Täällä nimimerkki joka on puskenut tuskaisesti selällään maaten maailmaan kaksi lasta. Nyt kun kolmannen synnytys on ovella, mietiskelen, josko minusta tällä kertaa olisi jakkaralle. Edelliskerroilla ei ole tarjottu ko. vaihtoehtoa enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Selinmakuu on ollut minulle yhtä sanonko mitä. Neljäkiloisen kuopuksen tullessa jouduin onneksi pötköttämään vain kymmenisen minuuttia eli sen ajan mitä ponnistin mutta siinäpä olikin kärsimistä. Kaikki ponnistusvoima tuntui katoavan ties minne eikä siihen saakka varsin siedettävää kipua tahtonut kestää enää millään. (Ennen pöydälle joutumista mm. kävelin, jumppasin, kelluin ammeessa jne. mutta parhaalta tuntui seisoa ja heilua pystyssä.)
Saisinko siis jakkarakokemuksia? Tuntuuko ponnistaminen siinä pahemmalta vai helpommalta kuin pöydällä maatessa?
Saisinko siis jakkarakokemuksia? Tuntuuko ponnistaminen siinä pahemmalta vai helpommalta kuin pöydällä maatessa?