta sitten.No jollain voi olla tästäkin eri kokemuksia.
Onneksi me pääsimme miehen kanssa lopulta synnärin puolelle ennen viittä kun lapsiveden v'äri alkoi jo vihertämään.Minulle laitettiin synnärillä oksiosiinitippa ja meidät vastaanottanut kätilö oli kiva nuorehko nainen.Reippaanoloinen.Hän kuunteli kyllä toivomuksiani ihan kiitettävästi.Kun alkoi kipeetä tekemään sain ilokaasumaskin kaverikseni,joka auttoikin minulla hyvin.Vuoro vaihtui joskus illalla yhdeksän aikoihin ja meille tuli kätilö Leila,joka hänkin oli ihan mukava nainen.Hänellä oli myös "silmää"kauniille asioille,kun toi pikkupöydälle pieniä kukkakimppuja kipeää äitiä ilahduttamaan.Mä itse laitan tommoset asiat aina merkille!Häneltä sain myös epiduraalin ja lisäannoksia tuskaa helpottamaan.Mutta loppu synnytyksestä oli sitten sellainen,etten paljoa enää pystynyt itse vaikuttamaan siihen,koska vauvan syke alkoi huidella vaarallisen korkealla,vauva muutenkin ylhäällä vielä ja olin ponnistellut kohta 1,5 tuntia,joten lääkäri paikalle ja imukuppi esiin.Se lääkäri,joka silloin maanantaiaamuyön puolella päivysti oli minulle tuttu reilun vuoden takaa.Hän tokaisi minulle silloin,kun kärvistelin pitkittyneessä keskenmenon tyhjentämisessä,että ei kannata tolla iällä enää tehdä (40+)ku tietää vaan keskenmenoja...