Kokemuksia synnytysjakkarasta?

Täällä nimimerkki joka on puskenut tuskaisesti selällään maaten maailmaan kaksi lasta. Nyt kun kolmannen synnytys on ovella, mietiskelen, josko minusta tällä kertaa olisi jakkaralle. Edelliskerroilla ei ole tarjottu ko. vaihtoehtoa enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Selinmakuu on ollut minulle yhtä sanonko mitä. Neljäkiloisen kuopuksen tullessa jouduin onneksi pötköttämään vain kymmenisen minuuttia eli sen ajan mitä ponnistin mutta siinäpä olikin kärsimistä. Kaikki ponnistusvoima tuntui katoavan ties minne eikä siihen saakka varsin siedettävää kipua tahtonut kestää enää millään. (Ennen pöydälle joutumista mm. kävelin, jumppasin, kelluin ammeessa jne. mutta parhaalta tuntui seisoa ja heilua pystyssä.)

Saisinko siis jakkarakokemuksia? Tuntuuko ponnistaminen siinä pahemmalta vai helpommalta kuin pöydällä maatessa?

 

Ainakin "sivullisena" seuranneena jakkara vaikuttaa tosi hyvältä vaihtoehdolta, mm. ponnistusvaihe on selvästi lyhyempi siinä.
Verenvuoto voi olla jossain määrin runsaampaa, mutta jos Hb on normaali eikä ole syytä olettaa muuten suurta vuotoa (esim. monimonisynnyttäjyys), se ei liene ongelma.
Jossain sairaalaloissa (esim Kättärillä Hgissä) on ns. painoraja, eli isoja lapsosia ei lähetä synnyttelemään muuta kuin synnytyssängyllä, jossa on tarvittaessa poikkipöytävalmius. Musta se on vähän turhaa, koska kyllä siitä jakkaralta aika näpsäkästi pääse kipuamaan sängylle, jos tarvitaan avustuista ulosautossa.
Lisäksi jakkara-asennossa lantion mitat ovat edeullisimmillaan, joten isompikin pallero mahtuu hyvin tulla. Ja lisäksi jos esim. häntäluu on joustamaton, jakkaralla se kinnaa vähemmän vastaan.

Itse haluaisin vielä koettaa jakkaraa synnytyksessä, mikäli saan isännän ylipuhuttua hoitamaan ensin osuutensa...

 

mun mielestä jakkara oli ihan pyllystä. ei siinä osannut olleskaan ponnistaa.

 

Minä olen synnyttänyt kaksi viimeisintä jakkaralla ja en voi pahaa sanaa siitä sanoa! Synnyttäminen oli ensimmäiseen verrattuna helpompaa ja mukavampaa sikäli, että oli helpompi kohdistaa "punnaus". Tuntui myös että synnytys eteni hyvin eikä lapsi työntöjen välillä päässyt vetäytymään takaisin päin.

Esikoisen kohdalla tuntui että olin täysin potilaan asemassa ja kätilöiden armoilla. Jakkaralla synnyttämisestä tykkäsin, koska siinä oli itsellä parempi kontrolli siitä mitä tapahtui eli näki koko ajan jalkoväliinsä eikä tarvinnut luottaa vain kätilön "käskyihin". Myös mies tykkäsi kun sai olkani takaa kurkistella ja koki sekä näki tasan saman näkymän kuin minä - taisipa myös punnailla punaisempana kuin minä ja puristaa jakkaran reunaa...

Kätilöllehän asento ei ole mikään mukava kun hän joutuu siinä polvillaan kyykkimään eli kaikki kätilöt eivät mukavuudenhaluaan (ja väsymystään ym. työn raskautta vähättelemättä!) varmasti siihen halua lähteä. Itse en muulla tavalla enää synnyttäisikään jos vain vaihtoehtoja annettaisiin. Oli ihanaa kopata itse vauva syliinsä suoraan kohdusta

 

Edelliseen kommentti:

Kyllä synnyttäjän täytyy voida halutessaan saada synnyttää jakkaralla. Jos kätilö ei suostu, voi aina pyytää kätilöä, joka suostuu hoitamaan jakkarasynnytyksiä.
Itse hoidin viimeisenä äitiyslomaa edeltävänä päivänä jakkarasynnyksen (eli suht punkerona) ja tuolloin oli vähän ahdasta, mutta tiedän monia vanhojakin kätilöitä, jotka nivelvaivojaan ja liikakilojaan uhmaten ilolla hoitaa jakkarasynnytyksiä!

 

Mä olen miettinyt tota synnytystä ja päätynyt siihen, että haluan jakkaralla synnyttää. Ennenkuin olin vielä raskaanakaan, olin varma, etten ikinä synnytä vaan vaadin sektion. Nyt ku se vaavi siellä masussa on, niin on ollu pakko miettiä uudelleen. Oon jutellu miehen kans ja itsekseni miettiny ja lukenu juttuja ja kyllä mäkin uskallan yrittää alatiesynnytystä! Ja jakkaralla sen haluan. Tuntuu, et se olis paras asento, ku on pystyssä ja silleen.

 

Kyllä oon tykännyt synnyttää jakkaralla, varsinkin sellaisessa missä avustaja pystyy olemaan takana tukena. Tuossa kun muistelin aikaisempia synnytyksiä niin ainakin kaksi synnytystä on tapahtunut jakkaralla. Toisessa ponnistusvaihe oli 1min ja toisessa 3min. siinä jotenkin saa kohdistettua ponnistuksen oikein.

 

Minä synnytin jakkaralla, eikä ole pahaa sanottavaa kokemuksesta. Ei minun tarvinnut yhtään miettiä, miten tai mihin suuntaan ponnistaisin, se tuli automaattisesti. Asento oli melko helppo saada hyväksi, ja mieskin sai kokea itsensä tarpeelliseksi kun toimi selkänojana.

En revennyt pahasti enkä menettänyt kauheasti vertakaan.

 

Puolentoista tunnin ponnistelun aikana kerkesin kokeilla jakkaraakin.
ihan ok. Voisin yrittää uudelleen, jos joskus tulee tarvis.
kokeilin tosi monta eri asentoa.. hyvä etten päälläni seissyt. Ainut hankala jakkaran kanssa oli se siihen meneminen kaikkine letkuineen ja johtoineen. Kannattaa kokeilla!

 

minäkin kokeilin jakkaraa, itseasiassa kaksikin kertaa saman synnytyksen aikana. mielestäni siinä oli loogisempaa ponnistaa, ihan kuin kakkalla olisi. mutta meidän tapauksessa vauvan sydänäänet katosivat siinä asennossa ja piti synnyttää sängyllä perinteisemmällä mallilla.

meinaan koittaa jakkaraa seuraavassakin synnytyksessä (La 17.8 )

 

Minä olen ponnistanut yli neljäkiloisen vauvan jakkaralla nopeasti ja kivuttomasti Jakkara oli ainakin minulle juuri kuin tehty! En olisi ikinä saanut ponnistettua sängyllä puoli-istuvassa asennossa, en ikinä... Ei ollut voimia ollenkaan (sitä siis kokeilin) ja tuntui jotenkin, että istun vauvan pään päällä. Jakkaralle, kun menin niin yksi ponnistus ja pää oli pihalla En itse olisi tajunnut pyytää jakkaraa, mutta kun hyppäsin siitä synnytyssängyltä lattialle kyykkimään ja ponnistelemaan niin kätilö haki jakkaran. Mahdolliset tulevat lapset myös haluan synnyttää jakkaralla. Suosittelen

 

Minä olen molemmista tenavista etukäteen ajatellut, että jakkaralle haluan, ja molemmissa synnytyksissä sitä kokeiltiin, mutta kummallakaan kerralla siitä ei tullut yhtikäs mitään. Mulla ei niinkun muutenkaan ollut mitään sellasta erityistä oloa, että tarttis ponnistaa, ja jakkaran päällä en tajunnut YHTÄÄN mitä olis tarvinnut tehdä.

 

Miekin haluan kokeilla jakkaraa, pelottaa vaan kunoikeesti siinä on kunpöntöllä istuis, ni liekkö kakkos tavarat saapyuu samalla

 

Mulle jakkara ei oikein sopinut. Kun tuota esikoista menin synnyttämään, kätilö oma-aloitteisesti tarjosi jakkaraakin, mutta olo oli sellainen, etten kyennyt edes kunnolla istumaan siihen. En tiedä oliko se ponnistamisen tarvetta vai mitä, mutta ei tuntunutkaan hyvältä, vaikka etukäteen olin ajatellut, etten varmaan siihen sängylle selälleen mene, mut pakkohan se sit oli. Ponnistellessa menikin sit melkein 2 tuntia(vauva oli yli 4 kilonen) ja imukuppia piti siltikin käyttää..näin jälkeenpäin tulee kyllä mietittyä, että olisiko pitänyt kovemmin yrittää vaan istua siihen jakkaralle.Ehkä ensi kerralla =)

 

En tiedä tuliko sitä jakkaraa käytettyä aivan oikeaoppisesti mutta loppujen lopuksi se oli kaikkein paras asento ponnistella.

Kokeilin sängylläkin mutta ponnistus kipu oli niin tajuton että yritin sänggyllä vain paeta sitä...kiipeillä seinille. Mutta jakkaralla johon kätilö minut mieheni avustuksella asetteli(mies takana tukena) oli pakko ponnistaa oikeaan suuntaan eikä siitä asennosta päässy pakoon.

 

\

Miekin haluan kokeilla jakkaraa, pelottaa vaan kunoikeesti siinä on kunpöntöllä istuis, ni liekkö kakkos tavarat saapyuu samalla

Ja kyllähän sitä tyhjentyy aika hyvin. Mutta luulenpa että sitä tyhjentyy aivan sama missä asennossa kun lapsi pukkaa suolen tyhjäksi tulleessan synnytyskanavasta.

Pyydä suolihuuhtelu ennen synnytystä niin tavaraa on ainakin vähän vähemmän.

Ja kakan haju on toissijanen asia siinnä vaiheessa kun lapsen pää näkyy ja sitä tajuaa mitä on tapahtumassa