Kummissaan
Olen suhteessa miehen kanssa ja yhdessä vietetty aikamme on aivan ihanaa. Mutta.... Miehelle ei voi sanallakaan mainita "parisuhteesta" tai yhteisestä tulevaisuudesta. Hän osoittaa kyllä lämpöä ja läheisyyttä minua kohtaan ja välillämme on paljon ihanaa, kaunista ja hyvää, mutta tuo hänen sitoutumattomuutensa vähän ärsyttää... En kuitenkaan halua painostaa häntä mihinkään, koska sillä ajaisin hänet vaan pois.
Halusisinkin kysyä, että onko kenelläkään sellaisia kokemuksia suhteista, että toinen olisi aluksi hyvin varuillaan, mutta jos sen varuillaan olevan kumppanin antaa omaan tahtiinsa edetä, niin onko sellainen vienyt suhdetta eteen päin? Tarkoitan siis sitä, että jos mies alussa arkailee, onko odotettavissa, että arkailee lopun elämäänsä, vai onko joku kokenut noiden arkajalkojen kanssa sitoutumista ajan kanssa?
Pitäisikö minun vaan mennä hänen tahtiinsa ja antaa ajan kulua, vai olisiko parempi pistää hänet tekemään päätöksensä, ottaako vai jättääkö tämän koko suhteen.
Tämä mies on menneessä kokenut melko traumaattisen hylkäämisen ja siinä mielessä ymmärrän hänen jarruttelunsa, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että jotain tässä olisi nyt tehtävä.
Halusisinkin kysyä, että onko kenelläkään sellaisia kokemuksia suhteista, että toinen olisi aluksi hyvin varuillaan, mutta jos sen varuillaan olevan kumppanin antaa omaan tahtiinsa edetä, niin onko sellainen vienyt suhdetta eteen päin? Tarkoitan siis sitä, että jos mies alussa arkailee, onko odotettavissa, että arkailee lopun elämäänsä, vai onko joku kokenut noiden arkajalkojen kanssa sitoutumista ajan kanssa?
Pitäisikö minun vaan mennä hänen tahtiinsa ja antaa ajan kulua, vai olisiko parempi pistää hänet tekemään päätöksensä, ottaako vai jättääkö tämän koko suhteen.
Tämä mies on menneessä kokenut melko traumaattisen hylkäämisen ja siinä mielessä ymmärrän hänen jarruttelunsa, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että jotain tässä olisi nyt tehtävä.