Kokemuksia tauoista parisuhteessa?

[Häh?]

Olemme tällä hetkellä mieheni (vai onko se nyt sitten ex?) kanssa tauolla ja toivoisin meidän palaavan yhteen. Hän sanoi myös, että toivoisi suhteemme jatkuvan, mutta hänen on henkilökohtaisista syistä pakko saada olla hetki yksin.

Onko muilla kokemuksia siitä, että parisuhde pistetään tauolle ja onko tauon jälkeen vielä oikeasti palattu yhteen?

 

[-xix-]

Lähipiirissäni on muutama tällainen kokemus (ja vieläpä kaikissa eri pariskunta). Ja on palattu yhteen. Kyllähän se kärsivällisyyttä ja tahtoa vaatii, mutta joskus se on parempi. Varsinkin, jos elämä tuntuu sekavalta, eikä omista asioistaan saa kiinni. Ei sen tarvitse mitään muuta tarkoittaa, kuin juuri sitä rauhassa itsensä uudelleen löytämistä.

 

[Häh?]

Kiitos vastauksestasi! Helpotti heti.. Itsestä tuntuu vaan niin uskomattomalta tyrmäykseltä, että toinen haluaa minusta eroon, vaikka se olisikin vain vähäksi aikaa. Mutta ei kai sitä voi täysin ymmärtääkään, ennen kuin on itselle tullut sellainen olo, että tarvitsee itse yksinäisyyttä. Kiitos vielä sinulle, xix, vastauksestasi.

 

[sompeli]

Itse olen exieni kanssa joskus pitänyt taukoa. Ja molempien kanssa palannut tauon jälkeen yhteen. Tauko on siinä mielessä hyvä, että huomaa, millaista on olla vapaa, ja kaipaako sitä toista kuinka paljon ja osaako olla yksin.

 

[exän kanssa erottiin]

Itse olen exieni kanssa joskus pitänyt taukoa. Ja molempien kanssa palannut tauon jälkeen yhteen. Tauko on siinä mielessä hyvä, että huomaa, millaista on olla vapaa, ja kaipaako sitä toista kuinka paljon ja osaako olla yksin.

Exien??

No ei kovin hyvää mainosta tauolle, kun suhteet kuitenki päättyneet eroon vai hä?

 

[1Liisi]

Muutama ystäväpariskunta on ollut tauolla ja palannut sen jälkeen yhteen. Kumpikin pariskunta on seurustellut myöhäisteini-iästä lähtien ja ovat kohta 30 v. Tuolla aikavälillä ihminen muuttuu huomattavasti ja joskus tarvitsee ottaa etäisyyttä niihin läheisiin ihmisiin tajutakseen mikä oikeasti on tärkeätä.

Itse halusin joskun noin 20-vuotiaana taukoa exästäni miettiäkseni hetken omassa rauhassa elämääni, koska tunsin olevani umpikujassa. Ex ei kuitenkaan suostunut, joten jätin hänet ja ajattelin, että saan hänet takaisin jos hän vain rakastaa tarpeeksi. Tekoni oli kuitenkin niin suuri loukkaus exääni kohtaan, ettei hän halunnut minua enää takaisin vaan suhteen jälkeinen kaverisuhteemme muuttui inhottavaksi riitelyksi ja lopulta lopahti kokonaan.

Vieläkin kapaan häntä, vaikka olenkin muutamia suhteita koittanut hänen jälkeensä.

Toivottavasti te selviätte tauostanne parhain päin!

 

[vilttiketjun mies]

Tauon ajaksi pitää vain sopia pelisäännöt. Ex-vaimo halusi suhteeseemme erätaukoa ja keskeytystä jatkuvaan riitelyymme, joka johtui hänen Kanerva-tyylisestä yhteydenpidosta salakumppaniinsa.

Suostuin taukoon. Ehdoista ei sovittu. Jälkeenpäin kuulin, että kun autoni takavalot kotipiiristä olivat hävinneet näköpiiristä, tuli vuorotteluvapaatuuraaja remmiin. Minä aloitin selibaatin ja exä jatkoi proskuieettiaan vapautuneena helpottunein mielin, kun mies ei ole enää vahtimassa.

Se näistä "miettimistauoista"!

 

[vilttiketjun mies]

Sorry kiireisestä näppäilystä johtunut kirjoitusvirhe. Piti kirjoittaman "promiskuiteettiaan"

 

[Ehkä yhteen ehkä ei]

Minä taidan vieläkin olla tauolla ensimmäisestä pidemmästä suhteestani. Jo viidettä vuotta. Mies halusi pitää tauon ja unohti kai sitten lopettaa koko suhteen. Aikani (vajaan vuoden) odottelin ja toivoin suhteen vielä jatkuvan, mutta sitten luovuin toivosta ja jatkoin elämääni. Parempi olisi ollut vaan kerralla pistää poikki eikä jättää toista jonkinlaisen toivon varaan, kun sitä ei ilmiselvästikään yhtikäs yhtään ollut. Ei kai ollut exässäni siihen miestä. Enkä minäkään kyllä sen jälkeen vaivautunut erosta mitenkään "virallisempaa" tekemään, hänhän se tauon halusi. Lieneekö vieläkin luulevan, että haikailen hänen peräänsä? En tiedä.

 

[oukki dou]

Minusta on eroa siinä, että pistetäänkö suhde tauolle vai kokonaan poikki. Jos suhde pistetään tauolle, toivoa vielä on (ellei jäähyä haluava ole sitten niin karsea egoisti, että haluaa parempaa, mutta pitää takaporttia vielä auki tauon avulla). Erityisesti sellaisissa suhteissa, joissa ollaan oltu teinistä asti yhdessä tai että suhde on ensimmäinen avoliitto, niin silloin mietintätauko on parempi kuin pysyä yhdessä. Joskushan sitä ei osaa arvostaa sitä mitä on, vaan haikailee jotain ihan epärealistista. Esimerkiksi nössö, hiljainen, kiltti mies voi tuntua liian tylsältä ja ennalta-arvattavalta, mutta kun saa perspektiiviä asioihin, niin se tossukka tuntuukin parhaalta vaihtoehdolta juuri minulle.

Omalla kohdallani haluamani tauko tarkoitti juuri mietintää pitkässä suhteessa, että tätäkö haluan, tyydynkö tähän, onko tehtävissä jotain paremmin jne. Palasimme yhteen, mutta varsinainen ero tuli sitten aika pian.

 

[tauko123]

Tauko on lasten pelleilyä. Ei sellaista todellisuudessa pysty järjestämään.
On aivan varma että jompi kumpi elää kuin sinkku tauon aijan.

Mutta jos se kuuluu pelisääntöihin, niin ei kai se haittaa.

Kuulostaa vain kovin leikkimieliseltä viritykseltä.

 

[Väliaika]

Meillä oli tauko vajaan vuoden kestäneen seurustelun jälkeen. Sitä ennen suhde hyvin tiivis, nähtiin lähes päivittäin. Puhuttiin paljon jo silloin asioista mutta miehen tunteet kuitenkin sekavat, johtuen monista asioista jotka eivät sinällään meidän suhteeseemme liittyneet. Hän ehdotti taukoa (tai siis päätti että haluaa tauon), jotta voi rauhassa miettiä mitä haluaa ja mitä ei.

Tauon pituutta hän ei osannut etukäteen sanoa, kestääkö viikon vai kuukauden vaiko vieläkin kauemmin. Halusi miettiä rauhassa, jotta ei tarvitse päätöstänsä katua.

Oltiin sähköposti -ja tekstailuyhteydessä koko ajan ja myös nähtiin kun palauttelimme toistemme tavaroita.

Lopputuloksena olimme erossa viikon verran. Joitain asioita suhteessamme muutimme tai hienosäädimme. Nyt katselemme kevään ja kesän ja molempien toiveena on, että suhde jatkuu ja kehittyy "seuraavalle tasolle" joka meillä olisi yhteenmuutto parin vuoden sisällä.

Kauanko ap:n suhde on kestänyt ja kuinka vanhoja olette? Itse olemme nelikymppisiä ja jo aiemmin liitossa olleita.

 

[Testausta]

Me olimme miettimistauolla ensimmäisen vuoden aikana 3 kertaa. Eka kerralla 2 kk, toisella pari viikkoa ja viimeisellä viikon, jonka jälkeen totesimme, että kyllä tämä totista on, taukoja ei enää tarvita. Sen jälkeen olemme eläneet monta vuotta siten, että työmme vuoksi asuimme monen sadan km:n päässä toisistamme ja vain lomat + viikonloput 2-3 vk:n välein olivat yhteistiä. Suhde kesti senkin koossa ja hyvissä voimissa. Pääsomme palaamaan saman katon alle n. 8 vuotta sitten ja aiomme pysytelläkin lopun elämää.

Joskus miettimismyssyn pitäminen selkeyttää tärkeät ydinasiat paremmin kuin pysytellä yhdessä ja epäröidä.

 

[ap.]

Meillä oli tauko vajaan vuoden kestäneen seurustelun jälkeen. Sitä ennen suhde hyvin tiivis, nähtiin lähes päivittäin. Puhuttiin paljon jo silloin asioista mutta miehen tunteet kuitenkin sekavat, johtuen monista asioista jotka eivät sinällään meidän suhteeseemme liittyneet. Hän ehdotti taukoa (tai siis päätti että haluaa tauon), jotta voi rauhassa miettiä mitä haluaa ja mitä ei.

Tauon pituutta hän ei osannut etukäteen sanoa, kestääkö viikon vai kuukauden vaiko vieläkin kauemmin. Halusi miettiä rauhassa, jotta ei tarvitse päätöstänsä katua.

Oltiin sähköposti -ja tekstailuyhteydessä koko ajan ja myös nähtiin kun palauttelimme toistemme tavaroita.

Lopputuloksena olimme erossa viikon verran. Joitain asioita suhteessamme muutimme tai hienosäädimme. Nyt katselemme kevään ja kesän ja molempien toiveena on, että suhde jatkuu ja kehittyy "seuraavalle tasolle" joka meillä olisi yhteenmuutto parin vuoden sisällä.

Kauanko ap:n suhde on kestänyt ja kuinka vanhoja olette? Itse olemme nelikymppisiä ja jo aiemmin liitossa olleita.

Tarinasi kuulosti aivan samalta, kuin omani. Olemme olleet yhdessä lähes vuoden ja miehen sekava tunne-elämä oli syynä hänen haluunsa pitää taukoa. Olemme kolmekymppisiä ja taukoa kesti ensin viikon, jonka jälkeen vietimme yhden yön yhdessä ja sen jälkeen palasimme jatkamaan taukoa ja nyt taukoa on kestänyt yhteisen yön jälkeen vielä viikko. Mies ehdotti, että tapaisimme viikonloppuna, on miettinyt asioita, mutta luulen, että haluaa vain jutella. Jos taukomme joskus loppuu, uskon, että hän tarvitsee ainakin kuukauden "omaa aikaa". Tai en tiedä.. Katsotaan nyt. Jos hän rakastaa minua, hän palaa tauon jälkeen luokseni. Jos ei rakasta, niin en minä semmoista miestä takaisin haluakaan, joka ei minua rakasta. Loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Kiitos teille vastauksistanne, on lohdullista kuulla, että tauko ei aina tarkoita eroa. Se vaan jotenkin tuntuu niin pelottavalta ja lopulliselta, kun toinen haluaa tauon, eikä tauon alkaessa kuitenkaan anneta mitään varmaa lupausta suhteen jatkumisesta. ELämä on epävarmaa ja sen kanssa täytyy vain elää.

 

[bimbeli]

Jos toinen haluaa vain viikon tauon, niin mielestäni se ei riitä mihinkään. Jos vain viikon taukoa haluaa, niin minusta se on lähinnä lomaa eikä mitään irtiottoa parisuhteesta, sillä yhtä hyvin voisi sanoa kumppanilleen, että haluaa nyt omaa aikaa ja lähtee reissuun viikoksi.

Omasta mielestäni irtiotto pitäisi kestää 2-3 kuukautta, jotta aika ei lopu kesken eikä rupea ahdistamaan, ettei ehkä ehdikään miettimään asioita valmiiksi. Lisäksi vuokra-asunnon tms. kannalta on järkevämpää ottaa riittävän pitkä aika, koska muuttamiset yms. vievät myös aikaa ja vaativat vaivaa.

Etukäteen mielestäni pitää sopia, että eletäänkö tauon aikana kuin sinkut vai ollaanko uskollisia puolin ja toisin. Se on todella törkeää, jos toinen haluaa miettimistaukoa ja sitten kuitenkin "miettii" koko ajan vaihtelevien kumppanien kanssa jyskyttäen yöstä toiseen.

 

[Loppuelämä]

Jos toinen haluaa vain viikon tauon, niin mielestäni se ei riitä mihinkään. Jos vain viikon taukoa haluaa, niin minusta se on lähinnä lomaa eikä mitään irtiottoa parisuhteesta, sillä yhtä hyvin voisi sanoa kumppanilleen, että haluaa nyt omaa aikaa ja lähtee reissuun viikoksi.

Omasta mielestäni irtiotto pitäisi kestää 2-3 kuukautta, jotta aika ei lopu kesken eikä rupea ahdistamaan, ettei ehkä ehdikään miettimään asioita valmiiksi. Lisäksi vuokra-asunnon tms. kannalta on järkevämpää ottaa riittävän pitkä aika, koska muuttamiset yms. vievät myös aikaa ja vaativat vaivaa.

Etukäteen mielestäni pitää sopia, että eletäänkö tauon aikana kuin sinkut vai ollaanko uskollisia puolin ja toisin. Se on todella törkeää, jos toinen haluaa miettimistaukoa ja sitten kuitenkin "miettii" koko ajan vaihtelevien kumppanien kanssa jyskyttäen yöstä toiseen.

Eikös tauon tarkoitus ole nimenomaan miettiä omia tunteitaan se kuinka kauan se kestää ei ole niin olennaista (jos ei ole jo myöhäistä), mutta jos missään vaiheessa ei tule ikävä tarkoita loppuelämää.

 

[Ajatuksia...]

Mä oon tässä miettinyt nyt muutaman päivän, ett pidettäis taukoo... Ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä ja ehkä liian tiukasti?! Kaipaan hirveesti omaa rauhaa ja mietin tällä hetkelläkin, ett haluanko tosiaan viettää loppuelämäni juurikin ton ihmisen kanssa. Meillä on ajoittain tosi ihanaa yhdessä, mutta musta on alkanut tuntuun siltä, ett henkisesti me ollaan ihan eri taajuudella. Mies ei oikein osaa / halua keskustella mistään ja mä ite oon hirveen sosiaalinen ja puhelias ihminen. Tavallaan tässä suhteessa joudun "hiljentään" itteni ja tavallaan kärsin asiasta tosi paljon. Mä en koskaan oo ollut luovuttaja tyyppiä, yritän viimeiseen asti aina katsoo, ett josko kuitenkin kaikki toimis. Edellisessä suhteessä olin 5 vuotta, odotin, että fyysisesti ja henkisesti väkivaltainen mies muuttuis, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Onneks lopulta ymmärsin asian ja lähdin. Nyt ei ole mitään vastaavaa "vikaa", mutta silti tunnen ahdistusta. En tosiaankaan tiedä, ett johtuuko kaikki vaan musta. Oonko kärsinyt niin paljon, etten pysty luottamaan täydellisesti toiseen tai edes itseeni. Mietin, että pitäiskö pitää tauko ja tavallaan etsiä itseeni, ehkä mä oon hukannu itseni ja omanarvon tunteeni ja siks tää suhde tuntuu niin epätoivoiselta.

 

[ap.]

No hitto sentään... Tauolta palattiin melko nopeesti yhteen ja nyt sitten ollaan taas samassa jamassa. Taidettiin palata yhteen liian nopeesti. Kuulisin vielä mielelläni muiden kokemuksia. Kuinka pitkiä taukoja teillä on ollut ja onko niiden jälkeen onnistuneesti jatkettu yhdessä?

 

[muutama tauko takana]

Minusta on ihan oikein että tauon pituus on määrittelemätön, koska muuten aikataulu pilaisi rauhallisen miettimisen, ajatusten kypsyminen tapahtuu omassa tahdissa eikä kukaan tiedä etukäteen koska varmuus tulee. Jatkuva yhteydenpitokin häiritsee taukoa, ainakin sellaisessa tilanteessa jossa koko suhde on ollut intensiivinen ja taukoa tarvitaan itsen kanssa "keskusteluun". Jonkunlaisen välietapin voi sopia, soitan sulle ens viikon tiistaina -tyyliin, ettei välit mene tauon takia. Ja pelisäännöt on hyvä olla sekä tauon syy ja mitä tapahtuu kun se loppuu.

Itse olen ollut muutamalla tauolla. Pituudet ovat parista päivästä (mikä intensiivisessä suhteessa on pitkä aika olla soittamatta toiselle) viikkoon. Molemmat tiesi miksi pidämme tauon ja mitä se merkitsee. Meillä se oli miettimistä, molemminpuolinen halu kokea erossa olemista (jota normaalisti tulee luonnostaan ja joka kirkastaa tunteita ja ajatuksia) ja itsensä uudestaan löytämistä. Siltä palattiin sovitusti taas yhteen. Mikään sinkkuloma se ei ollut, molemmat sen verran vakavissaan toisen kanssa, että ero tosissaan käytettiin miettimiseen.

Taukoja voi sopia monenlaisia. Voi pitää taukoa näkemisestä, soittamisesta, seksistä tai itse seurustelusta. Se lyhyt parin päivän taukomme oli "täysi radiohiljaisuus", ei siis näkemistä, juttelua eikä kirjoittelua. Silti hätätilanteessa ja oikeassa asiassa sai ottaa yhteyttä: luottamus säilyi. Viikon tauko oli ei näkemistä, soittelua vähän, mikä on paljon jos kaiken vapaa-ajan viettää toisen seurassa.

Tauoista minulla on pelkkää hyvää kokemusta, niitä ei kannata pelästyä tai olla käyttämättä hyväksi jos siltä tuntuu. Mutta kunnon keskustelu ennen ja jälkeen! Toista ei saa jättää epätietoisuuteen pelin hengestä. Tämän kyseisen avecin kanssa erosin myöhemmin, ja eromme oli "parin viikon varauksella". Kun kahden viikon päästä ei mitään ollut kuulunut, ero oli selvä. Mutta pehmeä lasku oli hyvä, ja olemme nykyisin hyvissä väleissä ja ystäviä.

Uskon että nykyään kun yhteys on lähes katkeamatonta kännyköiden ja netin vuoksi, tauot korvaavat luonnollista erossa olemista. Ero on rakkauden paras koetin: oikean rakkauden se saa leimahtamaan ja ihastus unohtuu..

 

[trtrtrt]

Ihmeen monella täällä on kokemuksia siitä, että tauon jälkeen on palattu yhteen, mutta aika monella taitaa olla sitten kuitenkin suhde kaatunut jossain vaiheessa.

Oma kokemukseni on se, että tauko halutaan silloin, jos ei haluta olla parisuhteessa/ollaan suhteessa väärän ihmisen kanssa, mutta ei uskalleta jättää toista tai pelätään yksin olemista. On helpompi puhua tauosta kuin sanoa suoraan,että tämä on nyt tässä, kaikki on loppu. Eli helpompi olisi lopettaa koko suhde samantien. Osa näistä taukoa haluavista haluaa vain elää sinkku elämää ja eivät ole vielä valmiita vakavaan parisuhteeseen. Jos oikeasti haluaa "etsiä itseään" tai "kasvaa ihmisenä" tms. se ei todellakaan tapahtu viikossa tai kahdessa.

Harva pystyy sellaiseen taukoon, että olisi kuitenkin uskollinen toiselle (onko se tarkoituskaan tauolla?). Jos sitten on ollut muita suhteita välissä, harva pystyy jatkamaan puhtaalta pöydältä.

 

[Tauno Tauko]

Johan on tarinoita. Hauskimmat jutut ovat parin päivän taukoja. Minä olen ollut kaukosuhteessa, eri maissa asuen useamman kuukauden. Siihen nähden teidän taukonne ovat naurettavia.

Nuoruudesani entinen heilani halusi tauon. Olemme olleet sillä jo pari vuosikymmentä. Kannattaakohan vielä odotella?

Toinen kokemukseni tauosta oli, että minun olisi pitänyt elää kuin munkki hänen kokeillessaan onneaan toisten miesten kanssa. Keräsin kamani ja lähdin. Seuraavalla viikolla löysin baarista "lohtupokan", josta tieto kantautui taukoilijan korviin. Nyt minä olinkin petturipaska, koska hänen uusi ihastuksensa ei ollutkaan molemmin puolista.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tauko sopii korkeitaan yli vuosikymmenen kestäneeseen liittoon, jossa on lapsiakin. Muuten se on itsepetosta tai uskalluksen puutetta. Kuten teistäkin enemmistön tarinat todistavat; ihmiset eivät muuksi muutu, harvon suhteen ongelmatkaan. Ainakaan puhumatta ja selvittämättä, vain erossa olemalla.

 

[Väliaika]

"trtrtrt ", onko sinulla omakohtaisia kokemuksia tauosta? Kirjoitit, että omakohtainen kokemus... kun ei uskalla jättää tms.

Muitakin syitä taukoon voi olla kuin uskallus, tunteiden puuttuminen, uskottomuus tai muu selkeä yksi asia.

Meillä erossaolo aika oli lyhyt, mutta sen aikana molemmat mietimme intenssiivsesti asioita, vaihdoimme mielipiteitä ja ajatuksia s-postin välityksellä. Suhteemme oli jo aiemminkin avoin (siis puhuimme paljon), ero selkeytti entisestään asioita. Avioliiton läpikäyneinä ja eronneina halu onnistumiseen on suuri. Meillä lyhyt aika toimi ja suhde voi hyvin ja nyt molemmilla on tunne, ettei aiemmin mainitsemani kevään-kesän "koeaika" ole tarpeen. Elämä yhdessä tuntuu hyvältä ja sillä periaatteella oleme yhdessä, että tila on pysyvä..

 

[pari taukoa takana]

Ihmeen monella täällä on kokemuksia siitä, että tauon jälkeen on palattu yhteen, mutta aika monella taitaa olla sitten kuitenkin suhde kaatunut jossain vaiheessa.

Kyllä kai suhteita kaatuu ilman taukojakin? Itse en ole koskaan pitänyt taukoa seurustelusta, ainoastaan näkemisestä ja juttelusta, eli tottakai kun tauolta palataan ollaan yhä yhdessä. Eroamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kadotan itseni helposti keskittyessäni liikaa toiseen, jolloin tauko auttaa terveessä itsekkyydessä ja tuo tasapainoa.

Oma kokemukseni on se, että tauko halutaan silloin, jos ei haluta olla parisuhteessa/ollaan suhteessa väärän ihmisen kanssa, mutta ei uskalleta jättää toista tai pelätään yksin olemista. On helpompi puhua tauosta kuin sanoa suoraan,että tämä on nyt tässä, kaikki on loppu. Eli helpompi olisi lopettaa koko suhde samantien. Osa näistä taukoa haluavista haluaa vain elää sinkku elämää ja eivät ole vielä valmiita vakavaan parisuhteeseen. Jos oikeasti haluaa "etsiä itseään" tai "kasvaa ihmisenä" tms. se ei todellakaan tapahtu viikossa tai kahdessa.

Kuten sanoin, pari päivääkin riittää siihen, että osaa taas huomata itsensä, osaa kysyä itseltään mistä pidän ja mitä haluan. Se on huomionkääntö, kun on tilaisuus se tapahtuu "nappia painamalla". Minusta se, että osaa pitää tauon kun sitä tarvitaan, osoittaa valmiutta vakavaan parisuhteeseen. Ongelmissa ja umpikujassa rypemiset helpottaisivat jos välillä oltaisiin omissa oloissa, erillään mutta koko ajan seurustelu jatkuisi. Kumpikin tajuaa että elää täällä vain omaa elämäänsä, ei toisen kautta eikä vain toisia varten. Se tuo tasapainoa ja kaukonäköisyyttä.

Harva pystyy sellaiseen taukoon, että olisi kuitenkin uskollinen toiselle (onko se tarkoituskaan tauolla?). Jos sitten on ollut muita suhteita välissä, harva pystyy jatkamaan puhtaalta pöydältä.

Siis hä? Tuo on ero, ei tauko. Minusta ei voi toista laittaa välillä hyllylle ja silti varalle lumpustellessaan ympäri pitäjää. Tottakai tauolla ollaan uskollisia. Ja jos "tauon" jonka aikana on ollut muita ihmisiä jälkeen jatketaan yhdessä, se on uusi alku eikä jatkamista. Eli puhdas pöytä. Mutta se pitää olla selvää molemmille, jo ennen.

Kait tärkeintä tauoissa ja eroissa on se, että molemmat tietää mistä on tarkalleen kyse. Jokaisella on erilainen käsitys kuitenkin, niistä on hyvä puhua. Ja jos haluaa erota toisesta, haluaa koittaa sinkkuelämää, haluaa kokea uutta.. silloin pitäisi erota rehdisti eikä taukoilla.

 

[Jaakko 1]

Katselin inhoten jälleen mä Kaukoa,
aattelin nyt vois pitää taas taukoa.

Turha on ukon nyt päätänsä aukoa,
toisen kanssa aion nyt orkkuni laukoa...

 

[kokemus*]

Minä lähdin tauolle pitkästä suhteesta kun en enää tiennyt mitä halusin. Ajatus selkeni jo parissa kuukaudessa ja olisin halunnut jatkaa mutta mies oli jo löytänyt uuden. Mites sitä sitten enää jatkaa kun toisella on jo uusi kumppani? Hän kyllä kysyi minulta mitä mieltä olen kun oli tavannut tämän uuden, silloin en vielä tiennyt mitä haluan ja vastasin että mun puolesta asia on ihan ok. Ajattelin etten voi pitää toista "odottamassa" kun en osaa sanoa koska tiedän mitä itse haluan... harmi vaan että se olisikin vienyt vain pari kuukautta... Näinkin siis voi käydä. Mutta luulen että olisimme muuten palanneet suurella todennäköisyydellä yhteen tauon jälkeen.